Vaahteran alla on aina yhtä suloinen sekoitus: keltapeippi 'Florentinum', särkynytsydän, kesälumipisara ja etualalla vielä sormivaleangervo.
Nuokkuvakukkaiset särkynytsydän ja kesälumipisara ovat täydellinen pari. Totesin tämän ensimmäisen kerran Hollannissa muutama vuosi sitten, missä nämä toki kukkivat jo huhtikuussa.
Keltapeipin seasta nousevat kivikkoalvejuuret, lajike on 'Linearis Polydactyla'.
Istutin viime syksynä tähän penkkiin 'Geranium' -vihkotasettia. Se on kauneimpia narsisseja, ihana oranssi lyhyt torvi!
Tertturotkokielo on erinomainen savisen ojan pohjalla pärjääjä, tosin tämä oja ei ole niitä märimpiä. Peurat vain ovat syöneet versonkärjet niin, että tämä on ainoa jäljellä oleva kukkaterttu. Eipä tätä kasvia juuri kukkien takia kasvatetakaan, vaan kauniiden lehtien.
Saman penkin toisessa päässä on lisää ihania lehtiperennoja: punakoristeraparperi ja vaaleamunkinhuput, muun muassa. Kaksi talvenarkaa huppuyksilöä on viihtynyt tässä jo kaksi vuotta. Viime talveksi ne saivat kasan risuja talvisuojakseen.
Hurmaava lehtiperenna tämäkin: tellima.
Sitten siirrytään vaahteranaluspenkistä mäntyjen alle. Tämä penkki on kuvassa vasemmalla sammalkeinusta eteenpäin.
Valkovarjohiippa kukkii seuranaan valko-keltaiset loistokevätesikot – ihanan pitkä kukinta! – ja sinialppiruusu, joka raukka ei vieläkään ole kunnolla toennut toissakesäisestä kuivumisestaan ja nytkin kukkii vain yhden oksan voimin.
Niin kauniit yhdessä, että on pakko laittaa toinenkin kuva. Tässä alppiruusu on vielä nupulla ja esikot paremmassa vedossa.
Kohtalokkaan kalpealehtinen rotkolemmikki 'Looking Glass' liittyi seuraan.
'Avalanche'-tasetit kukkivat yhä. Niiden joukossa on hauskasti yksi kerrottukukkainen, mikä lie. Samassa pussissa tullut salamatkustaja.
Raitalehtiset 'Albostriata'-kielot tulevat seuraavaksi kukkaan.
Musti esittelee. Kuva otettu muotopuutarhasta käsin.
Mustin takana vasemmalla on katajanalus-metsäpuutarha. Siinä on paras maa metsäpuutarhapenkeistäni. Puistotaikapähkinä on hyvinkin hengissä, vaikka ei ole kukkinut pariin kevääseen.
Amurinkärsäkalla on pystyttänyt upeaakin upeamman kukan. Tämä on minusta hienompi kuin kaikki maailman gladiolukset, daaliat ja liljat yhteensä.
Ransu parantaa katajanaluspenkin maata entisestään, taas.
Sokerina pohjalla vielä tämä esikko, jonka ensimmäinen kukka aukesi. Tätä olen etsinyt vuosikaudet ja viime syksynä sen löysin P. C. Nijssenin valikoimista. Loistokevätesikko 'Francesca'. Järkyttävän mainiot röyhelöreunaiset kellanvihreät kukat.
Mainiota uutta viikkoa!
Amurinkärsäkalla – Arisaema amurense
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kesälumipisara – Leucojum aestivum
Kielo – Convallaria majalis
Kivikkoalvejuuri – Dryopteris filix-mas
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Puistotaikapähkinä – Hamamelis ✕ intermedia
Punakoristeraparperi – Rheum palmatum var. tanguticum
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Sinialppiruusu – Rhododendron impeditum
Sormivaleangervo – Rodgersia aesculifolia
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Tasetti – Narcissus tazetta ja Tazetta-Ryhmä
Tellima – Tellima grandiflora
Tertturotkokielo – Smilacina racemosa
Vaaleamunkinhuppu – Arum italicum
Valkovarjohiippa – Epimedium ✕ youngianum 'Niveum'
Vihkotasetti – Narcissus ✕ medioluteus
Varjokasvien valikoima on valtava. Sain tästä monta kivaa vinkkiä kunhan joskus oma varjopenkki laajenee.
ReplyDeleteSun uusi hieno metsäpuutarha :-) Esikot ainakin viihtyy, ja varjohiipat, ja monet muut kauniit! Koiramhampaita kannattaa istuttaa varjoon, ja monia liljoja myös.
DeleteSinulla on paljon sellaisia kasveja, joista en ole ikinä kuullutkaan! Hurja määrä erilaisia. Ihanat kisut. Tuolla Ransulla on kyllä mahtava turkki. Punkit ovat nyt Mikin kiusana...
ReplyDeletePunkkeja riittää, pitää laittaa taas uudet punkinhäätölitkut poikien niskaan, se auttaa aika paljon.
DeleteMunkinhuppu ja kärsäkalla - hauskat nimet ja erikoisen näköiset kasvit. Ne siis viihtyvät vähän varjossa. Niitä voisi kokeilla, niin ja jos vielä törmäisi tuohon raidalliseen kieloon jossakin taimistolla.
ReplyDeleteKukinnat ovat kestäneet, kun ei ole ollut liian lämmintä.
Raitalehtistä kieloa on ainakin aiemmin myynyt perennataimisto Ekman, joka myy taimiaan toreilla Läntisellä Uudellamaalla. Kannattaa ottaa heihin yhteyttä (heillä on nettisivut) ja kysyä tai katsoa, missä toreilla he ovat lähiaikoina ja vaikka pyytää ottamaan kieloja mukaan.
DeleteEsikoidenkin kukinta, ja narsissien, on ihanan pitkään kestävää nyt.
Ihanat kasvit! Kiitos vinkistä, sillä aloitan omaa metsäpuutarhaa syksyllä:) Sininen alppiruusu....mahtavaa!
ReplyDeleteSinialppiruusu on kääpiökasvuinen, sen lehdetkin ovat alppiruusun lehdet minikoossa. Todella söpö pieni mätäs!
DeleteMahtava määrä kasveja sinulla on. Myös minulle ihan uusia. On se tuo kissa kuitenkin kaikkein paras! Mukavaa päivää!
ReplyDeleteKissat ovat aina parhaita, kaikessa ;-)
DeleteHyviä vinkkejä. Mulla hankinnat on keskittynyt aika paljon juuri varjopuolen kukkiin, kun olen ajatellut laajentaa varjopuolen penkkiä. Ja kyllä on Ransu komea!
ReplyDeleteVarjon kasveissa on vaikka mitä kauniita lajeja, valinnanvaraa on! Ja kun istuttaa esim. narsisseja sekä aurinkoon että varjoon, saa niiden kukista nauttia pidempään.
DeleteTellima on hieno. Tykkään tosi paljon muutenkin katveisten paikkojen kasveista ja omakin varjotarha saisi olla isompi. Olen ollut iloinen, että edes yksi nurkka on katveinen paahteisella pihalla.
ReplyDeleteOnneksi sentään! Varjoon voi istuttaa kaikenlaisia hekkuja.
DeleteAmurinkärsäkallaa siis metsästämään ;)
ReplyDelete:-D
DeleteMun särkynytsydän on kadonnut :(. Näyttää siltä, että moni muukin kasvi, jota olen yrittänyt laittaa alulle. Niinkuin pionit. Onko se vaan niin, että meillon täällä liian kylmää ja liikaa lunta ja liikaa mitälie :(.
ReplyDeleteVoi hiisi! Sepä todella harmillista. Viime talvi oli märkä, se on ainakin minulla selvästi verottanut joitakin kasveja.
DeleteSiis esikot varjopuutarhaan? Epäilinkin, että joku kömmähdys omien esikoisen istutuksessa on käynyt.
ReplyDeleteSinulla on mahtava määrä kasveja, jotka ovat ihan uusia minulle. Olet varsinainen vinkkipankki.
Ransu sopii niin varjo- kuin kivikkopuutarhaankin. Aina yhtä kukkea ja virkeä.
Hieno nimitys, vinkkipankki! Oivallinen arvonimi, kiitos.
DeleteEsikot viihtyvät puolivarjossa, ehkä ei ihan täysvarjo, vaikka tiedän niiden kukoistavan usein myös talojen pohjoisseinustoilla. Paahteessa niiden kukinta lakastuu hetkessä ja jos myös maa on kuivaa, ne eivät kestä montaa vuotta sellaisella paikalla.
Ransu on kuten kissat yleensä: aika kuvauksellinen ;-)
Kyllä puutarhassa nyt muuttuu pikaisesti.
ReplyDeleteTuo sinun loistokevät esikko on kaunis. semmoista ei meillä ole pitääpä katsoa ios jostain löytyisi.
Hieno postaus taas. Mukavaa puutarhatouhuja.
Kiitos, samaa teille!
DeleteEsikkojen lajikkeita tuntuu ylipäätään olevan vaikea löytää, ainakin täältä Suomesta, niitä myydään vain nimettöminä sekoituksina ja kasvin pitää olla kukassa, jotta tietää mitä ostaa. Se on tylsää. Toivottavasti puutarhakulttuurimme edistyy tässä asiassa parempaan suuntaan.
Hei mitenkä minusta tuntuu, etten ole koskaan nähnytkään postauksissasi tuota mäntyjenalus penkkiä??! Vai miten se on minulta mennyt ihan ohi!? Kaunis alue ja ympäri pihaa ihania kasveja. Tuota valkovarjohiippaa vielä himoitsen, nyt löysin sieltä Nuppulasta yhden hiipan, sen oranssikukkaisen (`Orangekönigin`).
ReplyDeleteKatselin aamulla omaa kärsäkallaani ja luulen, että senkin tyveltä on nousemassa yksi kukka<3
Mukavaa loppuviikkoa sinne teille, toivotaan hyvää keliä viikonlopuksi!
En ole varmaan tuosta paikasta ottanut paljoa yleiskuvia, enkä yksittäisten kasvien kanssa aina sano, missä ne kasvavat (oletan, ettei lukijoita kiinnosta ;-)) Tai sitten sanon vain ylimalkaan, että metsäpuutarhassa, vaikka niitä metsäpenkkejä on tosiaan kolmekin.
DeleteKiitos, toivotaan, mutta ei liian kuumaa - eikä tuulista, vastaistutettuja ajatellen. Tarkemmin ajatellen, viileä sää ja tihkusade olisi aika optimaali ;-D