Tapahtuipa niin, että kaipasin tuulen- ja peuransuojaa. Tässä kuvan kohdassa (villi punainen penkki) on suojaisampaa, kiitos naapurin liiterin ja tonttien rajalla olevan puurivin. Matala kivimuurini ei vain suojaa peuroilta, mutta ehkä niitäkin vastaan keksitään keino.
Olen haaveillut pyökkipensasaidasta, sillä siitä saa riittävän korkean (2 m, josta peurat eivät pääse yli) ja kivasti talviruskean pensasaidan. Euroopanpyökki pärjää lounaissaaristossa mainiosti, ja sitä eivät peuratkaan syö. Pyökin edullisia paljasjuurisia aitataimia ei vain mikään kotimainen taimisto myy, olen etsinyt niitä jo vuosikaudet.
Sitten kuulin sivustosta
suomalainentaimi.fi. Sinne voi lähettää taimikyselyn, joka menee usealle taimitarhalle.
Vuorokaudessa olin saanut vastauksen
Taimia/Puutarhanikkareilta. He voivat tilata pyökin piiskataimia Hollannista, ja hinta jää varsin kohtuulliseksi. Tilasin alkuun 20 kasvia, joilla sain aikaan 10 metriä aitaa tontin tuulisimpaan lounaisnurkkaan. Reunassa kasvaa jo muutama mustaselja, niitä jäi aidan väleihin – siksi taimet riittivät jopa kymmeneen metriin. Sopiva istutusväli on 40 cm.
Aidan viereen sen sisäpuolelle jäi muun muassa muutama kanukka sekä aronia, jonka täytyy olla ympärivuotisesti verkon sisällä, muuten se ei kuki eikä marjo ikinä. Punakoivu kasvaa pensasaidan kanssa samassa linjassa, ja jo edellä mainitut mustaseljat.
Eipä siinä sitten muuta kuin: Kasvakaa!!
Ransu esittelee.
Näin alkuun on todella tärkeää katsoa, että kukaan myyrä ei pääse pensasaidan kimppuun.
Siirrytään nurmikaistaleen toiselle laidalle paahdepenkkiin. Ensimmäinen pikkukurjenmiekka avautui, 'Sapphire Gem'.
Ihastuttava sininen!
Kesän ensimmäinen verikurjenpolven kukka paahdepenkissä. Tämä on saaren luonnonkantaa.
Realiteettikuva paahdepenkin yläpäästä tonttia ylöspäin.
Huussin vieressä vuokko-esikkopuutarhassa avautuvat espanjansinililjojen kukat. Niiden vieressä kohoavat käärmeenlaukan lehdet jo korkealle.
Myös esikkopellolla avautuu luonnon kurjenpolvia, nimittäin metsäkurjenpolvia.
Se on kaunis korkea kurjenpolvi.
Ylempänä metsäkurjenpolvet sekoittuvat koiranputkiin.
Ransu pohtii – ehkä sitä, että tuolla kasvaa puna-ailakkiakin. Luin uusimman Gardens Illustrated -lehden ja totesin puna-ailakin olevan nyt mitä suurinta muotia!
Räpsäisin kuvan valkopeipin kukissa pörräävästä tyypistä ja se osoittautui suhteellisen harvinaiseksi ketokimalaiseksi. Moukan tuuria, sano.
Peipit ovat muuten mitä mainioimpia hyönteiskasveja. Niin valko-, kelta- kuin hopeatäpläpeipeissäkin käy koko ajan mukava surina.
Iloista elämää pihalla!
Aronia – Aronia
Espanjansinililja – Hyacinthoides hispanica
Euroopanpyökki – Fagus sylvatica
Kanukka – Cornus
Ketokimalainen – Bombus sylvarum
Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Metsäkurjenpolvi – Geranium sylvaticum
Mustaselja – Sambucus nigra
Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-Ryhmä
Puna-ailakki – Silene dioica
Punakoivu – Betula pubescens f. rubra
Valkopeippi – Lamium album
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum
.JPEG)
.jpg)
Blogisi on mitä parasta iltalukemista päivän töiden ja pihahommien jälkeen! Edellisen postauksen herkut, kärsäkalla ja se ihana esikko ja tässä mannekiini-Ransun kaikki esittelyt! Hienoa että sait taimia tilattua, taimistoillakin näköjään palvelu sen kun vain paranee ja tätä me harrastajat toivomme! Ihania kukkia ja ihania mesikasveja pörrääjille on puutarhassasi! Ransun pohdintakuva on paras!
ReplyDeleteSepä mukava kuulla! Ransu harmaalla kalliolla on kyllä mainio näky.
DeleteOlen niin iloinen tuosta aidan alusta, tästä se lähtee! Mietteissä on olleet satojen metrien pyökkiaidat jo vuosikausien ajan.
Plistren jag fick av dig lever och ser pigga ut på sin nya plats. Hoppas din bokhäck också tar sig, bra att det inte är så hett och torrt ännu. Blåsten torkar ju förstås en del men hoppas inte för mycket.
ReplyDeleteVad roligt!
DeleteHoppas att häcken lyckas, nu att jag kan inte vattna den varannan dag. Plantorna är ännu låga, det hjälper att de är inte upp i värsta vinden.
Vihdoinkin sait pyökintaimesi - onnea vaan! Toivon niille vahvoja juuria ja reipasta kasvua.
ReplyDeleteKäärmeenlaukka kuullostaa aika mystiseltä. Saas nähdä, minkälainen kukinto sieltä tupsahtaa.
Kiitos, samaa toivotaan täälläkin!
DeleteKäärmeenlaukan nimi lienee ikivanha, kasvin ovat tuoneet muinaiset merenkulkijat jo ehkä tuhat vuotta sitten. Sen kukat ovat mustanpuhuvan violetit, aika kohtalokkaat.
Onpas sinulla ihana 'puolivilli' puutarha. Tuohonhan voi kehitellä vaikka mitä. Ja lunnonkukat kuuluvat ilman muuta mukaan. Komea kissa tämä Ransu!
ReplyDeletePuolivilli on paras kissojenkin mielestä ;-)
DeleteVoi kun tuo pyökkiaitasi kasvaisi niin ituhaksi ettei peurat läpi pääse. Tuo Ransun mietintä kuva on ihana, yhtä ihana kuin kaikki kukatkin.
ReplyDeleteJuu, se olisi tosi hienoa! Ne osaavat ryömiä aidan alikin, siksi täytyy yrittää saada siitä tiheä.
DeleteToivotaan nopeaa ja tuheaa kasvua pyökkiaidallesi! Sehän on tosi kaunis vaihtoehto, olen nähnyt jossain vain metalliverkkoaitoja peurojen pois pitämiseksi.
ReplyDeleteRansu onneksi pitää varmasti myyrät pois ihanasta puutarhastasi. :)
Siis tuuheaa kasvua...:)
DeleteTiheä ja tuuhea on toiveissa :-)
DeleteKyllä pensasaita on kaunis, jos vain pääsee sen molemmilta puolilta leikkaamaan niin kuin tässä tapauksessa. Se täytyy aina ottaa huomioon.
Olipa taas komea villahousu-poika :) Ja taiteellisesti pysähdyttävä verkko-installaatiokin vilahti, hih... ;)
ReplyDeleteVerkkoja siellä ja täällä. Ransu on onneksi aina kaunis.
DeleteOn tuo Ransu mahtava...♥ Ja varmasti hyvä tarkastaja töillesi..:)
ReplyDeleteMikään ei jää häneltä huomaamatta ;-)
DeleteVoi kun olen onnellinen puolestasi, nyt sait sen pyökkiaidan, ihanaa! Itsekin olen niitä ihaillut, mutta toistaiseksi vain televisiosta ja Hannu Sarenströmin kirjasta.
ReplyDeleteMeilläkin metsäkurjenpolvet kukkivat juuri niin kauniisti ja se minun peippini sitten varmistui nyt keltapeipiksi, kukkii kauniin vaaleankeltaisin kukin<3
Sarenströmin kuvat ovatkin erinomaista mainosta pyökkiaidalle, se on juuri niin kaunis kuin hänen kuvissaan!
DeleteKeltapeippi on suloinen.
Myyrävahtihan teil jo onkin, mutta eikäs pörrönaamoja vois kouluttaa pelottelemaan peuroja kans? :)
ReplyDeleteNe pitäisi varmaan kasvattaa ilveksen kokoisiksi. Ja laittaa ulos öiksi, mihin en suostu. Nythän Musti ei ole päässyt öisin ulos, ellen ole mennyt seuraksi, kun en halua lisää haavoja huoliksi.
DeleteOnnea pyökeille! Kiva tietää, että peuroille ei kelpaa. (Meillä pohjoisen mökillä poro söi kakalian, noh ehkä se oli mehevintä...) Kiitos myös vinkistä, että saatavuuskyselyjä on mahdollista lähettää.
ReplyDelete"Puutarha ilman sen poluilla astelevaa Ransua on kuin..." ;-)
Porot ovat kuulemma kans kauheita puutarhatuholaisia.
DeleteKetokimalainen, voi kun määkin näkisisin sellasen! Mää oon kimalaisfani. Onnee pyäkkiairalle. :-)
ReplyDeleteAi, sussa on sellainenkin puoli! Osaat sitten aina yllättää. Täytyy vinkata kimalaisille, että lähtevät suunnistamaan sinne Pirkanmaalle.
DeleteNo voi sentään, tiesinhän minä viime vuonna kun istutin puutarhaan puna-ailakin että olen aikaani edellä ja muotivillitysten ytimessä :D
ReplyDeleteEn malta odotella pyökkipensasaidan kasvamista, onneksi on kaksi apulaista pitämässä myyriä loitolla.
Joo, katsoin luumulehtosi kuvista puna-ailakkia ja mietin samaa :-D Tuossa on jo pari pyökkiä, jotka olen saanut ystävän itse siemenestä kasvattamina taimina, niitä ei ainakaan ole kukaan syönyt.
DeleteOnpa todellakin ihanan sininen tuo kurjenmiekka.
ReplyDeleteSöpö, erikoinen kimalainen :)
Sapphire Gem on aivan ihana sininen!
DeletePyökkiaita kuulostaa upealta. mahtaa peuroja harmittaa :)
ReplyDeleteMuistiin nousi pojan lapsuudesta satu " Hyppeli Hiiri .myökkipyökki metsässä"
Toivottavasti Musti ja Ransu pitävät huolen, että hiiret ei hyppele!
DeleteToivottavasti pyökkiaidasta kasvaa vahva ja kaunis!
ReplyDeleteMinulla on mennyt usko kaikkiin peippeihin, koska hopeatäpläpeippimme on varsinainen hirviö, joka levittäytyy joka puolelle..
Peipit ovat kovia leviämään, ihan kaikkein hienoin kukkapenkki ei välttämättä ole niitä varten. Parempia ehkä puun tai pensaan aluskasviksi.
DeleteHieno idea! Kokeile sinä ensin, minä sitten perässä jos auttaa..:)
ReplyDeleteNyt toivon tuplasti, että tämä toimii!
DeleteTaatusti tulee hieno aita. Pyökki kuulostaa täällä niin eksoottiselta. Hieno kimalaiskuva.
ReplyDeletePyökkejä kasvaa muutamissa puutarhoissa Turun saaristossa, siitä tiedän, että se viihtyy ja talvehtii hyvin.
DeleteOnnea uudelle elävälle aidalle. Ja hienoa aina ajoittain nähdä kuvia, joissa näkyy, että pihalla tehdään eri asioita.
ReplyDeleteKiitos!
DeleteHeh, sain viimein pätkittyä viime syksynä katkomani isot vaahteroiden oksat. Eivät ne ehtineet lojua keittiön ikkunan alla kuin vasta seitsemän kuukautta :-D
Ollos huoleton, Ransu vahdis on ♥
ReplyDelete:-D Olo on huoleton!
DeleteHauska huomata olevansa trendikäs, ainakin puutarhassa, sillä meilläkin kasvaa puna-ailakkia ;)
ReplyDeleteLuulen suomalaisten olevan tällä hetkellä suorastaan trendin aallonharjalla!
DeleteKiitos kauniista puutarhastasi! Sinulla on muodostumassa jotain aidosti ja syvästi esteettistä pihallasi – taideteos. Realiteettikuvasi ovat hienoja, ne välittävät tekemisen ja elämisen tunnelmaa. Ja tunnelma on tärkein. Itseäni miellyttää loppujen lopuksi eniten siirtolapuutarhan estetiikka; palstoilla on epämääräisiä kasoja, keskeneräisyyttä, lukemattomia toimintoja ja teemoja pienellä alalla, erilaisia kyhäelmiä ja väliaikaiseksi tarkoitettuja ratkaisuja… Kuitenkin (tai juuri siksi) ne pursuavat vapautta, elämää ja iloa. Eivätkä ne ikinä näytä työläiltä, kuten ”vakavasti” harrastavien poroporvarilliset bulkkitulppaanipyhätöt ja potager-pastissit. Puutarhasi välittää helppouden ja keveyden tunnelmaa, vaikka me kaikki tiedämme että taiteessa keveyden vaikutelman luominen vaatii tuhansia toistoja.
ReplyDeleteEnkä näe puutarhaasi puolivillinä, siellähän on kaikki mietittyä. Itse asiassa puutarhasi on lähempänä impressionismia kuin kenenkään pelkillä utuisilla pastelleilla maalaavan puutarhurin. Kun katsot vaikka Monet’n maalauksia läheltä huomaat kuinka vastavärit majailevat vierekkäin, pohjakangas on paikoin näkyvillä, kontrastit ovat kiistattomat. Parin metrin matkan päästä värit kuitenkin sekoittuvat värähteleväksi, hämyiseksikin värimassaksi. Toistat ja varioit myös taitavasti väriä ja muotoa lehdillä ja kasvutavoilla, et pelkästään kukinnon värillä. Makuasia tietenkin jos kokee koskemattomien alueiden pöheikön villinä ja suosii itse niiden tilalla nurmierämaata.
Harri
Voi että, mikä ihana kommentti! Kiitos kun sen kirjoitit. Olen mykistynyt ja liikuttunut.
DeleteSiirtolapuutarhaestetiikka onkin hyvä määritelmä ja itseänikin se miellyttää. Puutarha on varsinainen kokonaistaide-elämys, kun mukana on lintujen ja hyönteisten elämä, valon leikki ynnä muu.
ihania kuvia! Toivon nopeaa ja hyvää kasvua uudelle aidanteelle!
ReplyDeleteKiitos, samaa toivotaan oikein kovasti täälläkin!
DeleteHitsi, olen suoraan puutarha-muodin huipulta, mun kukkapenkissä on kasvanut puna-ailakkia jo monta vuotta;)
ReplyDeleteNiin, ja pitkää ikää ja nopea kasvua peurankarkottaja-aidalle!
Olet muodin huipulla!
DeleteHih, en tiedä, karkottaako aita suorastaan peuroja, jos niin hyvä olisi. Mutta jospa se edes suojaisi puutarhaa lounaistuulelta ja noiden kymmenen metrin kohdalta sisälle yrittäviltä peuroilta :-D
Hei! Oon lukenut siun palstaa jo kauan. Siulla on niin ihanaia kuvia kasveista puutarhassasi ja komeat kissa-herrat vartioina.
ReplyDeleteKiitos siun kuvien. Tunnistin mein pihametästä eilen valkopeipin. Se siirtyy kukkapenkkiin lähipäivinä.
t eläinhattu Anne
Hei!
DeleteVoi että, miten kiva kuulla! Muista, että valkopeippi leviää aika tehokkaasti, mutta on sitä sitten helppo kitkeäkin. Lehdet kyllä muistuttavat nokkosta, joten joskus on vaikea erottaa kumpi kasvi on kyseessä (mulla kasvaa yhdessä pöheikkökohdassa niitä sekaisin).