Villiä menoa

Kitkin vuokko-esikkopuutarhan tässä eräänä päivänä – luultavasti se on taas yhtä täynnä juolavehnää ja muita kutsumattomia ystäviä. Olen perustanut tämän istutusalueen niin, että olen vain istutellut ja kitkenyt heinää, kääntänyt varovasti maata kunnes sitä ei enää voinut kääntää, kun taimia ja kukkasipuleita oli jo niin paljon. Pari kertaa kesässä toteutettu kitkentä pitää istutuksen ihan siedettävänä, jos se on tarkoituskin pitää villinpuoleisena. Sopii epätäydellisyydentavoittelijalle.

Wild Bits
Sometimes I feel that there are no other kinds...! Well. There are two areas in my garden that are more high-maintenance, but the rest can have a mixture of acquired and otherwise arrived plants. They can make rather nice combinations.

Espanjansinililja on suloinen noustessaan valkotäpläimikkäkasvustosta.

Kitkentähomaa hankaloittaa ruohonkorsimainen sipulikasvusto. Käärmeenlaukka on hieno ja herkullinen kasvi, jota en halua tuhota, vaikka se onkin jo tehnyt runsaasti siementaimia. Tästä huolimatta perustin juuri uuden istutusalueen samalla tavoin, käänsin vain maata viime vuonna ja nyt uudestaan, ihan kuin heinä sillä talttuisi.
Kuvassa on kuitenkin laukan sijaan juolavehnää luonnon metsäkurjenpolven seassa – se on yksi syy, miksi en halua poistaa vanhaa maata ja tuoda uutta multaa, tässä on liian kaunis luonnonkukkakasvusto sellaiseen. Kurjenpolven lisäksi tässä kasvaa luonnostaan mm. kevätesikkoa, keltamataraa ja aho-orvokkia.

Valkopeippikin on löytänyt tiensä tähän aivan itse. Se on todella kaunis kukkiessaan. Oikealla on japaninvaahtera 'Osakazuki' ja tarhakalliokielo.

Raunioyrtti 'Goldsmith' on tosi nätti, mutta vain osa sen lehdistä on kirjavia. Ne pitäisi tietysti poistaa koko versoineen, mutta en raaski. Samaa muuten tekee 'Variegata' -rotkolemmikki tässä samassa penkissä. Sen kokonaan vihreälehtinen kasvusto alkaa jo olla enemmistönä, mutta en raaski pienentää reheväkasvuista puskaa. Mieluummin katselen isoja puskia.
Oikealla näkyy ojakärsämön versoja, sekin on lemppareitani luonnonkukissa.

Vielä yksi kuva, jossa näkyy saarnen runkoon nojaava riistaverkkorulla. Tuohon asti olen nyt päässyt aidan vetämisessä tontin yläkulmalta, ja uskallanko sanoa, että peuratuhoja on jo nähtävissä edellisvuosia vähemmän... verkon laittamisen jälkeen ei liljanvarsia ole enempää syöty, eikä edellämainittuja kalliokieloja eikä imiköitä. Yhtenä päivänä huomasin hajulaukkojen hävinneet kukkavarret, mutta ne kasvavat tontin alaosassa lähellä tietä, mistä vielä on suora pääsy tontilleni.

Musti fiilistelee sinivalkoisissa tunnelmissa – silloin, kun villi omppupuu vielä kukki.

Suomi sata -meininkiä löytyy parhaillaan saunan ja liiterin kulmalta, kun saksankirveli, raunioyrtti ja raparperi kukkivat.

Myös toiseen suuntaan näkymä on isänmaallinen, kun kotipihlaja ja naapurin pihan syreeni jatkavat sinivalkoista teemaa. Raparperin edessä kukkii lehtosinilatva.

Kosteaa kevätniittyä ei vielä voi niittää, sillä tähtihyasintit kukkivat. Tätä kukkii kukkapenkissäkin, missä se on korkeampi ja tekee enemmän kukkavarsia, kun ei ole kilpailua. Mutta minusta nämä niityllä kukkivat yksittäiset ja matalammat kukkavarret ovat kauniimpia. Niityllä kukinnot ovat iloinen ja näyttäväkin yllätys tuolla heinän seassa.

Ransu toivottaa siedettäviä hellepäiviä kaikille!


Espanjansinililja – Hyacinthoides hispanica
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kotipihlaja – Sorbus aucuparia
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Metsäkurjenpolvi – Geranium sylvaticum
Raparperi – Rheum ✕ hybridum
Raunioyrtti – Symphytum
Saksankirveli – Myrrhis odorata
Tarhakalliokielo – Polygonatum ✕ hybridum
Tähtihyasintti – Camassia
Valkopeippi – Lamium album
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata