Sunday 21 March 2021

Romueteinen kaunistuu, ehkä

 Eteinen on jäänyt huonoon asemaan... se on ollut kaikenlaisten kalusteiden säilytyspaikka.

Sain vuosia sitten joitakin kalusteita, jotka olivat uhassa joutua juhannuskokkoon, kun ne veivät liiterissä liikaa tilaa. Yksi niistä oli piironki, jonka arvelin sopivan eteiseen. 
Pahaksi onneksi kaluste joutui viettämään ensimmäisen talvensa luonani ulkona, lavan päällä ja kevytpressun alla, mikä ei mitenkään auttanut sen säilymistä. Sittemmin se kannettiin kuivaan vanhempaan talooni, mutta oli jo siinä vaiheessa puoliksi palasina. 
Eteiseen se ei heti päässyt, sillä siinä oli vanha iso ja painava kaappi, joka on kuulunut isoisoäidilleni. Se oli puolestaan matkalla vanhempaan taloon, kunhan sinne saatiin ensin lattiat. Nyt, kun siellä on lattiat, pystyi sinne jo kaapin kantamaan, kun syksyllä sain voimamiehen kylään. Yksin en nimittäin saanut kaappia hievahtamaan.

Piironki muutti samalla vanhasta talosta kuistille. Sen liitokset hajoilivat pyörittelyssä entisestään. Talven se vietti avokuistilla, sentään katon alla. Nyt otin paljon kärsineen kalusteen eteiseen kunnostettavaksi.

Onneksi kaikki osat olivat tallella. Pari päivää siinä meni, että sain takalevyt, sivulevyt, välituet sun muut paikoilleen ja kiinni. Laatikot olivat onneksi koko ajan olleet vintillä, ne olin kantanut sinne heti, kun laatikoston sain, jossakin hetkellisessä viisaudessa.

Olin kuvitellut kalusteen olevan ehkä 50-luvulta sen pyöreiden puisten nuppien ja beigen värin perusteella. Hyvin pian sitä tarkemmin katsoessani sain todeta sen olevan selvästi vanhempi. Puiset nupit olivat myöhempi lisäys. Alun perin laatikoissa on ehkä ollut ainoastaan avaimet, joilla laatikot on saatu auki, sillä joka ikisessä vetolaatikossa on oma lukko.

Avaimia ei enää ole ja puisten nuppien poistosta (osa oli rikki tai kömpelösti kiinni) jäi reiät. Vaihdoin tilalle ja reikiä peittämään metallivetimet, jotka löytyivät omista varastoistani.

Skrapasin, hioin ja kuurasin pintaa niin paljon kuin uskalsin. Tosi kiinnostava tuo maalikerrosten historia: tämä(kin) on joskus maalattu vaaleanvihreäksi, joka tuntuu olleen suosikkiväri. Olisin suonut vihreää tulevan enemmänkin esiin, mutta se on ujoa laatua. Alimpana näyttäisi olevan tummaksi petsattu puu.
Koska tykkään kulahtaneista, elämää nähneistä pinnoista, tämä jäi nyt tällaiseksi. Olisihan toki upeaa kunnostaa piironki oikein loistoon, mutta toisaalta kunnostetut kalusteet näyttävät joskus liian uusilta ja kulahtaneen viehätys on sitten lopullisesti poissa. 

Sitä paitsi kulahtaneisuudessa on puolensa.
Olin ajatellut maalata eteisen lattian jo pitkään. Maalikin on valmiina. Jättipainavan ison kaapin läsnäolo vain lykkäsi projektia. Nyt, kun pystyisin projektin toteuttamaan, aloin katsella lattiaa. 
Siinä oli muovimatto talon ostaessani, sen revin ensi töikseni pois. Siitä on lattiassa yhä liimanjäänteitä.
Katon maalasin vaalean siniharmaaksi joitakin vuosia sitten, sillä katto oli käsittelemätöntä halltex-levyä, mikä tuntui imevän viimeisenkin valon pohjoisen puoleisesta eteisestä.
Mutta nyt, kun kalusteena on kulahtanut kaappi, näyttääkin kulahtanut puulattia varsin sopivalta. Ehkäpä vain hion sitä varovasti (en vaivautunut peittämään sitä katon maalaamisen ajaksi ja sen kyllä huomaa) ja vahaan tai öljyän sitten, sillä eteiseen tullaan kuraisilla saappailla. Joutuu lattiasta myös pesemään myyrän verijälkiä harva se päivä. Olisi hyvä, jos puulattia jotenkin hylkisi vettä.

Lattian sijaan suuntasinkin katseen seiniin. Seinäpahveissa on repaleita ja reikiä. Olen miettinyt niiden tapetoimista tai maalaamista.
Kävin läpi tapettivaraston vintillä. Sieltä löytyi pari oikein sopivaa.

Ylempi on lapsuudenkotini vanhempien makuuhuoneen tapettia. Sitä on vain vähän, ehkä puoli rullaa tai allekin. Se voisi riittää tähän keittiön oven puoleiseen seinään, sillä iso osa siitä on nätisti siniharmaaksi maalattua muuria.
Alempi pala on – voi nostalgiapläjäys sentään – oman lapsuuden makuuhuoneeni tapettia, jonka valitsin, kun olin noin kymmenvuotias. Sain itse valita, vaikka äitini yritti puhua nätin vihreäkuvioisen puolesta, joka olisikin ollut kauniimpi näin aikuisen mielestä. Mutta kymmenvuotiaana valitsin tuon vaaleanpuna-vihreän. Sitä on lähes kaksi rullaa varastossani, ja hauskaa kyllä, värit sopivat tosi hyvin ylempään jugendtapettiin. 
Lapsuudentapetillani voisi päällystää eteisen muita seiniä niin pitkälle kuin tapettia riittää. Kovin isoja seinäpintoja ei eteisessä ole, kun sieltä on ovet myös makuuhuoneeseen, sisävessaan ja ulos, ja lisäksi kiintokomero ja rappuset vintille.

Keittiön puoleltakin on kerrottavaa, vaikka ei niinkään sisustuksellista. (Eteisen ovi on verhon takana, verho siksi, että eteinen on kylmä, ei juurikaan eristetty).

On nimittäin kasviuutisia. Ostin viime kesänä kesäkukaksi Rhodohypoxis- tai Rhodoxis -ruukun. Ärsyttävästi taimilapussa luki molemmat nimet, joten en tiedä, kumpaa kasvi on, tai oliko ruukussa sekoitus kumpaakin. Rhodohypoxis on suomeksi iirikki, ja Rhodoxis, tai oikeammin × Rhodoxis, on kahden lajin (Rhodohypoxis ja Hypoxis) risteymä. 
Selvitin, että iirikki täytyy pitää talven yli mahdollisimman kuivana, niinpä en kastellut sitä lähes ollenkaan. Mietin, onkohan tuo hengissäkään. Nyt sieltä puskee reippaita versoja! Ruukku on tuo betoninen oikealla. Vasemmalla ja takana on sinisarjaa Agapanthus inapertus, jonka pitäisi olla tummansinikukkaista. Olen kyvänyt ne jo viitisen vuotta sitten, joten voisivat vähitellen alkaa kukkia. Etummainen niistä oli piilossa tuolin alla enkä muistanut kastella sitä niin usein, siksi siinä on enemmän ruskeaa.

Siinä Rhodohypoxis/Rhodoxis on taimikassissa viime toukokuussa.

Tässä ovat puolestaan leijonankidat! En olisi tullut ajatelleeksi niiden säilyttämistä talven yli, mutta Hiidenkiven puutarhassa -blogissa Minna harrastaa niiden talvettamista. Niinpä otin kaikki viime vuonna kylvetyt Potomac Lavenderit sisään ja ne ovat näin reippaina!
Minulla ei ole muuta talvetustilaa, joka pysyisi plussan puolella, kuin asuinhuoneet, niinpä ruukut ovat pitkin lattioita. Lattiat ovat viileät – mittasin yhtenä päivänä: lattialla on enintään +15, kun metriä ylempänä on +18. Poissa ollessani täällä on vain muutama lämpöaste, saattaa olla lähellä nollaakin.

Kaikki muutkin nurkat, hyllyjen ja kirjapinojen päälliset sekä pöydät ovat täynnä ruukkuja. Verenpisarat ovat paikoissa, joissa aurinko ei niihin suoraan osu. Muuten ne kuivuvat. Palkinnoksi ne ovat alkaneet tehdä nuppuja, nyt neljästä verenpisarastani nuppuilee tai kukkii kolme.

Siemenestä kasvatettu sitruunapuu on kasvanut häkellyttävää vauhtia. Tämä on vasta muutaman vuoden ikäinen ja kohta saan kerätä siitä satoa gintoniciin!

Ennustettu lounaistuuli ei toteutunutkaan, kärvistelemme täällä puuskaisessa ja hyytävässä luoteistuulessa, joka puhaltaa suoraan Selkämereltä. 


Leijonankita – Antirrhinum
Sitruuna – Citrus limon
Verenpisara – Fuchsia

28 comments :

  1. Onkohan Blogger asettanut minulle jonkinlaisen kommentointikiintiön, sillä eilen onnistuin muutamaan blogiin kommentoimaan ja sen jälkeen kaikki katosi taas "HUPS-ilmoituksella" ties minne. Katsotaan, miten tänään sujuun.
    Tässä se nähdään, kuinka tavaroiden säilyttämisellä on etunsa - jos vain paikka niille löytyy. Sinä vain kipaiset vintille tai vanhaan taloon noutamaan tapettia ja siinä on remppamateriaali koossa. Eteisestä tulee kivan näköinen noilla tapeteilla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi tänään sujui, kiitos kommenteista. Voi möhnä tuota kommentoinnin takkuilua, on tosi ikävää.
      Vintiltä ei, ikävä kyllä, löytynyt liisteriä, joten tapetointiprojekti tyssäsi siihen. Saa nähdä, millä vuosikymmenellä jatkuu :-D Liisterikaupoille kun on lähdettävä auton kanssa pidemmälle, Nauvon kirkonkylällä ei enää ole rautakauppaa. Täytyy tsekata seuraavalla kauppareissulla kirkonkylän ruokakaupat ja huoltoasema, mutta vähän epäilen, löytyykö niistä liisteriä.
      Nuo tapetit ovat mukavan vaaleita pimeään eteiseen, ja nätin sävyisiä.

      Delete
  2. Tuo piironki on HIENO 😍, juuri sopivan rustiikkinen.
    Upeat tapetitkin löysit varastoistasi.
    On sinulla siellä aikamoinen viidakko 🌿🌿🌱
    Sain sinulta muutama vuosi sitten pienen sinisarjan alun, olisikohan ollut seuraavana vuonna siitä, kun olit ne kylvänyt. Olen myös vähän katsellut, että melko rauhallinen tyyppi. Ei ole kiire kasvamisella, kukkimisesta puhumattakaan.
    Kesät se on kasvihuoneessa ja talvet risuverstaalla pelakuiden kanssa. Isompaan ruukkuun olen siirtänyt kerran. Leppoisasti hän siinä oleskelee.
    Voi Ransua, onneksi ei ole pakko mennä sinne hyytävään tuuleen jos ei tahdo 😼.
    Sama myrsky puhaltelee täällä, onneksi ei kuitenkaan sada lunta

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se sinun sinisarja on tuota samaa satsia. Siemenpussissa luki Agapanthus inapertus (deep blue). Sinisarjat kuulemma kukkivat paremmin, jos ovat ruukussa ahtaasti, niinpä olen pitänyt omani samoissa astioissa vuosikaudet, eivätkä siltikään kuki. Anteeksi vain, että annoin sinulle ikuisen epäkukkijan!
      Täällä muuten tuli aamulla lunta oikein isoina hiutaleina! Puuskien takia lumi lensi ilmassa ristiin rastiin, aika metkan näköistä. Onneksi kumminkin aurinko tuli sittemmin esiin.

      Delete
    2. 😊 ei haittaa yhtään, vaikka onkin epäkukkija, hän pitää mielenkiintoa yllä. Ei se minullakaan missään kovin isossa ruukussa ole, mutta vaohdoin aikoinaan saviruukkuun kasvamaan.

      Delete
    3. No hyvä, ettei haittaa, vaikka tilaa se vie sen ruukun verran talvetuspaikassa. Tuolla lajilla on erilainen kukinto kuin tavallisella sinisarjalla, vähän nuokkuvampi ja minusta tosi kaunis - jos vain suostuisi kukkimaan joskus!

      Delete
  3. Sulla on kyllä ihmeelliset varastot, niistä löytyy vaikka ja mitä. Kaunis lipasto!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo mutta liisteriä ei löytynyt :-E Olin käyttänyt sen loppuun ja unohtanut ostaa lisää. Voi pehvele.

      Delete
  4. Täälläkin on järkyttävän hyytävä tuuli. Jos sinulla on jauhoja niin nopeasti on keitetty liisteri niistä ja sitten vain tapetoimaan! Tuo lipasto on kaunis ja saattaa olla vanhakin kuten arvelit.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haa, kiitos vinkistä! Katselinkin juuri perunajauhopakettia, jossa on päiväys mennyt vuosikausia sitten, että siitähän ehkä saisi jotain liisterintapaista. Pitää googlettaa liisterin keittoa. Tai perinnerakennuskirjojakin löytyy rivi... En ole jauhopeukalo, joten voi olla, että venhäpuolelta löytyy vain jotain sämpyläjauhoa, jossa on jyviä mukana :-D
      Lipasto on ihana, kun siinä tosiaan näkyy se käsintehdyn leima. Jokainen iso laatikko on esimerkiksi eri korkuinen: alinna korkein, ylinnä matalin. Uusien kalusteiden vika onkin, että ne ovat liian säännöllisiä! Sen lisäksi, etteivät ole tehty hyvistä materiaaleista. Tässä lipastossa takaseinäkin on umpipuuta, vaikka onkin alle sentin paksuinen, eikä edes mitään vaneria, lastulevystä puhumattakaan.

      Delete
  5. Oijoi, miten hieno lipasto. Hauskaa että siihen on sitten laitettu joka laatikkoon lukot. Ollut joko aarteita täynnä tai aika epäluuloinen omistaja? Onpa söpö lapsuuden tapetti, melkoinen varasto sinulla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi otin kaikki ylijäämä-tapettirullat, kun lapsuudenkotini myytiin. Siellä oli tosi kivoja tapetteja!
      Meillä oli lapsuudenkodin kellarissa säilytyskalusteena tuontapainen piironki, mutta isompi. Siinäkin oli lukot joka laatikossa. Ehkä sama avain kävi kaikkiin, ettei sentään jokaisessa omaa avainta? Kaiketi tuollaisissa säilytettiin tärkeitä papereita yms.

      Delete
  6. Täälläkin alkaa olla lattioilla vähän ruuhkaa, vaikka vielä "ei mitään" olekaan kasvamassa tai odottamassa pääsy mökille. :) Hieno lipasto ja hyvä päätös jättää se käsittelemättä. Tuollaista patinaa ei saa kaupasta tai edes tekemällä, se tulee vuosien kuluessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kummallinen ruuhka tämä :-D Pitää asetella jalat kieli keskellä suuta, ettei kompastu ruukkuihin.
      Totta, uusi tehty patina ei ikinä näytä kovin aidolta.

      Delete
  7. Upea piironki! Ja ihan uskomatonta, että sinulla on aarteinasi vanhoja lapsuuskotisi tapetteja. Nehän ovat ihan aarteita.
    Ja jotenkin tässä kohtaa alkaa tuo ruuhka olemaan tuttu ilmiö. Tai ehkä mulla se on edessäpäin, kun kaikki taimet ovat koulimisvaiheessa. Saa nähdä, miten käy.
    Ja tuollaisesta iirikistä en ole koskaan kuullutkaan. Taas opin aivan uuden kasvin sulta.

    Aurinkoista uutta viikkoa! Eiköhän se kevät vihdoin ala tulla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi tuli otettua kaikenlaista talteen lapsuudenkodista, kun se myytiin.
      Tsemppiä sinnekin taimipurkkien väistelyyn! Minulla ei sentään ole esikasvatuksia... lähes ;-)
      Iirikki on eteläafrikkalainen laji, sietää kuulemma kovaakin pakkasta, kunhan se on rutikuivana. En uskaltanut testata sitä pakkasenkestävyyttä. Kesällä saa puolestaan kastella reippaasti.
      Kiitos, nyt onkin jo lämmin, kun se pohjoistuuli lakkasi. Ihanaa! Toivottavasti sielläkin!

      Delete
  8. Sitkeä vanha kaunis lipasto. Onneksi pääsi nyt hyvään paikkaan...:)
    Viimeinen kuva -♥♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tänään on lämpimämpää, silti molemmat pojat ovat käpertyneinä sänkyyn :-D
      Vanhojen puukalusteiden kestävyys on huippua. Lauta kyllä vähän vääntyy kaarelle kostuessaan, mutta muuttuvien olosuhteiden kesto on silti huippua verrattuna uusiin materiaaleihin.

      Delete
  9. Kaunis piironki, ennenvanhaan ne on tehty koivusta ja kestämään! Meilläkin on monta vanhoo piironkii käytössä. Kauniita tapetteja, mukava varmaan tapetoida seinälle näkyviin. Iirikistä oon kuullu, en tuttavuutta oo sen kanssa tehny. Toivottavasti suat kukkimaan sen. Miun sinisarjat kasvattelloot lehtiään toissatalavisesta säilytyksestä toipuessaan, joskus vielä kukkiakin varmaan niän.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä on täyspuusta tehdyt kalusteet jotain ihan muuta kuin nykykalusteet. Ja niin kauniit liitokset kulmissa!
      On tosiaan kivaa saada noita lapsuudesta tuttuja tapetteja näkyville seinään.
      Sinisarjan kanssa saa ilmeisesti kasvatella kärsivällisyyttä!

      Delete
  10. Kaunis lipasto. Tämähän oli hyvä ratkaisu jättää se ajan patinan näköiseksi sait lattiankin siihen mukavasti sopimaan. Ennen käytettiin usein filttiä tai muuta oven edessä juurikin vedon takia. Meillä on kyllä myös ahdasta mökissä sisällä nyt kun purkit vielä lisääntyy kellarista. Minulla on vielä sinisarja kellarissa. Siihen samaan purkkiin on istutettu myös valkoinen versio. Viime vuonna eivät kukkineet kumpikaan 🤔
    Hyvä kun sait omasta varastosta tapetit ja ne kun luovat vielä nostalgiset tunnelmat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Makuuhuoneessa, eteisen puoleisen oven edessä, minulla onkin vanha kaunis vihreäkuvioinen filtti estämässä kylmää vetoa. Vanhat keinot ovat usein loistavia ja joustavia. Kesäksi vain filtti pois ja talveksi taas takaisin!
      Toivottavasti sekä siellä että täällä sinisarjat kukkivat ensi kesänä!

      Delete
  11. Ompas komian näköönen piironki ja siihen sopivat vetimekki löyrit. Oon kans heikkona vanhoohin mööpeliihin, uuttaki kyllä löytyy.
    Kevät on purkkista aikaa, yhyres sun toises huushollis. Onneksi mullon vintis kaks kamaria, mikkoon vallannu. Sinisarija kasvattaa kärsivällisyyttä. Mutta ohan se komia kukkiessaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vanhassa on sitä jotain!
      Hih, purkkista aikaa juu. Sinisarjan kukintaa kelpaa tosiaan odotella, on sieltä kauneimmasta päästä kukkasia. Meneehän nuo sen purkit siinä missä moni muukin tässä huushollissa. Olen kasvatellut kriinumiakin jo vuosikaudet, nytkin se on komeasti lehdessä, mutta ikinä ei ole kukkinut. Onhan noissa vihreissä lehdissäkin kauneutta...

      Delete
    2. Itteasias, ostin kans itte vuasi sitte kriinumin sipulia. Ei kukkinehet tiätenkää ja tuumasinki ny, että hävitän koko purkin. Kippasin mullat pois ja kas siältä tupsahtivakki silooset kiintiät ja nii hyvinvoivannnäkööset sipulit, etten raaskinukkaa heittää niitä menemähän, joten tuikkasin ne takaasin pultihin. Jos aloottaas kasvatuksen aluusta. Lehtiähän niis ei oo, ku meinasin erohon päästä.

      Delete
    3. Ehkä niitä kannattaa kasvatella, jos jonakin vuonna kukkisivat. Minulla se on viherkasvina ikkunalaudalla koko talven ja pitää hienot lehtensä jatkuvasti vihreinä.

      Delete
  12. Komeita tuollaiset vanhat aidosta puusta tehdyt kalusteet. Hyvä kun pelastit ne. Voi kun Ransu on söpö villaunelma sängyllä maatessaan. <3<3

    T: Musti-fani

    ReplyDelete
    Replies
    1. On ihanaa, että on vanhoja kalusteita. Uusia lastulevyisiä ja liian säännöllisen muotoisia en kaipaa lainkaan! Eikä niissä ole tuota tunnelmaakaan.
      Ransu on niin ihana villava söpöliini. Onneksi se ei häiriinny siitä, että sen turkkia menee välillä varovasti pöllyyttämään tai masuvilloihin puhaltelemaan.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!