Pieniä syyskukkia ruusu-heinätarhassa

 Pari asteria tuli istutettua viime vuonna, sillä ajattelin, että on mukavaa, jos penkissä on syksylläkin kukkia. Ja astereissahan niitä on.

"Ahlaisten punainen" on vanha syysasteri, joka kasvaa hieman ruusujen puserruksissa, mutta ei kuitenkaan niin paljon, ettei kukkia voisi ihailla. 

Myös korkea valkokukkainen tuoksuasteri 'Herbstschnee' on tulossa kukkaan, ensimmäinen kukka on jo auki, mutta se kukkavarsi makaa maassa. Toiset versot kenottavat toiseen suuntaan. Kasvi ei näköjään kestä saariston tuuliolosuhteita kovin hyvin.

Tarha-alppikärhö Country Rose on tehnyt pienen kukan alaosaansa. Mukava nähdä, että tämä tekee säännöllisesti joitakin kukkia myös syyspuolella.

Ruusu-heinätarhassa ei tällä hetkellä ruusunkukkia ole, mutta kivipengermän päällä porttia ja portinpylvästä odottelevassa Pierre de Ronsard -köynnösruusussa on ihanat nuput parissakin oksassa. 

Sain siivottua pengermänpäällisen rikkaruohoista tässä yhtenä päivänä, olen niin innostunut, kun ryteikkö tässä kohtaa alkaa kuroutua umpeen!

Alempaa ruusu-heinätarhasta näkyy nyt ihan hyvin siivotun pengermän yli kasvimaalle, jossa kiveys ulottuu pian pengermäpenkkiin asti. Sitten siihen voi alkaa istuttaa muutakin kuin nokkosia. On siinä jo jokin pioni.

Ruusu-heinätarhan päädyn isosiniheinä on kovin hieno aamun kastehelmiä keräämässä. Siniheinät ovat tällaisia hyviä syyskesän perennoja; koko kesän ajan kukintaan asti pysyvät huomaamattomina heinätuppaina, ja sitten vasta alkaa esitys, kun moni muu lakastuu. Korkeudestaan huolimatta tämä ei myöskään lakoa tuulessa.

Kasvimaalla ovat viimein tulleet 'Turquoise Lagoon' -tuoksuherneet (tai oikeastaan Lathyrus × hammettii) kukkaan. Niiden kylvös kuivui pahoin heinäkuussa ja pelkäsin jo menettäneeni nämä. Mutta mitä ihmettä, kukat eivät olekaan turkoosit! 

Väri kuulemma kehittyy kukkiin vähitellen. Eikä niistä kokonaan turkooseja tule, osittain vain. Odottelen jännityksellä.

Näkymä ylhäältä kasvimaan tasolta Rohanin yli. On tässä ränsistyneisyydessä jotakin viehättävääkin. Ihanaa on, että ruusuja tulee kukkaan lakastuvan kasvuston keskellä.

Ottaisin silti kevään vaikka heti ensi kuussa. Kunhan saan kukkasipulit multiin ensin.

Niinpä loppuun täytyy laittaa kuva keskikesältä ruusu-heinätarhasta. Kukassa ranskanruusu 'Duchesse de Montebello', rohtosormustinkukkia, tumma tähtiputki ja kiiltoluppio 'Alba'.

Tätä kohti!

Isosiniheinä – Molinia caerulea var. arundinacea

Kiiltoluppio – Sanguisorba tenuifolia

Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea

Syysasteri – Symphyotrichum novi-belgii

Tarha-alppikärhö – Clematis Atragene-Ryhmä

Tuoksuasteri – Symphyotrichum novae-angliae

Tähtiputki – Astrantia

Yhtäkkiä kaikki leiskuu

Vasta pari päivää sitten ennätin kommentoida Samettihortensian blogiin, kuinka meillä ei vielä ole niin paljon syysvärejä. Sitten yhtäkkiä onkin! Aamu oli kasteesta märkä, otin kameran käteen ja lähdin ikuistamaan värejä.

Kiinanpunapuun neulaset alkavat saada syysväriä ennen kuin varisevat. Hiidenkiven Minna kirjoitti kommentissaan puun hipsuttelusta. Ehkä kuvasta voi nähdä, kuinka pehmeät kiinanpunapuun neulaset ovat. Niitä tosiaan tekee mieli hipsutella. Tässä olisi loistava kasvi tuntoaistipuutarhaan.

Jos on kiinanpunapuu vielä pikku taimi, ovat ylempänä rinteessä kasvavat saarnet jättiläisiä. Niiden väri alkaa hiljalleen vaihtua limenvihreäksi, sen jälkeen puut menevät ihanan keltaisiksi.

Ison saarnen alla on 'Osakazuki' -japaninvaahtera muuttunut viininpunaiseksi ihan parissa päivässä. Tämä on yksi parhaista syysväri-japaninvaahteroista. Kesällä lehdet ovat vihreät.

Alempana, kivimuurin edessä, leiskuvat sirotuomipihlaja ja helmipihlaja. Onnittelen itseäni siitä, että siirsin helmipihlajan edestä ison ruusuherukan, sillä sen takaa ei pihlajasta näkynyt kuin ylimmät 15 cm. Siirto tuli tehtyä kreivin aikaan pihlajan ruskaa ajatellen. Helmipihlaja on ehdottomasti parhaimmillaan syksyisin.

Nyt saa helmipihlajan ihastuttavaa syysasua ihailla tyvestä latvaan saakka.

Sirotuomipihlajan syysväri on huippuhyvä. Harmi, että sen takana on pakko olla riista-aita ja kaikenlaisia risuja ja rankoja verkkoaidan tukena, näkymä olisi kauniimpi ilman niitä, mutta mielummin ne kuin peurat.

Varjohiipoissakin on hyviä syysvärejä. Tämä on Epimedium × youngianum 'Yenomoto'.

Ja tässä Epimedium × versicolor 'Cupreum' sekä myrkkylilja 'Waterlily', joka ihan juuri vasta pisti nenänpäänsä mullan pinnalle. Kukkavarsi on venynyt vuorokaudessa kymmenen senttiä!

Juuri, kun pohdiskelin, jaksaako 'Lilac Wonder' -myrkkylilja kukkia lainkaan tehtyään siemeniä, nouseekin maasta ainakin kolme kukkanuppua.

Ennätin kuin ennätinkin myrkkyliljakaupoille. Kävin tänään liikkeessä, josta löytyi kiinteä, hyvä myrkkyliljan sipuli. Se on ihan tavallinen valkokukkainen syysmyrkkylilja 'Album', jota minulta jo löytyy, mutta olen viisastunut iän myötä ja ymmärrän nykyään, että joka syksy kannattaa istuttaa vähintään yksi myrkkyliljan sipuli, vaikka ei löytäisikään uusia ja erilaisia lajikkeita. Myrkkyliljat ovat niin tavattoman kauniita ja ilostuttavia.

Tässä kuvassa on kerrottu valkoinen 'Alboplenum' -syysmyrkkylilja, joka on yksi kauneimmista ellei kaunein myrkkylilja, sekä syysvuokko 'September Charm', taustalla murattisyklaamien ruukku.

Koivikon reunalla on onnenpensas heittäytynyt aivan mahtavan viininpunaiseksi. Viereinen köynnöskuusama on myös saanut hieman syysväriä. Taustalla lehtokuusama on vielä aivan vihreänä.

Paahdepenkin syysväri on joka vuosi hieno, kun marjaomenapensas 'Marleena' menee punaiseksi ja samoin verikurjenpolvet sen alla sekä penkin toisessa päässä. Aamukierroksella ei vain aurinko vielä penkkiin yltänyt.

Kylläpä on ollut huippuhienot syysilmat, toivottavasti teilläkin!

Helmipihlaja – Sorbus koehneana

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides

Lehtokuusama – Lonicera xylosteum

Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii

Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium

Onnenpensas – Forsythia

Saarni – Fraxinus excelsior

Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis

Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale

Syysvuokko – Anemone hupehensis

Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Pionin nojatuoli ja muuta ruusutarha-asiaa

 Ruusutarhan kuulumisista on jäänyt kesän mittaan kertomatta yhtä sun toista.

Niin kuin vaikka sellaista, että keväällä puolikuolleena parilla eurolla hankittu 'Niobe' -kärhö teki ensimmäisen kukkansa, vaikka ei ole yltänyt orjanruusun tyveltä vielä juuri mihinkään.

Myös keväällä hankittu 'Alchymist' -puistoruusu kukki, mutta se olikin tuuhea taimi. Silläkin on varaa kasvaa vähän korkeammalle pergolaan.

Pergolan toiseen päähän löysin kuin löysinkin luostarinköynnösruusun, johon olin ihastunut Riinan blogissa Versoja Vaahteramäeltä. Sekin on vielä matala, keväällä istutettu, mutta kasvaa köynnöstävästi.

Sen viereen tuli eilen korituoli. Istuin oli tänä kesänä niin hajonnut, ettei edes Ransu enää voinut käyttää tuolia. Sain idean ja laitoin sen pergolan juurelle 'Coral Sunset' -pionin tueksi. 

Pioni on vasta viime vuonna juurakkona hankittu eikä ole vielä kukkinut. Saa nähdä, mitä lajiketta se on sitten, kun kukkii, heh.

Ohjasin pionin versot jo nyt tuolin istuimen reiästä, jotta ne oppivat sen reitin ensi vuotta varten.

Pidän kovasti konnantattarista, mutta ne eivät aina pidä paikoista, joihin niitä istutan. Ostin vaaleanpunaisen 'Rosea' -verikonnantattaren keväällä, kun sellainen eteen osui. Kerrankin on kasvi tuuheutunut heti istutusvuonna aivan ihastuttavasti, ja kukkii nyt täydellisen kauniina. Ei voi kuin hyristä tyytyväisyyttä.

Toinen todella hyvä esiintyjä on kirjavalehtinen etelänruusuruoho 'Thunder and Lightning', jonka hankin Viherpeukaloilta kolmen kappaleen pakettina viime vuonna. Vai oliko jo toissa vuonna. 

Vaikea pysyä vuosissa perässä. Mielestäni raivasin tämän alueen ruusutarhaksi viime vuonna, mutta taitaa se olla toissa vuosi.

Myrsky ja Mylväys, noin vapaasti suomennettuna, on kukkinut loistavasti jo kaksi ja puoli kuukautta putkeen. Kolmesta taimesta kaksi on hengissä, yksi hävinnyt, voi olla siksikin, että alueella on joutunut vielä suorittamaan myllertävänlaatuisia rikkakasvinpoistotoimia.

Keväällä istutetut heikinliljatkin ovat ryhtyneet kukkimaan. Niiden oranssiväri on kaunis ja raikas. Toinen kasvi olisi kuvasta oikealle, en saanut niitä järkevästi samaan kuvaan. Siinä olisi vielä pieni katsura välissä.

Tähän väliin on muuten pakko todeta, että pihapuuhat ovat juuri nyt aivan ihania, kun pienet peukaloiset ja punarinnat tuntuvat pysähtyneen tänne hetkeksi muuttomatkallaan; niitä hyppelee joka puskassa ja risuaidassa. Söpöt puutarhakaverit!

Ne tankkaavat hyönteisiä jaksaakseen matkata edemmäs etelään, näin minua valisti itseäni viisaampi taho.

Kesän mittaan on ruusutarhassa kukkinut kaikenlaista, mutta yritän pitää blogijutut jonkun tietyn alueen tai teeman mukaisina, jotta ne eivät laajene järjettömän pituisiksi.

Keskikesällä kukassa olivat harmaakäenkukat yhdessä villien palsternakkojen kanssa, ihanan pirteä kaksikko. Laitoin tarkoituksella alueelle tällaisia helposti leviäviä, jotka peittävät ja selviävät. Harmaakäenkukka kukkii toki vieläkin.

Palsternakan limenvihreät kukat ovat nappiyhdistelmä myös ruusunpunaisiin ruusuihin.

Samettihortensialta keväällä saadut neilikat, hänen siemenestä kasvattamansa, kasvavat auringossa orjanruusun eteläpuolella. Siinä on kiviä ja vain matalasti multaa, mutta neilikka pärjää. Ihanan suloinen kukka!

Keskikesällä kukki myös isonietospensas 'Plena', jolla on nimestään huolimatta somat pienet kukat. Taustalla pellavalilja ja katsura.

Kasvimaan ympäristö on siistiytynyt valtavasti, kun olen saanut kiveysprojektin etenemään. Eilen jatkoin oikealla häämöttävän ison laattakiven ympäri. 

Isoimmat sopivalla korkeudella olevat järkäleet, joita ei maastakaan ylös saa, ovat saaneet jäädä osaksi laatoitusta, jolloin on tietysti riski, että niiden reunalta, katekankaan alta, versoo juolavehnää, mutta se riski on otettava. Ne ovat ainoita kohteita, joissa turvaudun myrkkyyn.

Ruusupapu kukkii ja satoaa jatkuvasti. Tästä laatikosta ovat vielä perunatkin nostamatta. Missähän välissä sitä ehtisi syödä?

Ihmettelen joka päivä kurkkuyrttiä. Tällaista ei ole tällä tontilla ennen nähty. Peurat rakastavat kurkkuyrttiä ja nyt yrtit vain kasvavat ja kukkivat koko ajan runsaampina kuin sadun puuropata.

Aikamoisen ihanaa!

Oikealla keltakannusruoho. 

Taustalla näkyy eilisen kiveystyömaata. Heinikko-nokkosikko kuroutuu pienemmäksi päivä päivältä, ja tänä kesänä alue otti ison harppauksen, kun peitin osan ja katoin vanhoilla vuorilaudoilla. Nyt siinä on hyvä loivasti etelään viettävä auringonottoterassi, en vain muistanut laittaa siihen aurinkotuoleja.

Ensi kesänä sitten! 

Ihana karhunvattusato jää myös minulle, kun peurat eivät vieraile. Nehän riipivät kokonaiset oksat tyngiksi, mutta nyt pääsen keräämään mustia marjoja juuri sopivan määrän aamiaisjogurttiin aina parin päivän välein. Täydellinen kasvi ihmiselle, joka ei ole intohimoinen lepuri tai säilöjä.

Eipä tästä paljon elämä parane, vai mitä? Yön sateen jälkeen aurinkokin paistaa.

Ja toissapäivänä meille satoi 30 mm, mikä on huippua, sillä vettä jo kaipailtiin.

Aurinkoista viikonloppua!

Etelänruusuruoho – Knautia macedonica

Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria

Heikinlilja – Lilium henryi

Isonietospensas – Deutzia scabra

Karhunvattu – Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Keltakannusruoho – Linaria vulgaris

Kurkkuyrtti – Borago officinalis

Kärhö – Clematis

Luostarinköynnösruusu – Rosa Uetersener Klosterrose  eli 'Tan99176'

Neilikka – Dianthus

Palsternakka – Pastinaca sativa

Pellavalilja – Lilium pumilum

Puistoruusu – Rosa Puistoruusu-Ryhmä

Ruusupapu – Phaseolus coccineus

Verikonnantatar – Bistorta amplexicaulis

Puutarhapuuhia

 Olemme Ransun kanssa tehneet yhdessä vähän hommia.

Muotopuutarhan puksipuuaidat tuli viimein leikattua. Nyt ne näyttävät järkevämmiltä. Vaikka Musti ei ollut näyttämässä hännällään sopivaa leikkuukorkeutta.

Tästä kuvakulmasta ei näe tai huomaa kaikkia niitä kohtia, joista aita vielä puuttuu tai pistokkaat ovat liian pieniä, joten näyttää ihan vakuuttavalta. 

Parempi ottaa kuvat vakuuttavista kuvakulmista.

Tämäkin kuva tuli otettua tänään juuri sateen alkaessa. Puunympäryspenkki siirtyi viimein, kuukausien mietinnän jälkeen, kiinanpunapuun ympärille. Penkki on toki hieman ylimitoitettu vielä tässä vaiheessa, mutta huomautan, että tuolla keskellä on kiinanpunaPUU koostaan huolimatta.

Teimme tuon homman tässä yhtenä päivänä auringon kauniisti paistaessa. 

Penkin sijoittaminen on ollut haastavaa, sillä tontillani ei montaa aivan tasaista paikkaa ole. Aina on ojaa, viettoa tai muuta. Se ainoa puu, joka tosiaan halusi puunympäryspenkin, sai rakentamani puisen puunympäryspöydän muutama vuosi sitten, ja sitä en nyt raaski hajottaa, kun tuli kerran tehtyä.

Mutta sitten keksin tämän kiinanpunapuun, joka tuli istutettua ruskopenkin alapuolelle. Ruskopenkki tulee jatkumaan kuvan oikeasta reunasta alaspäin penkille asti. Penkin alamäen puoleisten jalkojen alle vain tarvittiin korkeammat kivet, tässä on maltillisesti viettoa kumminkin.

Siellä se nyt on, ihana kiinanpunapuu jo hieman syysväriä saaneena ja suojaverkon sisällä, vaikka on myös penkin keskellä turvassa. Puiden kanssa ei voi ottaa riskejä, etenkään, kun ovat puita, joita tuli etsittyä kauan.

Penkki ei voi sijaita nurmikolla, sillä sen alta ei pysty siististi nurmea leikkaamaan. Se oli tilapäispaikassa vuoden ajan aronian ympärillä, ja voi mikä toivoton heinikko siihen kasvoikaan. Siksi tämä penkki penkissä -ratkaisu. Sen alla tulee kasvamaan matalia maanpeitekasveja, eikä haittaa, jos jotkut niistä kasvavat vähän penkin läpikin.

Ransun osuus oli pitää mammaa silmällä ja tarkastaa. Ransun edessä kasvaa ruskopenkin japaninvaahtera, lajiketta 'Enkan', ja se kärsi kesän kuivuudesta melkoisesti, lehdet ovat edelleen käpristyneet.

Ruskopenkissä on maa-artisokka kukassa, ihmeiden ihme. Se kertoo siitä, että peura ei vieläkään ole käynyt kylässä.

Samalla siirsin kivimuurin edessä kasvavan ruusuherukan alemmas. Toivottavasti se selvisi siirrosta, sillä juuria ei mitenkään saanut lähellekään kokonaisina. Yritin kompensoida leikkaamalla oksia, kunnes tajusin, että samalla poistan juuristoon talveksi varastoituvaa lehtivihreää ja lopetin. Joskus on vaikea päättää, mikä olisi paras toimenpide.

Ruusuherukka tuli aikanaan istutettua aivan helmipihlajan eteen, jonka luulin kasvavan korkeammaksi, mutta niin ei käynytkään, ja lisäksi aivan liian lähelle toista ruusuherukkaa ja vielä yhtä Austin-ruusuakin. Samassa sumpussa on vielä sirotuomipihlajakin ylemmän ruusuherukan takana, mutta tämä yksi ruusuherukka on nyt ainoa, jonka päätin voivani siirtää, muut selvitkööt sumpussa.

Uudelleen istutettu ruusuherukka on nyt kuvan vasemmassa laidassa, oikeassa päässä on sen lajitoveri. Helmipihlaja kasvaa keskeltä kiviaitaa, sillä istutin sen ennen kuin keksin, että tuohon tarvitaan kiviaita. Nyt sillä on oma elinkolo aidan keskellä. Toivottavasti se myös näkyy aiempaa paremmin, sillä viime vuosina sitä ei ole näkynyt naisen korkuiseksi kasvaneen ruusuherukan takaa lähes ollenkaan.

Kiviä nousee aina, kun kaivaa, tällä kertaa maltillisen kokoisia.

Jätin nyt mielestäni riittävät hajuraot kahteen kolmiokaan, joista tässä on toinen. Nämä ovat piikittömiä versioita.

Nämäkin on tullut siirrettyä jokunen vuosi sitten. Kuvittelin näistä kasvavan ilmavat pikku puut alaportin molemmin puolin – pah, pysyivät polvenkorkuisina vuodesta toiseen ja jossain vaiheessa tajusin, että puuvisio vaatii lajinvaihdon. Kaivoin nämä tähän ylemmäs ja tilalle kaksi siperianhernepensasta. Niistähän saa tavattoman kauniit puut poistamalla alimmat oksat, oikein sellaiset savannin puu -malliset.

Kolmiokatkin ovat ryhtyneet varovasti kasvamaan tässä vähän ylempänä, suojaisemmalla ja lämpimämmällä paikalla. Vaikka tuskin niistä ikinä puita tulee, mutta tulee mitä tulee. Seuraan mielenkiinnolla, nyt niillä ei enää ole visioita rasitteena.

Kolmiokan vierellä on tupas ihastuttavaa maatiaismyrkkyliljaa kukassa. Loistojuttu, että kolmiokassa on keltainen syysväri juuri samaan aikaan tuomassa vastavärisäpinää.

Hiukkasen alempana, mielestäni riittävän välimatkan päässä, on Austin-ruusu Lichfield Angel. Toivon, että tästä ei nyt tule ruuhkaryteikköä. Ehkä on vain hyvä, että Lady of Shalott menehtyi, vaikka sitä jäin kyllä suremaan. Ehkä joskus, jossakin muualla...

Kivimuurin edessä on yhä tiheää kasvillisuutta, mutta ehkä tämä on ihan sopivasti. Ainakaan väreissä ei ole valittamista. Olen viime päivät ihastellut tätä punakolmikkoa: sirotuomipihlaja (sen edessä on vielä vihreä ruusuherukka), 'Tove Jansson' -ruusu (se saisi vielä kasvaa tuuheammaksi peuraesteeksi) ja portinpylvääseen kiivenneen 'Goldflame' -koreaköynnöskuusaman kukat. Naapurin ihanaa punaista tryskiä vasten.

Koreaköynnöskuusama 'Goldflame' on tänä vuonna päässyt täyteen loistoonsa ja lisäksi kukkinut kesästä tähän asti aivan valtoimenaan. Mihin se vielä pystyykään, kun kasvaa koko portin ylle!

Portin yläpuolen penkistä löytyy hiljalleen syysväreihin siirtyvä japaninvaahrera 'Osakazuki'.

Iltapäivällä alkoi sade ja puuskat ovat päivän mittaan vain yltyneet. Nurkat natisevat, mutta kaipa ne pitävät, kun ovat jo vuosikymmeniä pitäneet. Siirryimme Ransun kanssa kirjoittamaan tekemisemme puutarhapäiväkirjaan.

Muutama päivä sitten Ransu auttoi kukkien kuvaamisessa valkoista taustaa vasten. Kun eihän siitäkään meinannut mitään tulla ilman Ransua.

Helmipihlaja – Sorbus koehneana

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides

Kolmioka, piikitön – Gleditsia triacanthos f. inermis

Koreaköynnöskuusama – Lonicera × heckrottii

Maa-artisokka – Helianthus tuberosus

Myrskkylilja – Colchicum

Puksipuu – Buxus

Ruusuherukka – Ribes sanguineum

Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis

Orkideaihme

 Sain viime vuoden kesäkuussa kolme heidinkämmekkää.

Yksi kolmesta kukki viime vuoden kesällä, kuistin varjoisilla rappusilla. Tämä on Calanthe Takane Lemon Line. 

Heidinkämmekät saattavat sietää jopa –15 asteen pakkasia. Niinpä istutin kaksi kolmesta ulos.

Maan pitäisi olla ilmavaa, kevyttä ja mielellään runsaasti eloperäistä materiaalia kuten kaarnaa sisältävää. Paikaksi valikoitui kymmenen vuotta aiemmin talon kulmalta vedetyn valtavan saarnen kanto paikassa, johon olen suunnitellut saniaistarhaa. Kanto alkaa lahota kappaleiksi ja sen juurella on todella ilmava, puunkappaleita sisältävä multa.

Ransu esittelee paikkaa ennen kämmeköiden istuttamista viime syksynä.

Tänä kesänä kaadetun vaahteravesakon häviämisen jälkeen valoa on tullut enemmän ja tilalla on vieläkin melkoinen kasa risuja. Niiden takana voi ehkä erottaa katiskaverkkoa. 

Pyöräytin kämmeköille verkot peurasuojaksi ja loppusyksyllä täytin ne kuivilla lehdillä. Ylemmäs istutetussa kämmekässä ei ole näkynyt mitään eloa tänä vuonna.

Alemmas istutettu näyttää tältä! Se on siis hyvinkin elossa, lähti kasvuun jo keväällä. Kukkia en ole nähnyt, mutta eiköhän tämäkin ole jo jonkinlainen riemuvoitto.

Vertailun vuoksi tässä on ruukussa sisällä talvetettu ja kesän kuistinrapuilla viettänyt, eli ei ole sen paremman näköinen. Tämän pitäisi olla viininpunakukkainen (Calanthe Kozu-hybrid), säästin hienoimman värisen sisätalvetukseen. Mutta jos tuo toinen keltaisista pysyy jatkossakin talvet hengissä lehtisuojan alla, voisin istuttaa tämänkin mielummin puutarhaan.

Hassua kyllä, jossain vaiheessa tajusin, että näistä heidinkämmeköistä tai japanilaisista ebineorkideoista oli Maaria Matsunagan kiinnostava juttu Oma PIHA -lehdessä viime vuoden tammikuussa (numerossa 1/2020). Kesti aika monta kuukautta yhdistää!

Samalla alueella kasvaa tämäkin aarre: nenäliinapuu. Se on kasvanut hyvin viime vuodesta ja nauttii varmaankin siitä, että vaahterat ympäriltä häipyivät. Tämä on tonttini suojaisimpia paikkoja, ylärinteessä ja rakennusten suojaamana, eivät osu kylmät viimat tähän. Viime vuonna nenäliinapuulla oli kylläkin vanha kaulaliina ympärillään, varmuuden vuoksi. Kun se oli vasta alkusyksyllä istutettu.

Heidinkämmekkä – Calanthe

Nenäliinapuu – Davidia involucrata