Tuesday 16 March 2021

Lumikellotilanne

 Löysin muutaman kuvan ojanvarren lumikelloista lähes kolmen viikon takaa. Näistä piti jo kirjoittaa, mutta unohtui.

Siirtelin viime keväänä lumikelloja ojanpieleen mielessäni ihana keväinen näky pulisevan ojan varrella. Sieltä niitä nyt nousee! Tai nousi 26.2., jolloin kuvan otin.

Siinä näkyy oja, sen tällä reunalla on 'S. Arnott' -lajiketta, tois puol ojaa on tavallista puistolumikelloa. Vanhan nutun alla on kuningassaniainen. Sillä on juuret niin pinnassa, että talvisuoja on tarpeen, jos lunta ei paljon ole. Muuten routa nostaa sen ylös.
Luntahan ei täällä enää ole, vaikka pari viime viikkoa ollaan menty talvisemmissa merkeissä. Tänne tuli uudestaan lunta, mutta hyvin vähän, ja pakkanen kävi –13 asteessa.

Sama kohta tänään. Ojassa on enemmän jäätä kuin lähes kolme viikkoa sitten, silti lumikellojen nuput ovat nousseet ja kääntyneet nuokkumaan. On ne ihme tyyppejä!

'S. Arnott' on risteymälajike, korkea ja kaunis. Sain nämä ystävältä toissa syksynä, jolloin istutin ne ruukkuun ensimmäiseksi talvekseen ja vasta keväällä tähän ojanpielipuutarhaan.

Hiukkasen laajempaa näkymää. Päivin Kottikärryn kääntöpiiri -blogin näkymähaasteen myötä olen oppinut ajattelemaan aiempaa enemmän sitä, mitä Päivi sanoi: hän kaipaa laajempia kuvakulmia, jotta näkee kasvit kontekstissaan ja myös niiden kasvutapaa, muotoa ja kokoa verrattuna viereisiin kasveihin yms.
No tässä nyt ei juuri viereisiä kasveja ole! Kuivia korsia vain. Tästä kohdasta en ole vielä edes leikannut perennanvarsia. Viime keväänä istutin myös valkokukkaisen kerrotun tarhajouluruusun ojan yhdelle puolelle ja toiselle puolelle siirsin pari siementaimea huussin takaa. Etelänkevätesikkoa voisi siirtää saunan nurkan takaa, kunhan maa sulaisi.
Tämä on varmaan ennätys: lumi suli jo yli kolme viikkoa sitten ja maa on yhä umpijäässä.

Sama oja ylhäältä kivipengermän päältä käsin, oja johtaa (jäätyneeseen) mutapuutarhaan.

Edellisen kuvan kauimmaisessa päässä näkyy Rohan, lähellä aitaa. Siellä näsiä harkitsee nuppujen varovaista raottamista. 

Ojan lähellä kostealla kevätniityllä huomaan mukavan näyn. Olen viime keväänä vihdoinkin muistanut jakaa 'Flore Pleno' -puistolumikelloja, niitä löytyy nyt sieltä täältä. Se kun ei tee itävää siementä, ainoastaan sivusipuleita, jolloin ainoa keino levittää sitä on kaivaa tuppaita ylös ja istuttaa sipulit laajemmalle alalle. 

Kaikkein pisimmällä ennen talven uudelleen iskemistä olivat nämä 'Hippolyta' -risteymälumikellot. Olin vähän huolissani siitä, kuinka ne selviävät –13 asteesta ilman lähes mitään lumisuojaa, kun ensimmäiset niistä olivat jo ehtineet avata kukkansa. Jotkut kukkavarret makasivat jonakin pakkasaamuna platkuina maassa, ja kovimpien pakkasten aikaan en edes ollut kotona niitä suojaamassa.
Mutta siinä ne nyt ovat, kaikki terhakoina pystyssä! Olen aiemminkin todennut, että näillä lienee pakkasnestettä suonissa. 
Kuvan keskellä muuten näkyy ranskanruusu 'Hippolyte', tuo vihertävä tikku. Se on vielä varsin pieni, sillä tässä on kuiva paikka ja laiha maa. Varsinainen Hippolyten keskittymä, tämä.

Viime keväänä lähes kaikki näiden kukkavarsista syötiin, mikä on saattanut vaikuttaa siihen, että tänä vuonna joka kohdasta, jossa alun perin oli yksi sipuli, tunkee vähintään kaksi kukkavartta. Nyt Hippolyta-esiintymän päällä onkin verkko yötä päivää, otin sen pois vain kuvien ottamisen ajaksi.
Tässä kaksi Hippolytaa on kumartunut suloisesti kohti söpöyden söpöyttä: violetteina maasta puskevia akileijan versoja! Jotenkin tässä kuvassa kiteytyy se pienuus ja ihanuus, joka kevääseen liittyy.

Niin ikään muotopuutarhassa asustava 'Dionysus' -lumikello on tehnyt jo kolme kukkavartta. Istutin yhden ainokaisen sipulin syksyllä 2018. Ekana keväänään se teki heti yhden kukan, viime keväänä kukkia oli kaksi ja nyt kolme. Melkoisen johdonmukainen tyyppi tämä viinin ja hedelmien jumala.

Kuvasin myös Rivendellin jäätyneen joen, täälläkään ei ole mikään muuttunut parissa viikossa. Mutta päivä on pidentynyt! Tulin seitsemän jälkeen rannasta roskiskeikalta, ja kotiin näki kävellä ilman otsalamppua. Komea kuunsirppi länsitaivaalla, muuten.

Mustin kopin edustalla on tämä turkintalventähden nuppu pysynyt matalana maata vasten jo monta viikkoa. Nyt se on saanut kaverin ja hieman keltaista pilkottaa röyhelökauluksen lomasta, joten ehkä jo piankin näemme avautuvan kukan, kun aurinko vähän lämmittää!
Tiedän, että monella muulla paikkakunnalla ei ole tämänkään vertaa kevättä näkyvissä, joten paikalleen jysähtäneestä kevättilanteesta ei ole oikein luontevaa valittaa, kun monella on paikalleen jysähtänyt täystalvi. Toivotankin tsemppiä sinulle, jolla tilanne on tuskastuttava!

Kaiken kaikkiaan tämä oli ihana autereinen päivä, tällaisia on luvassa lisääkin. Ihan vielä ei voi arkojen kasvien peitteitä poistaa, sillä loppuviikolle on pari pakkaspäivää luvassa, mutta sunnuntaista alkaen ennuste näyttää plussaa yötä päivää!


Kuningassaniainen – Osmunda regalis
Näsiä – Daphme mezereum
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Turkintalventähti – Eranthis cilicica

28 comments :

  1. Oi, siellä kukkii ja lumesta ei ole tietoakaan! Toisin on täällä. Maa on valkoinen ja mieli musta.

    ReplyDelete
  2. Kauniita lumikelloja! Noiden näkeminen on kuvistakin (etänä) niin riemastuttavaa! Voin vain kuvitella, miltä niiden näkeminen livenä tuntuu. Hämmästyttää, miten siellä voikin olla noin vähän lunta. Täällä on lunta on paljon. Siis todella paljon. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täälläkin on tänä aamuna lunta, sama juttu oli eilen herätessäni. Yön aikana on tullut ohut lumipeite, mutta ei voi puhua edes senttimetreistä. Täällä lounaissaaristossa on aina vähän lunta, paksuimmillaan tänä talvena oli ehkä reilu 10 cm ja se oli jo aika hyvin meille. Onneksi oli se kasvien suojana kovimpien pakkasten aikaan! Mutta äkkiähän sellainen suli, kun tuli sateita ja sitten aurinkoa.

      Delete
  3. Täällä muun muassa on juurikin tuollainen kuvaamasi "paikoilleen jysähtänyt täystalvi", joten pikkuruisten lumikellojen näkeminen tuottaa sekä ihanaa kevään tulemisen iloa että epätoivoa siitä, etteikö tämä kinosten kasvu ikinä lopu! Suloinen on kuva pienestä lumikellosta, joka kumartuu vielä pienemmän akileijapiipon puoleen - toinen tsemppaa ja toinen puskee kesään mennessä itsensä korkeuksiin:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi että, tsemppiä! Eilen iltauutisten säätiedotuksessa Anne Borgström kertoikin tuosta, että monin paikoin on nyt paksumpi hanki kuin kaksi viikkoa sitten. Aika epätoivoista, kun puutarhaihminen jo odottaa kevättä!
      Toivon sinulle mahdollisimman pikaisia lumikelloja ja akileijanversoja!

      Delete
  4. Oih, miten kauniita kuvia! Olen otettu, että toiveeni ei sinusta tuntunut oudolta tai tarpeettomalta. Näistäkin iki-ihanista lumikelloista on kiva nähdä lähikuvat, mutta arvostan kovasti, että kuvasit laajemmalti niiden kasvupaikkoja, sillä eteen tulvahti kerrassaan viehättävä näkymä kivipengermältä mutapuutarhaan ja Rivendellin jäätyneelle joelle. Tuo tunnelma on niin hieno.
    Hyvä, että lumikelloilla on pakkasnestettä suonissaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos sinulle, kun puit toiveesi sanoiksi! On tosi hyvä kuvatessa miettiä tuota asiaa. Etenkin näin keväällä, kun piha on paljas ja ruskeita korsia täynnä, on suuri houkutus kuvata vain lähikuvia versoista ja kukista. Mutta eihän niistä saa paljon mitään informaatiota. Minuakin harmittaa lukea blogipostauksia, joissa on silkkoja lähikuvia. Siitä puuttuu se todellinen tilanne jotenkin.
      Näkymät ovat jo kivoja, kun aurinko paistaa!

      Delete
  5. Oi, miten virkistävää katsella lumikellokuvia ja paljasta maata. Olen pyrkinyt etsimään jokaisesta päivästä niitä hyviä puolia, mutta viikosta toiseen jatkuva lumiavaruus ja kylmyys alkaa vähitellen potuttaa. Rehellisesti sanoen en enää jaksa hehkuttaa talven ihanuutta ja neljän vuodenajan monipuolisuutta. Siirrytään jo kevääseen oman pihan lumikelloihin ja talventähtiin, pyydän!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Teidän suunnalle on tainnut tulla aivan ylenmääräisen liikaa lunta. Neljä vuodenaikaa olisi ihan jees, jos kukin niistä osaisi väistyä ajallaan. Tai no, kevät voisi jatkua pari kuukautta pidempään (etenkin silloin, kun se alkaa liian myöhään!) ja kesä saisi kestää kolme kuukautta pidemmälle. Näin ollen talvelle jäisi ehkä kaksi viikkoa, ihan sopiva ;-)

      Delete
    2. Viime kevät oli oikea puutarhurin unelma näille leveysasteille. Lapio upposi maahan jo helmikuussa ja sipulikukat tunkivat ylös maaliskuussa. Minulle sopii oikein hyvin kahden viikon talvi. Tilataan sellainen ensi vuodeksi.

      Delete
    3. Oli ihanaa pystyä puutarhuroimaan oikeastaan koko talven. Ainakaan tällainen ei tyydytä ollenkaan, että talvesta ei tunnu pääsevän ollenkaan eroon. Sopii, tilataan!

      Delete
  6. On nuo lumikellot kauniita...herkän kauniita♥ Niitä yötä päivää olevia plussakelejä odotellaan..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti ne tulevat pian! Saisi se perjantain pakkasjakso jättää tulemattakin ;-)

      Delete
  7. Söpöjä lumikelloja! Minustakin oli kiva, kun esittelit muutamia vähän laajempia näkymiä. Puron reunallahan on jo vaikka miten monta lumikelloa, samoin tuolla kostealla kevätniityllä. Plussakelit kestivät täällä peräti niin pitkään, että hanget alkoivat pehmetä pintaa syvemmältäkin. Nyt tosin tipahti taas pakkaselle, mutta eihän se kestä kuin pari päivää ja sitten alkaa taas lämmetä. Valoisuuden lisääntyminen saa pienen pakkasjaksonkin tuntumaan keväältä. Ihmeellistä, että katuvalotkin syttyvät vasta kun ehtii kotiin eikä jo hyvän aikaa ennen kuin työpäivä päättyy! Aurinkoisia päiviä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho, onnistuit tihrustamaan lumikellot pienistä kuvistani! Papukaijamerkki!
      Tuo valohomma on jotain niin ihanaa, oli sitten mikä tahansa talvitilanne. Se kumminkin tuo niin paljon energiaa.
      Kiitos, aurinkoa sinne sinullekin!

      Delete
  8. Ihania lumikelloja! Jospa tääläki joskus muutaman näkis :) Aroniapuskan alla ei nii kauhiaa kinosta enää oo. Kyllä se siitä. Toivottavasti jo parin viikon päästä näyttääs toisellaaselta, eres vähälumisemmalta, ellei muuten.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti näyttää ja pikemminkin! Talvinen maaliskuu on tuskaisen hidas, toivoisi jo jotain bongattavaa puutarhaan.

      Delete
  9. Ihana puro ja Rivendell, ja lumikellot ovat siellä ihan kuin kotonaan. Ne kuuluvat niin kevään sammaleen vihreään tai harmaanvihreään maisemaan. Kerrotut ovat niin söpöjä pullukoita oli sää mikä tahansa, ja 'S.Arnott' on ollut mulla hyvä tuuhistumaan. Ensi viikolla täälläkin alkaa varmaan kevät:)!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kommentistasi tuli mieleen, että Rivendellissä ei vielä olekaan yhtään lumikelloja. Lumipisaraa vain. Pitää korjata asia! Tuo lumikello-oja on toisaalla tontilla, saunan kulmalla.
      Kerrotut on tosiaan pullukoita, etenkin tuo Flore Pleno, kun se on niin lyhyenläntä, ihan kuin Mrs. Patmore, jos olet Downton Abbeytä katsonut ;-)
      S. Arnott onkin peräisin Pirkon tuuhistuneesta kasvustosta, ihanan reipas se on kukkimaan. Heti kukki ekana talvenaan ja nyt taas.
      Toivottavasti se kevät nyt viimein ensi viikolla tulee!

      Delete
  10. Ihania kuvia! Lumikelloilla on selvästi pakkasnestettä suonissaan. Ihanaa, että ne myös vähän kerrassaan lisääntyvät.

    Vaikka tänään olikin pakkasta, tunsi selvästi auringon voiman. Kohta alkaa lumet haihtua tai muuttua vedeksi. Ekan pälvipaikan vapautumisen odottelu on joskus hitaan tuntuista. Sitä ennen täytyy ihailla muiden lumikellokuvia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aurinko on huipputyyppi ja ihanaa, kun seiskan jälkeen näkee vielä ihan hyvin! Toivon sinulle pikaista pälvipaikan ja lumikellonversojen löytymistä.

      Delete
  11. Keväiset näkymät teillä kyllä on. Lumikellot on kauniit kyllä kukkiessaan ja terhakasti siellä napotettaan. Meillä ei vielä ihan kohta mittään näy, lunta on runsaasti. Aurinko lämmittää jo mukavasti ikkunan läpi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Keväistä on, vaikka tänään on pakkaspäivä ja kylmä tuuli, niin aurinko lämmittää paljasta maata ja tosiaan ikkunan läpi paistaa selkään, ihana lämpö.

      Delete
  12. Täällä on edelleen se talvi meneillään mutta ihanaa katsella että jossain kevät jo kurkistelee. Minun pitäisi enemmän keskittyä näiden sipulikukkien hankintaan mutta vieläkään en ole saanut aikaiseksi ja näin keväällä se harmittaa. Ihania on lumikellosi.
    Nuo sinun paikan nimet viehättää minua erityisesti jo silloin vuosia sitten kuin luin bussissa matkalla Helsinkiin ja takaisin lapsettomuus hoitoihin näitä kirjoja ( paljon ennen elokuvia) rakastuin näihin nimiin. Viehättävää että olet valinnut juurikin näitä pihapiiriisi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joka kevät sitä miettii, että olisinpa istuttanut enemmän kukkasipuleita syksyllä!
      Tolkienin paikannimet ja ne paikat ja kartat ovat tosi kiehtovia. On mukavaa, että palasia siitä maailmasta on omalla pihalla.

      Delete
  13. Kiitos tsempeistä! Meillä ei ole lumikellotilannetta, meillä on lumitilanne...
    Mutta asiaa helpottaa pikkuisen se, että sisällä kukkii;) Medinillassa on kaksi nuppua ja ludisia jatkaa edelleen, se on kyllä superkukkija. Myös kliiviassa pilkahtaa jo nuppuja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voih... ihanaa, että on sisäkasveja ja noin paljon kukkivia! Auttavat kevään odotuksessa.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!