Sunday 24 August 2014

Lisää keittiöaihetta

Keittiörempasta voidaan siirtyä jouhevasti keittiöpuutarhaan. Lintulaudan alla on tipujen keittiö: kaura on itänyt ja on nyt korjuukypsää. Vieressä kukkii ahkera tuoksukeltavirma, ne ovat menestyneet todella hyvin vaateran alla paikassa, josta muut kasvit ovat kuolleet vuoron perään tiiviiseen savimaahan ja veden sekä ravinnon puutteeseen.

I don't really have a kitchen garden per se, but there are some mints growing in my borders, and the birds have an oat patch beneath their feeder.

Toinen mahdoton paikka on muotopuutarhan tiivissavisin penkki. Istutin siihen harmaaminttua viime kesänä ja nyt se kukkii.

Valkokirjavalehtinen kenties omenaminttu (ostettu "kirjominttuna", jollaista ei kai ole) lähti niin myöhään keväällä kasvuun, että luulin sen menehtyneen. Ihan hyvin se voi ja toimii mukavasti ruusun aluskasvina.

Sitten takaisin keittiöön. En kuitenkaan voinut olla jatkamatta miniremppaa. Pahvi lähti pois seinästä, sillä se ei ollut kunnolla siinä kiinni, siihen ei voinut laatoittaa. Raaka puu on kaunis, mutta tässä paikassa seinä ei voi jäädä puupinnalle.

Kierrätyskeskuksen laatat riittivät juuri sopivasti välitilaan. Luulin niitä olevan enemmän ja voivani laatoittaa myös alas lattiaan ulottuvan kaistaleen, mutta hyvä näin. Onneksi, sillä en laskenut niiden riittävyyttä – katsoin vain, että viisi mahtuu rinnakkain!

Edellisen kirjoituksen kommenteissa muisteltiin kaunista hellanurkkausta. Tässä remontin aikainen behind the scenes -kuva nurkkauksesta. Tiskiä, tavaraa, rojua, röykkiötä...

Puuseinät saivat hieman tasoitetta rakoihin ja valkoista öljymaalia pintaan. Lisätasoitus ja uusi maalikerros jää myöhempään ajankohtaan, samoin saumaus. Kaakeleiden yläpuolelle tulee pieni mintunvihreä emaloitu naulakko jostain menneiltä vuosikymmeniltä, joka on juuri passeli talon henkeen ja keittiön väreihin. Naulakko oli vanhempieni kylpyhuoneessa, isäni oli sen jostakin pelastanut eikä suostunut heittämään pois – onneksi!
Kaappi sai takaseinälleen vaaleaa 50-luvun tyyppistä tapettia, kuvassa sitä ei edes näe, niin saman sävyistä se on seinämaalin kanssa. Sekin siistiytyi nyt samalla.
Loppujen lopuksi välitilan ulkonäkö muuttui tosi vähän, sillä myös vanha muovilevy oli vaaleansininen. Silmä tuskin huomaa eroa, mutta paikka tuli siistimmäksi, kun pienet tahraiset ja reikäiset pinnat vaihtuivat.

Remonttikissa Ransu oli mukana tässäkin hommassa. Tässä Ransun pusutteluilme. Ja kippoonkin voisi laittaa vähän raksuja.
Rauhallista ja ruokaisaa sunnuntai-iltaa!

Harmaaminttu – Mentha longifolia
Omenaminttu – M. × rotundifolia
Tuoksukeltavirma – Patrinia triloba

25 comments :

  1. Ihana Ransu, pusuja ja rapsutuksia remonttikissalle ♥

    ReplyDelete
  2. Teidän keittiössä on sitten kiva tunnelma, tuo mulle mieleen mummuni talon, jossa myöhemmin asui myös veljeni <3 Ransulle pusut!

    ReplyDelete
  3. Nimenomaan....raksuja kippoon , mamma ei voi vastustaa kun muikistelen...♡♡ Muiskis Lansu♥
    Pienet jutut tekevät paljon.

    ReplyDelete
  4. Voi kun tulee aina hyvälle mielelle kertoessasi kaikista puuhailuistasi ja kotoisista lopputuloksista! Kivipellossakin kasvaa kauraa ja ohraa kasvimaan kompostissa, jonne tyhjensin kanalan lattian heinät ja orrenalusen turpeen kakkoineen, siinä mukana kanojen viljat, hauskan näköisiä. Herra Kivipelto luuli niitä juolavehnäksi (reppuruisku oli jo uhkaavan lähellä), pääsin väliin, onneksi. Kissat ovat kyllä ihania, meilläkin tosimies Sulo jahtaa kaikenlaisia ötiäisiä, mukava seurata. Eikö mintut leviä riesaksi asti? en ole uskaltanut niitä laittaa kasvamaan vaikka hyviä teeaineksia niistä saisi...

    terveisin

    Kivipellon Saila

    ReplyDelete
  5. Laitoit sitten tuulemaan. Onneksi oli Remontti-Ransu apuna!

    ReplyDelete
  6. Meilläkin linnut olivat tehneet kylvöhommat, tänään minäkin huomasin kauran kasvavan lintulaudan alla :). Nätit ja kaappien ovien väriin sopivat laatat olit löytänyt! Kissat on tosiaan tarkkaavaisia remonttityömaan valvojia.

    ReplyDelete
  7. Keittiösi sopii hyvin talon tunnelmaan. ♥

    Mustille ja Ransulle rspsutukset! :)

    ReplyDelete
  8. Luulin ensin tuota tuoksuvirmajuurta poimulehdeksi, jotenkin muistuttaa sitä. Olen harkinnut poimulehden siirtämistä kukkapenkkiin.
    Pieni muistorikas naulakko tuohon kaakaleiden yläpuolelle on mukava yksityiskohta.

    ReplyDelete
  9. Ransu <3 <3 <3 Sä oot aika täti kuules Sailaseni :) Laattaa seinään ja millon mitäkin. Mukavaa sunnuntaita sinne!

    ReplyDelete
  10. Tulipas siisti laattarivistö. Pienillä jutuilla saa paljon aikaan valmista ja hyvää mieltä tehdystä työstä. Pian näitä sisänurkkia joutuu taas katselemaan pimeinä iltoina, joten pienet fiksaukset ovat siksikin piristäviä. Nuo alkuperäiset kaapit ovat kyllä ainoat oikeanlaiset keittiöösi, niin symppikset!

    ReplyDelete
  11. Pieni iso remppa! Monesti jo se auttaa, että saa pienen pinta-alan korjattua. Laatat sopii hyvin muuhun tyyliin!

    Meillä kasvaa mansikkamaalla jotain viljaa, olkien mukana tullutta. Ei kyllä riitä ihan leiväksi asti :D

    ReplyDelete
  12. Päivi; Annetaan heti!

    Pirkko; Kiva kuulla! Sellaista tunnelmaa haluankin, originaalit rintsikkakeittiöt on uhanalaisia.

    Leena ja Pojat; Luet Ransua kuin avointa kirjaa ;-) Eikä ihmekään, kun asutte sukulaismiehen kanssa!

    Kivipellon Saila; Heh tuota reppumiestä :-DDD
    Leviävät viherminttu ja joku jalominttu kasvavat minulla ämpärissä ja ruukussa. Kirjavalehtiset muodot ovat aina hillitympiä kuin kokovihreälehtiset, arvelin tuon kirjavan olevan aika turvallinen, yksi tuollainen on jo kerran menehtynyt pihallani talveen. Tuo harmaaminttu kasvaa niin mahdottomassa paikassa, että oikein odotan sen leviävän. Katsotaan muutaman vuoden päästä mikä on tilanne...

    Myrsky ja Minna; No juu, alkoi hotsittaa... Onneksi on Ransu! Mistään mitään muuten tulisi.

    Elmeri; Onpahan linnuilla nytkin jotain syötävää. Hyvä väri tosiaan, kun sattui tuollaista löytymään ja summamutikassa ilman mitään värikarttoja ostin.

    Sirpa ja Kollo; Kiitos, välitetään heti!

    Paula; Poimulehti on ihana, sitä on ilo löytää tontilta.

    Tiina; Tänkx! Kyllä varmaan sultakin syntyy jos vaan ryhdyt tekemään.

    Maria; Ihan tasaiset saumat ei ole, mutta tilakaan ei ole tasan suorakulmainen... ihan silmämäärällä joutui laittamaan, saumat näkyy sitten vähemmän kun ne on valkoiset. Totta, kummasti tuosta piristyy ja aloin jo suunnitella jatkoa, kuten vihdoinkin tuon muurin kuoripellin maalaamista, luukkujen hiomista jne.
    Alkuperäiset kaapit ovat aarre!

    Katja; Joo, todella kivasti sopii, voisivat olla vaikka alkuperäiset.
    No ei tuosta minunkaan pihan kaurasta ihan aamupuuroa, tai edes lyhdettä talveksi saa, tai saa sellaisen pula-ajan lyhteen. Ehkä voisikin tehdä sellaisen.

    ReplyDelete
  13. Kuinka mintut säilyvät astiassa talven yli vai otatko ne sisälle suojaan? Nuo vanhat kaapit on kyllä ihania, kokopuusta...tyttäreni asuu talossa joka rakennettiin 1913 (venäläiset sotilaat), voit vain uskoa kuinka ihania kaappeja siellä on ja vahvat seinät, tiiliseinässä on kaappikin ikkunan vieressä, kylmäkaappi ruokatavaroille, en ole ennen sellaista nähnyt vaikka kaikenlaisia kylmäkaappeja 60-70-luvulta olenkin nähnyt.

    terveisin

    Kivipellon Saila

    ReplyDelete
  14. Sain naapurista sekä omena- että harmaaminttua ja ne ovat löytäneet paikkansa niinikään ruusun vierestä. Tykkään hurjasti niiden tuoksusta, joka jää käsiin lehtiä hivellessä.
    Kiitos tuosta todellisuuskuvasta keittiörempan yhteydessä. Ihmiset näyttävät aina vain niitä ennen ja jälkeen kuvia, mutta harvemmin sitä kaaosta, joka pienestäkin rempasta usein syntyy, kun kamoja on rahdattava jonnekin väliaikasäilöön.
    Ransu on sen näköinen, kuin olisi juuri herännyt päiväunilta. Taitaa tosiaan kaivata mamman pusuttelua.

    ReplyDelete
  15. Kivannäköistä! Laatat sopivat tuohon mainiosti, kuten myös Ransu raksukuppinsa eteen :) Muiskis sinne!

    ReplyDelete
  16. Kivipellon Saila; Vau, kuulostaa hienolta nuo erikoiset kaapit! Kaikenlaiset kiintokalusteet ovat niin hienoja, onneksi jotkut ovat tajunneet niitä säilyttää.
    Viherminttu viettää kohta ensimmäisen talvensa, voisin ehkä haudata sen maahan, en ole vielä päättänyt. Nyt se kasvaa siis isossa ruukussa rappusilla. Yrttikohopenkissä kasvaa jokin inkiväärinmakuinen kaiketi jalominttu, se elää pohjattomassa vanhassa peltiämpärissä, mistä se ei pääse leviämään kohopenkkiin, kun on muita korkeammalla. Se on talvehtinut ihan hyvin siinä, mutta sekin lähti keväällä hyvin hitaasti kasvuun.

    Between; Kiva kuulla sinunkin minttukokemuksiasi! Totta, pienikin remppa vyöryy kaikkiin nurkkiin.

    Mamma N; Kiitos :-D

    ReplyDelete
  17. Silityksiä ihanalle Ransu Remonttimiehelle ...:)

    ReplyDelete
  18. Kiitos, välitetään! Hän on tosin tällä hetkellä lakisääteisillä päiväunilla ;-)

    ReplyDelete
  19. Tuntuu aina hyvältä, kun saa jonkun asian hoidettua. Remonttihommiin on monesti vaikea ryhtyä juuri siksi, että koko talo on jonkin aikaa hyrskyn myrskyn. Mutta lopputulos palkitsee kaiken!

    ReplyDelete
  20. Siellähän on oltu ahkerina sisätiloissa;)

    ReplyDelete
  21. Saraheinä; Niinpä. Aloittaminen on aina vaikeaa!

    Pioni; Vaihteeksi sisällä. Säät vähät pakottaneet siihen.

    ReplyDelete
  22. Pus ja muiskis, remonttiritari <3

    Terkuin Unna Tuutikki

    ReplyDelete
  23. Oooooh, Unna-neito!
    Sulle voisin muikistella vähän enemmänkin, mammalle vaan joskus ruoka-aikana. Kai ymmärrät.
    RANSUSI

    ReplyDelete
  24. Ransu <3 pussaisin todellakin! Ja paljon! Paljon!

    ReplyDelete
  25. Oho, Ilona-neito! Oo, ihailijoita on nyt paljon. Mutta ei se ole ihmekään. Kun vaan mamma tajuaisi antaa riittävästi sapuskaa tän lihaksikkaan ulkomuodon ylläpitämiseen! Muisku sulle, söpö tyttö!
    RANSU

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!