Friday 22 August 2014

Keittiön miniremppa

Eilen jatkoin ikuisuusprojektiani eli vintin lattian eristämistä ja rakentamista, samalla sain tehtyä hieman lisää hyllyjä nettikauppani Elsan lempituolin varastolle. Tänään pakkasin yhtä tilausta ja huomasin, että eräät peltihyllyt eivät vielä ole myynnissä, koska en ole niitä kuvannut. Hmm...

Hylly löysi paikkansa jääkaapin yläpuolelta. Nyt se on kuvattu ja myynnissä Elsan lempituolissa, hinta mahtavan alhainen 6,80 euroa! Hylly on muuten oikein hyvän mittainen myös oven päälle.

Siistin tuon kulmauksen jo joskus keväällä, jolloin kuvasin sen myös. Nyt vain pieni hylly on tullut mukaan kuvioihin. Taulu, jossa on sumuinen maisema ja lehmä, on sympaattinen löytö vanhemmasta talostani. Sen laholta kuistilta pelastettu pieni apupöytä heiluu, mutta pysyy juuri ja juuri pystyssä. Laitoin liinaksi pöydän päälle vaihteeksi keittiöpyyhkeen. Siinä on ruotsalaisia smörgås-herkkuja, pyyhe on peräisin DesignTorgetin Arlandan myymälästä. Peltilaatikkoja ja isoja lasipurkkeja löytyy Elsan lempituolista.

Tykkään keittiöstäni, vaikka itse sanonkin! Ansio ei ole minun, vaan kuuluu talon rakentajalle ja heille, jotka eivät ole sitä purkaneet.
Taannoin minulle soitti keittöremonttifirma, joka halusi tehdä tarjouksen. Onneksi he ymmärsivät nopeasti, etten vähimmässäkään määrin edusta heidän kohderyhmäänsä. Kuolisin, jos joku tulisi purkamaan keittiöni.

Purin tänään tosin jotakin ihan omin käsin. Tiskipöydän takaseinässä on ollut muovinen suojalevy, ties kuinka vanha, eikä se ikä mitään, mutta siihen oli porattu monia reikiä, mukaan lukien tuo seinässä näkyvä iso reikä, johon on varmaankin joskus suunniteltu hanaa tai vesijohdon läpivientiä. Halusin nähdä, onko kosteutta kertynyt levyn taakse seinään.
Ei ollut. Hyvä niin. Kaakelit taustaseinään minulla onkin jo valmiina, hankin ne Kierrätyskeskuksesta viime syksynä, tai jonakin syksynä ainakin... Antaa nyt seinän kuitenkin ensin hengittää slow-hengessä muutama viikko ennen laattoja, varmuuden vuoksi.
Lisäksi keksin, että astiakaapin taustaksi voisi laittaa tapettia, mutta sekin saa odottaa, sillä maalasin sen valkoiset osat uudelleen ja niiden täytyy ensin kuivua. Kaapissa ei ole takaseinää, vaan tuo on samaa pahviseinää kuin keittiössäni muutenkin.

Keittiöni ei ole mitenkään erityisen ihana, mutta tunnelmallinen se on. Seinäpahvit kupruilevat ja niiden maali on kulunut. Lisäksi keittiö on sekä vieraskamari että työhuone. Ikkunoissa on talviverhot jo toista vuotta putkeen. Ompelin juuri kesäverhoihin tarpeelliset lisähelmat, mutta nyt en voikaan vaihtaa niitä paikoilleen, kun laitoin vierasvuoteen päälle tuon vihreän viltin ja tyynyt, joissa on samoja värejä kuin talviverhojen sormustinkukissa. Voi. Tulkoon talvi, sitten.

Ransu on ainakin valmiina. Sen talvikarva ei ole vielä edes kokonaan lähtenyt.

There is a tiny makeover going on in my kitchen. TINY is the keyword here! I removed a board behind the sink wanting to see if the wall is dry behind it. Well, it is. I have some reclaimed tiles to go on the wall instead, watch this space in some years to come...

Lopuksi poikien terveiset heinäsirkkajahdin lomasta. Vihreä heinäsirkka tuotiin tänä iltana eteiseen.

Toimeliasta viikonloppua!

23 comments :

  1. Olen samaa mieltä, keittiösi modernisointi olisi kodikkuuden kuolemaksi, hyvä sinä!
    Näyttää heinäsirkka olevan poikien yhteinen leikki ja harrastus.

    ReplyDelete
  2. Ihana lehmätaulu ja hylly näyttää löytäneen sopivan paikan. Hiljaa hyvä tulee.

    ReplyDelete
  3. Onks se heinäsirkka pojat hyvää vai onks se parempi leikkikaverina?

    ReplyDelete
  4. Niin ihana lukea projektejasi , niin tuttua ja turvallista.Kaik vähän kesken ja sinnepäin , mutta elämältä maistuu. Oma mottoni on:kaikella on aikansa ja niin se menee.Sitäpaitsi kun ei hosu niin tekee pitkällä aikavälillä vähemmän virheitä.

    ReplyDelete
  5. Sinun kodissasi on tunnelmaa. Ja kissapojat saaliineen kruunaavat kaiken. Kotoista.

    ReplyDelete
  6. Näyttää kodikkaalta! Mukavaa viikonloppua, Saila.

    ReplyDelete
  7. Tuttu tunne. Kun meillä oli putkiremontti, keittiön räjäyttämistä ehdoteltiin, mutta kietäydyin jyrkästi. Ei se tarvitse kuin vähän pintamaalia. Voi, pitäisikin lopulta alottaa homma...

    ReplyDelete
  8. Voi apua, lastulevykaapistoja rintsikan keittiöön, nounou!! Eikä mielellään yhtään mihinkään, mutta aina ei ole vaihtoehtoja. Toimii kyllä erinomaisesti vierashuoneena ja talon nuorempi herra käy tarkistamassa vieraiden (myös pilkullisen) olot vielä illalla viimeiseksi ;) Yks tärkeä kuva nyt kyllä uupuu tästä kodikkuusjutusta, nimittäin hellanurkkaus!!! Se on niin ihana ja myöskin näkymä lämpimän sävyiseen olkkariin <3

    ReplyDelete
  9. Ei tosiaankaan kannatta päästää remppamiehiä keittiöön...aivan ihana on noin..:)

    ReplyDelete
  10. Pike; Juu, tällaista mummolatunnelmaa olisi vaikea saada tehtyä, jos alkaisi remontoimaan.

    Marjukka; Kiitos, niin toivottavasti!

    Pepsi + Max; Heinäsirkka on hyvää! Vähän kuin sipsit ihmisille. Rouskuu kivasti.
    t. MUSTI ja RANSU

    Aila; Heh, niinhän tuo menee, ei kotona tule remontoitua työaikataululla, vaan omalla aikataululla.

    Myrsky ja Minna; Juu, kotoisaa on, meidän kaikkien mielestä!

    Satu Kukkaiselämää; Kiitos samoin!

    Jokke; Hienoa, että sait pidettyä vanhan keittiön! Ei kai ne pinnat mihinkään karkaa, ovat siellä valmiina sitten kun sinäkin olet maalisudin kanssa ;-)

    Tiina; Heh, puhut kokemuksesta :-D Hellanurkka on ihana, mutta siitä taas joskus toiste kuvia. Esimerkiksi sitten, kun saan muurin suojapellin maalattua...

    Irmastiina; Totta, jonkun koti uusiksi -rempparyhmän saapuminen olisi painajainen :-D

    ReplyDelete
  11. Keittiössä pitää olla tunnelmaa niin kuin sinulla on. Ei tuohon pysty millään järjellä kuvittelemaan uutta kliinistä katalogin sivulta valittua keittiötä.

    Mulla on yhdessä tuvan kaapissa hyllylevy päällystetty tapetilla joka on päällystetty kontaktimuovilla. Siis samaa tapettia kuin tuvassa on muutenkin, näkyy kivasti lasiovien läpi. Takaseinä voisi olla kiva tapetoida.

    ReplyDelete
  12. Vieläkö heinäsirkkojakin on olemassa, en ole enää vuosiin kuullut niiden ääntä:))) lehmätaulu on tosi ihana.

    ReplyDelete
  13. Någon skulle gärna få komma och riva ner vårt kök. Vi är ju ganska ovilliga att riva bara för att få nytt och fint men funktionellt skulle det få vara. Just nu känns det som om det inte räcker med bara ny färg på skåpdörrarna längre, hela systemet borde bytas. Ett evighetsprojekt eftersom vi inte är av samma åsikt här i stugan :) Gubben hör nog till sådana människor som är så mycket eko som det är möjligt, han vet bara inte om det själv ;)

    ReplyDelete
  14. Kotoisaa !
    Tärkeintä onn se, että tietää mitä itse haluaa ja rakastaa sitä mitä itsellä on.
    Niinku ny noi pojatki rakastaa heiniksii ♥♥
    Ja ihana hylly....pian meilläkin....:)

    ReplyDelete
  15. Katja; Keittö vastaa talon ulkonäköä täydellisesti - vähän pula-aikaa, vähän keskeneräistä, vaaleita värejä ja jonkin verran elämää nähnyt - Hyvin sopii taloon!
    Kiitos tapettivinkistä, tuo olisikin kiva!

    Kosotäti; Kyllä niitä on, ja paljon onkin. Vaikka ei kuulisi, niin näkee silti. Ainakin täällä ne hyppivät ihan varpaille!

    Carita :-DDD

    Leena ja Pojat; Juu, totta tuo. Jos on tyytyväinen siihen mitä on, saa olla tyytyväinen koko ajan.
    Kiitos tilauksesta!

    ReplyDelete
  16. Keittiön pöydällä tulee monenlaiset työt tehdyksi. Turhaan ei sanota, että se on kodin sydän. Tunnelmallista!

    ReplyDelete
  17. Niin sympaattinen keittiö ko vaan olla voi! Ihana!!!

    ReplyDelete
  18. Reipas olet ollut! Ihanko itse teet nuo kaikki??? Voih, pysyispä mullakin työkalut käsissä mutta aina menee jokin vinoon... No maalata olen jo saanut ihan urakalla =)

    ReplyDelete
  19. Irene; Totta. Vaikka odotan kyllä kieli pitkällä sitä päivää, että on kirjasto- ja työhuone!

    Maija; On se, ja uskon että on aika lailla sun makuun, vanhasta kun tykkäät :-)

    Karolina; No juu, ja eilen sitten laatoitinkin tuon välitilan, kun en malttanut pitää näppejä erossa. Piti nähdä, millainen siitä niillä kaakeleilla sitten tulee. Täällä nyt ei ole mikään seinä tai lattia suorassa, niin parempi vaan, jos menee vähän vinoon ;-)

    ReplyDelete
  20. Keittiössäsi lienee samaa kodikasta tunnelmaa, kuin oli minun Yyterin lapsuudenkodissani 1950-luvulla. Se oli myös rintamamiestalo. Meidän keittiössä ei tosin ollut puulattioita eikä -kattoa, ja ovet olivat sellaiset tyypilliset koivuiset. Keittiössäsi on hieno kattovalaisin. Meillä on yhdistetty työ-, vieras-, kissa- ja kissanpentuhuone.

    ReplyDelete
  21. Heh, taitavat nämä yhdistelmähuoneet ollakin aika tavallisia! Kattovalaisin oli lapsuudenkotini keittiössä ruokapöydän päällä, tykkäsin katsella sitä aina syödessä kun se oli niin kaunis.

    ReplyDelete
  22. Onpa kiva saada hiukan käsitystä kodistasikin. Pieneksi sen tiesin, mutta en juuri muuta. Kivoja nuo vanhat jutut, muun muassa kaapit. Etsiskelimme mökille vanhoja kaappeja, mutta ne tuntuvat olevan todella kiven alla! Haluaisin kestävää ja maalattavaa, mutta kolmen vuuodenkaan jälkeen ei ole keittiötä löytynyt...

    Poitsuille pusuja :**

    ReplyDelete
  23. Pojat kiittävät pusuista!
    Juu, pieni on kotini, ja kodikas, ja vähän vanha ja nuhjuinenkin. Vanhat keittiökaapit ovat aarteita, niitä on varmaan surutta viskattu menemään menneinä vuosikymmeninä, harmi vain. Kestäisivät ikuisesti.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!