Tuesday 23 March 2021

Arkeologin unelmatontti

... tai ehkä romunkerääjän kumminkin. 

Tämmöistä tänään. Mutta palataanpa alkuun.

Edelliseen postaukseen liittyen menin vintille kaivelemaan liisteriä varastoistani, jotka osoittautuivat rajallisiksi. Eipä löytynyt, olin käyttänyt loppuun ja unohtanut ostaa lisää (mutta suurkiitos Katjalle, joka muistutti, että liisteriä voi itsekin keittää – nyt tiedän, miksi perunajauho myydään niin isoissa paketeissa, että sitä ei saa koskaan eräpäivään mennessä käytettyä). Sen sijaan parrun päältä löytyi sykkyrä mykkyrä, likainen nauha tiukasti kerällä ja sen keskellä partakoneenterää muistuttava esine, jonka arvelin... ja niin se olikin. Tuntolevy, ilmeisesti jatkosodan ajalta. Olisiko Algotin, joka tämän rintamamiestalon rakensikin.
Selvitin sen verran, että Kansallisarkistoon voi lähettää kyselyn tuntolevyn numerosta, jos haluaa selvittää, kenelle se on kuulunut.
Toistaiseksi en tuohon ryhdy. Mutta pistin aarteen visusti talteen. Harmi, että joku on tässä vuosien aikana nyysinyt hienon sodanaikaisen kaasunaamarin, jonka olin ottanut talteen suvun kesähuvilalta. Muuten alkaisi olla jo aika kivasti sotahistoriaakin. Olen nimittäin löytänyt myös Algotin lehtiön, johon hän on piirrellyt rintamalla ollessaan, ja sitten on sodassa kadonneen setäni rintamalla tekemä puureliefi. Ja aseveljien isoisälleni lahjoittama puukko, jossa on muistokaiverrus. 
Mittaamattomia aarteita.

Eilen oli liian kaunis päivä liisterin keittoon. Päätin haravoida kuivan kasvillisuuden kedolta pois. Niittyähän ylläpidetään köyhdyttämällä maata eli poistamalla kasvijäte.
Sain uuden ison viljelylaatikon lähes täyteen – tosin kun tuo lähtee maatumaan, jää siitä arvatenkin pohjalle vain 10 cm kerros multaa, jos sitäkään. 
Mutta ainakin nyt on laatikko täysi!
Kuljin kottikärryjen kanssa ees taas monta kertaa ja yhdellä kerralla silmä osui ruusupenkissä olevaan pyöreään juttuun.
Ehkä taas joku kolikko, arvelin, ja noukin sen.

Puhdistus on haastavaa, kun kuparilantti on näin hapettunut. Jotakin tutun oloista tuossa kruunussa kumminkin oli...

Toiselta puolelta lantti näyttää tältä. On iso onni, että huonosta kunnosta huolimatta reunan kirjaimet saattaa lukea: V•E•R•S. Ne kertovat, että lantti on Ulrika Eleonoran aikainen eli vuosilta 1718–1720. Arvo lukisi toisella puolella, mutta sitä ei röpelön seasta näe. Kuparinen lantti on tietojeni mukaan yhden äyrin arvoinen.

Kiinnostavaa on, että tämä on jo toinen Ulrika Eleonoran aikainen äyri, jonka tontiltani löydän, vaikka hänen kautensa oli niin lyhyt. Uusin löydös on vasemmalla, hieman taipunut. Edellinen on siitä heti oikealle. Sen lyönti on mennyt vähän vinoon, mikä kuulemma lisäisi kolikon arvoa, jos se olisi paremmassa kunnossa. 
Vanhin lantti on kasassa päällä, hopeainen kaksi markkaa vuodelta 1694 (kyllä, Ruotsissa oli tuolloin markat).
Ruotsin rahojen lisäksi on löytynyt joitakin kopeekoita ja markkoja sekä pennejä sekä Venäjän että itsenäisyyden ajalta.

Löydöstä innostuneena kaivoin vintiltä serkun antaman metallinpaljastimen. Saan usein kehotuksia skannata pihaa metallinpaljastimen avulla.

Kohta kerron, miksi en sitä useinkaan tee. Sitä ennen kuitenkin näky tältä aamulta: talventähdet ovat viimein alkaneet kääntää nuppujaan ylös maanpinnasta!

Koska ilma oli niin ihana, etten kestänyt olla sisällä, keksin kokeilla, jos entisen matalan ja pienen rakennuksen, ilmeisesti ainakin osittain asuintalon, paikalta löytyisi jotakin.
Tämä on kuiva kohta rakennuksen takia, joten ylläpidän sitä ketona. 
Eilinen haravointi auttoi, että pääsin paljastimen kanssa mahdollisimman lähelle maata. Täältä on löytynyt kaakeliuunin palasia, yhdet uuninluukut ja ehjä mustepullo ihan tavallisella metodilla: ovat tulleet vastaan, kun olen jotakin istuttanut.
Ensin kokeilin, onko maa jo sulaa hajottamalla pari kusiaispesää, jotka olivat kasvaneet melkoisiksi hiekkakumpareiksi.
Onnistui.

Reilu tunti myöhemmin, keto kuin pommituksen jäljiltä ja rautaa nurmikolla.

Maasta nousi mm. repaleinen paistinpannu, ämpärin osia, hormin pelti ja pellin kehikko.

Hellanrengas, isoja vanhoja nauloja ja uuninluukut, joiden luulin ensin olevan pari, mutta eivät olekaan. Näiden parit ovat ehkä vielä maassa eli kaivaukset jatkuvat.
Hiisi – juuri, kun ehdin täyttää montut.
Syreenipusikon varjossa maa oli vielä niin jäässä, että siinä ei voinut kaivaa, vaikka paljastin piippasi.

Mutta se todellakin piippaa pihallani metrin–parin välein. Maasta löytyy säilyketölkkejä, kruunukorkkeja, kierrekorkkeja (joissa lukee ALKO), piikkilangan pätkiä ja tietysti hirveät määrät lasinsirpaleita, vaikka niihin ei metallinpaljastin reagoikaan. Näin roudan sulaessa kaikki tuntuu nousevan pintaan.
Siksi en ulkoiluta metallinpaljastinta kovin usein. Koska ei hotsita kaivaa koko pihaa montuille.

Ransu ihmettelee hävityksen kauhistusta.

Kukkuu!

PS. Iltapäivällä talventähti näytti tältä!


Talventähti – Eranthis

34 comments :

  1. Oho, mielenkiintoisia kolikoita. Niitä on varmaan joku asiantuntija jo vilkaissut?
    Täälläkin on löytynyt kukkapenkkejä kaivellessa vaikka mitä astioiden sirpaleista lähtien. Eniten löytyy kuitenkin hevosenkenkiä, kengitysnauloja ja vanhoja kuolaimia tai niiden osia. Tässä on ollut ilmeisesti 'aina' hevosia ja hevosmiehiä. Ratsastuskenttää kaivaessa esiin nousi paljon lampaiden luita ja sitä pahuksen inhottavaa oranssia paalinarua.
    Monesti mietin, mitä meidän jälkeemme maahan jää, muovisia reikätossuja ja hengityssuojaimia nyt ainakin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täällä saarella mökkeilee yksi kolikkoharrastaja, hänelle noita näytin ja hän kertoi, että vinoon lyöty raha on arvokkaampi kuin täydellinen. Mutta nuo minun kolikkoni ovat kaikki melko hapettuneita ja huonokuntoisia. Olen googlettanut niiden arvoa, eikä se ole lähes mitään - niiden kiinnostavuusarvo minulle on paljon suurempi!
      Aika hauskaa, että siellä teillä on erityisesti hevosasiaa. Minulla ei täällä ole tullut vastaan kuin pari hevosenkenkää.
      Voih, maskit joka puolella lojumassa maassa ahdistavat niin. Kunpa kaikki osaisivat käyttää roskiksia!

      Delete
  2. Suorastaan jännittävää touhua! Miä varmaan kaivelisin tontin montuille ;D ja ehkä vähän naapurin puoleltakin, jos saisin niitä ylipuhuttua ;D

    ReplyDelete
  3. Mielenkiintoisia arkeologisia kaivauksia, vaikka ihan kaikki ei olekaan ehjää ja hienoa. Kertovat kuitenkin tarinaa historiasta ja paikalla eläneistä ihmisistä. Löytyisipä meiltäkin jotain muuta kuin rakennusjätettä (tiilenpaloja, laastimurskaa, levynkappaleita, muovia...).
    Hyvä, että sait leijonankidat talvetettua (edellinen postaus, luin sen kyllä, mutten ehtinyt silloin kommentoimaan). Ne varmaan aloittavat kukkimisen jo toukokuussa, viimeistään kesäkuussa ja jatkavat myöhään syksyyn saakka.
    Esittele vain noita kevätkukkijoita, kyllä ne ilahduttavat minuakin, vaikka toistaiseksi ikkunasta näkyykin vain valkoista. Lämmintä on kuitenkin jo yli 7 astetta ja aurinko paistaa, joten illalla hanget ovat varmasti vajuneet aimo harppauksen. Aurinkoisia kevätpäiviä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vanha roina tosiaan kertoo menneistä ajoista, toki ne monet kruunukorkit ja säilyketölkit eivät niinkään, mutta tällaiset vanhemmat jutut. Rakennusjäte on kyllä tosi inhaa! Onneksi täällä on rakennukset olleet niin vanhoja, että lasinsirpaleiden lisäksi on vain tiilisilppua, melkoisesti ja paikoitellen. Ei muovia ja levynkappaleita sentään.
      Vau, olisipa aikamoista, jos leijonankidat aloittaisivat kukinnan jo toukokuussa! Ihanaa.
      Oi, teillä olikin tänään lämpimämpi kuin täällä. Tuuli sen verran, että se toi mukanaan meren jäätävyyden, eikä asteita ollut kuin muutama.

      Delete
  4. Olen aina ajatellut, että puutarhasi on kuin kasvitieteellinen puutarha, mutta sieltä taitaa löytyä myös museokin. Onpas mielenkiintoisia aarteita.
    Meidän tontilla ei ole sijainnut ennen taloa, mutta tämä kohta on kuulunut taloon, joka sijaitsi naapurini tontilla. Meidän tontilla oli ilmeisesti joku puuvaja tai varasto ja sitten tuota tontin alaosaa käytettiin jonkinlaisena kaatopaikkana. Sieltä löytyy jos jonkinmoista kenkää (sekä hevosen että ihmisten) ja kaikenlaista rojua maahan haudattuna. Onneksi tämä kaatopaikka on ollut vain tietyssä kohtaa, joten muualla lapio ei noihin rojuihin iskeydy.

    Ja nyt täytyy sanoa myös, että olen aika kade. Meillä on vielä valtava hanki. En edes jaksa lähteä rämpimään tuonne alatantereelle ja rinteeseen. Mahtavaa, että jossain pääsee jo haravoimaan. En yleensä kadehdi muita, mutta kyllä mussa kasvivyöhykekateus iskee aika useastikin.
    Nauti ja jätä liisteröinnit kurjille keleille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä paikka on melkoinen romukokoelma :-D Rakennustenrötisköistä alkaen!
      Kaatopaikka on inhottava, mutta sellaisia vain oli, kun mihinkä muuallekaan olisi jätteitä saatu vietyä ennen jätehuoltoa. Onneksi teillä ei romua ole kaikkialle haudattu.
      Voi, ymmärrän kateutesi. Tsemppiä ♥ Nyt ei talvea jaksaisi enää yhtään!

      Delete
  5. Monenmoista löytynyt ..:D Ennen kaikki "hävitettiin" maahan kaivamalla...:)
    Nuo kolikot ja tuo tuntulevy ovat kyllä aarteita.
    Kaunis talventähti. Luulin ensin keltavuokoksi...:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikkea löytyy, kun alkaa kaivaa. Tai kaivelee vintillä!
      Keltavuokot sentään kukkivat vasta toukokuussa täälläkin :-D Talventähdet ovat näin ihanan aikaisia.

      Delete
  6. Talventähtiä jo sulla, oujee 💛. Täällä edelleen hanget.
    Mielenkiintoista, mitä kaikkea sun pihasta löytyykin, parhautta tietysti Manuli ❤

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tsemppiä hankiin ♥
      Manuli seurailee mammaa ja mamman touhuja väsymättä.

      Delete
  7. Voi hurja! Sinulla sitä sattuu ja tapahtuu. Tonttisi on oikea aarreaitta kaikin puolin! Metalli- ja kasviaarteita.. Onnellista viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, samaa sinulle! Juu, ei täällä tekeminen lopu, kun keksii koko ajan lisää ;-)

      Delete
  8. No jopas! Meillä löytyy tontilta tuollaista hautautunutta romua, mutta vanhoja kolikoita en ole koskaan löytänyt. Kiinnostava on myös viltiltä löytynyt tuntolevy.
    Nyt on isossa viljelylaatikossa hyvä pohja haravointijätteistä! Vielä varmaan tulee muutakin sopivaa vastaan, ennen kun lopullista multakerrosta ryhtyy kippaamaan laatikkoon.
    Kerrassaan ihmeellistä katsella sieltä olevia keväisiä ja lumettomia kuvia, ehkä täälläkin joku päivä...

    Hienoa, että sait kunnostettua sen edellisessä postauksessa olleen vanhan kauniin kaapin ja löysit vielä omavaraisesti vanhat sopivat tapetit.. nyt vielä itsekeitettyä liisteriä, niin jopas elät kuin omavaraistaloudessa konsanaan :).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Teillä on varmaan myös vanha asuinpaikka, jossa saattaisi olla vaikka mitä, kun tietäisi, mistä kohtaa kannattaa kaivaa.
      Voimia sinne lumen kanssa eloon vielä hetken... toivottavasti ei enää kauan!
      Heh, kaikkea joutuu tekemään, kun kauppaan ei pitkän laivamatkan takia pääse noin vain.

      Delete
  9. Oon ennenki torennu, että sullon monipualinen tontti. Torella! Romuthan on osootus siitä, että son ollu suasittu asumuksen paikka jo ammoosista ajoosta lähtien. On kaivuuhommis aina läsnä piäni jännitysmomentti. Eihän sitä koskaa tiärä, milloon kolahtaa kuakka kunnon aarteesehen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täällä, juuri tällä paikalla, on ollut kylä 500 vuotta ja ehkä joitakin kalastusmajoja jo sitä ennen. On tosi ihanaa, että omalla tontilla on tällaista aikojen kerrostumaa.
      Sepä olisi, jos joskus löytyisi aarrekirstu! Niin kuin sarjakuvissa :-D

      Delete
  10. Tontiltasi löytyvät kolikot ovat näköjään aina huomattavan vanhoja. Historia havisee kunnolla, eikä koskaan tiedä, mitä jännää seuraavaksi maasta nousee. Tuskin yksittäisiä kolikoita kukaan on maahan haudannut. Ne ovat vain työn tuoksinassa sinne pudonneet ja jääneet. Luultavasti myös hellanrenkaat ja paistinpannut on aikanaan kasattu johonkin. Ennen vanhaan ei ollut kaatopaikkoja ja jos olikin, ei niihin joka talosta tavaraa kuskattu. Meidän naapurustossa on isommasta tilasta lohkottuja tontteja. Rakennettavien talojen pohjia kaivaessa esiin on noussut maatalojen hautaamia tavaroita lääkepulloista kengänpohjiin. Mukavampi olisi omalta tontilta kaivaa Ulrika Eleonorin aikaisia kolikoita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Uudempiakin on löytynyt, 1800-luvun loppupuolelta ja 1900-luvulta, niistä vain en ole niin raportoinut. Kolikkojen tihein aikakeskittymä on 1870-luku, jolloin vanhempi taloni rakennettiin.
      Kasvien istuttaminen on aina mukavaa ja jännittävää, mutta siihen on tosi kiva lisä tuo, että maasta saattaa nousta vaikka mitä.
      Kenkiä, kalosseja ja kengänpohjia on tosiaan täältäkin noussut aika paljon.

      Delete
    2. Kenkien, kalossien ja kengänpohjien löytyminen kertoo myös siitä, että aikanaan materiaalit on tehty kestämään.

      Delete
  11. Hienot kolikot. Tuo raudan määrä on omastakin kokemuksesta ihan uskomatonta, jopa suuria traktorin osia on löytynyt ja pitkiä putkia, haravan lapoja jne. Ja uskon ettei osaa niistä ole edes kaivettu maahan vaan ovat vuosien saatossa hautautuneet puiden lehtien ja muun sen kaltaisen alle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pitkiä juttuja onkin tosi työlästä kaivaa maasta! Tässäkin satsissa oli litteä, pitkä pala metallia ja sitä varten sai kaivaa maata melko pätkän, ei riitä voimat kiskomaan noin 30 cm syvyydessä olevaa esinettää.
      Minäkin arvelen, että iso osa on vain itsekseen hautautunut.

      Delete
  12. Meidän tontilla on savusaunan päädyssä alue, jota ilmeisesti on käytetty kaatopaikkana, joskus alkuaikana tein siellä kaivauksia ja jotain ehjääkin löysin, esim. oikein ison vihreän lasipullon, joka oli niin mutaan hautautunut, etten sitä ihan puhtaaksi saanut, vaikka kaikin keinoin yritin, mutta kiva se on silti. Kyllä pitää ehkä taas joskus tehdä siellä tutkimusta...

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kyllä hienoa, jos maasta nousee jotain ehjää! Minullakin on jokunen pullo, jota ei saa puhtaaksi, mutta ei niitä raaski pois heittää.
      Ties vaikka olisi ollut kotikaatopaikkana kauankin se saunan pääty, sieltä voi löytyä vaikka mitä.

      Delete
  13. Sie oot kaivanu muutakin kuin multoo. Jännä ois tietee, kuka nuo rahat on aikoinaan tiputtanu/jemmannu. Tuntolevykin on mielenkiintoinen, meiltäkin muutama löytyy nuoremmilta miehiltä tosin. Myö ei oo löyvetty tältä tontilta muuta kun muutama vanha lääkepullo ja pesty on ne.
    Pirtsakka väri talaventähessä, onkohan rentukan sukulainen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin usein toivon, että pystyisi saamaan selville, miten ja kenen matkassa rahat ovat tulleet ja millaista silloin oli.
      Talventähden kukka on tosiaan kuin rentukan kukka, pikkuruinen tosin! Pitää ihan kurkata Viljelykasvien nimistöön, jotta sukulaisuus selviää... sekä talventähti että rentukka kyllä kuuluvat leinikkikasvien heimoon!

      Delete
  14. Mun tontilta löytyy vain romua. Takarajalle on haudattu kaikkea, mikä olisi pitänyt viedä kaatopaikalle, mutta siihen aikaan ei ole ollut tapana.

    Lisäksi vintin sivukkaissa (jotka on siis kylmiä tiloja) on lattialla erinäisiä pennejä ja yhdessä pussissa näkyi olevan vanhoja koulukirjoja. Tarkempaa tutkimusta en ole vielä tehnyt, mutta sieltä voi löytyä ihan mielenkiintoisiakin asioita, vaikka ovatkin satoja vuosia uudempia kuin sinun löytösi.

    (Ajatella milllaista olisikaan löytää tiluksiltaan satoja vuosia vanhoja esineitä!)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Romu on tosi ikävä juttu, mutta sitä taitaa löytyä ihan kaikkialta, missä on asuttu.
      On tosiaan jännää asua paikassa, jossa joku on kulkenut ja pudottanut lantin esimerkiksi 300 vuotta sitten. Pistää miettimään, millaista silloin oli, millaisessa maailmassa elettiin yms.
      Talostasi saattaa tosiaan löytyä kaikenlaista kiinnostavaa!

      Delete
  15. Oi, miten kiehtovaa! Palstaltani löytyy kaivauksissa lähinnä vain lasin sirpaleita, jotkut tuollaiset olisivat tervetullutta vaihtelua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lasinsirpaleita on vähän ikävä löytää. Toivottavasti palstaltasi joskus löytyy jotain kiinnostavampaa!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!