Friday 26 March 2021

Puronvarsipuutarha

 Olen onnekas, sillä tontillani on virtaavaa vettä – ainakin keväisin ja syksyisin.

Saunanpäädyn kosteasta kohdasta en ole aiemmin julkaissut kevätkuvia, koska siinä ei ole ollut keväisin mitään kiinnostavaa. Nyt on, sillä vuosi sitten sain ahaa-elämyksen ja siirtelin tähän lumikelloja ja muuta keväällä kukkivaa. 
Kuvassa erottuu huonosti pari tupasta puistolumikelloa. Niiden kaverina on valkokukkainen kerrottu tarhajouluruusu, joka ei vielä ole kunnolla noussut maasta.

Eilen ilahduin suuresti, kun huomasin myös yhden talventähden kukan! Olin siirtänyt sitäkin, mutta en muistanut tarkkaan, mihin, enkä etenkään tiennyt, viihtyykö se. Tämän kanssa samalla penkalla kasvaa korkea lumikelloristeymä 'S. Arnott'.

Ihana talventähti! Leveistä varsilehdistä ja siitä, että tämä on siementaimi, päättelen sen olevan italiantalventähteä. Mutta kuten lumikellot, myös tämä risteytyy ja usein mukulana myydäänkin risteymää. Risteymä on usein steriili, ainakin se yleinen tubergenii.

'S. Arnott' -lumikellot ja tänään jo kaksi talventähteä! Aika hyvä suksee, kun ottaa huomioon, että nämä on vasta vuosi sitten istutettu.

Aurinkoisen alkupäivän jälkeen iltapäivällä tuli sumu. Kuvista tulee parempia tasaisessa valossa, niinpä menin ottamaan uudet kuvat. Talventähdet tosin menevät heti suppuun, kun aurinko häviää, kuten kuvasta näkyy.

Otin myös haravan esiin ja haravoin moskat purosta pois. Jokakeväinen lempipuuhani, onneksi ojia riittää! Yritän saada myös tonttiani sivuavan pitkän tienvarren ojan putsattua useimpina vuosina. Sitä möhnää on niin ihana haravoida ylös ja samalla katsoa, kuinka vesi alkaa solista.
Tässä puron alkupäässä vasemmalla kasvaa kerrottu rentukka. Siitä pystyy jo erottamaan pieniä lehdenalkuja. Saman puolen lumikellotuppaita voi juuri ja juuri havaita kuvan vasemmassa reunassa.

Sama kohta toisesta kuvakulmasta. Olen aivan hurmaantunut tähän puronvarteen ja mielessäni jo näen lukuisat tarhajouluruusut sekä vaaleankeltaisen, aikaisen etelänkevätesikon! Sen siemeniä jo tähän ripottelin, mutta voisin vielä siirtää muutaman siementaimen, jos niitä saa jo kaivettua maasta. Kasvavat saunan pohjoispuolella, missä on varmaan vielä umpijää.
Puu on japaninlehtikuusi, käpyisiä oksia voi hahmottaa etualalla.

Puron lähellä on paikka, jonka olen ristinyt kosteaksi kevätniityksi. Tässä kasvaa paljon sipulikukkia. 'Flore Pleno' -puistolumikellojen jakaminen viime vuonna näyttää olleen kannattava teko. Alkuperäiset tuppaat kukkivat yhtä runsaina kuin ennenkin, niistä ei jakamista edes huomaa. Mutta nyt lumikelloja on muuallakin, ja jokainen rypäs tuottaa muutaman kukan!

Myös lipputangon (nyk. humalasalko) toisella puolella on pieniä ryppäitä kerrottua puistolumikelloa. Mahtava menestys, joka demonstroi hyvin sen, miten hienosti lumikellot selviävät siirrosta, jos sipuli ei pääse yhtään kuivumaan – nämähän kaivoin maasta ja istutin saman tien toisaalle viime vuonna kukinnan jälkeen.

Loppuun vielä kuva ihan muualta, muotopuutarhasta. En ollut edes huomannut 'Roseus' -tähtisahramien nuppuja, kun olin aamupäivällä puhelimessa ja katsoin keittiön ikkunasta ulos. Aloin änkyttää ja hihkua. Sieltä loistivat avautuneet kukat! Sellaisia nämä ovat, tähtisahramit, näiden nuput ovat todella kapeita puikkoja. Kukat myös menevät suppuun pilvisäällä tai sumussa, kuten iltapäivällä kävi.


Etelänkevätesikko – Primula elatior
Italiantalventähti – Eranthis hyemalis
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Rentukka, kerrottu – Caltha palustris 'Plena'
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tähtisahrami – Crocus tommasinianus

26 comments :

  1. Siellä ei enää riitä kahden käden sormet aikaisten kukkien laskemiseen. Meilläkin ensimmäinen kevätkukka näkyi tänään. Aivan huippua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aloin laskea, moneenko pääsen, jos lasken jokaisen lumikellolajokkeen omaksi kukakseen - sain tulokseksi tasan kymmenen, sillä talventähtiä on kahta eri laatua, sitten tuo krookus ja lumikelloja on kahdeksan... hetkinen, sehän tekee yksitoista! Yksittäisiä kukkia onkin sitten jo kymmeniä. Aika ihanaa! Näsiä vielä pitää nuppujaan supussa, mutta ne voivat alkaa raottua piankin, jos tulee lämmin päivä.
      Huippua on, kun ensimmäinen kevätkukka tulee esiin! Skumpan paikka!

      Delete
  2. Täydellistä, noin paljon lumikelloja. Kevät on ihmisen parasta aikaa <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan huippua, nyt niitä alkaa olla vähän siellä sun täällä! Tai no, kun katsoo kuvia ja livenä, niin saisi kyllä olla satatuhatkertaisesti. Ihan joka puolella tonttia!

      Delete
  3. On se vaan niin mahtavaa-kevät on jo siellä! Täällä on lunta paljon ja hanget hohtavat nietokset :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täällä on tosiaan; eilen huomasin toisenkin krookuksen pienet kukat ihan maantasan tuntumassa, ihan ne jo välissä unohdinkin! Muuttolintuja näkyy koko ajan.

      Delete
  4. Oi tuo puronvarsi, pidän siitä hirmuisesti ja uskon että näen sen juuri sellaisena kuin sinäkin. Itsekin täytyy kyllä tänä vuonna jakaa lumikelloja, niitä ei voi koskaan olla liikaa💚

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi tuli se ahaa-elämys, että tuohon sopii varhaiskeväinen puutarha hyvin, kun nyt ei lehtikuusi vielä varjosta. Paikka on oikeastaan tosi valoisa näin keväällä.
      Kunpa olisi piha täynnä lumikelloja! Näin keväisin ihastelen aina yhtä pihaa tässä kylässä, johon on istutettu lumikelloja vuosikymmeniä sitten, samoin yhtä pihaa Nauvossa. Kumpikin on jo lähes täynnä lumikelloja! Talventähtien kelta ja lumikellojen valko on lisäksi täydellinen yhdistelmä.

      Delete
  5. Pelkkä ajatus lumikellojen täplittämästä pihapiiristä saa ilon ja ihailun pintaan! Olet onnekas myös tuosta virtaavasta purosta, sellaista ei tosiaankan noka pihasta löydy! Kotipiha vielä loistaa valkoisena lumesta, mutta mökillä jo sinivuokkojen lehdet ovat näkyvissä, pian voi alkaa bongata kukkanuppuja!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti sieltäkin pian lumikellot kurkisteloo!
      Puro on tosiaan ihana, tai useitakin puroja - alarinteessä asustelun iloja. Näin keväisin vettä jotenkin riittää tuolta jostakin ylempää aika pitkään.
      Sinivuokot ovat niin ihania, kun nuput ilmestyvät lähes yhtä pian, kun voi nähdä lumen alta paljastuvat lehdet!

      Delete
  6. Minäkin huomasin eilen kukkapenkissä piippoja, samalla huomasin että lehmä-koriste oli jäänyt syksyllä ulos. Taitaa joka vuosi joku jäädä syksyn heinien alla piiloon, täällä kertaa oli lehmän vuoro.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuntuu olevan vakio se, että jotain unohtuu :-D Toivottavasti koriste ei ollut mennyt rikki.

      Delete
  7. Ihana tuo puro! Ja noin paljon lumikelloja!

    ReplyDelete
  8. Voi oispa oma puro, ja puronvarsipuutarha!
    Meillä kukkii ensimmäinen jouluruusu! ja lumikellojen nuppuja on näkyvissä, I-H-A-N-A-A!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puro on kyllä tosi ihana.
      I-H-A-N-A-A, että sielläkin jouluruusu ja lumikellot jo aloittivat kevään!

      Delete
  9. Voi elämä 😊😊😊😊🌱🌿

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jee, sulla on vielä tallella nimimerkki! On elämä, ihana kevät ♥

      Delete
  10. Puro on minustakin ihana. Sen vaikutuspiiriin on kiva istuttaa omanlaisensa kasvuston. Olen ihaillut vanhojen talojen pihassa valtoimenaan kukkivia lumikelloja. Sinä olet siinä projektissa jo pitkällä. Ja nuo Roseukset, vau. Värejä, jos mitä, näin keväällä tervehtii suurella ilolla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puro on kiva, vaikka haaveilenkin vuoristopurosta, jossa solisisi aina vettä. Nämä minun purot (ojat) solisevat vain keväisin ja joskus syksyisin. Toisaalta ojat hankaloittavat tontin siistinä pitämistä, kun ei niistä voi leikata ruohoa tms, mutta tuovathan ne tosi ihanaa vaihtelua. Kesällä niiden reunat ovat melko heinittyneitä, pitäisi olla ahkera trimmerin käyttäjä, mitä en ole. Ja ojien pohjalla tietysti viihtyvät rönsyleinikit :-E
      Täällä ei, ikävä kyllä, ollut mitään sellaista sipulikukkamerta kuin vanhoissa pihoissa usein on. Mutta reilussa kymmenessä vuodessa alkaa olla pieniä lämpäreitä lumikelloja, posliinihyasintteja, sinililjoja ynnä muuta. Edes joissakin kohdissa.
      Roseuksen väri on ihanan näkyvä väripilkku keväisessä puutarhassa, kun se on noin aikainenkin!

      Delete
  11. Meillä sama juttu. Sen likellä on kiva olla ja edelliskeväänä siihen lensi sorsiakin uimaan. Se sama pariskunta, joka siivosi ahkerasti kotiloita. Kiitos näiden kahden, on ollut kotiloiden puolesta helpommat suvet. Sen sijaan sydänsuvet liian kuivia....

    Tähtisahramit ovat kauniita!

    ♥♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puroni ovat niin pieniä, että niissä ei kyllä mahtuisi sorsa uimaan :-D Onpa kiva, että sorsat osallistuivat teillä kotilotalkoisiin!
      Tähtisahrami on ihana, luonnonkukkamaisen siro.

      Delete
  12. Luin tämän vasta nyt. Miten ihana puronvarsi! Minulla jäi tuo puronkaivelu lapsuuteen, silloin tein sitä hartaana ;) Pihan laidalla olisi nytkin puro, villissä ryteikössä, ei ole vetänyt puoleensa edes lapsiani.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi sentään! Ehkä liika ryteikköisyys haittaa puroilua? Minä olen jäänyt sinne lapsen asteelle ;-)

      Delete
  13. Ihana katsella näitä kevätkuvia, missä näkyy jo kukkiakin. Mielettömän söpön värinen tuo 'Roseus' <3 Kelpaisi minullekin. Samoin ottaisin iloisesti lorisevan puron, mieluusti sellaisen, missä riittäisi vettä kesälläkin. Onneksi sentään rännit lorisivat tänään ja räystäskouruista kuului iloinen liplatus :D Aurinkoista alkavaa viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä kai se lorina ja liplatus on rentouttavaa kuultavaa, tuli sitten räystäästä tai purosta :-D Täällä on tänään järkky keli ja iltaa myöten on pahennut vain. Äänimaailma on ikkunaa vasten pieksevä sade, välillä räntä, ja puuskissa natiseva ja nitisevä talo. Kaikkea muuta kuin kevätfiilis :-D
      Roseus-tähtisahrami saa vahvan suosituksen, sillä se on tosi näkyvän värinen sen lisäksi, että on kaikin puolin kaunis muutenkin (paitsi näin pilvisenä päivänä, jolloin kukat pysyvät kiinni - silloin on vain kapeat nuput tököttämässä maasta).

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!