Lähdin uteliaisuudesta pienelle retkelle Unstiin, Shetlannin pohjoisimmalle saarelle. Shetlannin saaret ovat suuria, bussimatka ensimmäiselle lautalle kestää yli tunnin. Tällä lautalla päästään Yellin saarelle.
Through Yell to Unst
Boy, was I glad to discover there is also a morning bus service from Lerwick to Unst. This meant I could spend a whole afternoon there, in stead of just one evening and then dashing back the following morning, since I only had less than two days for this expedition.
Pienempi bussi vie Yellin poikki Gutcherin lossirantaan. Tulin siihen tulokseen, että Yellin saareen täytyy käydä seuraavalla kerralla erikseen tutustumassa: se on suuri ja kiinnostava saari. Olin lukenut, että se olisi yksi tasaisen tylsä nummipläntti koko saari, mutta näkihän sen jo bussin ikkunasta, ettei näin ole. Tässäkin poukamassa polski saukko paluumatkalla. Ei voi olla tylsä saari, jos saukot pulikoivat rannoilla.
Unstin lautta on pienempi. Nämä lautat kulkevat lähes koko ajan, vähän kuin meidän lossit.
Toinen pikkubussi vie läpi Unstin. Julkinen liikenne toimii loistavasti. Bussikuskit saattavat olla puheliaita tai sitten ei. Osa shetlantilaisista tuntuu olevan hölöttäjiä, osa tuppisuita, jotka eivät edes tervehdi, murahtelevat vain. Suomalaiselle se on ihan normaalia, onneksi.
Maisema on karua: nummea, kukkuloita, nummea ja kukkuloita. Autioituneita taloja.
Jään pois Haroldswickissä, joka on suunnilleen samoilla leveyspiireillä kuin Uusikaupunki. Se taitaa olla Brittein saarten pohjoisin kyläntapainen. Matka tänne Lerwickistä kestää 2,5–3 tuntia, riippuen bussien ja lauttojen aikatauluista.
Majapaikkani on entinen ilmavoimien tukikohta Saxa Vord, joka ei kauneudella päätä huimaa, mutta rakennukset on ainakin tuuliolosuhteet huomioon ottaen järkevästi suunniteltu.
Tutka- ja sääasemalla, läheisen kukkulan päällä, on mitattu Britannian epävirallinen tuuliennätys: viimeinen lukema oli 88 metriä sekunnissa, jonka jälkeen mittari lensi taivaan tuuliin.
Näille päiville on annettu myrskyvaroitus: puuskissa 20 m/s ja kaakkoistuuli. Se tuntuu saaren itärannalla. Pärskeet lentävät kymmenien metrien päähän rannasta.
Onneksi pienet shetlanninlampaat ovat kestävää ja tanakkaa tekoa.
Samoin kuin shetlanninponit! Unstin saarella niitä laiduntaa vapaasti yhteislaidunalueilla, kuten lampaitakin.
Pienet ja sisukkaat löytävät suojaa kivimuurien vierestä, mutta kevyt 20 m/s puuska ei niitä vielä suojaan aja.
Lähden pienelle kävelylle, sillä karttani kertoo satamalahden reunalla olevan kirkonraunion. Sen iästä ei löydy tietoa.
Hylkeet vilkuttavat.
Näen elämäni ensimmäiset suulat Shetlannissa, vaikka niitä on Orkneylläkin. En vain tainnut käydä sopivilla suulamestoilla. Näiden lintujen taitolento on häkellyttävää. Ne kaartelevat meren yllä, välillä pysyvät lähes paikallaan, ja sitten...
... humps!
Hop!
Pluf!
Syöksysukellukset ovat niin nopeita, ettei niistä tahdo saada kuvaa. Miten suurikokoinen lintu saa itsensä aerodynaamisen suppuun niin nopeasti, en ymmärrä. Ja miten ne eivät törmäile toisiinsa? Nuo kaikki molskahdukset kuvassa ovat sukeltavia suulia.
Meren valtavaa pauhua on vaikea sanoin kuvailla, eikä se kuvissakaan oikein näy.
Lähden vielä tutkimaan toista merenlahtea. Tässä on jalkapallokenttä Unstin tapaan.
Kottaraisia on satoja.
Norwick on seuraava lahti pohjoiseen, täällä ovat Iso-Britannian lähes pohjoisimmat talot, pohjoisin postikonttori, pohjoisin kirkko, pohjoisin hautuumaa... mitäs vielä. Nämä eivät ole pohjoisimpia lampaita, tosin, niitä riittää vielä seuraavallakin niemellä!
Postikissa. Paitsi että lähempi tutkimus osoitti, että tämä ei olekaan postikonttori, vaikka sen edessä olikin postin auto parkissa. Taitaa olla postiljoonin koti. Mutta postiljoonin kissalla on joka tapauksessa hienot kotimaisemat.
Sekä virkakissan epäluuloinen ilme.
Viimeiset leposijat upein rantamaisemin. Norwickin lahti on hieno.
Tämän mäen takana on saaren korkein huippu, 284 m merenpinnasta, ja se tuuliennätys.
Hiekkarannalla saa taas kävellä lähes yksin, seurana suuri merilokki.
Ja vielä yksi utelias hylje.
.jpg)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Kylläpä näitä saaria tulee ja tulee ja menee siellä päin maailmaa! Joka päivä uusi saari kierroksessa ja seuraava jo kiikarissa :D. Upeat suulakuvat sait otettua. Elämyksellistä saariseikkailujen jatkoa sinulle!
ReplyDeleteHeh, kiitos!
DeleteTairat tuntia saaret kohta paremmi ku paikalliset :) Mitä nualla settiksillä teherähän? Kasvatetahanko niitä myyntihi vai käytetähänkö niitä "oikeisiin" töihi.
ReplyDeleteNo ei kai sentään. Monen monta saarta jää tutkimatta, täytyy tulla uudestaan...
DeleteTapasin pari shettisten omistajaa, mutta tohkeissani (olivat tämänvuotisia pörröturkkisia varsoja) en huomannut kysyä, mihin niitä käytetään. Tuskin enää perinteisiin maatöihin ja turpeen hakuun, kun turpeella ei enää lämmitetä. Luultavasti niitä tosiaan kasvatetaan, näyttelyt tuntuvat olevan suosittuja ja niissä varmaan käy kasvattajia ympäri maailman.
Noissa tuulissa ja pärskeissä saakin olla villavia lampaita ja paksuja ja tuuheita poneja (ja sitä shettikset totisesti on)! Virkakissallakin lienee paksu turkki, vaikka pääsee toivottavasti myös tupaan pahimmilta tuulilta suojaan.
ReplyDeleteOlisinkin jo kohta kysynyt näkyykö poneja, mutta ehditkin kertoa ;) Siinä on sitkeäsyisiä ja omapäisiä otuksia.
Näin Shetlannissa pari muutakin kissaa, ja turkissa oli selvästi paksuutta, toisella myös pitkä karva ♥
DeleteShetlanninponi on kuulemma yleensä tallin pomo, vaikka kaikki muut olisivat sitä isompia :-D
Niin ne yleensä onkin. Pomoja siis. Ne on myös fiksuja ja kekseliäitä ja siten niillä on tavallisesti runsas valikoima kaikenlaista yllättävää tarjottavana. Joku joskus sanoi, että jos sellainen luonne olisi isossa hevosessa, sen kanssa ei pärjäisi kukaan, ja oikeassa oli totta vie! Heppavuosinani en koskaan saanut isolta hevoselta sellaisia ruhjeita, mustelmia ja vammoja kuin shettiksiltä. :-D
DeleteVoi ei :-D Ystäväni kutsuu shettistään "pieneksi happamaksi hajuherneeksi", kerroin sen tuolla shetlannissa paikallisille ja kyllä heitä nauratti. Ponit taitavat aina olla jääräpäisempia luonteeltaan kuin hevoset!
DeletePieni happama hajuherne! :-DD
Delete♥
DeleteVackra men karga landskap. Jag har full förståelse för att man kan vara fåordig om man sitter o kör buss dagarna långa :) och om man just börjat tänka på något viktigt och nån turist sen kommer o stör, hrm... Borta bra men hemma bäst hördu, vi börjar sakna dig här på hemholmen!
ReplyDeleteDu skulle också vara en tyst busskörare :-D Men knappast de här sitter i bussen hela dagen, det är 2 tur per dag och ofta bara en halv timme, från en färja till den andra (och kanske tillbaka). Det beror på dagen och turen.
DeleteSnart ses vi!
Eeeeekä, miten paljon eläimiä! Ja olet taas onnistunut ottamaan hyviä kuvia! <3 Mäkin olin eilen lampaiden seassa, laitan siitä kuvia varmaan sinne toisen blogin puolelle, tuskin kissablogiin. Hyvin erikoinen kokemus, villapöksyhyökkäys.
ReplyDeleteTäytyy käydä kurkkaamassa blogiasi! Jos haluat kokea lisää villapöksyhyökkäyksiä, tule katsomaan Ransua :-D
DeleteNoiden lampaiden on parempi olla tanakkaa tekoa etteivät katoa taivaan tuuliin kaameissa myrskyissä. Ponit eivät kasva turhaa isoiksi ettei tule liikaa tuulipintaa.
ReplyDeleteEkat kuvat minulle suulista ikinä - ja upeat toiminnalliset kuvat!
Sisukasta väkeä siellä, pelaavat jalkapalloakin. Se on varmasti hankalaa noissa tuuliolosuhteissa.
Meidän kottaraiset ovat sitten kaikki paenneet sinne saarelle - meillä ei enää niitä näe, kun ei lehmiäkään enää ole.
Kiitos raportista!
Shetlanninlehmäkin on pienikokoinen, mutta valitettavasti sitä ei paljoa enää ole, samoin kuin Suomen alkuperäisrotuja. Poni on onneksi saanut maailmansuosion ja sillä on hyvä geenipohja.
DeleteSuula oli ihan uusi minullekin, tiesin vain lunnit (jotka olivat valitettavasti jo häipyneet merelle saapuessani) sekä myrskylinnut, joita halusin nähdä.
Kotisaarenikin kottaraiset ovat jo kaiketi häipyneet, Pohjanmeren rannat ovat niiden talvehtimispaikkoja - hauskaa tavata tuttuja tipuja täällä :-)
Hienot suulat! Ja söpöset ponit ja tanakka jalkaiset lampaat.
ReplyDeleteKiva nähdä monenlaisia eläimiä :-) Valaat nyt jäävät näkemättä, ja lunnit...
DeleteTöihin ajaessa olen nähnyt vielä pari kottaraisparvea, taisivat olla muuttomatkalla vihonviimeisiä.
ReplyDeleteShetlanninlammas on hauskan näköinen, kompakti paketti selvitäkseen noissa olosuhteissa.
Taitaa kottaraisten häntäpää vielä pyöriä Suomessa, ja kun on ollut lämpimiä päiviä, niin ei kai niillä mikään kiire ole, kun eivät edes muuta kauas.
DeleteShetlanninlammas on tosiaan samanlainen kuin poni, ja shetlanninlammaskoirakin, pieni, tanakka ja pörröinen paketti :-)
Kiitos taas näistä kuvista. On hauska kuvaus , ihan oli kuin olisin ollut siellä kanssasi.
ReplyDeleteMeilein kuulin meren pauhinan.
Hienot kuvat.
Mukavaa, että viihdyit, teiltähän melkein näkee näille saarille, jos menee rantaan ;-)
DeleteVoi että sinulla on ollut tosi upea reissu! Edellisen postauksen villaviikko oli varmasti unelma, nuo maisemat, ihanat pallerolampaat ja pikkuiset ponit! Maisema on varsinainen sielunmaisemani, siellä varmasti mieli lepää! Upeat kuvat sait kalastavista linnuista!!
ReplyDeleteJuu, upea oli kaikin puolin, maisemissa ei tosiaan ole parantamisen varaa, Shetlannin säässä kylläkin - siellä ollessani sattui myrsky ja koin senkin, että sataa yläviistoon. Siltä sateelta ei mikään vaate suojaa, paitsi sukelluspuku varmaan.
DeleteMahtireissu, nyt siellä Shetlannissa näemmä. Hotkaisin nyt kaikki kirjoituksesi kerralla. Fantastistisia kuvia otat. Kissa näytti tosiaan aika epäluuloiselta, mutta kuitenkin tanakan suloiselta. Hyvä tuo, etteivät kälätä tauotta, suomalainen kyllä kestää sen. Missä yövyt noilla Shetlannin saarilla? Toivottavasti ei tulisi kovin pahaa myrskyä.
ReplyDeleteJuu, huippua, eikä mua edes murhattu!
DeleteShetlannin-reissulla yövyin mennen tullen laivassa - tulomatkalla olikin kiinnostava reissu myrskyn takia, en tiennut, että iso laiva edes pystyy keikkumaan kuin pienempi vene. Hyvät unet tuli siinä, ja ihan lapsuus purjeveneessä mieleen.
Lerwickissä olin hostellissa, joka oli täynnä keski-ikäisiä ja jopa mummoja villaviikon takia, joka sohvalla tai tuolissa oli joku kutomassa tai kehräämässä, surrealistinen hostellikokemus, mutta ihanan yhteisöllinen. Unstilla olin tuolla ent. lentotukikohdassa, missä on nykyään hostelli ja vuokramökkejä.
Karua, mutta kaunista! Ei ihme, että eläimet ovat päässeet kuviisi, sukeltajia, pörröturkkeja ja uteliaita katseita... ihania!
ReplyDeleteMaisemat ja eläimet on just parasta tuolla :-)
DeleteSaila, shettis on monen lapsen ensiponi. Irlannissa kun myös vuosikymmeniä sitten siellä muutamia viikkoja viivyimme, juoksivat vähän isommat eli connemaran ponit nummilla vapaina, suurina laumoina.
ReplyDeleteNuo lampaat ovat niin söpöjä, että ei ihme, että en lammasta syö.
<3
Niinhän niitä näkyy nummilla, Etelä-Englannissakin New Forestissa, Dartmoorissa ja Exmoorissa vaeltavat vapaina omat nimikkorotunsa. Suosikkini on ehkä pieni ja tumma, jauhoturpainen exmoorinponi ♥ Poneilla on pippurinen luonne, mutta ne ymmärtävät olla varovasti lasten kanssa.
DeleteVoi, jos kukaan ei söisi lammasta, niin eipä niitä tuollakaan paljoa näkyisi...