Pieni Rohan-projekti alkaa olla jo vähän isompi, tai ehkä keskikokoinen. Tämähän tulee lopulta täyttämään koko entisen perunamaan. Nyt valmiina on yhden puolen kukkapenkkiä noin viitisen metriä.
Kukkapenkki näyttää vielä kovin sekavalta, mutta luotan siihen, että parin vuoden päästä asia on jo toinen. Koko tämän kukkapenkin istutushan alkoi vasta vuosi sitten.
Koska peurat verottavat kukkia rankasti, istutin reunaan pähkinäpensaita, joista tulee kapea ja korkea aita.
Peurat syövät muun muassa myskimalvaa, mutta onneksi se osaa haarautua ja tehdä uusia kukkia. Malvan alku on saatu
Tiinalta, nyt sen siementaimia on voinut jo siirtää muuallekin muotopuutarhasta, minne sen alkuperäisen istutin.
Raakkilasta saadut kellohyasintit syötiin, mutta onneksi tämä osaa – sipulikukille harvinaisella tavalla – tehdä uuden kukkavarren! Liljoista ei nimittäin ole pihallani kukkinut tänä vuonna lähes mikään, ne kun eivät osaa tätä taitoa.
Helminukkajäkkärää ei onneksi syödä, se on niin suloinen. Tämäkin on kotoisin Raakkilasta, nyt sitä kasvaa pihallani jo useassa paikassa.
Harmaakäenkukka saa myös kasvaa ja kukkia rauhassa. Tämä on saatu
Intopiiltä.
Ihanat värimintut myös, onneksi! Tämä on puolestaan
Cheriltä. Onnea ovat puutarhaystävät!
Kukkapenkistä nousee myös kurkkuyrttiä muistona entisestä toimesta kasvimaana. Sininen ei kylläkään kuulu Rohanin värimaailmaan, vaan siellä kuuluisi olla tummia ja vaaleita kukkia, lisäksi vanhaa roosaa, mutta siitä olen joutunut lipsumaan kaikenlaisiin muihinkin punaisiin ja oranssiin. Nekin sointuvat tummiin lehtiin, joita Rohanissa on.
Uusimmat istutukset ovat Viherpeukaloilta tilattu tummanpunakukkainen koristemansikka 'Lipstick', meksikonhanhikki sekä valkoinen pitkään toivelistalla ollut pioni 'Moon of Nippon'. Taimimyymälöissä on jo syysale!
Tässä kuva vähän kauempaa. Tällä kulmalla on mutapuutarha. Vasemmassa reunassa on märkää maata kohti lahoa saunaa, johon suuntaan mutapuutarha jatkuu.
Laitoin mutapuutarhan penkaksi vähän mini-kivimuuria. Sen päällä kasvaa valkokukkainen virginiantädyke ja muutama vaaleanpunakukkainen kellopeippi, ilokseni huomaan, että nekin on jätetty rauhaan.
Näistä toivon oikein mahtavaa pehkoa mutapuutarhan partaalle. Hyvältä näyttää toistaiseksi.
Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Kellohyasintti – Galtonia
Kellopeippi – Physostegia virginiana
Kurkkuyrtti – Borago officinalis
Myskimalva – Malva moschata
Virginiantädyke – Veronicastrum virginicum
Väriminttu – Monarda
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
.jpg)
Mutapuutarha.. Siellähän likaantuu tassut vai miten asia on Ransu/ Musti? Emäntä kyllä tykkää mutakakusta, emme voi ymmärtää sitäkään; syödä nyt mutaa..
ReplyDeletePuutarhaystävät ovat kyllä erittäin iloinen asia! Paitsi uudet kasvit, mutta myös kokemusten ja ideoiden vaihtaminen ovat harrastuksen parhaita puolia.
ReplyDeleteOnneksi on kasveja, joita ei syödä. Ja puutarhaystävät ovat kyllä tärkeitä. Kasveistäkin jää erityinen merkitys, kun muistaa keneltä ne on saatu.
ReplyDeletePuutarhaystäviltä saadut kukat ovat erityisen ihania ♥. Mini-kivimuuri on varsin viehättävän näköinen.
ReplyDeleteOnpa hienoja kasveja taasen (kuten aina täällä). Tuo Peippi kiinnostaisi muakin, on niin kivan näköinen, olen ystävällä ihastellut. Erittäin suloisen pikkukivimuurin olet tehnyt ♥
ReplyDeleteTaimivaihdot ystävien kanssa ovat hieno juttu. Kukille tulee ihan omanlaisiaan nimiä. Kovasti olen odottanut, että sinulta siemenenä saatu persikan värinen sormustinkukka näyttäisi mikä on lajiaan, mutta jostain kumman syystä se ei kuki vaikka lehdet ovat suuret ja rehevät. Viime kesänä se teki lehtiruusukkeen, joten olisi jo aika. Ehkä se on mennyt laskuissa sekaisin.
ReplyDeleteMinulla meinasi kuolla tänä kesänä istutetut malvat kuivuuteen. Tänään huomasin, että juuresta pukkaa uutta alkua. Voi mikä ilo!
ReplyDeleteTaimivaihdot on ihan parhautta puutarhassa.
Minikivimuuri on suloinen, samoin tädyke! En oikein uskalla taimikavereiden kanssa vaihdella taimia, kokemuksia kyllä(pelkään kotiloita!!!). Kummityttö tuo iloisia taimiyllätyksiä, olemme perustaneet kahden naisen puutarhayhdistyksen "kohtuuden ystävät", aina humpsahtaa siemeniä, milloin mitäkin (kerran meni purjot ja petuniat samaan taimilootaan, tuli hieno yhdistelmä), pyrimme SIIS PYRIMME taimettamaan kohtuudella kaikenlaista, niin kukkia kuin hyötykasveja, vanhemmiten olemmekin jo pääsemässä tavoitteeseen :) ja kuitenin kaikki taimet ovat löytäneet paikkansa!
ReplyDeleteKivipellossa sataa ihan mahdottomasti, aika ihanaa!
terveisin
Saila
Pepsi + Max; Mutapuutarhassa on vesimyyriä! Niitä voi kyllä syödä.
ReplyDeleteSusanna; Tämä blogimaailma on todella rikas puutarhaihmiselle. Voi tätä ideoiden ja kokemusten määrää, ihan mahtavaa.
Vaalean vihreää; Onneksi kaikkea ei tosiaan syödä! Ja toivottavasti saan tuota aitaa jatkettuakin tässä joku päivä.
Anna S; Ystäviltä saadut ovat ostettuja arvokkaampia. Ainoastaan joku kauan kaivattu harvinainen herkku yltää samaan.
Sametti Hortensia; Kuules, tuo peipit taisivat maksaa peräti euron kappale viime syksynä, luullakseni Taimia/Puutarhanikkareilla, jos en väärin muista. Ostin kaikki loput, sillä yhtenä vuonna kylvämäni valkoiset hävisivät ensimmäisenä talvenaan.
Cheri; Sepä kiinnostavaa, minullakin sormustinkukat ovat tehneet välillä samaa. Mutta niille tulee sitten oikein komea, usein monihaarainen kukkavarsi, jos ne kasvattavat lehtiä ensin 2 vuotta.
Katja; Onneksi ovat elossa! On hirveä sääli, jos taimet kuolevat - vaikka sitähän tapahtuu joka vuosi silti, ei voi mitään.
Saila-kaima; Totta, mutta kotiloita voi kyllä tulla taimistoltakin ostetusta taimesta, toki vähemmällä todennäköisyydellä. Täytyy olla koko ajan silmä tarkkana. Kohtuuden ystävät -puutarhayhdistys kuulostaa mainiolta :-)
Ystäviltä saadut kasvit ja siemenet on kyllä ihania... ja arvokkaita : )
ReplyDeleteMutapuutarha mini-kivimuureineen kuulostaa tosi hauskalta. Ei taida olla ihan joka pihan juttu ; )
Herkän kaunis kuva suloisesta värimintusta.
No niin on! Sinun lähettämistä siemenistä tuli tänä vuonna niin ihania harjaneilikan kukkia, että olin niihin aivan lääpälläni. Ja mikä parasta, tulevina vuosina niitä on varmaan vielä enemmän :-)
ReplyDeleteVoi Sinua onnenmyyrää - sinulla on niin paljon ystäviä, jotka haluavat antaa sinulle kasveja omalta pihalta. Se, jos mikä, on onnea se!
ReplyDeleteSinulla on selkeä näkemys siitä, mitä olet tekemässä. Minulle tuo Rohan ei oikein avaudu, mutta tiedän, että siitä tulee upea. Sinulla on siitä selkeä visio ja se näyttäytyy meille muille ensi vuonna. Tosin Luonto lisää siihen oman peukalonjälkensä.
Niin, on ihanaa, että on puutarhaystäviä!
ReplyDeleteEi ihme, jos Rohan ei aukene, paikka on vasta alkutekijöissään... se on noin suorakulmainen, reunoille tulee istutuksia, keskelle pieni aukio - tai sitten toiselle reunalle. Kasvit tummalehtisiä ja vihreitä, kukat tummia ja vaaleita ja siltä väliltä. Ja voi olla, että suunnitelma muuttuu matkan varrella, niillä on tapana tehdä niin.
On kiva kun ystäviltä saa kasviyllätyksiä, kuten upeita lumikellomättäitä! Olen vain ollut hieman huolissani, miten kesän kuivuus on sipuleihin vaikuttanut...
ReplyDeleteTuo Rohan-työmaa vaikuttaa mielenkiintoiselta, kun on mahdollisuus luoda vähitellen noin iso alue. Mikä mahdollisuuksien perunamaa!
Hih, mahdollisuuksien perunamaa :-D
ReplyDeleteOnneksi lumikelloillakin taitaa olla lepokausi juuri tuolloin heinäkuussa. En usko, että ovat kärsineet, kun ei ole ollut lehtiä joilla haihduttaa. Saa nähdä. Ja onneksi ne nyt ainakin saavat riittävästi sadetta!
Kurkkuyrtti on niin nätti kukkiessaan, että sitä kannattaa kasvattaa ihan katseltavaksi. Tänä vuonna en laittanut yhtään kurkkuyrttiä, mutta sitäpä ilmestyi sellaiseen paikkaan, johon en ole sitä koskaan laittanut. Olisiko siemenet siirtyneet kompostin mukana.
ReplyDeleteEi kurkkuyrttiä haluakaan pihastaan hävittää, kun sen kerran on sinne saanut. Minulla sen siementaimia nousee kymmenenkin metrin päästä kasvimaalta, missä sitä alun perin oli! Olisivatko jotkut muurahaiset asialla. Kun en ole maata siirtänyt ko. paikkoihin.
ReplyDeleteMutapuutarha ja laho sauna ;) Aikas uniikkia puutarhurointia. Puutarhaystäviltä saadut taimet on erityistärkeitä, minäkin aina ajattelen Saaripalstan jengiä, kun hoivaan Lugosi Bélaa ;) Tein sille juuri tilaa enemmän ja lisäsin varoen uoretta multaa jaloilleen, joskohan ensi kesänä kukkisi hän?
ReplyDeleteYritän olla vähän erilainen nuori ;-)
ReplyDeletePääasia, että se on tehnyt lehtiä eli on hengissä ja kerää voimia vuosi vuodelta! Tila ja lisämulta tekevät varmasti hyvää.
Kiva idea rohanissa, nyt vasta oikein ymmärsin, millainen värimaailma siinä pitää olla, kiitos infosta! Ihan kurkkuyrtti, harmi kun minulta se on kadonnut jos ei sitten jossain vaiheessa putkahda jostain..
ReplyDeleteNo juu, idea syntyi tummalehtisestä pyökistä 'Rohan Weeping', ja yhdestä näytepuutarhasta, josta olin ottanut kuvia, kun pidin kovasti sen tumma-valkoisesta värimaailmasta. Menee vielä monen monta vuotta ennen kuin idea avautuu muille.
ReplyDeleteEiköhän se kurkkuyrtti vielä jostakin putkahda esiin, kun kääntää vahigossa maata jostakin kohdasta, missä sen siemen on.
Kellopeippi leviää kuin rikkaruoho. Joudun kaivamaan yhden istutusalueen ylös ja vaihtamaan siihen mullat:)
ReplyDeleteÄäk! Ahaa, hyvä tietää, kiitos tiedosta! Olen kyllä nähnyt niitä suurina ja korkeina kasvustoina Satakunnan vihertietokeskuksen puutarhassa, sellaista kyllä toivonkin... ja onhan minulla tuota pöheikköä, jota pitää saada taltutettua. Toistaiseksi pihalleni mahtuu muutama kovasti leviävä kellopeippi oikein hyvin.
ReplyDelete