Eräänä aurinkoisena päivänä lähdin kävelylenkille pienen niemen ympäri, joka on aivan saaren satamakylä Whitehallin vieressä. Kuvassa näkyy Whitehallin idänpuolimmaisia rakennuksia, koko kylä levittäytyy ohuena nauhana satamalahden varrelle.
Walk around Whitehall
Stronsay is a great island for a walker. The walk around Grice Ness, starting from Ayre of Myers beach and ending at Whitehall is perfect for a lunch at the hotel pub or Fishmarket after the walk!
Kylän lähin hiekkaranta on Ayre of Myers. Vesi on houkuttavan kirkasta, mutta ei kovin lämmintä: hieman yli 13-asteista. Vuoden kylmin vesi on keskiarvojen mukaan maaliskuussa, noin 7 astetta. Melkoisen tasalämpöinen meri aiheuttaa tasalämpöisen vuoden: lauhan talven ja viileän kesän.
Kävely niemimaan ympäri alkaa. Niemellä on pieni kosteikko, taustalla näkyy meri.
Karikukkoja.
Petteri Kaniini.
Karikukko rannalla. Levissä on hienoja sävyjä.
Niemen päässä on kivikko, jota voisi katsella tuntikausia kauniina päivänä. Lintuja tulee ja menee, aallot loiskivat leppoisasti.
Kuovin lentoonlähtö.
Niemellä laiduntaa lauma uteliaita lehmiä. Keskellä olisi muinainen kiviröykkiö, mutta se oli niin isojen lehmien saartama, että en uskaltanut mennä tutkimaan. Vieraat lehmät voivat olla arvaamattomia, etenkin, kun niillä on vasikat mukana.
Olen tutkinut muutamaa kiviröykkiötä ja täytyy sanoa, etteivät ne näytä kovin järisyttäviltä maallikon silmille, kun ei tiedä, mitä pitäisi katsoa.
Mutta tämä on ilmiselvä: ohdake, Skotlannin symboli!
Vastapäätä on Norjan rannikko, reilun 400 kilometrin päässä.
Kun kiersin niemen pohjoispuolelle saapuakseni Whitehallin kylään, lipui satamasta ulos hieno raakapurjevene kuin tilauksesta. Sen omistaa noin 85-vuotias papparainen, joka edelleen käy purjehdusreissuilla yksin. Hänen venettään tosin seurasi pienempi kalastusvene selvästi pitäen pappaa silmällä.
Utelias hylje nosti päätään, nämä ovat oikeita satamavahteja!
Vastapäinen saari on luostarisaari Papa Stronsay.
Luostarin rakennukset näkyvät hyvin: karjasuoja, vanha maatilan päärakennus ja muut pienemmät rakennukset.
Munkkien kammiot. Taustalla näkyvä tuulivoimala on viereisellä Sandayn saarella noin seitsemän kilometrin päässä, vaikka se näyttää olevan lähempänä.
Kun käännyn katsomaan taakse, on papparaisen vene katoamassa horisonttiin.
Saavun Whitehallin kylän ensimmäisten talojen kohdalle. Nuori västäräkki liikkuu rantakivillä. Ties vaikka olisi tullut kotipuolesta.
Nämäkin ovat tuttuja: ihan tavallisia varpusia.
Whitehallin keskustaa yhteysaluslaiturilta käsin kuvattuna.
Tuuliviiri ei ilmeisesti kestänyt tuulta kovin hyvin.
Näinkin pienessä kylässä on pankkikonttori. Se on auki vain yhtenä päivänä viikossa, mutta silti.
Kotimatkalla näen vielä komean sonnin, joka käyttää tuulivoimalan mastoa päänrapsuttimena. Aika kätevä monitoimivehje. Taustalla näkyy komea talo Whitehall, jonka nykyinen omistaja osti rauniona ja kunnosti kolmen sukupolven kodiksi.
.jpg)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Vackert men säkert blåsigt. Jag är så glad för vindskydd och lä framför stugan, fast jag inte är någon soldyrkare är det skönt när det inte blåser! Ljuset där på öarna ser ändå fint ut.
ReplyDeleteSkydd är bra, det gör vädret mycket värmare.
DeleteNuo mittakaavat on kyllä jännät, jo edellisessä kirjoituksessa sitä hämmästelin. Asiat näyttävät olevan lähellä, mutta ovatkin kilometrien päässä. Oslo saattaa olla lähempänä kuin Lontoo, ja keskushallinnon paikkana se Bryssel ei itse asiassa niin kauhean paljon kauempana ole, kuin Lontookaan. Ja tuohon sun edelliseen kirjoitukseen sen verran, että tuollainenhan olisi hauska tapa nähdä paikkoja! Sopisi mulle hyvin, kun en sellaisesta perusturistitouhusta tykkää, ja haluan nimenomaan tietää miten tavalliset ihmiset olevat ja elävät arkeaan. Kiitos vinkistä, saa nähdä itääkö se siemen (joka tapauksessa itämisaika on pitkä! :-D)
ReplyDeleteNuo maiset salpaa hengen kerta toisensa jälkeen. Noin maalauksellisia maisemia ei ole missään! Hauska muuten tuo kuovi, kun se on ihan erilaisessa ympäristössä kuin missä niitä Suomessa on totuttu näkemään! Tänä vuonna en tainnut täällä nähdäkään kuovin kuovia. Viime kesänä niitä oli runsaasti.
Olen bongaillut paria taloa netistä (myytäviä siis), jo paljon aiemmin, ja tässä eräänä päivänä hämmästyin, sillä pystyn kiikaroimaan kumpaakin ikkunastani! En nyt ihan niin tarkasti, että näkisin verhojen kuoseja :-D Toinen on 13 kilometrin päässä ja se toinen 25 kilometrin! Eivät tietenkään näy rankkasateella, mutta kirkkaalla säällä ihan hyvin. Enpä osannut odottaa tällaista näkyvyyttä! Mutta kun nää saaret on aika korkeita, niin korkealta paikalta näkyy tosiaan kauas. Ja etäisyydet ja merkitykselliset maat voi tosiaan olla ihan mjuita kuin odottaisi. Itse asiassa, aiemmin Englannissa asuessani tuntui usein siltä, että Englannin kanaali on leveämpi kuin Atlantti :-D
DeleteToivottavasti innostut, joskus! Mäkään en yhtään välitä perusnähtävyyksien katselusta, mieluummin istun puiston penkillä ja tarkkailen sekä juttelen paikallisten kanssa. Haluan myös viipyä paikassa niin pitkään, että tunnen olevani osa sitä. Sellaiseen tällainen matkailu on just täydellistä.
Hienoja kuvia taas,
ReplyDeleteHui sonnia pelkään.
Kiitos hienosta kuvasarjasta.
Sonnin ja minun välissä oli vankka kivimuuri :-)
DeleteVarpusistakin niin kaunis kuva :). Hyvä kun mainitset kaikista linnuista joita kuvissa on. Ne niin maastoutuvat maisemaan, että en osaa nitä muuten kuvista bongata.
ReplyDeleteKysyn yhdeltä ystävältäni nuo linnut varmuudeksi, kun en itse niitä kovin hyvin tunnista. Aika yllättävää on nähdä niin monia samoja lintuja kuin Suomessa!
DeleteEkassa kuvassa on upeat värisävyt, tumman vihreää, turkoosia ja vaaleampaa vihreää ja kaiken yllä sininen taivas. Hieno paikka.
ReplyDeleteTosiaan, täällä on kauniit värit. Tänään osallistuin sulatuslasikurssille ja yritin luoda rantamaisemia lasista, tuollaisia poikittaisia väripintoja.
DeleteMaisemissa on pääasiassa vettä ja taivasta. Maatakin voi olla vähän. Tuo näkyvyys on käsittämätöntä. Välimatkoja on vaikea arvioida. Maisema on hyvin ilmavaa. Ja elämänmeno on varmaan rauhallista. Sielu lepää! ja tuulesta on pidettävä.
ReplyDeleteTotta, paljon on vettä ja taivasta, mutta nämä kuvat onkin otettu niemen ympäri kävelyreitin varrelta. Kyllä täällä maatakin on, useita kilometrejä yhteen menoon, tai kymmeniä kilometrejä pääsaarella ;-) Elämänmenossa ei ainakaan ole sellaista hoppua kuin kaupungeissa, samanlaista on kotisaarellani. Tämä on tosin paljon vilkkaampi saari, huomattavasti enemmän asutusta. Ei voi tosiaan olla tuuleen hermostuvaa tyyppiä täällä, sillä koko ajan tuulee. Pari kertaa on ollut jopa lähes tyyntä, hämmästyttävää. Sielu lepää tässä avaruudessa, kyllä.
Deletesaunan jälkeen istahdin tuvan pöydän ääreen lukemaan matkakertomustasi, kun viikolla en ehtinyt niihin paneutua. oletpa löytänyt upean vapaaehtoistyö kohteen! kiitos kaunis näistä upeista jutuista Saila!
ReplyDeleteSepä kivaa, että tykkäät lukea, kiitos!
DeleteOn siellä huikeet maisemat ja ilimasto niinkun männyt vuos tiällä! Miun makkuun vähän liiankin aukiita.
ReplyDeleteTäällä on aivan ihanat näkymät joka suuntaan.
DeleteHienot ovat maisemat. Silti oma silmä etsii koko ajan puita. Vaikka tiedänkin, että tuulen takia on vähän vaikeaa kasvattaa suuria puita.
ReplyDeletePuut eivät voi kasvaa kovin suuriksi jatkuvassa tuulessa, mutta kyllä niitä näkyy siellä täällä, kun osaa katsoa matalia ja vinoja silhuetteja :-D
DeleteUpeat maisemat!
ReplyDeleteNiin on.
DeleteTivihillä kyläyhteesöllä on hyväkki pualet. Varmasti kaikki vilikaasoovat pappaaraasen perähä ja laittaavat merkille lähärön. Viimmeesen kuvan taloon kunnostaja on teheny oikian kulttuuriteon kunnostaessaan taloon asuttavaksi.
ReplyDeleteJuu, kaikki pitävät vähän huolta vanhuksista ja lapsista, sekä elukoistakin. Ihanaa että tuollainen tärkeä talo, yksi saaren suurimmista, ei enää ole pelkkiä raunioseiniä.
Deletemä rakastan noita taloja, joissa savupiiput ovat päädyissä - (niitä on Bretagnessakin mm.) - tulisijat lienee juurikin ikkunattomissa päädyissä ja asuintilat takkojen välissä lämmössä - millähän lämmittävät kolmikerroksistakin taloa, kun puuta ei juurikaan ole? turpeellako vai kuivatulla levällä?
ReplyDeletehannah
Nätti on talon malli, mutta meikäläinen vanha tapa rakentaa muuri talon keskelle on kyllä huomattavasti tehokkaampi, etenkin, kun meillä on keksitty sellainen asia kuin pellit :-D
DeletePuilla täällä ei voi lämmittää ja ekosyistä turpeen nostaminen on suurelta osin kiellettyä. Koska tuulivoimalat tuottavat sähköä ja monissa taloissa on myös aurinkokeräimet, lämmittävät useimmat sähköllä, jotkut öljyllä. Varmaan ekologisin tapa olisi asentaa sähköllä toimiva lattialämmitys, joka toimii tuuli- tai aurinkovoimalla.
Oikein hyvää skotlantia sinne, kovasti on ruuhkat kateissa jossei noita lehmiä ja lintuja huomio ;)
ReplyDeleteRuuhkia on juuri sopivasti ;-)
DeleteVoi, mikä rauha näistä maisemista välittyykään. Voin myös haistaa suolaisen meren tuoksun ja tuntea tuulen ihollani.
ReplyDeleteIhanaa, että kaikki tuo välittyy, kun se on todellisuutta täällä!
DeleteOn todella hienoa päästä tällä tavalla matkallesi mukaan! :)
ReplyDeleteKivaa, mukava juttu :-)
DeleteKuvat vaikuttavat jotenkin "audiovisuaalisilta". Melkein kuulee meren liplatuksen ja aaltojen loiskinnan, tuulen suhinan, lintujen tirskutuksen, lehmien ammumisen, tuulivoimalan huminan (vaikkei se varmaan kuulu niin kaukaa vaikka näkyy).
ReplyDeleteAinakin tuo voimala, johon sonni kyhnyttää päätään, kuului tuohon ihan viereiselle tielle, josta käsin otin kuvan :-D Mukavaa, että pystyt kokemaan tuon kaiken. Kuovien huuto on yllättävin, kuten Henna yllä toteaa, täällä ne ovat totutusta niin erilaisessa ympäristössä. Tänään viimeksi ihan yllätyin, kun olin rannalla katsomassa hylkeitä ja kuulin kuovien huutoa pään yltä.
DeleteIhanaa kalliomaisemaa, kuvissa näyttää kuin aika olisi pysähtynyt, ihana kiireettömyys. Täytyy kohta katsoa kartasta, noi mittasuhteet on niin yllättävät. Aavaa seutua. Pidä huivistasi kiinni, Tatjana!
ReplyDeleteAava on ihanaa, olen aina tykännyt aavasta - siitä, että horisontti näkyy. Se on niiiiiin tarpeellista. Tai, minulle ainakin. Hengittämisen ehto.
Delete