Sinisissä tunnelmissa

Pikkutyttönä pidin sinisestä, ja täytyy myöntää, että se on mieleen yhä, vaikka monta muutakin lempiväriä on matkan varrella kertynyt. Isovuohennokka kukkii kauniisti paahdepenkissä verikurjenpolven seurassa.

Sininen lehtoakileija on laskenut vaatteensa koristeraparperin lehdille.

Tämän peltolemmikin kukat ovat niin hellyyttävän vaaleansiniset, että en raaskinut nyhtää sitä safiirikiurunkannuksen vierestä.

Ihanaa viileää sinivihreää tarjoilevat rotkolemmikki 'Looking Glass' ja pallohopeakuusi. Vaaleajouluruusu yrittää lyöttäytyä joukkoon.

Muotopuutarhassa mirrinminttu 'Six Hills Giant' ja valkoiset rohtosormustinkukat ('Alba') sointuvat ihanasti yhteen.

Pihatien varsi on sininen, kun kurjenmiekat, lehtosinilatvat ja raunioyrtit kukkivat.
Tuolla kauempana on minun korkuista nokkospusikkoa, kävin raivaamassa siellä katsuran ympäriltä kasvustoa ja mietin, miten tätä taas onkin. Kukaan ei usko, kun sanon, että tonttini luonnonkasvusto on naisenkorkuista nokkosta. En liioittele, pyydän vaikka naapuria ottamaan kuvan, kun seison siellä!
Sen tummansinisen – väärän värisen – siperiankurjenmiekan ajattelin siirtää tuonne siniselle kulmalle. Tosin sitten kaikki kukkivat siellä samaan aikaan ja saman värisinä. Täytyy miettiä vielä.

Pihatien toisella puolella on navetta, sen edustaakaan en ole vielä raivannut. Siinä kulkee oja, jonka molemmat pielet puskevat nokkosta ja vadelmaa. Aloitin raivaamisen tuolta kauemmasta päästä ja pian jouduin pyytelemään anteeksi.

Rouva leppälintu pyrähti ulos pesästään ja jäi räpistelemään paikalleen moittiva ilme silmissään! Sillä on vielä hautominen kesken, ruokkimisliikennettä ei ole näkynyt. Rouva tulee usein tuohon pöntön suulle katsomaan, kun kuljen ohi. Yritän liikkua hiljaa ja vähän, mutta kyllä tuosta tulee päivittäin kuljettua. Aina rouva ei jaksa tulla tarkastamaan, kai se arvaa, että se olen taas minä.

Pihatien varsi navetan suunnasta kohti taloa. Musti esittelee kurjenmiekkoja.

Mustin takana on kaunokurjenmiekka, seuraavaksi tulee kukkaan valkoinen loistokurjenmiekka Mustin vieressä.

Yksi kuva tästäkin suunnasta, sillä tässä on tärkeä kasvi: kissankäpälä, kiven vieressä keskellä nurmikkoa. Mustista oikealle kukkii punapietaryrtti 'Duro' ja lehtoakileijoja.

Kun Musti nyt esittelyn makuun pääsi, hän näyttää myös Rohan-puutarhassani sen väärän värisen siperiankurjenmiekan. Soitin tästä taimistolle ja he lupasivat korvata sen, hienoa palvelua!

Nyt Rohanissa on avautunut taas väärän värinen kurjenmiekka. Noin 140 cm:n korkeuteen kasvanut tarhakurjenmiekka 'White City' ei ole nimestään huolimatta valkoinen. Näin kuvittelin. Tämä on haileinta laventelinsineä, mitä kuvitella saattaa. Parrat ovat keltaiset.

Tänään kukka avautui täydellisesti. Se on mahtavan utuisen värinen, ja kukka kuitenkin haalistuu vanhetessaan, huomasin värieron jo päivässä. Ja tuoksu on taivaallinen!

Tämän värinen kukka on aika mainio tulla viininpunaisten, ruskeiden ja valkoisten seassa. Se korostaa niitä! Enpä olisi tuota itse keksinyt. Näin sitä ihminen viisastuu, kun puutarha opettaa.
Tässä kuvassa kukka on vasta puolittain auki. Verkko on ympärillä, sillä peurat syövät näitäkin, ja tämä ihanuus kukkii nyt ensimmäistä kertaa, halusin nähdä miltä kukka näyttää. Nuppuja on korkeassa kukkavarressa monta.
Kurjenmiekan kaverina kuvassa kukkivat päivänkakkarat, tummakurjenpolvet ja ohdake Cirsium rivulare 'Atropurpureum'.

Alppikärhö ei enää ole sininen, mutta taivas on sitäkin sinisempi. Huomasin vain kirsikkapuun alla seisoessani, että kärhö on nyt kiivennyt puun ylimpiin oksiin asti.

Ahkeran esittelijäpantterin onnenhetki: iltasilakka.
Hyvää yötä!

Alppikärhö – Clematis alpina
Isovuohennokka – Scutellaria altissima
Kaunokurjenmiekka, kuvan muunnos – Iris setosa var. canadensis
Kissankäpälä – Antennaria dioica
Koristeraparperi – Rheum palmatum
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä
Mirrinminttu – Nepeta ✕ faassenii
Pallohopeakuusi – Picea pungens 'Glauca Globosa'
Peltolemmikki – Myosotis arvensis
Punapietaryrtti – Tanacetum coccineum
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Raunioyrtti – Symphytum
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Tarhakurjenmiekka – Iris Germanica-Ryhmä
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Kesäkuun kalenteripoika

Kesäkuun poika on tarkkaavainen, sillä olohuoneessa on myllerretty. Mamma on alkanut raaputtaa ja kunnostaa olohuoneen viimeistä ikkunaa. 

Jaahas... tuoli on nyt tässä... ja tämä tuoli tässä... ja imuri on nyt tässä... hmm.

Onneksi manuleiden leposohva on entisellä paikallaan!

Ulkonakin pitää tutkia kaikenlaista. Kuten kuistin kaiteen hajua. 

Hitto soikoon, norjanharmaahirvikoirat haukkuvat! Nyt täytyy olla tarkkana. Jos ne tulevat tänne, saavat norjalaisesta käpälästä.

Väärää lajia edustavat norjalaiset pysyvät onneksi kylän toisessa päässä. Tämän pään norjalainen kävi tutkimassa naapurin niitetyn pihan.

Tutkimisen ja koirien karkotuksen lisäksi kalenteripojalta sujuu bloggaaminen.

Mutta koska mamma haluaa blogata myös kukistaan, on loppuun pakko laittaa suosikkiyhdistelmä muotopuutarhasta: harmaaminttu ja rohtosormustinkukat.

Ja toisesta suunnasta. Miten voikin harmaanvihreä lehti sointua niin täydellisesti vaaleanpunaisiin kukkiin.

Vielä yksi kuva, tältä illalta. Morsiusleinikit ja akileijat jatkavat kukkimista yhä vain, samoin illakko tuolla riippukeinun vieressä. Aah.

Tässäkään kohdassa ei voi unohtaa Ransua.

Kuukauden fanikuva.

Akileija – Aquilegia

Harmaaminttu – Mentha longifolia

Illakko – Hesperis matronalis

Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'

Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea

Ransun helleraja ja lempivärejä

Tänään täällä saaristossa oli jopa yli 18 astetta, ja se tuntui ihan lämpimältä, vaikka päivän mittaan tuuli yltyikin. Aamu oli ihana ja tyyni. T-paidassa ei sentään tarennut.
Ransulla on untuvahaalari, sillä hänen talviturkkinsa alkaa vasta pikku hiljaa lähteä. Ransu hakeutui tänään varjoon.

Today it was too warm (in Ransu's opinion), over 18 degrees! But he still has winter fur.

Uusia kurjenmiekkoja pamahteli tänään auki! Ihana ruskearaitainen keltakurjenmiekka 'Berlin Tiger' avasi ensimmäiset kaksi kukkaa. Tästä on tullut todella iso puska, kukkaloistoa luvassa! Kasvi kasvaa pihaojassani. Edessä on pari pikkuosmankäämin lehteä.

Kauniin purppurainen kirjokurjenmiekka var. kermesina avaa koko ajan uusia kukkia, tämä on sanoinkuvaamattoman kaunis.

Mutapuutarhan pohjamudissa viihtyvä kirjosorsimo on myös kaunis, kun valo siivilöityy sen läpi.

Mutapuutarhan partaalta karsin hieman katajan talven aikana alas römpsähtäneitä oksia. Näin sain pari neliötä istutustilaa. Puistoalppiruusun ('Catawbiense Grandiflorum') edustalle istutin hienon kerrottukukkaisen jaloängelmän 'Hewitt's Doule'. Se on niin hento, ettei sitä kuvasta oikein edes erota.
Toivon, että tässä on ängelmälle mahdollisimman hyvä paikka. Ainakin multa on erittäin laadukasta katajan alla, olen huomannut. Ja kosteutta pitäisi riittää, sillä vaikka tämä penkki on noin 30 cm mutapuutarhan vedenpinnan yläpuolella, on tuossa mutapuutarhassa aina kosteaa, ja toivottavasti vettä johtuu hieman ylöspäinkin – tai sitten ängelmän juuret saavat luvan kasvaa pian syvälle.

Näkymä keittiön ikkunasta on ihana, kun metsäpuutarha-alueiden violetit kukat sointuvat yhteen: taustalla alppiruusu, edessä ukkolaukat. Vaaleansininen mätästädyke 'Nestor' on pisteenä iin päällä katajan toisella puolella. Niin kauniit viileät värit yhdessä vihreyden keskellä.
Mietin piparjuuren siirtoa keskeltä nurmikon kulkuväylää (laukkojen ja alppiruusun välissä kuvassa), mutta mihinkähän sen uskaltaisi siirtää – ei mihinkään kukkapenkkiin ainakaan. Tuossa saan sen pidettyä kurissa ajamalla nurmikon joka puolelta puskaa, jokin rajoitus sillä täytyy olla, muuten se leviää joka paikkaan. Tästä etummaisesta metsäpuutarhapenkistä nyhdän sen taimia joka kesä vaikka kuinka paljon – tuossa oli aiemmin oja, joka oli täynnä nokkosta ja piparjuurta. Joka vuosi ne hieman vähenevät.

Tähän näkymään olen myös nyt niin rakastunut, ja tässä on samoja sävyjä kuin katajan ympärillä, se onkin tästä muutaman metrin vasemmalle. Illakko on hempeän pinkki tai lila, miten sen ottaa. Lehtoakileijatkin tuovat viileää siniviolettia ja vaaleanpunaista mukaan näkymään. Sammalkeinu toistaa männyn sävyjä ja taustalla näkyy Rohania tumma-valkoisine väreineen, vaikka se enää erotu kuvassa.

Siirsin keltakielokin mäntyjenaluspenkkiin keväällä, sitkeänä se oli pysytellyt hengissä, mutta oli huonommassa paikassa. Nyt se kiittää paremmasta paikasta ja ennen kaikkea sateista ja on selvästi kasvanut.

Ransu vietti iltapäivän hellepaikallaan vintin rappusilla. Untuvahaalarissa. Saa nähdä, miten käy huomenna, kun on vielä lämpimämpää!


Illakko – Hesperis matronalis
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Keltakielokki – Uvularia grandiflora
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kirjokurjenmiekka – Iris versicolor
Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Mätästädyke – Veronica prostrata
Pikkuosmankäämi – Typha minima
Piparjuuri – Armoracia rusticana
Puistoalppiruusu – Rhododendron Catawbiense-Ryhmä
Ukkolaukka – Allium hollandicum

Kurjenmiekkapettymys

Oi ja voi. Upea kukkahan tämä on, mutta... Tiedätkö tunteen, kun on ostanut kasvin sen nimilapussa olleen kuvan perusteella ja varmuudeksi vielä tarkastanut asian verkossa kuvahaulla, jos lapussa onkin värit haalistuneet piloille. Ja sitten... kukka onkin ihan väärän värinen.
Tämän piti olla siperian- tai loistokurjenmiekka 'Contrast in Styles', jonka kukka olisi purppurainen, keskellä suuri vaalea alue. Vaan tämä on ihan sininen ja aika tavallinen siperiankurjenmiekan kukka. Tekisi mieli viedä takaisin taimistolle ja pyytää rahat takaisin, ostin sen nimittäin tänä keväänä. Vaan kyllä tällekin paikka jostakin löytyy, täytyy vain siirtää. Olin istuttanut tämän Rohaniin, minne tämä ei sinisenä oikein sovi. Tai sitten muutan mieltäni.

Onneksi on niitä, joissa on kaikki kohdallaan. Tämä tavanomaista hieman vaaleampi siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly' on kovasti mieleeni.

Tässä se kukkii yhdessä kaunokurjenmiekan kanssa, joka on tummempi sinivioletti, hyvin saman sävyinen kuin ensimmäisen kuvan olevinaan-Contrast-in-Styles.

Pihatien ojassa kukkii keltakurjenmiekka, aina yhtä ihana. Eipä uskoisi, että olen tuonkin paikan jonkin aikaa sitten kitkenyt!

Yksi kuivan paikan kurjenmiekkakin on tulossa kukkaan nyt ensimmäistä kertaa ja jännitän sitä suuresti. Luulin sen olevan valkoinen, mutta vielä tiiviillä rullalla olevat terälehdet ovat paljastaneet hieman vaaleansinistä reunoissaan. Siitä kuva ehkä huomenna, jos se viimein suvaitsee avautua!
Tumman punaruskea helluntaikurjenmiekka 'Red Zinger' tekee onneksi yhä uusia kukkia vanhan talon edustalla – en tiedä, mistä se niitä taikoo! Kukkanuppuja en huomaa, mutta jostain niitä kukkia vain tulee koko ajan lisää. Ihana kasvi!
Ja taustalla näkyy yksi piristävä asia, nimittäin loistokärhö 'Miss Bateman', joka kukkii ensimmäistä kertaa ikinä näin aikaisin!

Olin ajatellut tämän kiipeävän syreenipuskaan ja tekevän siihen suuria valkoisia kukkia, kun syreenit ovat lopettaneet kukinnan. Kärhö on vielä aika nuori, toivottavasti se joskus yltää syreenipusikkoon. Toistaiseksi tästä polven korkeudella kukkivasta kukastakin osaa olla iloinen.

Iloa tuottavat myös ihanat pilkulliset rohtosormustinkukat, joita avautuu joka päivä lisää.

Helluntaikurjenmiekka – Iris Intermedia-Ryhmä
Kaunokurjenmiekka – Iris setosa
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä
Loistokärhö – Clematis Patens-Ryhmä
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica

Kaunista tontin reunamilla

Ojiin rajoittuva tontti vaatii hieman reunojen niittoa ja kitkentää. Paikassa, josta talon vierustan salaoja johtaa tienvarren isoon ojaan, on rakentamani kivipenger. Kivien vierellä on vaikea saada nurmea leikattua siististi, joten olen istuttanut reunalle pari vuorikonnantatarta, niiden pitäisi levitä ja ne viihtyvät kuivalla ja paahteisella paikalla. Ajatuksena on sitten leikata nurmi summittaisesti niiden muodostamaan pöheikköön asti, en ajatellut sen kummemmin erottaa tattaria nurmikosta. Musti esittelee.

Tämän vuorikonnantattaren lajikenimi on 'Darjeeling Red', vaikka täytyy myöntää, että en näe, miten se eroaa perusmuodosta. Kasvi on kuitenkin todella kiva, se kukkii pitkään ja se on tarpeeksi luonnonkasvin oloinen tuohon ojan partaalle.

Tontin toisella reunalla, kivimuurin vieressä, kukkii ihana tarhapimpinellaruusu 'Tove Jansson'. Se ei vielä yllä kivimuurin korkeudelle, mutta toisaalta kukat sointuvat kivitaustaan mukavasti.

Siirrytään sitten Rohaniin, josta onkin paljon kuvia. Ruusun kanssa samaa sävyä löytyy ohdakkeesta Cirsium rivulare 'Atropurpureum'. Musti esittelee.

Viime syksynä muotopuutarhasta siirretty metsälauha huojuu kauniisti tuulessa.

Lauhan vieressä kasvaa lipstikka, ja sen etupuolella kukkii sorjalaukka 'Mount Everest'. Laukat ovat vähän vänkyröitä vietettyään kevään suojaverkon alla.

Lipstikan toisella puolella tulevat kukkaan valkokukkaiset 'Alba' -isotähtihyasintit. Lipstikka on niin iso kasvi, että se sopii loistavasti kukkapenkin taustakasviksi, kunhan muistaa sen pensasmaisen koon! Taustalla kurottelee pioneja, jotka istutin syksyllä mielestäni riittävän kauas lipsikasta, ja huomaan, että ne täytyy siirtää syksyllä vielä kauemmas. Toinen seikka on sadonkorjuu, lipstikan luokse täytyy päästä keräämään lehtiä, liian kaukana tai hankalasti saavutettavissa se ei saa olla.

Toisen laukan piti olla purppurainen, paketissa oli sellainen kuva... Allium jesdianumina myytävä, mutta ilmeisesti partalaukan perimää omaava 'Early Emperor' onkin melkoisen violetti. Harkitsen niiden siirtoa muotopuutarhaan.

Tähtihyasinttien juurella kukkii keväällä kukkakaupasta ostettu tummakukkainen orvokki.

Samaa orvokkia kasvaa myös koristemansikka 'Lipstickin' seurana.

Tummempi orvokki on viime vuonna löytämäni siementaimi jostakin aiemmasta kasvatuksesta. Edustalla kasvaa espanjansinililja 'White City'.

'Green Apples' -lehtoakileija avasi ensimmäisen kukkansa, ja hyvä että kuvasin saman tien, sillä seuraavana yönä oli peura napsinut nämä korkeimmat varret. Nurmikäytävän toisella puolella oli kelvannut kaikki korkea; latvat oli syöty niin virginiantädykkeestä, palavastarakkaudesta, kellopeipeistä, rohtovirmajuuresta, maa-artisokasta kuin suopayrtistäkin. Kaikki kelpaa, mikä on sopivalla korkeudella – valitettavasti kukkavarret yleensä ovat.

Yritin kuvata koiranputki 'Ravenswingin' kukintoja Pirkolle, mutta nämä alkavat olla ohi. Koiranputkien siementaimet saivat kasvaa muotopuutarhassa, mistä ei nouse niin paljon rikkaruohoja kuin vastikään perustetusta Rohan-penkistä. Siirsin taimet tähän keväällä ja ne varmaankin kärsivät hieman siirrosta kasvaessaan vinoon ja kukkiessaan niin vähän ja lyhyesti. Pääasia, että nyt saa hieman siemeniä taas jatkoa ajatellen.

Tästä tulikin mieleen kysymys, jonka lukija esitti: saavatko kukkapenkeissäni kukkia rikkaruohotkin. Ensin kannattaa kysyä, mikä on rikkaruoho. Minulla on joitakin kukkapenkkejä, jotka olen perustanut niin, että niissä oleva luonnonkasvusto (eli rikkaruohosto) on saanut pääosin jäädä paikoilleen ja karsin sitä kasvukaudella parhaan kykyni mukaan. Niissä on villimpi tunnelma ja toisaalta myös jonkin verran työtä, sillä luonnonkasveja täytyy aina rajoittaa, jotta ne eivät jyrää koristekasveja. Mutta näin ollen olen voinut säilyttää kevätesikot, kuismat, peurankellot, päivänkakkarat ja monet muut. Sitten on näitä penkkejä, joita kutsun korkean hoitotason kukkapenkeiksi ("high maintenance", opiskelinhan Englannissa), joita ovat esimerkiksi muotopuutarha ja nyt tämä Rohan. Niistä olen kääntänyt maan kokonaan penkkejä perustettaessa, ja nypin kaikki nousevat rikkakasvit pois, paitsi keväällä kukkivat käenrieskat ja kiurunkannukset.

'Ravenswing' yhdessä 'Black Parrot' -tulppaanin kanssa noin viikko sitten.

Rohanin alkupää, jonka istutin jo toissa syksynä, alkaa jo hoidon puolesta helpottaa. Tummakurjenpolvi 'Samoborin' siementaimet ovat rehevöityneet ja vaskivarjohiipat kasvaneet peittämään maata. Tänä keväänä istutettu fenkoli 'Rubrum' on kohonnut jo korkeaksi ja tuuheaksi.

Tässä Rohan-penkki kokonaisuudessaan, sen pituus on nyt noin kymmenen metriä.

Ransu esittelee. Laitoin jättimäisen suojatötterön ensi kertaa kukkaan tulevan kurjenmiekan ympärille, sillä en tosiaan halua, että sen kukkavarsi syödään.

Näkymä hieman kauempaa käsin, metsäpuutarhasta.

Yksi tämän hetken suosikkinäkymistäni on Rohanista käsin metsäpuutarhan poikki kohti muotopuutarhaa.

Riippukeinun vieressä kukkivat ihanat tummansiniset ja vaaleanpunaiset lehtoakileijat. Hempeän vaaleanpunainen illakko on metrinen puska, jossa on monta kukkavartta. Sitä on mukava nuuskutella keinussa istuessa, ja väritkin sointuvat riippukeinuun loistavasti. Laitoin vielä vanhan puoshaan pitämään pyykkinarua korkeammalla, jotta sen ali mahtuu hyvin kulkemaan ilman tarvetta kumartua.
Ihanaa viikonloppua!

Espanjansinililja – Hyacinthoides hispanica
Fenkoli – Foeniculum vulgare
Illakko – Hesperis matronalis
Isotähtihyasintti – Camassia leichtlinii
Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Koristemansikka – Fragaria ✕ rosea
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lipstikka – Levisticum officinale
Metsälauha – Deschampsia flexuosa
Partalaukka – Allium rosenbachianum
Sorjalaukka – Allium stipitatum
Tarhapimpinellaruusu – Rosa Pimpinellifolia-Ryhmä
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Vaskivarjohiippa – Epimedium ✕ warleyense
Vuorikonnantatar – Bistorta affinis