Suoraan lumesta kukkaan

 Anteeksi vain blogijuttutykitys, mutta nyt tapahtuu! Kun lumentulo lakkasi ja aurinko porottaa päivät pitkät, etenee kevät, vaikka mikä hanki olisi. Aurinkoisilla paikoilla siis. Varjopaikoissa on melko toivotonta.

Tulppaaninlehtiä tulee esiin.

'Hippolyta' -lumikellot ilmestyvät vähitellen vajoavan lumen seasta. Onkohan se ensimmäinen kukka enää kunnossa, jolle tämä oli jo toinen jakso, kun avautunut kukkanen hautautui kokonaan lumeen.

Samassa muotopuutarhan penkissä näin muutaman tähtisahramin nenänkärjen eilen, tänään ensimmäset kukat avautuivat! Nämä ovat nopeita.

Märkyys, pakkanen ja aurinko yhtä aikaa vioittaa näiden kukkia, kuten joistakin nupuista voi nähdä, mutta onneksi vauriot ovat nyt hyvin vähäisiä – eikä enempää lunta ole luvassa, eikä sadettakaan. Tämä punertava lajike on 'Roseus'. 

Ensimmäinen 'S. Arnott' -lumikello alkaa myös päästä takaisin ilmoille.

Alppipenkki alkaa olla lähes vapautunut lumesta, se onkin lämmin paikka. Molemmat syksyllä istutetut myrkkyliljat Colchicum munzurense ovat elossa ja kukkivat monella kukalla. Tässä on viisi kukkaa!

Ja tässä toisessa neljä. Herkät, pikkuruiset kukat, paljon pienemmät kuin syksyllä kukkivilla myrkkyliljoilla. Tai saa nähdä, kasvavatko kokoa, jos kasvit viihtyvät ja sipulit kasvavat.

Vielä kuva eilen täydessä kukassa lumen alta paljastuneesta "caucasica" -kevätkurjemiekasta. On se niin namu.

Aurinkoista viikonloppua!

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Tähtisahrami Crocus tommasinianus

Hei, toivoa on!

 Löysin toivoa jo eilen iltapäivällä sen jälkeen, kun kirjoitin toivottomuuteen vajonneen blogijutun.

Ensimmäinen kurjenmiekan nuppu nousemassa lumesta! Tämä on risteymälajiketta 'Sheila Ann Germaney'. Ne eivät olleet näin pitkällä, kun viime viikolla lähdin kaupunkiin – silloin ei vielä kukkaväriä näkynyt. Pari lämmintä päivää viikko sitten ennen lumimyräkkää olivat saaneet nuput nousemaan suojaavan suppilon sisältä.

Tälle oli eilen nousemassa kaverikin, siitä näkyi nenänpää hangessa. 

Yön alin oli –13.

Tänään menikin pitkälle ennen kuin päästiin plussan puolelle. Sitten tapahtui nopeasti, lumi suli ihan silmissä. Lisää ja lisää kurjenmiekan nuppuja tuli esiin. Eikä sitä ensimmäistäkään, joka vietti yön vailla mitään suojaa, ole pakkanen vioittanut yhtään.

Lämmin ja vähäluminen paikka räystään alla ja kivijalan edessä on hyvä kevätkukille. Nuppuja on jo puolisen tusinaa, kohta niistä tulee taivaallisen ihanaa vaaleansinistä kukkaloistoa. 

Olen niin iloinen, että tulin ajatelleeksi istuttaa näitä aikaisia kurjenmiekkoja tähän syksyllä. Paikka on kesällä paahteinen ja rutikuiva, sen ei luulisi näitä Välimeren itäosista peräisin olevia kurjenmiekkoja ja niiden risteymiä haittaavan, päinvastoin.

Talon nurkan takana hobittipenkissä on yllättäen sieberinsahrami tulossa kukkaan. Oho! Kävin kyllä eilen näitä etsimässä, mutta mitään ei näkynyt. Vaikka tässäkään ei ole paljoa lunta, kuten kuvasta näkyy.

Kas, olenpa näköjään istuttanut persiansinililjoja tähänkin. Se on hyvä ajatus, sillä nämäkin kukkivat hyvin aikaisin.

Nyt ei mene enää kauaa, kun ensimmäinen persiansinililja on kukassa. Tämä kasvaa edellisiä aurinkoisemmalla paikalla katajapenkissä.

Seuraava yllätys löytyi alppipenkistä, kun lumi alkoi tänään sulaa. Kokonainen avautunut kevätkurjenmiekan kukka tuli esiin! Se oli ehtinyt avautua, kun tuli lunta päälle. Eivät nämä kukat nimittäin hangessa aukea.

Kukkavarsi on taipunut lumen painosta, mutta ei katkennut, eikä kukka näytä kärsineen yhtään. Minua kiehtovat nämä keväiset kurjenmiekat, ne ovat niin eksoottisen näköisiä, silti valtavan sinnikkäitä. Voi vain kuvitella, mitä kaikkea ne saavat keväisin niskaansa luonnossa jossakin vuoriston korkeuksissa. 

Ostin tämän nimellä Iris reticulata "caucasica" eli se on todennäköisesti Kaukasian vuorilta peräisin olevaa luonnonkantaa. Sävy on niin hieno, normi-kevätkurjenmiekkaa purppuraisempi. Kevätkurjenmiekassa on ilmeisesti paljon vaihtelua luonnostaan ja eri vuoristoissa voi olla hyvin eri näköisiä kantoja.

Alppipenkkiä suojaavat verkot olivat painuneet lumen alla aika lyttyyn ja tässä vaiheessa tuli kiire nostaa ne varovasti pois.

Tuota noin. Lajia täytyy vähän selvitellä. Viime syksynä istutin krookuksia vain alppipenkin toiseen päähän ja keskelle kirjanpitoni mukaan. Täytyy etsiä istutustietoja aiemmilta syksyiltä.

Tauko. 

Istutin tähän päähän toissa syksynä lajia Crocus minimus. Siinä kyllä pitäisi olla tummat läiskät/lieskat kukan ulkopuolella, jotka näkyisivät jo nuppuvaiheessa. Joten jatketaan tarkkailua.

Musti on tyytyväinen suojaverkkojen häipymiseen, sillä ne olivat tiellä. Musti ei päässyt kivijalan raosta navetan sisälle normaalia reittiään. Tämän kuvan otin pari viikkoa sitten, kun oli lämmintä ja raottelin alppipenkin suojavilloja. Silloinkin Mustilla oli vähän sanomista.

Kylvin muutamaa perennaa, jotka vaativat kylmäkäsittelyä, ne ovat olleet ulkona varjostavan kankaan alla reilun viikon. Nyt nostin niiden seuraksi laatikon, joka on kylvetty jo syksyllä. Siinä on erilaisia kirsikoita, pihlajia ja ruusua ainakin. En välttämättä muistakaan enää, mitä (onneksi on nimilaput). Ne kylvökset ovat viettäneet talven styroksilaatikossa vintin rapuilla tilassa, jossa ei ole ollenkaan lämmitystä.

Nyt pistin kaikkien pottien päälle kunnon lumikokkareet, kun sellaisia kerta löytyy. Hyvää itämistä! Nämä ovat nyt herran huomassa, en meinaa näitä ottaa kaupunkiin silloin, kun sinne välillä lähden. Täytyy vain muistaa silloin siirtää kylvökset varjoisampaan paikkaan, jotta eivät kuivu.

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Sieberinsahrami Crocus sieberi

Koska kukkii -haasteen kolmas arvaus

 Kun helmikuussa arvailin kukinta-aikoja, tuumailin, että ensimmäiset 'Pickwick' -kevätsahramit tulisivat kukkaan 27.3. Kerroin, että niiden päällä on 10 cm lunta.

No – nyt niiden päällä on vähintään saman verran. Ja tämä muotopuutarha on puutarhani vähälumisimpia paikkoja.

Viime viikolla raportoin monista 'Hippolyta' -lumikellojen kukista. Tänään vain niiden keskellä kasvava ranskanruusu 'Hippolyte' näkyy.

Monin paikoin lunta on 30 cm, enemmän kuin koko talvena. Musti on sisukkaasti kahlannut ympäri tiluksiaan.

Portaalle asetettu uusi esikkoruukku. Enpä arvannut kaupunkiin lähtiessäni, millaisia kelejä tulee. 

Eipä tässä muuta.

Kevätsahrami Crocus vernus

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Mitähän tästä keväästä pitäisi ajatella

 Mitä voi ihminen tehdä?

Ainakin voi kylvää. Se edistää kevättä ajatuksen tasolla.

Vältän esikasvatuksia, jotta en joudu liikkuvan taimitarhan kuljettajaksi, mutta hankin latva-artisokan siemeniä. Nehän pitää kylvää aikaisin. En odota satoa samalle vuodelle, oikeastaan suuri tavoitteeni on saada latva-artisokka talvehtimaan.

Siihen varmasti sopisi paremmin ihan luonnonlaji isoartisokka tai vähemmän jalostettu kardoni, mutta niiden siemeniä tulee harvoin vastaan. 

Niinpä tuossa pikku purkissa on nyt hienoakin hienomman 'Violet de Provence' -latva-artisokan siemeniä itämässä. Sen talvenkestävyys on varmaan erittäin huono, mutta kaikkea täytyy kokeilla.

Istutin viime vuonna yhden latva-artisokan taimen muotopuutarhaan ja se on siellä suojattuna. Odotan kiinnostuksella, kuinka se on talvehtinut. Pari kertaa olen yrittänyt aiemminkin, enkä ole onnistunut, mutta nyt suojasin sen aiempaa huolellisemmin eikä maa ole juurikaan jäätynyt.

Toistaiseksi talvi on ollut äärettömän vaihteleva, silti se näyttää olleen suotuisa talvehtimisille. Vasemmalla on vaaleajouluruusu, joka aloitti kukkimisen marraskuussa, oikealla verkon sisällä pikkuinen alppiruusu 'Azurika', jonka ostin Lidlistä viime keväänä ja jonka talvehtimisesta en ollut ollenkaan varma. Otin kuvan vajaa viikko sitten, kun lunta ei ollut. Kummankin kasvin suojana on ollut lampaanvillaa, sillä talven mittaan lunta on tullut ja hävinnyt, pakkasia ollut ja mennyt, eivätkä ne välttämättä ole olleet samaan aikaan. Lampaanvilla suojaa kasveja peuroiltakin, nämä molemmat lajit nimittäin maistuvat niille.

Ransu esittelee, että kuiva heinä on ihan kelvollista naposteltavaa.

Rouskis! Ja pitäkää vielä villahousut jalassa!

Olen jo seonnut laskuissa, montako kertaa paljas maa on peittynyt lumeen tänä talvena. 

Kevätauringossa kimmeltävässä puutarhassa on puolensakin: koristekastikka 'Overdam' loistaa kuin ilotulitusraketti. 

Mutta kyllähän ihminen mielummin tutkailisi maasta nousevia piippoja kuin mittailee hangen paksuutta.

Piippoja nousee onneksi ruukuistakin. Istutin syksyllä isoon ruukkuun joitakin erityisen hentoisia narsisseja, pikarililjoja ja ehkä muutakin, nyt en löydä istutustietoja. Tässä ruukussa on elellyt murattisyklaamia, mutta jostain syystä koko kasvusto menehtyi viime vuonna. 

Onneksi pidin saman mullan mahdollisia siemeniä ajatellen ja mullasta onkin noussut pikkuruisia syklaamin siementaimia pitkin talvea. Ne ovat noita, joissa on pyöreä lehti. Osa niistä on kuivunut poissaolojeni aikana, mutta ainakin puolet on elossa ja toivottavasti jonakin vuonna kukkii.

Lyhyt kaupunkiloma on sujunut hyvin, Ransu on lempituolissaan silloin, kun ei ole rottinkimökillään.

Vaikka pussilakanoista ei suoranaisesti ole puute, oli Hemtexissä niin kauniit lakanat niin houkuttelevassa alennuksessa, että en voinut vastustaa. Tuo kuosi ja väri on järkyttävän ihana!

Ja Musti on tyytyväinen lakanoihin, joihin pystyy maastoutumaan aika hyvin.

Isoartisokka Cynara cardunculus

Kardoni Cynara cardunculus Cardunculus-Ryhmä

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Latva-artisokka Cynara cardunculus Scolymus-Ryhmä

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Toinen Koska kukkii -huti ja ihmetyksen huudahdus

 Lähdin kaupunkiin äitini lääkärireissun takia ja samalla hoidan muita kaupunkiasioita. Olin arvannut seuraavan Koska kukkii -haasteen kukan avautuvan huomenna.

Se olisi näsiä. Kuvasin sen keskiviikkona ennen laivan lähtöä enkä usko, että nuput ovat tuosta avautumassa, vaikka torstai olikin lämmin ja aurinkoinen päivä. Täytyy tsekata, kun pääsen kotiin. Nyt on kyllä luvassa muutamaksi päiväksi todella viileää. Näsiä on hidas, ainakin minun puutarhassani. Se tuntuu tarkkailevan ja pelaavan varman päälle.

Sitten haasteessa on tämä tarhajouluruusu, joka on kuvan alaosassa saarnenjuurten kainalossa. Valitsin tuon tietyn yksilön ihan huvin vuoksi. Siinä saattaa olla nuppuja pienen lehtikasan alla, en niitä nostellut. Tälle arvasin kukkimispäiväksi 10.4.

Olen istutellut lumikelloja tänne Rivendelliinkin, sillä ne ovat niin ihania jouluruusujen kanssa ja muutenkin tällaisessa lehtomaisessa paikassa puron äärellä. Tämä on siis toinen paikka puutarhassani, jossa on kevätpuro. Pari pientä lumikellomätästä voi nähdä kuvan yläosissa.

Ja kivimuurin vierellekin olen niitä näköjään jakanut! En muistanut ollenkaan, mutta sepä onkin viime loppukevään asioita, kaukaista menneisyyttä. Rivendellissä on lähes kymmenen pientä lumikellomätästä, kun osasin odottaa vain kahta. Vähänkö ihanaa. Kaikki lienevät tavallista puistolumikelloa.

Lisäksi Rivendellissä on lukuisia tarhajouluruusuja. Kolme aikanaan istutettua ja niiden synnyttämiä lukemattomia siementaimia. Niistä nousee nuppuja vuosi vuodelta enemmän. On jännä nähdä, minkä sävyisiä kukkia niistä tulee.

Tämä siementaimi on kylväytynyt aivan huussin takaseinustalle lähes täysvarjoon, kun se on pohjoisseinusta. Silti se näyttää tulevan ensimmäisenä kukkaan. Se oli viime vuonna myös erittäin runsaskukkainen ja nytkin on nuppuja nousemassa reippaasti.

Vihreäkukkainen on myös nupulla. Tämän olen ostanut taimena, samoin kuin taustalla näkyvän jo valtavaksi kasvaneen puolukkapuuron sävyisen.

Jotenkin tämä pieni salainen paikka saarnien alla sammaleisine kivineen ja juurineen sopii hirmu hyvin jouluruusuille. Tässä on satumaailman tuntua, siksi nimi Rivendell; kiehtova ja kaunis haltioiden asuinsija.

Vanhimman, puolukkapuuron värisen tarhajouluruusun nuput ovat aika saman sävyisiä maatuvan lehtimassan kanssa. Tämä jouluruusu vie kaatuneine lehtineen noin neliömetrin tilan. Toki uudet lehdet tulevat nousemaan pystympään, mutta ne ovat melko valtavia silti. Kasvin keskiosa, josta kukkavarret nousevat, on sekin jo laastiämpärin kokoluokkaa.

Uusia kukkanuppuja nousee joka puolelta, tämäkin on joku siementaimi. Rivendellissä ei enää uskalla liikkua.

Jouluruusut ovat levittäytymässä rinnettä alas näkyvämmälle paikalle huussin sivustalle ja etupuolelle. Tässä on enemmän valoa, mutta myös paahdetta ja kuivuutta kesällä. Rinnesijainti on kuitenkin hyvä, sillä näin keväällä tähän valuu ylärinteestä runsain mitoin vettä, mikä tuntuu olevan tarhajouluruusujen mieleen.

Tässä nousee maasta vaikka mitä piippoja. Narsissejakin, mutta nuo pyöreät piipot ovat varman espanjansinililjaa. Narsissin piipot ovat nimittäin litteitä.

Vieressä, huussin etupuolella, on ruskopenkki. Tutkailin sen paljastunutta maata ja huudahdin. Mitä ihmettä! Paksu verso... se on keisarinpikarililja 'Early Dream'. No onpa tosiaan aikainen! Siitä ei voi erehtyä, sillä kokoluokka on ihan muuta kuin muissa keväisissä piipoissa. Tuota ei voi edes piipoksi sanoa, se on pamppu. Usean senttimetrin paksuinen, kuin oikein paksu sikari.

Keisarinpikarililjoja kasvaa enemmänkin huussin vieressä villissä punaisessa penkissä, mutta sieltä en vielä löytänyt mitään. Ruskopenkki on avoimemmalla paikalla: aurinko lämmittää sitä silloin, kun paistaa.

Ruskopenkin alaosassa havaitsin tummalehtisen mukulaleinikin jo puhjenneen lehteen. Tämä on niin salakavala, sillä lehtiä ei edes erota tummasta maasta. Ei tämän pitäisi olla yllätys, sillä tavallisen vihreälehtisen mukulaleinikin lehtiä on näkynyt jo pidemmän aikaa. 

En tainnut oikein muistaakaan, että olin siirtänyt tätä 'Brazen Hussy' -mukulaleinikkiä tänne. Nyt muistan arvelleeni, että se sointuisi ruskopenkin oranssi-keltaiseen värimaailmaan. Mukana on tullut näköjään syyssahrameita, sillä niitä kasvaa tämän entisellä kasvupaikalla.

Yhtenä oikein kylmän yön jälkeisenä aamuna otin kuvan kiinanpunapuun kimaltavista suojaverkoista. Kiinanpunapuu näyttäisi olevan elossa, mutta täysi varmuus tulee vasta myöhemmin keväällä, kun/jos silmut puhkeavat. Silmut ovat kuitenkin lupaavan vaaleita, ei mitään ruskettuneita ja kuivuneita rusinoita. 

Tummalehtiset mukulaleinikit kasvavat aivan tämän puun juurella. Huomaan, että en ole ottanut yleiskuvia ollenkaan. Puutarha ei ole kovin edustava.

Tämän kuvan kumminkin otin. Siitä näkyy, kuinka lumisia jotkut istutusalueet vielä ovat. Viskoin tuohon tuhkaa. Tämä on ruskopenkistä alarinteeseen oleva pikku alue kivimuurin edessä. 

Alueessa kasvaa mm. kolmioka, kuparivaahtera ja helmimarja eli erikoisempia puuvartisia, joiden talvenkesto on epävarmaa. Toistaiseksi ovat talvehtineet ja tämä talvi tuntuu menneen aika hyvin. En ole vielä huomannut mitään menetyksiä. Paitsi että loppusyksyllä eurolla hankkimani jalohortensiat ovat palelluttaneet ainakin kaikki maanpäälliset osat, toisen niistä istutin tälle alueelle. Aika näyttää, nouseeko niihin tyveltä uusia versoja.

Yksi tarhajouluruusu löytyy vielä ihan tontin alaosasta, mustaseljojen alta. Täälläkin pitäisi olla lehtomaiset olosuhteet ja kesälläkin hieman kosteutta maassa. Hankin kaksi tarhajouluruusun ruukkutaimea joskus, mutta vain tämä toinen jäi eloon. Tämä on kauniin purppurakukkainen, mukavaa, että se näyttää viimein vähän runsastuneen. Toinen taimista oli muistaakseni kerrottu. Nyt en muista, kumpi tämä on, vaikka tämä kukki myös viime keväänä.

Kokemukseni mukaan jouluruusuilta kuluu monta vuotta asettumiseen, mutta sitten niiden kasvua ja siementaimituotantoa ei pysäytä enää mikään. Ja se on ihanaa se. 

Vanha ja uusi kasvukausi kohtaavat. Rikkaporkkanan kuivuneet kukkavarret halailevat ruusuherukkaa, jossa silmut pullistelevat.

Noin kuukauden kuluttua ruusuherukan vadelmanpunainen kukkaloisto on huipussaan. Ihanaa aikaa, vaikka kylmä sää pitääkin meitä otteessaan. Kevään tuloa ei silti voi enää estää, ainoastaan hieman hidastaa.

Helmimarja Callicarpa

Jalohortensia Hydrangea Macrophylla-Ryhmä

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Kuparivaahtera Acer griseum

Mukulaleinikki Ficaria verna

Näsiä Daphne mezereum

Puistolumikello Galanthus nivalis

Rikkaporkkana Daucus carota

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Syyssahrami Crocus speciosus

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä