Saturday 17 June 2017

Loppuu ja alkaa

Tulppaanien aika alkaa olla ohi, ellei Tulipa sprengeri vielä lykkää kukkaa. Se on jostakin syystä tänä keväänä varsin kärsineen näköinen, vain yksi käppyräinen lehti. Mutta papukaija 'Texas Flame' kukoistaa, viimeisiä kukkia viedään. Onneksi kohta avautuu viereen uusi... idänunikko!

Endings and Beginnings
One has to love this – when one bloom withers, another bursts open.

Laitan vielä kuvan muutaman päivän takaa, kun oli ihanat virkistävät ja tarpeelliset sadepäivät (voisiko tästä joku ehkä rivien välistä lukea, että uutta sadetta jo kaivataan...). Havainnoin, että tänä vuonna 'Texas Flamet' eivät vaihtaneet väriä oranssiin yhtä voimakkaasti kuin viime vuonna. Voisiko se olla ensimmäisen kukintakevään erikoisominaisuus? Tai sitten se johtuu hyvin erilaisista säistä. Nyt on ollut viileää. Ehkä kuumuus saa kellan punastumaan.
Taustalla mainiosti ilman suojausta talvehtinut japaninvaahtera 'Enkan'. Se on hienolehtinen pienikasvuinen lajike.


Rohanissa ripsureunaiset 'Curly Sue' -tulppaanit sinnittelevät yhä vain kukassa, viereinen pioni tuli ja meni. Silkkipioni teki tänä vuonna neljä kukkaa, eikä kukaan käynyt puraisemassa kukkavarsia poikki. Laitoin häkkyrän pionin ylle varmuudeksi, sillä psyyke ei olisi kestänyt kukkavarsien syömistä kahtena peräkkäisenä vuotena (viime vuonna se vieläpä teki ensimmäiset kukkavartensa).


Kukat olivat lyhytaikainen mutta suloinen ilo.


Edelleen Rohanissa: espanjansinililja 'White City' kukkii vielä täysillä – näillä on kivan pitkä kukkimisaika – ja vieressä tulee kukkaan lehtoakileija 'Tower White'.


Kylmänkukka ehti kukkia niin, että en sitä nähnyt, mutta ensi vuonna uusi yritys... takana ihastuttava 'William Guiness' -lehtoakileija, jonka juuri istutin. Herra Guinessillä ei liene mitään tekemistä Rohanin kanssa. Väri vain sopii tänne. Guinessistä oikealle nousee valkokukkaisen tähtihyasintin kukkavarsia.

Pienten kivikkokasvien alppipenkissä ovat 'Düsseldorfer Stolz' -rusolaukkaneilikat kukkineet jo pitkään. Kääpiöneilikka on runsastunut viime vuodesta söpöksi mättääksi ja aloittanut hempeänvaalean kukinnan.


Seuraavaksi alkaa laukkojen kausi. Ukkolaukka 'Purple Sensation' ja lehtoängelmä kukkivat kohta rinta rinnan.

Voi, kun tuli lämpimät päivät. Ovat ne ihaniakin, mutta nopeuttavat kukintaa tarpeettoman paljon... Kun marjaomenapensas 'Marleena' avaa ensimmäisiä kukkiaan, saisi aika pysähtyä viikoiksi.

Mutta niin vain kävi, että kukinta on kohta loppusuoralla, tämänkin kuvan ottamisesta on jo pari päivää. Onneksi on muuta tulossa kukkaan, mutta kukkivat puut alkoivat olla tässä.


Idänunikko – Papaver orientale
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kylmänkukka – Pulsatilla
Kääpiöneilikka – Dianthus subacaulis
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Papukaijatulppaani – Tulipa Papukaija-Ryhmä
Ripsureunatulppaani – T. Crispa-Ryhmä
Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima
Silkkipioni – Paeonia wittmanniana
Ukkolaukka – Allium hollandicum

40 comments :

  1. Tulppaanit ovat alkukesän suuri ilo, se pitää muistaa taas syksyllä. Ymmärrän, ettei psyyke kestä hartaasti odotetun kukinnan menetystä vandaaleille. Sorkkajalat taitavat hoitaa lapsiaan tai viettää kesälomaa, sillä täällä niitä ei ole nyt näkynyt. Eikä kaivata. Laukat ovat juhlallisen näköisiä, niiden kukinta jatkaa tulppaanien esitystä. Mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joka ilta, kun olen vetänyt riista-aidan puutarhani kulmalta kiinni, on siinä parinkymmenen metrin päässä ollut peura toljottamassa, mitä teen. Se aivan takuulla rekisteröi, jos unohdan portin auki.
      Syksyllä taas uusia tulppaaneita!
      Kiitos, samoin!

      Delete
  2. Kaunis silkkipioni. Onneksi sitä ei tänä vuonna syöty. Tuo marjaomenapensas olisi kaunis, mutta sen menestyminen taitaa olla aika rajoilla täällä IV-vyöhykkeellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi ei! Kukkavarsi oli sylkäisty kasvin viereen, voit kuvitella raivoni.
      Kannattaa kokeilla tuulensuojaiselle paikalle... tämä Marleena on kotimaista tuotantoa Hongiston taimistolta.

      Delete
  3. Sulla kukkii paljon, tämä on ihan yltäkylläistä aikaa:)
    Minä olen kylvänyt pari vuotta sitten Tulipa sprengeriä, ja siemenet itivät, mutta kukintaa kyllä joutuu odottamaan vielä useamman vuoden:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on ihanaa aikaa, vaikka kevätkukkia onkin jo ikävä ;-)
      Toivottavasti tulppaanit pian varttuvat!

      Delete
  4. Hyvä, että silkkipionien kukat ovat suloiset. Onneksi ne säästyivät nyt. Kukinta tosiaan menee nopeasti lämpimillä säillä. Se vuoksi pitää yrittää saada aina vähän eri aikaan kukkivia kasveja puutarhaan. Harmi, että kaikkia kivoja puita ei vain saa mahtumaan omaan pihaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo silkkipionin roosan sävy on upea, sellainen pehmeä.
      Kunpa olisi kukkivia puita loppukesäänkin! Pihlajat ovat nyt komeimmillaan, ja onhan niitä sellaisia, joissa on upean väriset marjat. Ne eivät edes kaikki kasva kovin suuriksi.

      Delete
  5. Voi mikä silkkipioni. Onneksi kukat säästyivät. Ja hieno homma että aita toimii siltä osin kuin se on valmis.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli ihanaa nähdä useita kukkia silkkipionissa! Ja todella ihanaa myös, kuinka moni kukkavarsi on viimeisten viikkojen aikana jäänyt syömättä, odotan suuria tältä kesältä :-)

      Delete
  6. Ihana William-akileija! Kauniit pionit ja kaikki muukin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. William Guiness on hieno kaksivärinen, otin siitä tänään lähikuvia. Akileja-aika alkaa olla jo runsas.

      Delete
  7. Silkkipionin kukinnan kauneutta ja arvokkuutta lisää sen kukinnan hetkellisyys. Ja marjaomenapensas ihan huippu.Hyvä kuulla, että sinulla on nykyään portti, jonka taakse voi peurat jättä nuolemaan sorkkiaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuohan onkin hyvä asenne - se ei olisi niin kaunis, jos kestäisi kauan... Peurat pääsevät vielä joistakin kohdista pihalleni, mutta tähän asti suosituimmat reitit on tukittu. Viime yönä joku oli käynyt napsimassa punahelmipihlajan latvan aidan takaa käsin, kun niitin sen ympäristön ja olin ottanut suojaverkon pois. Kyllä harmittaa.

      Delete
  8. Sikkipioni...never heard...
    Söpööö.Ja Kinessin Viljami!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Viljamia olen pitkään havitellut, nyt kun se tuli vastaan, en epäröinyt. Täydelliset värit Rohaniin!

      Delete
  9. Kaunis silkkipioni ja kauniit muutkin kukat. Kokkeilin kasvattoo sulkaneilikan taimia, hyvin on hentoiset vielä. Noita neilikoita tekis miel kokkeilla. Miekin laitoin oman blokin osote on Rannanpihassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Neilikat ovat minullakin onnistuneet siemenestä, tosin jotkut vasta kylmäkäsittelyn jälkeen. Siemenestä saa useita taimia eli paljon kukkaloistoa - ihanaa!
      Kiitos vinkistä. käyn kurkkaamassa blogiisi!

      Delete
  10. Ihanat kukkijat! Ja varsinki tua silikkipiooni....nam! Vaikka kesällä pitääki olla lämmintä, ei tarttisi olla hellettä. Kukkijooren kannalta viiliemmät päivät on palio parempia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on. Sadettakin saisi tulla säännöllisesti, mulla alkaa pienet taimet kellastua ja jotkut pensaatkin lurpottaa lehtiään... mutta toisaalta nyt, kun juhannuspioni aloittaa kukinnan, ei saisi sataa sen kohdalla, jotta kukat eivät ruskistu. On tää hankalaa :-D

      Delete
  11. Voi tuota ihanaa kasvitieteellistä puutarhaasi! On kyllä fantastinen pioni, kuola valuu täällä. Onneksi suojasit! Siis onko sinulla portti, wow! Ja ihania ovat toki muutkin kasvit (lisää kuolausta). Guinness -tekee mieli kaljaa :D Mistä löysit tuon kääpiöneilikan, se on hurjan söde. Löysin siivotessa uuden paketissaan olevan mutteripannun (italialainen), olisko sulla käyttöä, en tee sillä mitään...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nam juu, stoutin ystävälle tuo William on tietysti tarpeellinen hankinta. Nimensä kirjoitetaan kuitenkin vain yhdellä n:llä (RHS:n ja SLU:n mukaan, joihin luotan eniten näissä asioissa), mutta on varmaan jotakin sukua silti ;-D
      Juu on riista-aitaa nyt yhdessä päässä tonttia koko matkalla, rullaan sen yhdestä kohdasta auki päiviksi, jotta pääsee kulkemaan, ja öiksi kiinni; ihan kunnollista porttia ei ole vielä- joskus sitten, kun sellaisen ehtii tehdä...
      Kääpiöneilikka taisi olla Lahden puutarhamessuilta Perennataimisto Ekmanin osastolta, jos en väärin muista. He myyvät vain toreilla ja tapahtumissa.
      Voi, käytän lähes ainoastaan mutteripannuja, onhan niille aina tarvetta! Katsotaan sit joskus kun taas tavataan. Oot ihana ♥

      Delete
  12. Ihanan näköistä! Voisikohan se minunkin ensimmäisenä kukkinut olla silkkipioni? Nimi on hävinnyt ja näyttää kyllä samalta. Wittmanniana...menen tutkimaan listaani.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Silkkipioni on yksi aikaisimmista, voisi vaikka ollakin!

      Delete
  13. Hauska tavata taas, Marleena!

    ReplyDelete
  14. Erittäin kaunista. Ei voi muuta todeta.

    ReplyDelete
  15. Onpa 'White City' kaunis...En ole tiennytkään, että lehtoakileijoja on eri lajeja, vaikka olen ihmetellyt, miksi niitä on meilläkin niin erinäköisiä. Luulin, että johtuvat vanhoista japanin- ja alppiakileijavuosistani eli että olisivat risteymiä:)

    <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Akileijat risteytyvät lajienkin välillä, eli lehtoakileija risteytyy esimerkiksi alppiakileijan kanssa. Myös lukuisat lehtoakileijan lajikkeet risteytyvät, ja yhden kasvin geeniperimässäkin saattaa olla monen väristä kantaa, vaikka emokasvi olisikin vain tietyn värinen. Joten akileijayllätykiä piisaa!

      Delete
  16. Ihanat kukat.
    Aina tuntuu haikealta kun kukinta loppuu mutta niinkuin sanoit on uusien kukkien vuoro kukkia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on, onneksi. Pionit ovat ihanasti nupulla, esimerkiksi!

      Delete
  17. Kauppalista taas vain kasvaa, silkkipioni ja marleena, olen taas rakastunut;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niihin on vaikea olla rakastumatta - ihanan hempeät kukat!

      Delete
  18. Minullakin William Guinnes on aloittelemassa kukintaansa, viime vuoden keväällä juurakkona istutin ja ei kunnolla vielä viime kesänä kukkinut. Innolla odotan! Kukissa on upea väri! Laukat jo kukkivat meillä mökillä täyttä häkää, paitsi valkoinen jättilaukka, jonka nupun, sen yhden ja ainoan, söi peura.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti akileijaa ei syödä, meillä niiden nuppuisia varsia kyllä popsitaan. Mutta onneksi ei aina kaikkia, ja akileijahan osaa tehdä uudet kukkavarret, toisin kuin laukka. Voi harmi tuota ainokaista kukkavartta!

      Delete
  19. Voi pojat, saatiin sitten sitä sadetta mitä kaipailit...

    ReplyDelete
    Replies
    1. No juu, viime yönä tuli lähes 8 milliä, sillä pärjätään siihen asti, kunnes saadaan seuraava sade - toivottavasti... Jos siellä sataa liikaa, lähetä tänne päin!

      Delete
  20. Anonymous20 June 2017 at 18:09
    villiä menoa myös juhannukseen ;)) - ja onnea: 400 lukijan rajapyykki on saavutettu! Kesäpäivänseisaus tuli aika äkkiä - eli kesää kestää tästä eteenpäin lokakuun loppuun - eikö?

    hannah

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!