Thursday 2 March 2023

Ennen ja nyt talon toisella kulmalla

 Jatkan juttuja siitä, kuinka paikat ovat muuttuneet.

Löysin kuvan huhtikuulta 2007, jolloin kaivelin ruusulle paikkaa. Tuli vastaan rivi kiviä. Oli helppo päätellä, että ne ovat olleet rakennuksen kivijalkaa, kun tien vierellä on suorassa kulmassa rakennuksen lyhyen päädyn kivet hyvinkin näkyvillä.

Papulanruusu tuli istutettua kivien viereen. Paikka on todella kuiva, joten se on kasvanut hyvin hitaasti. Juurivesoja alkaa tulla kunnolla vasta nyt, 15 vuotta istuttamisen jälkeen. Tässä kukkaa viime kesältä.

Entisen rakennuksen paikka on oikein loistava kuiva ja avoin paikka ketokasveille. Siinä kasvaa runsaasti keltamataraa. Sen vuoksi päätin jo heti alkuvuosina antaa sen olla ketona.
Kuvassa on komea Viljo-poika esittelemässä työmaata kesällä 2007. Pikkuisen ruusun taimen ympärille olin kylvänyt muistaakseni silkkikukkia, ne näkyvät vaaleanpunaisina.

Tässä suunnilleen samaa kuvakulmaa viime syksyltä. Edessä on kedon vierellä paahdepenkki ja sen yläpäässä punalehtinen marjaomenapensas 'Marleena'.

'Marleena' kukassa viime keväänä. 
Talon tämä pääty on ollut halonhakkuu / klapien kuivaus / puutavaravarasto -käytössä alusta asti. Jossakin niiden toimintojen täytyy olla ja tämä on osoittautunut järkeväksi paikaksi, vaikka ei ole kovin esteettinen. Missään "pihan perällä" ei ole riittävän kokoista tasaista aluetta.

Tässä on hyvä pilkkoa puita ja hakettaa oksia, sähkökaappikin on haketinta ajatellen lähellä.

Talvinen kuva rinnettä alas.

Kedon reunalla kasvaa vaahtera vähän liian lähellä taloa ja siihen johtavaa sähkölinjaa, niinpä sitä pitää välillä karsia.

Vaahteraa ei kuitenkaan voi kaataa, vaikka pienempi puu olisi tähän järkevämpi, sillä se on Mustin puu.

Lisäksi vaahteran ja talon kulman välillä on täydellinen paikka riippumatolle.


Kedon poikki johtaa polku muotopuutarhaan. Papulanruusu jää vasemmalle.

Tämä on näkymä riippumatosta, vaikka taisin ottaa kuvan kumminkin sen kohdalla seisten.

Polun toisen pään lähellä, kedon reunalla, on pari sileää kiveä samassa tasossa ja olen ajatellut tehdä niiden perusteella pienen kiveyksen. Ehkä vasta sitten, kun saan jonkun puutaapeleista ensin raivattua (eli esim. rimat laitettua vanhaan taloon). Siitä tulee kiva paikka talon länsipäädyn kulmalla ilta-auringossa.
Istutin syksyllä uuden karviaisen tämän tulevan oleskelupaikan reunalle jo valmiiksi tulevia herkutteluhetkiä ajatellen. Viime talvena vesimyyrät söivät vanhan herkullisen isomarjaisen karviaispuskan, niinpä kesällä hankin kaksi uutta ja toivon, että ainakin toinen niistä on yhtä makeamarjainen. Lajikkeet ovat muistaakseni 'Hinnonmäen keltainen' ja 'Invicta'. Kumpikin on kuvailujen perusteella suurimarjaisia ja makeita.
Ympäröivää heinikkoa taltuttamaan laitoin taimen ympärille vain lehtiä ja niiden päälle kiviä, jotta eivät lennä tuulessa pois.

Uutta kesää odotellessa voi muistella keltamataran hunajaista tuoksua!


Karviainen, tarhakarviainen Ribes Uva-crispa-Ryhmä
Keltamatara Galium verum
Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii
Papulanruusu Rosa Spinosissima-Ryhmä 'Papula'
Silkkikukka Clarkia

25 comments :

  1. Oi joi, kyllä tässä jesän kaipuu nousi taas niin kympillä💚🌱💚 Voi kun säätiedotus olisi virheellinen ja pakkasjakso pyyhkiytyisi vielä pois kartoilta. Lisää luntakin luvassa, voi perhana...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kunpa sää vielä muuttuisi eikä tulisi ainakaan niin pitkää kylmää jaksoa, pakkanen ja lumi on asioita, joita ei nyt mitenkään kaipaa. Jos nyt voi tässä maailmantilanteessa säästä murehtia, tuntuu, että ei oikein voi, asiat voisivat olla huomattavasti huonomminkin... mutta kyllä se silti harmittaa.

      Delete
  2. Kiinostavaa. Jaksan seurata ennen-jälkeen juttuja vaikka miten paljon!
    Voi tuota Marleenan huikeaa kukintaa, oksat ovat aivan vuorattuna kukilla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Marleena on ihan huippu, tuollainen kukinta joka ikinen vuosi. Ja vielä hyvä punainen syysväri, jossa lehdet pysyvät oksilla pitkään!

      Delete
  3. Mikä näkymä riippukeinusta! Miten voikaan olla noin paljon kukkia puussa? Jestas sentään kuinka upea.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Riippukeinunäkymä on todella ihana. Ja hauskaa on, että vaikka kylätieltä näkee riippukeinulle, olen siinä niin vaahteran varjossa, ettei monikaan minua siinä huomaa. Saa ottaa vaikka torkut!

      Delete
  4. 'Marleena' on kyllä ihan huikean kaunis ja sen väri sopii ihanasti tuohon talon vaaleankeltaiseen sävyyn. Talon kivijalan löytyminen nurmikon alta olisi varmasti aika jännittävää. Itse varmaan lähtisin kaivelemaan sen kokonaan esille ja sisäpuolelta maat pois ihan vain uteliaisuudesta nähdä, löytyykö sieltä mitään jännää :D
    Pidetään peukkuja, että karviaisesi olisi oikein makeaa ja isomarjaista lajiketta. Aurinkoista viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, mutta en oikein raaski kaivella ketoa, siinä on niin kiva kasvillisuus. Tai no, kävin sen läpi metallinpaljastimella pari vuotta sitten ja löytyi kyllä vaikka mitä: uuninluukkuja, hellanrenkaita, puhki ruostunut paistinpannu... aiemmin olin maata kaivaessani löytänyt runsaasti kaakeliuunin palasia ja ihme kyllä täysin ehjän mustepullon. Tämä koko tontti pitäisi tutkia, kun tässä on ollut asutusta niin kauan. Kaikenlaista löytyy, kun kaivaa.
      Kiitos, ihanaa keväistä viikonloppua sinullekin!

      Delete
  5. Jestas mikä määrä kukkia Marleenassa on. Ei taida olla yhtään tyhjää kohtaa. kuva pitäisi melkeinpä kehystää seinälle. Ei Flammentanz toisessa kuvassa taida paljoa jälkeen jäädä kukinnan runsaudessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Marleena on ihan ihme joka kevät. Lehtiä ei edes näy, oksat ovat pelkkää kukkapötkylää. Flammentanzissa sentään näkyy vihreää kukkien väleistä :-D Ihania kukkarunsaudessaan kyllä kumpikin.

      Delete
  6. Onneksi Papulan on kuitenki hengis ja kukkiiki. Siis niin ihana 'Marleena', ettei kukkaasampaa puuta olla voi. Toivottavasti karviaaset tuattaavat herkkumarijoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi Papula lähti tuossa kasvamaan, vaahteran läheisyyskin vie maasta vettä ja ravinteita.
      Marleena on varsinainen ilo silmälle oikeastaan koko vuoden. Vieläkin siinä on joitakin pikkuisia marjoja oksilla.

      Delete
  7. Varmaan mukava sinunkin katsella noita ennen-jälkeen kuvia, kuinka piha on muuttunut vuosien varrella. Jotain lähtee, jotain tulee. Musti ja Ransu pitävät silmällä kasvua :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onhan se hauskaa, näkee, mihin vuodet ovat kuluneet ;-)

      Delete
  8. Oi, miten upea puuhkahäntäkissa Viljo onkaan. Kuinka kauan hän oli seuranasi? Kotipihassa puuhailu lemmikin kanssa on monin tavoin erityisen tuntuista. Koskaan ei ole yksin.
    Kiva katsella ennen/jälkeen kuvia. Paljon on tapahtunut muutoksia ja kuitenkin paikan henki on hienosti tallella. Eri tarkoituksiin varattuja rytöpaikkoja on tontilla oltava. Kotipiha on elämää varten, eikä kaikessa voi noudattaa pelkästään esteettisiä näkökulmia.
    Minunkin on pakko hehkuttaa Marleenaa. On se vaan huikean hieno kukkakomeudessaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinulla on uusi yläbanneri. Hieno!

      Delete
    2. Kiitos! Edellinen banneri oli niin monta vuotta. Ja olisi kyllä edelleen, mutta hankin uuden tietokoneen ja blogi näytti tällä kovin kapealta. Levensin blogin ulkoasua hieman ja samalla banneri jäi sata pikseliä liian kapeaksi. Sitä paitsi ängelmä, joka siinä oli, ei ole enää hengissäkään :-D Tässä kuvassa on vanha penkki ja lukon osia, eli tavallaan vähän myös vanhan talon elementtejä mukana.
      Viljo kuoli ikävä kyllä vain kaksivuotiaana, mikä oli musertavaa. Hän oli suurikokoisen lisäksi suuri persoona ja jätti valtavan aukon. Onneksi sain hankittua Ransun, joka on niin monessa asiassa ollut kuin Viljon pikkuveli. Viljo tuli alun perin hoitoon, eli ei ollut "minun kissani" kuin vasta vähitellen ja loppuaikoina, mutta sain huomata, että parissakin vuodessa ehtii eläimeen rakastua läpikotaisin.
      Marleena on todella ihana. On onnekas sattuma, että minulla on se, sillä ostin sen oikeastaan toiselle, mutta sinne tarvittiinkin varsinainen omenapuu.

      Delete
    3. Tykkään uudesta yläbannerista ja tykkäsin myös edellisestä bannerista. Luultavasti juuri siitä ängelmäkuvasta sain kipinän hankkia itselleni ängelmiä.
      Ihan varmasti lemmikki kotiutuu omistajansa sydämeen lyhyemässäkin ajassa. Yhtä varmasti se jättää suuren surun jälkeensä. Onneksi pikkuveli-Ransu on kuronut surua umpeen.
      Sittenpä Marleena kiittää sinua kodin tarjoamisesta. Ehkä se ehti jo säikähtää kuullessaan, ettei suunniteltu muutto toteudukaan.

      Delete
    4. Mukava kuulla, että tykkäät! Minä taas pidän sinun vuodenaikojen mukaan vaihtuvasta bannerista, mutta olen aivan liian laiska toteuttamaan sellaista itse.
      Ängelmässä onkin juuri sellaiset pallukkanuput, joista pidät.
      Hongiston Taimistolla, josta Marleenan hankin ja jossa se on jalostettu, näin sen monimetrisenä puuna, kun siitä oli alimpia haaroja karsittu. Sellaiseksi olen sitten omankin Marleenani kasvattanut, muuten se olisi pensas.

      Delete
  9. `Marleena`on kyllä todella komea ilmestys. Täytyy laittaa kauppalistalle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on ihana, en vain ole nähnyt sitä myynnissä kovin monessakaan paikassa. Ehkä sitä voi tilata suoraan Hongiston Taimistolta, joka sen on jalostanut ja taimia kasvattaa.

      Delete
  10. Kyl tuo Papulan ruusu on sitten sievä! Onneks löysin itsellenikin sen. Tottakai Pantterin puu pitää säästää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Papula on suloisista suloisin ruusu. Ei pantterin puita sovi kaataa, tulisi sanomista.

      Delete
  11. Kylläpä on kaunis tuo 'Marleena' ja Papulan ruusun miekin istutin tuonne mehtäalalle. Karviiselle toivotaan onnea kasvussa, mukava on napostella karviisii!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihania vaaleanpunaisia kukkia on sekä Marleenassa että Papulassa. Toivottavasti saan pian satoa uusista karviaispuskista, niin kirpaisee sen vanhan hyvän puskan menetys.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!