Näin kuvan
Ring of Brodgar -kiviringistä Orkney-saarilla joskus 16-vuotiaana, eikä se ole jättänyt minua rauhaan. Viimein pääsin katsomaan kiviä omin silmin. Puolet valtavasta kivikehästä on parhaillaan suljettu kävijöiltä, sillä polkua restauroidaan – kymmenet tuhannet vuotuiset kävijät ovat tallanneet maan liiankin tiiviiksi, ja kehän nummimainen keskusta tulvii sateella aiheuttaen tuhoja kiviin.
Ring of Brodgar
How many decades did I really need to wait to get here? It was only a matter of booking some flights! I'm ever so pleased I finally made it. This has been a dream destination – to see these 5000 years old stones with my own eyes.
Se, mikä tekee tästä
Stonehengeä vaikuttavamman omissa silmissäni, on ympäröivä maisema, koko tarunhohtoinen saariryhmä ja kiviympyrän sijainti merenlahdessa olevalla kapealla kannaksella. Samalta kannakselta löydetään jatkuvasti lisää aikakauden rakennusten jäänteitä. Saamme koko ajan lisää tietoa, kuinka myöhäiskivikautiset esi-isämme elivät.
Heillä oli taitoa ja tietoa, ja kyky lukea ympäristöä. Vasemmalla näkyy jälleen yksi mystinen seisova kivi. Oikealla on hautakumpu,
Maeshowe. Muutamana päivänä vuodessa, talvipäivänseisauksen aikaan, pääsevät laskevan auringon säteet sisään oviaukosta, alas kaltevaa käytävää valaisemaan sisätilan takaseinän.
4000 vuotta kummun rakentamisen jälkeen tulivat viikingit ja piirsivät riimukirjoitusta sekä eläinten kuvia seinille.
Maeshowe sisältää laajimman kokoelman riimukirjoituksia Skandinavian ulkopuolella. Hämmästyttävää kyllä, tai ehkä ei ollenkaan; kirjoitukset ovat kuin suoraan nykypäivän seinästä repäistyjä: "Ofram Sigurdinpoika raapusti nämä rivit", "Ingigerth on kaikkein kaunein" jne.
Orkney-saaret olivat osa Norjaa satojen vuosien ajan, luultavasti jopa pidempään kuin ovat olleet osa Iso-Britanniaa: paikallisten identiteetti on yhtä vahvasti skandinaavinen kuin brittiläinen.
Myöhäiskivikauden esi-isämme eivät ilmeisesti rakentaneet asumuksistaan yhtä kestäviä kuin näistä rakennuksista, joita käytettiin jonkinlaisiin seremonioihin. He olivat ehkäpä vielä vaeltajia ja siirtyivät kiinteään asumiseen vasta myöhemmin. Näissä rakennusten jäänteissä on havaittavissa esimerkiksi heti oviaukon sisäpuolella oleva nuotiopaikka, tulen yli on täytynyt kulkea päästäkseen sisään.
Lampaat laiduntavat kaikkialla, eipähän tarvitse kenenkään leikata ruohoa. Takana näkyvä kivi on salmen molemmin puolin olleen kiviportin toinen puolisko, toisesta on enää perusta jäljellä.
Näiden historiallisten paikkojen välillä on pieni kävelymatka kannasta myötäillen, matkan varrella saa ihailla mm. reheviä siroverenpisarapuskia. Tämä meillä talvenarka pensas on Golfvirran lämpimässä syleilyssä täysin kestävä ja jopa erinomainen tuulensuojakasvi, joka kestää viimat ja suolapärskeet.
Maisemissa ei ole valittamista.
Pääsaaren kumpujen takana kohoavat viereisen
Hoy-saaren lähes puolen kilometrin korkuiset kukkulat.
Stennessin juhlakentän kivet on pystytetty noin vuonna 3100 EAA. Kivien korkeus tekee vaikutuksen, samoin sympaattiset pässipojat, jotka pitävät aluetta siistinä.
Seuraavalla kerralla taas lisää!
Siroverenpisara – Fuchsia magellanica
.jpg)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Ihanan näköistä!!
ReplyDeleteLivenä on vielä ihanampaa!
DeleteMannaa minunkin sielulle, kun olen viikinkifani! Mahtava paikka ♡ Oletko kokeillut tuota siroverenpisaraa sun puutarhassa suojattuna? Näin Muhiksella sitä myynnissä. Söpöt nuo pässit, omassakin puutarhassa olisi kiva olla noita käyskentelemässä. Itse kun olen rakennustekninen tumpelo niin miten nuo kivet ovat pysyneet pystyssä 3100 asti? Vai käykö paikalliset aina nostamassa niitä pydeen :D
ReplyDeleteJee :-)
DeleteEnpä ole kokeillut ulkona, mulla on yksi niin tavis-veris, että epäilen sen olevan magellanica. Mutta on vähän eri asia täällä, missä on korkeintaan -2 ja sitäkin vain muutaman päivän ajan vuodesta, kuin selviytyä meidän talvesta :-/
Enpä tiedä, miten kivet pysyvät, mutta ymmärsin, että iso osa niistä on maan sisässä, tai niissä on jotkut reikäaihiot. Osa kivistä on hävinnyt ja niistä on vain ne aihiot jäljellä.
Huikeeta! Mulle oli Stonehengellä se ympäristö pienoinen pettymys, sulla on siellä kaikki elementit kohdillaan.
ReplyDeleteSanos muuta, Etelä-Englannin ruuhkissa on hieman vaikea orientoitua kivikauteen... ja sen kävijämäärän seassa myös. Täällä saa hyvällä onnella samoilla kivien seassa lähes yksin, tai seurana on jokunen lammas ja koiranulkoiluttaja.
DeleteOi mitä maisemia! En muuta sano, kuin että noissa maisemissa olisi ehdottomasti kuljettava hevosella.
ReplyDeleteMutta ajatella niitä seinäkirjoituksia. Siitä huomaa, kuinka vähän oikeastaan ihminen pohjimmiltaan on muuttunut vuosituhansissakaan. Vaikka paljon on tapahtunutkin tässä välillä, niin luonto on ajanut tikanpoikaa puuhun yhtälailla silloin kuin nykyään!
Juu, ja jalkapatikassa liikkuminen tuntui myös sopivalta, sillä tavoin ihmiset 5000 vuotta sitten myös liikkuivat. En haluaisi saapua tuohon muinaisjäännöksen viereen autolla ja taas jatkaa autolla seuraavaan kohtaan... tuolla kuuluu kulkea tuulen pieksettävänä ja nummituoksua haistellen, taakka selässä ja määränpää edessä.
DeleteHa ha, en laittanut sitä varsinaiseen tekstiin, mutta ilmeisesti riimukirjoitusten joukossa on myös lause: "Thorni nussi, Helgi kirjoitti" :-D
:-D :-D Ei ole seinäkirjoitusten kielenkäyttökään sanottavasti siistiytynyt 5000 vuodessa! Eikä oikeastaan työnjako liioin :-D
Delete:-DDD Helgi voi tosin olla yhtä hyvin miehen kuin naisen nimi!
DeleteNiin ja viikingeistä on vain tuhat vuotta, huom. Sehän on vain poronkusaus, vai mikäsenytoli.
DeleteJaa no eihän se sitten ole aika eikä mikään :-DD Uskon tosin, että tästä jutusta on seinäkirjoituksia tehty niin kauan, kun ihmislajilla on mikään raaputusten tekoon sopiva väline yhtään kädessä pysynyt.
DeleteJa tosiaan, Helgi voi olla mieskin! Minä jotenkin hirveän kapeasti ja ahdasmielisesti ajattelin. Ja yksi vaihtoehto on sekin, että Helgi on mies, joka katkerana tilittää seinään, kun Thorni on muissa hommissa ja hän ei! Vaihtoehtoja on kaikenmoisia :-D
Kyllä tosiaan on :-DDD
DeleteUpeita maisemia, kiitos näiden jakamisesta.
ReplyDeleteIlo on minun puolellani!
DeleteMahtava paikka, hyvä nähdä edes kuvina. Historia ja viikingit kiinnostavat. Lisää rapostteja odotellaan.
ReplyDeleteTäällä on käsittämätön määrä historiaa.... Brittein saarilla ylipäätään, mutta koska tänne ei ole rakennettu niin paljon rakennuksia ja infrastruktuuria, on Orkney-saarilla ja Shetlannissa hyvin paljon ehjiä kokonaisuuksia ja vielä paljon löydettävää.
DeleteHienot maisemat, kiehtovaa historiaa...
ReplyDeleteSanos muuta!
DeleteIhan huikeat maisemat ja mykistävät kivet. Voi, mitä ne voisivatkaan kertoa. Ne ovat nähneet niin paljon asioita tuhansien vuosien varrella.
ReplyDeleteHauskan näköinen tuo verenpisarapuska. Kunpa meilläkin nuo menestyisivät!
Ihanaa, että sait tuon nuoren naisen haaveesi toteutumaan.
Sanos muuta, jos kivet osaisivat puhua.
DeleteOlisi ihanaa saada verenpisara menemään talven yli ulkona! Kyllä se jonkin verran pakkasta kestää, kun selvästi ei kärsi täällä tilapäisistä pakkasista yhtään (koosta päätellen). Ja kasvaa yllättävän reheväksi, kun useimmista puskista tuuli on korventanut oksankärjet. Siroverenpisara lisääntyy hanakasti siemenistä, joten se voi jopa olla haitallinen vieraslaji, ajatella.
Olen sanomattoman onnellinen siitä, että tulin. Eikä haaveen toteuttaminen ole mitenkään hankalaa, siihen täytyy vain ryhtyä ja keskittyä hieman!
No onhan siellä jotakin Uutta-Seelantia muistuttavaa: lampaat. Ja varmaan paljon muutakin, kuten nuo ihanat ruohokentät ja muutenkin maisemat.
ReplyDeleteTotta :-)
DeleteMahtavat maisemat. Tuollaiset historialliset paikat suorastaan mykistävät. Historia on aina kiinnostanut ja kiehtonut minua ja konkreettisilla tapahtumapaikoilla käynti jää lähtemättömästi mieleen. Innolla seuraan matkapostauksiasi.
ReplyDeleteJuu, täällä on paljon kiinnostavia kerrostumia. Ihan paikallisten arkikielessä on muinaisnorja läsnä.
DeleteMitkä maisemat, olen sanaton. Gabaldon fanina voisin taivuttaa perheen että ensi vuonna on reissuissa Skotlannin vuoro.
ReplyDeleteEhdottomasti! Skotlantifanina sanoisin, että Skotlannissa on niin paljon nähtävää ja niin erilaisia seutuja, että ainakin viisi seuraavaa reissua on tehtävä Skotlantiin ;-) (Tosin nämä saaret ja Shetlanti eivät koe itseään skottilaisiksi, huom.)
DeleteNiin uskomatonta! Miksi et ottanut minua mukaasi!! Niin mielenkiintoinen paikka täynnä sitä elämää, joka elää ja jota ei huomaa...paitsi hiljaisuudessa kun puut ja kivet puhuvat...
ReplyDeleteVoi kun olisit mahtunut taskuun! On tosiaan elämää, ihminen on astellut näillä kummuilla noin 10 000 vuotta. Puita ei juuri ole puhujiksi, mutta kiviä sitäkin enemmän ;-)
DeleteKiehtovaa. :)
ReplyDeleteNiin on :-)
DeleteJylhän näkösii kivipaasia. Mie kaipoisin puita, tuulooko siellä aina?
ReplyDeleteKyllä tuulee, silti yllättävän tyyniä päiviä on ollut pari. Olen aika tottunut tuuleen kotisaaristossa, mutta täällä on vähän vahvemmat boforit.
DeleteVau! Oletpa tehnyt hienon matkan upeisiin maisemiin.
ReplyDeleteKyllä :-)
DeleteMielenkiintoinen postaus, ja oispa aikakone, että saisi vastauksen kaikkiin mieleen tuleviin kysymyksiin... Siinä Maisemissa ei ole valittamista -kuvassa, onko siinä jaakonvillakkoa, tulitko tunnistaneeksi?
ReplyDeleteEnpä mennyt katsomaan läheltä, mutta jaakonvillakko täällä kyllä kasvaa.
Deleteeripuolilla maapalloa olevat suuret kiviset rakenteet ovat aina kiehtoneet myös minua, vuosikymmeniä sitten luin mielenkintoisen kirjan, missä aprikoitiin niiden alkuperää ja sitä, miksi ne ovat aikoinaan rakennettu. siitä asti olen haaveillut joku kerta pääseväni livenä ne näkemään ja aistimaan niiden läsnäolo.
ReplyDeleteihanaa kun Sinulla on ollut mahdollista toteuttaa oma nuoruuden unelmasi!
Ihanaa ja kiehtovaa on todellakin :-)
DeleteUpea paikka! Ihanaa että on unelmia ja toteutuneita sellaisia!
ReplyDeleteSanopa muuta!
DeleteNo jopas on, huh-huh, kiinnostavaa: Luin R:lle ääneen ja joka kuva katsottiin. Kiitos<3
ReplyDeleteMukavaa, että osallistutte reissuuni :-)
Delete