Hommansa kullakin

 Olemme kaikki rehkineet viime päivinä, kun on ollut niin otolliset kelit.

Otin tänään hommakseni ojankaivuun navetan takaa. Yritin sitä jo joitakin viikkoja sitten, mutta maa oli jäässä.

Tänään onnistui! Muutama kivi nousi sitä mukaa kuin oja eteni, kokosin niistä pientä kivimuuria ojaa myötäillen, kun en tähän hätään muutakaan keksinyt. 

Tähän aikaan vuodesta kaikki näyttää niin toivoa herättävän helpolta ja siistiltä. Kuvassa näkyy villiä taikinamarjan rehotusta, lisäksi tuo rinne on vadelmaviidakko kesäisin. Mutta nyt aloin jo suunnitella, mitä kaikkea tuohon muurin taakse istuttaisin, ikään kuin paikka ei olisi täynnä juolavenhän ja nokkosen juuria.

Navetan ylärinteen puolelta on alin hirsi mädännyt pois, kuten kuvasta voi nähdä, hirret retkottavat. Navetallakin on siten kengitys joskus edessä.

Tänään ei maasta löytynyt muuta kuin lasin- ja posliininsirpaleita, jotakin muovia, pätkä vanhaa sähköjohtoa ja paksu kolmionmallinen rautalevy, jollaisen olen löytänyt ennenkin. Lienee joku vanhan maatalouskoneen osa.

Ystävillä on jemmassa muutama iso ikkuna, joista on jo vuosia ollut puhetta. Ajattelen joskus rakentaa kasvihuoneen navetan länsipäätyyn, mutta se vaatii navetan kengittämistä ensin eli tapahtuu hamassa tulevaisuudessa.

Nyt tulin kuitenkin ajatelleeksi niitä ikkunoita ja lampsin mittanauha kädessä ystävien luokse. Ikkuna olisi juuri passeli kansi uuden laatikkoni päälle, kun siinä on tuo korkeampi takaseinä, tuumasin, ja niinpä olikin, kuin varta vasten mitoitettu kahdelle ystävien ikkunalle!

En olekaan aiemmin päässyt viljelemään tällaisessa katetussa kohopenkissä. Nyt laatikkoviljelyharrastukseni kohosi uusiin sfääreihin.

Muita hommia ovat olleet aidan suoristus romahtaneilta osin ja tihennys entisestään, jotta joskus pääsisin peurattomaan tilanteeseen. 

Sain syksyllä naapurilta kasan luumupuun rankoja, kun hän raivasi luumutiheikköään. Olen pikku hiljaa niitä käyttänyt, mutta talven yli oli pihassani aimo pino luumunoksia. Myyrät ovat pitäneet juhlia ja ystävällisesti kuorineet rangat sekä jättäneet papanat tilalle. Heillä on ollut tosi hyvä talvehtimispaikka kasassa!

Vesimyyrästyskausi on myös aloitettu. Nämähän ovat pitkähäntäisiä ja rotan kokoisia, joten varsin helppo erottaa metsä- ja peltomyyrästä. Kuvassa häntä on jotenkin oudosti kiemuralla, mutta pitkä se on.

Myyrästäjä lakisääteisellä tauolla.

Ransu sen sijaan keskittyy hönöilemään. Tässä mirrinmintun kimpussa...

... rouskis...

... ja tässä kissanmintun kupeessa.

Tänään oli niin lämmintä ja yöstäkin oli luvassa lämmin (nyt kello on 23 ja mittarissa lähes +6), että uskalsin raottaa syksyllä istutettujen arkojen pensaiden ja puiden talvisuojia. Tämä heisi, Viburnum × bodnantense 'Dawn', on kokeilulaji, jonka talvenkestävyydestä Suomessa en löytänyt mitään tietoa. Niinpä käärin tämän talveksi repaleisten kevytpressujen sisään ja toivoin parasta.

Nyt otin pressut pois, mutta suojaverkot saivat silti jäädä, sillä peurat syövät heisiä liiankin hyvällä ruokahalulla. Tiheämpi verkko toivottavasti suojaa tuulelta, jos tulee kylmä viima. 

Tämähän on täynnä nuppuja!

Nupuissa voi jo erottaa vaaleanpunaista väriä. 'Dawn' on vaaleanpunakukkainen ja tavattoman tuoksuva lajike. Brittein saarilla tämä heisi kukkii talvella, joten en tiennyt yhtään, mitä nupuille käy, jotka syksyllä jo olivat oksille ilmestyneet. Enpä olisi uskonut, että ne näin hyvin selviävät edes pressujen suojissa. Nyt ne ovat lähes kukintavalmiit!

Mahtipäivä, siis. Toivottavasti teillä on yhtä ihanaa!

Kissanminttu – Nepeta cataria

Mirrinminttu – Nepeta × faassenii