Saturday 10 July 2021

Ihkut oranssit

Taas oranssi postaus! No kun, lempiväri... 

Ihan ensiksi ihanista ihanin kanadanlilja! Kuvassa 'Russian Morning' -marhanliljan ja siemenestä kasvatetun ritarinkannuksen kanssa.

Erilainen tausta vastakkaisesta suunnasta katsottuna, nyt taustana on apteekkarinruusu. Marjat kuuluvat rusotuomipihlajalle.

Kanadanliljoja on kolme kappaletta kukassa, mutta muut kaksi vartta ovat lyhyempiä. Lukuisat tiikerinliljan kukkanuput lupaavat oranssia kukkaloistoa, jos peura jättää edelleen käymättä pihallani. 
Edessä on myös eka väriminttu, 'Melissa', aloittanut kukinnan. Tai ehkä 'Prärienacht', väri täsmäisi paremmin, mutta muistiinpanojeni mukaan tässä kohdassa on Melissa (ja se toinen kaiketi kuoli).

Apteekkarinruusun takana on ärtsyn värinen hieman ruma tarhasarjalilja punaisessa villissä penkissä. Tämän piti olla nk. "tiikerililja" 'Sweet Surrender', joka on oikeasti risteymä eli tarhasarjalilja. Joka tapauksessa tämä ei todellakaan ollut sitä ja sai pikamuuton pois muotopuutarhasta tänne. Sittemmin vielä toinen samanlainen tapaus alkoi kukkia siellä väärän värisenä ja sekin muutti tähän. Molemmat sointuvat oikein kivasti tässä kaikkeen punaiseen. 
Lopulta kolmas Sweet Surrender oli oikean värinen, mutta se on kai jo kuollut, tulin istuttaneeksi sen muotopuutarhan kuivimpaan ja paahteisimpaan kulmaan. Kantapään kautta olen oppinut, että liljoilla pitää olla varjoa ja kosteuttakin.

Niinpä pistin nyt uusimman lilja-aarteeni pellavaliljan uuden ruusutarhan pergolan varjoon. Tässä on yhtä ärtsy väri kuin edellisessä, mutta olemus jotain aivan muuta (kuin se muovinen isokukkainen): tässä on pienet kukat ja tavattoman sirot varret ja lehdet! Sekä nuo ihanasti taapäin kääntyneet terälehdet. Tuoksu on erikoinen, jotakin ummehtuneen ja hunajaisen välimaastoa.

Ruusutarhassa on kaikenlaisia värejä, vahvojakin. Tummat sormustinkukat ja vielä tummempi 'Niobe' -kärhö, esimerkiksi. Pellavalilja on täällä ihan paikallaan.
Kerran aiemmin istutin tämän herkun, mutta se meni silloin hyvin huonoon kuivaan paikkaan vaahteran alle ja kuoli muutamassa vuodessa.

On hempeääkin: ihana uusi ruusu 'Alchymist' on vielä pieni ja toivon siitä köynnöstä pergolaan. Väri on mahtava: oranssiin vivahtavat kukat haalenevat persikkaisiksi.

Ruusuista puheen ollen tontin toisella laidalla availee Lichfield Angel -Austinruusu (eli 'Ausrelate') kukkiaan ja kaipailee oranssia kaveriaan, johon tämä aavistuksen persikkaan taittava ruusu sointui niin ihanasti. Lady of Shalottissa ei vieläkään ole verson versoa, ei edes juurivesaa.

Oransseja 'Totally Tangerine' -kellukoita sen paikan vierestä kyllä yhä löytyy (ihanan pitkä kukinta-aika!) ja kolmioka, joka puolestaan kukoistaa. Se on kuvassa oikealla.
Kolmiokat istutin aluksi portin molemmin puolin, mutta sain pian todeta, että nämä talvenarat puut eivät tule ikinä kasvamaan sellaisiksi pieniksi puiksi kuin visioin. Tämä ja kaverinsa muuttivat tänne ylemmäs ja niiden tilalle portinpieliin istutin siperianhernepensaat. Nyt kolmiokat ovat kuitenkin elämänsä tuuheimpia! Hämmästyttävää. Toki vain juuri yli metrisiä, mutta silti.

Ruusut sietävät kuivuutta loistavasti, onneksi. Kunhan ne ovat ensin kasvattaneet riittävästi juuria. Muotopuutarhan 'Flammentanz' on kookkaampi ja kukkaisampi kuin koskaan aiemmin.

Nyt on nimittäin tavattoman kuivaa. Saimme viimeisen runsaan sateen noin kuukausi sitten 12. kesäkuuta, sen jälkeen on tullut vain pari minuuttien ripausta ja kerran puolen tunnin kevytsade. Pari yötä sitten tuli enemmän eli peräti 1 mm ja viime yönä piti tulla kunnolla sadetta, jossain kaukana ukkostikin. Tuli 4 mm.
Puut ovat vielä ihanan vihreitä ja toki ne ovat tottuneet kuivuuteen, täällähän on joka kesä kuivaa. Onneksi tänä vuonna tuli tuo kesäkuun puolivälin hyvä sade ja toukokuussa muutama kunnon kuuro!

Luonnonkasvien lisäksi perinnekasvit pärjäävät hyvin. Pihan vanha rusopäivänlilja kukoistaa eikä peura ole vielä tätäkään käynyt syömässä! Niin ihanaa.

Rusopäivänlilja suorastaan sopii paahteen korventamaan pihaan.

Tässäkin kuvassa taustalla näkyy rusopäivänliljoja. Edessä ovat 'Guinea Gold' -marhanliljat. 

'Guinea Gold' on huippuihana! Melko saman värinen tai hiukan appelsiinisempi kuin 'Early Bird', mutta se kukki jo. Näitä en ole aiemmin nähnyt kunnolla kukassa, sillä peura on käynyt syömässä kukkavarret juuri kun kukinta alkoi ja jättänyt 1–2 kukkaa jäljelle. Tämän kokoisiakaan nämä eivät ole aiemmin olleet! Hyvät hyssykät, varsilla on pituutta yli minun pituuteni, ehkä 170 cm.

Guinea Goldeja tsuumaillessani huomasin hauskan yllärin heilumassa niiden yllä. Princess Kate -tarhalyhtykärhö se siellä keikkuu korkealla! Se ei ole aiemmin kasvanut ollenkaan noin pitkäksi. Jos se tajuaisi kääntyä katajan suuntaan, siellä olisi vielä pari metriä kasvuvaraa ennen kuin tuki loppuisi. Katajasta ratkesi pari isoa runkoa muutama vuosi sitten talvella, siksi se on rujo ja yhä melko kalju tältä puolelta. Hitaasti mutta varmasti se vehreytyy.

Öttiäisetkin ovat pukeutuneet lempiväriini. Nokkosperhonen valkoisella varjoliljalla.

Uuden sadon nokkosperhoset ovat mahtavan voimakkaan värisiä! Tämä ruokailee etelänruusuruoholla.
Neitoperhosiakin on tulossa, huomasin runsaasti niiden mustia toukkia nokkosissa. On elintärkeää jättää nokkosia puutarhaan! Niistä on niin moni perhonen ja muukin ötökkä riippuvainen.

Hieno oranssi ludekin löytyi etelänruusuruoholta. Ja kuten kuvasta näkyy, kasvi on myös kimalaisten ja mehiläisten suosiossa.

Keisarinviitta ei enää ole harvinainen näky täällä lännessä, tapaan sen puutarhastani joka kesä nykyisin. Mutta joka kerta tämä kookas perhonen sykähdyttää! Mäkimeirami on pihani ehkä paras perhoskasvi, tosin mintut eivät vielä ole tulleet kukkaan.


Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Kanadanlilja – Lilium canadense
Kataja – Juniperus communis
Kellukka – Geum
Kolmioka – Gleditsia triacanthos
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Pellavalilja – Lilium pumilum
Ritarinkannus – Delphinium
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Tarhalyhtykärhö – Clematis Texensis-Ryhmä
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä
Tiikerililja – Lilium lancifolium
Varjolilja – Lilium martagon

28 comments :

  1. Ihanat oranssit ja kultaiset 🖤

    ReplyDelete
  2. Ihailen suuresti marhanliljojasi. Onneksi ne saavat nyt kukkia kauniisti kokonaisuudessaan. Myös tuo kanadanlilja on kovin viehkeä. Ihana. Ei teille kovin paljon ole heinäkuussa satanut. Toivottavasti sataisi lisää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nuo Guinea Goldit hämmästyttävät koollaan. Myös Early Bird oli muhkea, mutta ei toki tuon korkuinen! Joka tapauksessa on ollut ihanaa, että kukintoja on saanut ihailla koko komeudessaan.
      Kanadanlilja on ilmavan kaunis.
      Tälle illalle ja yölle lupailtiin ukkosta ja jossain kaukana jyrähteleekin välillä. Sateet näyttävät menevän taas kerran 20 km lännempänä. Mutta jospa vielä yön aikana sieltä jotain meillekin tippuisi!

      Delete
  3. Totta kai omasta lempiväristä on tehtävä juttuja! Ilman muuta! Toinen tyttäreni on ihan oranssin ja keltaisen fani ja monen muunkin mm. turkoosin, joten ymmärrä oikein hyvin.
    Upea keisarinviitta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuulostaa siltä, että tyttärelläsi ja minulla on hyvin samanlainen värimaku! Jos hän pitää lisäksi vihreästä siis ;-)
      Keisarinviitta on teillä ehkä yleisempi, kauan se oli tavattavissa vain Itä-Suomessa. Olen onnellinen, että se on löytänyt tiensä tännekin.

      Delete
  4. Mäkimeirami on ihan mieletön perhos- ja ötökkämagneetti, minttu tulee hyvänä kakkosena myöhemmin, tai ehkä se on sitten ykkönen. Oransseissa on ihania sävyjä ja siitä olen tismalleen samaa mieltä, että nuo isot muoviset oranssit liljat eivät ole kauniita, juuri ne sellaiset kovan sävyiset joita omaankin puutarhaan on eksynyt.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvin sanottu, kumpikin on vuorollaan ykkösmagneetti.
      Väriin vaikuttaa niin kovin paljon se, missä se on ja se, minkä kokoisia väripilkut ovat. Pellavalilja on minusta niin ihana, vaikka se on ihan saman sävyinen tuon isokukkaisemman kanssa. Mutta kun sen ärtsyväri on jakautunut pienemmiksi väripilkuiksi. Harmaakäenkukka edustaa suurinta inhokkiväriäni, mutta kun se tekee paljon pieniä kukkia, se onkin aivan täydellinen monen kasvin viereen, pärjäten myös kuivalla niityllä, ja siten yksi lempparikasveista.

      Delete
  5. Ny harmittaa entistä enemmä, ku oon aivan unohtanu kanaranlilijan olemasolon, enkä oo yhtää kastellu. Ei vuaren vanahalla juuristo oo viälä kovin syvällä ja leheret ovakki ruskonnehet. Toivottavasti ny ei ihan totaalisesti katua. Oranssi o nykyysin jo munki suasikkilistoolla, varsinki jotenki murretut, vaikka koviaki sävyjä löytyy :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, toivottavasti liljasi selviää. Sipulikasvina luulisi selviävän, sipulissa kun on aimo varasto elinvoimaa. Kasvin ensikeino selviämiseen on ruskettaa lehtiä eikä se silloin vielä yleensä ollenkaan kuole, säästää vain vettä ja energiaa. Minun kanadanliljani ovat olleet tuossa viitisen vuotta enkä kastele niitä ollenkaan. Paikka saa kyllä ainakin keväällä hyvin kosteutta ylämäestä, kesälläkään se ei ole pihan kuivimpia kohtia.
      Murretut oranssit ovat ihku-ihania!

      Delete
  6. Minä näin keisarinviitan ekan kerran viime kesänä. Piti ottaa selvää kuka hän oli, sillä aiemmin en ole nähnyt. Nyt niitä taas liihoittelee kotitontilla.
    Erityisen kaunis tuo ekojen kuvien lilja😊

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että pihalla liihottelee komeita keisarinviittoja! Tänään ihastelin kahta, jotka olivat samaan aikaan ahdekaunokilla.
      Kanadanlilja on niin kaunis, siro ja ilmava - ja herkullisen värinen.

      Delete
  7. Tulipa taas todistettua, miten fiksua on lukea toisten blogeja. Hiidenkiven puutarhassa-blogiin mainostin tänään kuvanneeni verkkoperhosta, mutta keisarinviittahan se oli. Pyöri Darassa pitkän aikaa, mutta kameran kanssa paikalle saapuessani lensi ylemmäs ja laskeutui jopa kukkamekolleni. Nokkosperhosia on aivan valtavasti. Pitääpä käydä tsekkaamassa, onko nokkosissa kenties neitoperhosten toukkia.
    Oranssi ei taida kaikkien lempiväreihin kuulua. Minulla oli nuorena oranssi vaihe, jolloin maalasin peltisiä kurkkupurkkeja ja jopa 2 litran kuoharipullon oranssisessa sisutusvimmassani.
    Ostin keväällä 3 kpl pellavaliljan sipuleita, joista vain yksi kukki. Sen kauas näkyvä oranssinpunainen väri ei ollut yhtään liian ärtsy juuri kukan herkän kauniin olemuksen vuoksi. Istutuspaikan joudun varmaan vaihtamaan, koska ympäristön kasvit ovat pellavaliljalle liian korkeita ja päällekäyviä.
    Kukkivatko marhanliljasi vielä? Täällä ne ovat jo käytännössä lopettaneet. Kesä tulee jäämään loistavana marhanliljojen kesänä. Se on varma.
    Kasvit ovat nyt kovilla lämmössä ja kuivuudessa. Kerrankin olen iloinen kevään runsaista sateista. Ehkä juuri niiden vuoksi moni kasvi jaksaa edelleen sinnitellä, vaikka vesisateet ovat olleet olemattomia.
    Olen iloinen puutarhasi tämän kesäisestä kukoistuksesta. Ihmeellistä ja ihanaa näin lukijankin näkökulmasta ihailla kukkiasi, eikä vain lukea peurojen pätkimistä toiveista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Verkkoperhonen on hyvin samanlainen, mutta keisarinviitta on selvästi suurempi. Nokkosperhosia on tosiaan valtavasti! Neitoperhosen toukat ovat täysin mustia, helppo erottaa ainakin nokkosperhosen toukista.
      Hih, oranssi kausi! Kuoharipullo! No nytpä muistan, että itsekin maalasin oransseja viiruja ja kolmioita joihinkin talvikenkiin.
      Ostimme pellavaliljat varmaan samasta paikasta, kolmen paketti tuli tännekin. Pellavaliljassa on siroutta, mutta tosiaan kovin korkea se ei ole. Voi olla, että joudun pelastamaan ne korkeampien kasvien seasta myöhemmin, kun alueen muut kasvit kasvavat.
      Suurin osa marhjanliljoista on täälläkin kukkinut ohi. Ihanaa, että kerrankin sai nähdä ne kauniisti kukassa - ilman ympärillä olevaa verkkotötteröä!

      Delete
  8. Guinea Gold olisi nyt näistä eksoottisista oma suosikkini ja tietty varjolilja. On kuin kesä menisi pikakelauksella: Varjoliljatkin ovat jo lopettaneet kukintansa ja sormustinkukat eivät kuki pitkään. Kesäkuu oli kuin heinäkuu ja nyt meidän heinäkuumme on kuin elokuu kasvien puolesta, mutta kuivuus ja kuumuus sietämätöntä. Onneksi on viileä alakerta, mutta ulos vasta illasta eli vähän kuin olisi vankina. Kaikesta huolimatta tekee mieli puutarhaan ostamaan vielä yksi syyshortensia. mutta jos se tapahtuu se on sitten oma tarinansa.

    ♥♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt kaikki etenenee jännittävällä vauhdilla. Kaikki istutus- ja siirto-operaatiot on vain lykättävä hamaan tulevaisuuteen, kun maa on rutikuivaa. Uutta taimea täytyisi muistaa kastella valtavia määriä.

      Delete
  9. Voihan lilja,upeita! Olipa kiva saada nimi keisarinviitalle, niitä on lennellyt täälläkin, välillä luulen, että pieni lintu on menossa, ne ovat niin kookkaita. Tämä on hyvä perhoskesä ja nokkoset täynnä toukkia ja seittiä, uutta sukupolvea pukkaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Keisarinviitta on kookas ja komea. Lisäksi se pitää siipiään auki kukalla ollessaan ihanan pitkään - kiitollinen kuvattava! Perhosia ja pörriäisiä on valtavasti! Ilokseni huomasin pari ampiaistakin, niiden puuttumisesta on monin paikoin raportoitu. Mutta nyt näyttää niitäkin olevan.

      Delete
  10. Ihania liljoja!
    Meilläkin löytyy muutamia erilaisia, mutta tänä vuonna liljakukot ovat löytäneet ne:( Onko sulla ollut niitä p-laisia riesana?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihmeellistä, mutta meillä ei ole vielä näkynyt liljakukkoja. Hirveän vähän mitään hyönteisvitsauksia on muutenkaan. Joitakin kotiloita on, mutta ne eivät saa aikaan mitään kummempaa tuhoa. On vain peurat ja myyrät :-D
      Ikävä juttu, että liljasi ovat joutuneet kukkoinvaasion kohteeksi.

      Delete
  11. Upeita liljoja ja nuo perhoset♥. Täälläkin on paljon perhosia. Tänään laskin yhdessä puskassa, Googlen mukaan mäkimeiramissa, yhdeksän sitruunaperhosta, yhden neitoperhosen ja sitten jonkun tumman millä on vaalea raita siivissään..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huippua, miten paljon perhosia nyt on. Mäkimeirami on ihana perhosmagneetti!

      Delete
  12. Ihanaa oranssia kukintaa! Tosi kaunis kuva rusopäivänliljasta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Rusopäivänlilja on niin kiva, yksi harvoista perennoista, joita pihassani kasvoi valmiiksi, tosin pusikoituneessa kohdassa.

      Delete
  13. Onko tietoa mistä voisi saada tiikerililjan? Olen yrittänyt etsiä, mutta joko niitä ei ole saatavilla tai sitten olen ollut väärään aikaan liikkeellä. Enkä ole nähnyt tässä lähitaloissakaan kenelläkään. Tosin jos se jollain olisi, se olisi todennäköisesti kaikilla. Tässä "kaikilla" näyttäisi olevan pihoillaan samat perennat. Naapurissakin on ruusu, jonka hän on saanut tässä meidän talossa ennen asuneelta vanhalta rouvalta, joka taas oli aikoinaan saanut sen naapurissa aikoinaan asuneelta vanhalta rouvalta. Samaa ruusua on onneksi vielä meilläkin. Ties miten vanha se on, se selvisi suureksi ihmeekseni jopa vuoden takaisesta piharemontista ja lisäksi se on jäänyt pari kertaa vahingossa ruohonleikkurin alle... Nyt se on matalaakin matalampi, mutta elävä, ja sen päällä on suoja, ettei kukaan enää sitä tärvelisi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tiikerililja on tyypillisesti sellainen, jota saadaan jakotaimena toisesta pihasta. Se tekee myös itusilmuja varren lehtihankoihin, niistäkin se lisääntyy - voisin lähettää sinulle niitä. Oma tiikerililjani on tutun pihasta saatu, luultavasti vanhaa kantaa. Ne ovat kivempia, kun kyse on perinnekasveista. Tiikerililjan sipuleita varmaan myös syksyllä löytyy jostakin, ehkä Viherpeukaloilta, Korpikankaalta tms. mutta ne voivat silloin olla ulkomailta tuotuja.
      Onneksi se ruusunne on hengissä!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!