Rousayn saarella

Kun olin kiikaroinut Rousayn saarta ikkunastani useita viikkoja, heräsi kiinnostus käväistä saarella. Orkneyn pääkaupungista Kirkwallista kulkee koordinoitu bussiyhteys Tingwallin yhteysaluslaiturille, josta pikku laiva Rousaylle lähtee. Tämä laiva on samaa kokoa kuin oman kotisaareni laiva.

Rousay, a lovely surprise
I think I accidentally found my favourite of Orkney islands. All I knew was that Rousay is high, with lots of high moorland and very interesting prehistoric sites, among other interesting things. What I did not know is how pretty it is! Very well kept gardens, trees and shrubs. And lovely views that are, I'm sure, a zillion times lovelier on a clear day.

Tiesin, että Rousay on korkea, mutta jo yhteysaluslaiturista tarvittaisiin hiihtohissi. Kun ähellän mäkeä ylös rinkkani kanssa, pysähtyy ensimmäinen ystävällinen saarelainen minua auttamaan ja tarjoaa kyydin hostellille.

Sataman lippu. Orkneyn lippu on kuin Ahvenanmaan, mutta värit eri päin.

Merimetso vahtii Rousayn satama-allasta.

Hostellista löytyy kissa, jonka luota on hieman vaikea päästä eteenpäin. Pikku kisu osaa "kaadu jalan päälle" -tekniikan täydellisesti.

Seuraavaksi yllätyn puutarhoista. Orkneyllä on tuulen takia yleensä vähän puutarhoja, mutta Rousaylla on pieniä metsäplänttejä, leikattuja pensasaitoja ja perennapenkkejä. Kurjenpolvet ovat suosittuja, niitähän jalostaa paikallinen Alan Bremner, jonka 'Orkney Cherry'- ja 'St Ola' -lajikkeita saa Suomestakin.

Lähden nuuskimaan yhtä kirkonrauniota ja sen vieressä olevaa vanhaa pappilaa. Pappilan puutarhan ympärillä on hieno kivimuuri. Ruostekukat viihtyvät lauhassa ilmastossa.

Rousayn vieressä on Egilsay, jossa on vaikuttava kirkonraunio 1100-luvulta, Pyhän Magnuksen (tai Maunun) kirkko. Sen tornikin on yhä pystyssä ja näkyy saaren vasemmanpuoleisessa osassa.

Rousayn rinteissä on nähtävissä jääkauden muovaamia porrastuksia.

Näköalapaikalta olisi upea maisema viereiselle Westrayn saarelle, jos näkyvyys olisi parempi. Pidän silti eväspaussin tuulessa ja tihkusateessa. Onneksi eväissä ei ole vikaa: viskitoffeeta, Orkneyn omalla viskillä maustettuna.

Rousayn korkein kohta on noin 250 metriä merenpinnan yläpuolella. Ylimpänä on nummea, lampaat laiduntavat sekä alarinteillä että ylhäällä nummella.

Syyspäiväntasauksen kunniaksi pyöräilen kohti saaren länsiosaa.

Midhowe on tärkeä arkeologisten löytöjen paikka. Pyöreä tornimainen rakennus on ilmeisesti ollut asumus eikä pelkkä puolustustorni.

Sijainti pienellä niemellä, veden ympäröimänä, on ollut helppo puolustaa.

En osannut odottaa näin täydellistä taloa, tämä on kumminkin 2000 vuotta vanha asunto! Tulisija on tallella, ja osa huonejaottelusta. Tässä on ollut pari kerrostakin.

Jo muinaisaikojen ihmisillä oli silmää kauniille näkymille heti kotiovelta. Kyllä minäkin ihan mielellään istahtaisin tämän oven pieleen katsomaan auringonlaskua ja juomaan ilta-gintonicit.

Vieressä on kookas hautakumpu Midhowe cairn, joka on parhaillaan remontissa, sekä monien eri aikojen asumusten ja kirkkojen jäänteitä.

Lähtiessäni yritän ottaa kuvaa laivan matkustamosta. Paikallinen juhlija (kippari jää tämän vuoron jälkeen eläkkeelle) asettuu esittelemään.
Laivan kansipoika tulee tuomaan paluulippuni, jonka olen kuulemma pudottanut edellisiltana pubiin. Niin saattaa käydä, mutta Rousaylla sekään ei ole ongelma. Joku ystävällinen sielu oli kiikuttanut lippuni laivaan valmiiksi.

Kurjenpolvi – Geranium
Ruostekukka – Crocosmia