Pengerprojekti

Kun puutarha sijaitsee rinteessä ja siinä on paljon ojia ja toisaalta maasta nousee joka lapioniskulla kiviä, ei pengerprojekteilta oikein voi välttyä. Nyt olen tehnyt kivipengermää vanhemman talon taakse. Sieltä kaivettiin suuri määrä maamassaa pois jo vuosia sitten, se on ollut kekona ylärinteessä, mutta kivempihan se on, jos sen saa levitettyä tasaisemmaksi alueeksi pengermän avulla.

Yes, I have been rolling stones again!

Nyt kaivoin lisäksi kallion reunalta pois maata saadakseni selville, saisiko sitä enemmän esiin. Se näyttää viettävän reunaltaan aika lailla alaspäin maan uumeniin ja edelleen elossa olevat vaahteranjuuret hankaloittavat kaivamista. Tämä tonttini yläreuna oli aivan täynnä vesakkoa, tai voiko kuusimetrisiä taimia nyt vesakoksi enää kutsua? Ryteikköä se oli.

Kottikärrykin hajosi viimein. Kauan se kestikin. Enää en osta kaikkein halvinta mallia, jos suinkin voin sen välttää, sillä tässä oli kädensijat eri tasolla, kärryä oli ärsyttävä työntää etenkin painavassa lastissa. Ja painavaahan siinä lähes aina oli: kiviä, maata, tiiliä tai betonia.

Kuvista on vaikea nähdä mittakaavaa, mutta onneksi Ransu tuli apuun. Jos seison tuossa mistä Ransu ponnistaa, ulottuu penger minua yli vyötärön.

Rakennuksen takaa poispäin johtavassa ojassa riittää vettä yhä vain. Tämän ojan kaivuu ei ollut ihan helppo nakki. Jotta oja johtaisi vettä pois, se piti kaivaa tässä yli metrin syvyiseksi, mutta kallio on vastassa, sekä parit vaahteran ja saarnen kannot ja juurakot. Kyllä se nyt jo vie enimmät vedet pois. Pohjavesi on yhä korkealla.

Harvinainen kuvakulma punaisesta villistä penkistä takaa päin, kirsikkapuun alta.

Punainen villi penkki on ihan kaunis nytkin, vaikka sen huippuhetket ovatkin toukokuussa, kun keisarinpikarililjat kukkivat oransseina ja pionit versovat punaisina. Nyt kukkivat juhannuspioni ja korallikeijunkukka. Tämä on sellainen penkki, jossa kasvaa jonkin verran luonnonkasvejakin. Voin siirrellä kasveja ja ehdottaa penkille asioita, mutta lopputulos ei tunnu olevan omissa käsissäni.

Korallikeijunkukkia ja ukkolaukkoja. Korallikeijunkukka on minusta keijunkukista kaunein, hieman vierastan niitä kaikken värikkäimpiä jalosteita, etenkin kun ne ovat kaikki sekaisin yhtenä rykelmänä taimistoilla kuin koiran päivällinen, kuten englanniksi sanotaan. Tällä lajilla on ihan perusvihreät lehdet ja noin upean väriset luonnollisen oloiset kukat, jotka kukkivat ainakin kaksi kuukautta putkeen.

Villi punainen penkki tavallisesta suunnasta eli alarinteestä päin kuvattuna.

Penkin kruununjalokivi: Tulipa sprengeri.

Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Korallikeijunkukka – Heuchera sanguinea
Ukkolaukka – Allium hollandicum