Tulppaanien aika alkaa olla ohi, ellei Tulipa sprengeri vielä lykkää kukkaa. Se on jostakin syystä tänä keväänä varsin kärsineen näköinen, vain yksi käppyräinen lehti. Mutta papukaija 'Texas Flame' kukoistaa, viimeisiä kukkia viedään. Onneksi kohta avautuu viereen uusi... idänunikko!
Endings and Beginnings
One has to love this – when one bloom withers, another bursts open.
Laitan vielä kuvan muutaman päivän takaa, kun oli ihanat virkistävät ja tarpeelliset sadepäivät (voisiko tästä joku ehkä rivien välistä lukea, että uutta sadetta jo kaivataan...). Havainnoin, että tänä vuonna 'Texas Flamet' eivät vaihtaneet väriä oranssiin yhtä voimakkaasti kuin viime vuonna. Voisiko se olla ensimmäisen kukintakevään erikoisominaisuus? Tai sitten se johtuu hyvin erilaisista säistä. Nyt on ollut viileää. Ehkä kuumuus saa kellan punastumaan.
Taustalla mainiosti ilman suojausta talvehtinut japaninvaahtera 'Enkan'. Se on hienolehtinen pienikasvuinen lajike.
Rohanissa ripsureunaiset 'Curly Sue' -tulppaanit sinnittelevät yhä vain kukassa, viereinen pioni tuli ja meni. Silkkipioni teki tänä vuonna neljä kukkaa, eikä kukaan käynyt puraisemassa kukkavarsia poikki. Laitoin häkkyrän pionin ylle varmuudeksi, sillä psyyke ei olisi kestänyt kukkavarsien syömistä kahtena peräkkäisenä vuotena (viime vuonna se vieläpä teki ensimmäiset kukkavartensa).
Kukat olivat lyhytaikainen mutta suloinen ilo.
Edelleen Rohanissa: espanjansinililja 'White City' kukkii vielä täysillä – näillä on kivan pitkä kukkimisaika – ja vieressä tulee kukkaan lehtoakileija 'Tower White'.
Kylmänkukka ehti kukkia niin, että en sitä nähnyt, mutta ensi vuonna uusi yritys... takana ihastuttava 'William Guiness' -lehtoakileija, jonka juuri istutin. Herra Guinessillä ei liene mitään tekemistä Rohanin kanssa. Väri vain sopii tänne. Guinessistä oikealle nousee valkokukkaisen tähtihyasintin kukkavarsia.
Pienten kivikkokasvien alppipenkissä ovat 'Düsseldorfer Stolz' -rusolaukkaneilikat kukkineet jo pitkään. Kääpiöneilikka on runsastunut viime vuodesta söpöksi mättääksi ja aloittanut hempeänvaalean kukinnan.
Seuraavaksi alkaa laukkojen kausi. Ukkolaukka 'Purple Sensation' ja lehtoängelmä kukkivat kohta rinta rinnan.
Voi, kun tuli lämpimät päivät. Ovat ne ihaniakin, mutta nopeuttavat kukintaa tarpeettoman paljon... Kun marjaomenapensas 'Marleena' avaa ensimmäisiä kukkiaan, saisi aika pysähtyä viikoiksi.
Mutta niin vain kävi, että kukinta on kohta loppusuoralla, tämänkin kuvan ottamisesta on jo pari päivää. Onneksi on muuta tulossa kukkaan, mutta kukkivat puut alkoivat olla tässä.
Idänunikko – Papaver orientale
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kylmänkukka – Pulsatilla
Kääpiöneilikka – Dianthus subacaulis
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Papukaijatulppaani – Tulipa Papukaija-Ryhmä
Ripsureunatulppaani – T. Crispa-Ryhmä
Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima
Silkkipioni – Paeonia wittmanniana
Ukkolaukka – Allium hollandicum
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
Tulppaanit ovat alkukesän suuri ilo, se pitää muistaa taas syksyllä. Ymmärrän, ettei psyyke kestä hartaasti odotetun kukinnan menetystä vandaaleille. Sorkkajalat taitavat hoitaa lapsiaan tai viettää kesälomaa, sillä täällä niitä ei ole nyt näkynyt. Eikä kaivata. Laukat ovat juhlallisen näköisiä, niiden kukinta jatkaa tulppaanien esitystä. Mukavaa viikonloppua!
ReplyDeleteJoka ilta, kun olen vetänyt riista-aidan puutarhani kulmalta kiinni, on siinä parinkymmenen metrin päässä ollut peura toljottamassa, mitä teen. Se aivan takuulla rekisteröi, jos unohdan portin auki.
DeleteSyksyllä taas uusia tulppaaneita!
Kiitos, samoin!
Kaunis silkkipioni. Onneksi sitä ei tänä vuonna syöty. Tuo marjaomenapensas olisi kaunis, mutta sen menestyminen taitaa olla aika rajoilla täällä IV-vyöhykkeellä.
ReplyDeleteOnneksi ei! Kukkavarsi oli sylkäisty kasvin viereen, voit kuvitella raivoni.
DeleteKannattaa kokeilla tuulensuojaiselle paikalle... tämä Marleena on kotimaista tuotantoa Hongiston taimistolta.
Sulla kukkii paljon, tämä on ihan yltäkylläistä aikaa:)
ReplyDeleteMinä olen kylvänyt pari vuotta sitten Tulipa sprengeriä, ja siemenet itivät, mutta kukintaa kyllä joutuu odottamaan vielä useamman vuoden:)
Niin on ihanaa aikaa, vaikka kevätkukkia onkin jo ikävä ;-)
DeleteToivottavasti tulppaanit pian varttuvat!
Hyvä, että silkkipionien kukat ovat suloiset. Onneksi ne säästyivät nyt. Kukinta tosiaan menee nopeasti lämpimillä säillä. Se vuoksi pitää yrittää saada aina vähän eri aikaan kukkivia kasveja puutarhaan. Harmi, että kaikkia kivoja puita ei vain saa mahtumaan omaan pihaan.
ReplyDeleteTuo silkkipionin roosan sävy on upea, sellainen pehmeä.
DeleteKunpa olisi kukkivia puita loppukesäänkin! Pihlajat ovat nyt komeimmillaan, ja onhan niitä sellaisia, joissa on upean väriset marjat. Ne eivät edes kaikki kasva kovin suuriksi.
Voi mikä silkkipioni. Onneksi kukat säästyivät. Ja hieno homma että aita toimii siltä osin kuin se on valmis.
ReplyDeleteOli ihanaa nähdä useita kukkia silkkipionissa! Ja todella ihanaa myös, kuinka moni kukkavarsi on viimeisten viikkojen aikana jäänyt syömättä, odotan suuria tältä kesältä :-)
DeleteIhana William-akileija! Kauniit pionit ja kaikki muukin!
ReplyDeleteWilliam Guiness on hieno kaksivärinen, otin siitä tänään lähikuvia. Akileja-aika alkaa olla jo runsas.
DeleteSilkkipionin kukinnan kauneutta ja arvokkuutta lisää sen kukinnan hetkellisyys. Ja marjaomenapensas ihan huippu.Hyvä kuulla, että sinulla on nykyään portti, jonka taakse voi peurat jättä nuolemaan sorkkiaan.
ReplyDeleteTuohan onkin hyvä asenne - se ei olisi niin kaunis, jos kestäisi kauan... Peurat pääsevät vielä joistakin kohdista pihalleni, mutta tähän asti suosituimmat reitit on tukittu. Viime yönä joku oli käynyt napsimassa punahelmipihlajan latvan aidan takaa käsin, kun niitin sen ympäristön ja olin ottanut suojaverkon pois. Kyllä harmittaa.
DeleteSikkipioni...never heard...
ReplyDeleteSöpööö.Ja Kinessin Viljami!
Viljamia olen pitkään havitellut, nyt kun se tuli vastaan, en epäröinyt. Täydelliset värit Rohaniin!
DeleteKaunis silkkipioni ja kauniit muutkin kukat. Kokkeilin kasvattoo sulkaneilikan taimia, hyvin on hentoiset vielä. Noita neilikoita tekis miel kokkeilla. Miekin laitoin oman blokin osote on Rannanpihassa.
ReplyDeleteNeilikat ovat minullakin onnistuneet siemenestä, tosin jotkut vasta kylmäkäsittelyn jälkeen. Siemenestä saa useita taimia eli paljon kukkaloistoa - ihanaa!
DeleteKiitos vinkistä. käyn kurkkaamassa blogiisi!
Ihanat kukkijat! Ja varsinki tua silikkipiooni....nam! Vaikka kesällä pitääki olla lämmintä, ei tarttisi olla hellettä. Kukkijooren kannalta viiliemmät päivät on palio parempia.
ReplyDeleteNiin on. Sadettakin saisi tulla säännöllisesti, mulla alkaa pienet taimet kellastua ja jotkut pensaatkin lurpottaa lehtiään... mutta toisaalta nyt, kun juhannuspioni aloittaa kukinnan, ei saisi sataa sen kohdalla, jotta kukat eivät ruskistu. On tää hankalaa :-D
DeleteVoi tuota ihanaa kasvitieteellistä puutarhaasi! On kyllä fantastinen pioni, kuola valuu täällä. Onneksi suojasit! Siis onko sinulla portti, wow! Ja ihania ovat toki muutkin kasvit (lisää kuolausta). Guinness -tekee mieli kaljaa :D Mistä löysit tuon kääpiöneilikan, se on hurjan söde. Löysin siivotessa uuden paketissaan olevan mutteripannun (italialainen), olisko sulla käyttöä, en tee sillä mitään...
ReplyDeleteNam juu, stoutin ystävälle tuo William on tietysti tarpeellinen hankinta. Nimensä kirjoitetaan kuitenkin vain yhdellä n:llä (RHS:n ja SLU:n mukaan, joihin luotan eniten näissä asioissa), mutta on varmaan jotakin sukua silti ;-D
DeleteJuu on riista-aitaa nyt yhdessä päässä tonttia koko matkalla, rullaan sen yhdestä kohdasta auki päiviksi, jotta pääsee kulkemaan, ja öiksi kiinni; ihan kunnollista porttia ei ole vielä- joskus sitten, kun sellaisen ehtii tehdä...
Kääpiöneilikka taisi olla Lahden puutarhamessuilta Perennataimisto Ekmanin osastolta, jos en väärin muista. He myyvät vain toreilla ja tapahtumissa.
Voi, käytän lähes ainoastaan mutteripannuja, onhan niille aina tarvetta! Katsotaan sit joskus kun taas tavataan. Oot ihana ♥
Ihanan näköistä! Voisikohan se minunkin ensimmäisenä kukkinut olla silkkipioni? Nimi on hävinnyt ja näyttää kyllä samalta. Wittmanniana...menen tutkimaan listaani.
ReplyDeleteSilkkipioni on yksi aikaisimmista, voisi vaikka ollakin!
DeleteHauska tavata taas, Marleena!
ReplyDelete:-)
DeleteErittäin kaunista. Ei voi muuta todeta.
ReplyDeleteJuu on kyllä! Kyllä on.
DeleteOnpa 'White City' kaunis...En ole tiennytkään, että lehtoakileijoja on eri lajeja, vaikka olen ihmetellyt, miksi niitä on meilläkin niin erinäköisiä. Luulin, että johtuvat vanhoista japanin- ja alppiakileijavuosistani eli että olisivat risteymiä:)
ReplyDelete<3
Akileijat risteytyvät lajienkin välillä, eli lehtoakileija risteytyy esimerkiksi alppiakileijan kanssa. Myös lukuisat lehtoakileijan lajikkeet risteytyvät, ja yhden kasvin geeniperimässäkin saattaa olla monen väristä kantaa, vaikka emokasvi olisikin vain tietyn värinen. Joten akileijayllätykiä piisaa!
DeleteIhanat kukat.
ReplyDeleteAina tuntuu haikealta kun kukinta loppuu mutta niinkuin sanoit on uusien kukkien vuoro kukkia.
Niin on, onneksi. Pionit ovat ihanasti nupulla, esimerkiksi!
DeleteKauppalista taas vain kasvaa, silkkipioni ja marleena, olen taas rakastunut;)
ReplyDeleteNiihin on vaikea olla rakastumatta - ihanan hempeät kukat!
DeleteToivottavasti akileijaa ei syödä, meillä niiden nuppuisia varsia kyllä popsitaan. Mutta onneksi ei aina kaikkia, ja akileijahan osaa tehdä uudet kukkavarret, toisin kuin laukka. Voi harmi tuota ainokaista kukkavartta!
ReplyDeleteVoi pojat, saatiin sitten sitä sadetta mitä kaipailit...
ReplyDeleteNo juu, viime yönä tuli lähes 8 milliä, sillä pärjätään siihen asti, kunnes saadaan seuraava sade - toivottavasti... Jos siellä sataa liikaa, lähetä tänne päin!
DeleteAnonymous20 June 2017 at 18:09
ReplyDeletevilliä menoa myös juhannukseen ;)) - ja onnea: 400 lukijan rajapyykki on saavutettu! Kesäpäivänseisaus tuli aika äkkiä - eli kesää kestää tästä eteenpäin lokakuun loppuun - eikö?
hannah
Kiitos samoin!
Delete