Maaliskuun kalenteripoika

 ... esittelee krookukset ja kurjenmiekkakisan voittajan. Jos ehtii.

Nyt täytyy tehdä niin, että pantteripoika esittelee puutarhaa, kun eilen oli niin lämmin päivä, että kukkia poksahteli auki.

Täällä vartioin minä!

Mustin hommaa on myyräkannan harvennus ja siinä riittääkin työtä. Nyt ei tule kuitenkaan kuvia myyristä vaan krookuksista. Niitä avautui eilen oikein sarjana, pum pum pum.

Mustista vähän matkaa alarinteeseen kukkii ensimmäinen armeniansahrami. Tämä avautuu auringossa...

... mutta illalla sitä ei edes tahtonut löytää, niin tiiviisti se menee yöksi suppuun, ja kun on tuo suojavärikin! Ihastuttava, persoonallinen tyyppi.

Vieressä on ruskopenkki, jossa 'Orange Monarch' -krookukset avautuivat myös selälleen.

Sitten katselimme jonkin aikaa ylöspäin, kun tikka oli tehnyt vaahteraan käpypajan.

Takaisin maanpinnalle. Musti tarkastaa, että suojaverkot ovat paikoillaan.

Sitten hobittipenkkiin. Siellä kukkivat sieberinsahramit. Nämä ovat aika ujoja tyyppejä, ehkä siksi, että tähän ei paahda aurinko suoraan, niinpä kukat pysyvät vähän supussa. Syreeni varjostaa, vaikka siinä ei olekaan lehtiä.

Tähän väliin turkintalventähtien tilannetta, sillä niitä kasvaa Mustin puutarhassa Mustin kopin edustalla. Nämä ovat jurottaneet monena vuonna, kukkia on ollut vain pari tai korkeintaan muutama. Mikähän nyt on, kun tänä keväänä kukkia on lähemmäs kymmenen? 

Kesällä paikka on näille varmaan liian kuiva – olikohan viime kesä sopivan sateinen (en muista enää)? Tai alkusyksy/syksy? Tai se, että kerrankin tuli lumisuojaa, mitä ei usein täällä ole, ja tästä kohdasta tuuli vielä puhaltaa ne vähätkin lumet pois tehden olosuhteista aivan hyytävät.

Oli miten oli, ihanaa, että näitä tässä nyt on! 

Mustilla oli kiireitä, Ransu tuli esittelemään.

Sitten muotopuutarhaan, missä 'Roseus' -tähtisahramit hehkuvat auringossa. Nytpä tarkastan, onko tämä steriili lajike, kun kerrankin olen koneen ääressä, kun asia tulee mieleen. Siementaimia ei nimittäin ole nähdäkseni noussut, sivusipuleita sen sijaan runsaasti.

'Roseus' ei ole steriili toisin kuin näyttävämpi 'Ruby Giant'. Ehkä syynä on se, että tähän kertyvät vaahteran lehdet, siemenet eivät ehkä putoa multapinnalle. Toisaalta lehdistä tulee edes jotain suojaa kasveille silloin, kun lunta ei ole, ja viime yönäkin käytiin lähes pakkasella.

Ihana 'Roseus' lähikuvassa.

Muuuustiiiii, tuletkos esittelemään!

Ei se tule. Tärkeämpää hommaa.

Esitellän vielä yksi sahrami ilman Mustia sitten, vaikka tämä ei olekaan vielä ihan auki. Kultasahrami katajapenkissä.

Katajapenkissä oli sen verran rikkatuohotuppaita, että kitkin sen (tuo tupas on sininata) ja kanttasin, täytin samalla nurmikon kuoppia kanttauskamalla. Ransu tuli sopivasti ja ajattelin saavani sen esittelemään, mutta silläkin oli kova kiire. Johan nyt!

Kiireitä on vähän kaikilla. Joka toisen puun latvassa sirkuttaa kottarainen kuin viimeistä päivää.

Lopuksi esitellään kurjenmiekkakisan voittaja: 'Katherine's Gold'! Eilisen aikana avautui peräti kolme kukkaa. Nyt niitä näkyy olevan jo ryppäinä, kun viereisetkin kukat avautuvat.

Viereisessä penkissä olevat nuput eivät kuuluneetkaan 'Katharine Hodgkinille', vaan lumikurjenmiekoille! Katharinet ovat jotenkin taantuneet tai joutuneet tuhkakasan alle, olen vähän suurpiirteinen sen viskomisessa ja niiden kasvupaikalla näyttäisi olevan pienoinen vuori tuhkaa ja hiiltä. Täytynee mennä kaivamaan Katharinet esiin.

Joka tapauksessa lumikurjenmiekka on kohdannut elämässään esteen, josta se toivottavasti pääsee yli.

Illemmalla sen lajitoveri alkoi avata kukkaansa. Tämä on näköjään tosi hyvä laji lisääntymään kukkavarsista päätellen! Tämä on vasta toinen kevät, kun näitä puutarhassani kukkii.

Ransu ehti istahtamaan hetkeksi paikoilleen, lumikurjenmiekan voi ehkä erottaa vasemmalla rautahäkkyrän alla.

Kalenteripoika ja apurinsa toivottavat kaikille aurinkoista ja sopivan myyräkästä kuukauden viimeistä päivää!

Armeniansahrami – Crocus angustifolius

Kultasahrami – Crocus chrysanthus

Lumikurjenmiekka – Iris histrioides

Sieberinsahrami – Crocus sieberi

Turkintalventähti – Eranthis cilicica

Tähtisahrami – Crocus tommasinianus

Isot pikarililjat nousevat

Nyt nousee vähän tanakampaa tavaraa. Huomasin alppipenkissä, että sinne istutetut Fritillaria sewerzowii -pikarilljat, tai ainakin jotkin niistä, ovat yhä hengissä. Tämä on hirveän paahteinen ja kuiva paikka kesällä, ei ehkä ihanteellinen pikarililjoille, joista monet kaipaavat varjostusta. Tämä kukkii todella matalana ja kuihtuu aina kukinnan jälkeen nopeasti, joten selvästi on liian kuivaa.

Mutta siinä niitä nyt on, parikin versoa (tuon takimmaisen huomasin vasta kuvasta, en kuvaa ottaessani)!

Eilen bongasin ensimmäiset tulppaaninnuput, kun olin ensin astunut niiden päälle... tämä kasvaa preeriallani ja on varmastikin kääpiötulppaani. Paikka on tosi hyvä sipulikukille, jotka kaipaavat kuivaa kautta kesällä: maassa on jotakin vanhaa soraa (tässäkin on ollut jokin rakennus), lisäksi se viettää loivasti etelään päin.

Hei, onko tuossa tulppaanista oikealle taas jotakin metalliromua...? Näyttäisi vähän siltä. Ehkä siinä on jokin vanha naula.

Mennäänpä sitten muotopuutarhaan, missä Fritillaria raddeana on ollut pikarililjoista aikaisin parina vuonna; siitä lähtien, kun sen istutin. Suojasin sitä villalla vain ensimmäiseksi talvekseen, sen jälkeen se on saanut talvehtia ilman mitään suojaa ja on selvinnyt täydellisen hyvin. Nyt siinäkin on paksu verso. Toivottavasti näemme kukkiakin! Näistä ei aina tiedä, kukkivatko joka vuosi.

Muotopuutarhassa on kivasti jo kukkiakin. Näiden 'Hippolyta' -lumikellojen, jotka aloittivat kukinnan kuukausi sitten, lisäksi on kahta muutakin lumikelloa.

Sitten on jo aiemmin raportoidut tähtisahramit. Tältä ne näyttävät pilvisenä päivänä, hassut puikulat! 

Eilen virisi hurja tuuli, myrskypuuskat pyörivät vähän joka suunnasta. Sitten alkoi sade, jota tänään on saatu vähän lisää.

Onko montaakaan auvoisampaa asiaa kuin virkistävä, kasveja herättelevä kevätsade!

Pikkuisia ja kaikkein aikaisimpia atsurihelmililjoja olin jo ehtinyt etsiä, sillä nämä ovat tosiaan erittäin varhaisia helmililjoiksi: nuppu on saman tien näkyvissä, kun lehdenkärjet pistävät maasta. Nyt löytyi!

Pikkuruinen vaaleanpunakukkainen 'Rosea' -pikkusinililjakin löytyi aurinkoisena päivänä. Vähän väärässä paikassa, kukkapenkin ulkopuolella timjamipolulla, mutta siinä se saa olla ja lisääntyä. Nämä ovat tosi hyviä tekemään siementaimia.

Ensimmäisen avautuvan kurjenmiekan kisaa käydään vaaleansinisen Katharine Hodgkinin ja tämän vaaleankeltaisen Katherine's Goldin välillä, toistaiseksi tämä on pidemmällä. Onneksi näen nämä keittiön ikkunasta, jotta voin tarkkailla tilannetta!

Nämä ovat molemmat risteymiä, usein nämä mainitaan kevätkurjenmiekkoina, vaikka eivät sitä tai edes sen jälkeläisiä ole. 

Pikkusinililjan lisäksi hyvin aikainen on persiansinililja, tai oikeastaan vielä aikaisempi, sillä näitä on jo kukassa pihallani siellä täällä, kun lämpimimmän paikan ensimmäinen pikkusinililja vasta nuppuilee varovasti.

Näissä on ihanasti sama väritys kuin posliinihyasintissa, mutta siitä näkyy joissakin paikoissa vasta vähän versonkärkiä ja on siis selvästi myöhäisempi, kukkii vasta viikkojen päästä. Tämä on myös sitä tanakampi ja lyhyempi. Täytyy ollakin, jos meinaa kestää varhaiskevään oikuttelevat säät! Se on myös nopeuden salaisuus: ei tarvitse kasvatella vartta kukkiakseen.

Siirrytään sitten keisarinpikarililjoihin. Ruskopenkin 'Early Dream' on pisimmällä, tässä yhdessä turkinlumikellon ja 'Orange Monarch' krookuksen (Crocus balansae) kanssa. Nimenkin mukaan tämän keisarin pitäisi olla aikaista laatua. Toivotaan, että kukkiakin näkyy! Istutin tämän syksyllä 2018 eikä ole vielä kukkinut.

Ei muuten voi jättää mainitsematta sitä hämmästyttävää ja riemastuttavaa seikkaa, että pystyy ottamaan puutarhassa kuvan, jossa näkyy kaksi eri kukkaa! (Siis ilman, että kuvassa näkyy puoli pihaa). Skumppapullo esiin!

Lapsuudenkotini vanhoista keisareista ei vielä näy mitään, mutta punaisen villin penkin keskellä nousee 'Vivaldi'.

Saman penkin reunalla tyyppi, josta ei voi erehtyä, yhtä oudon näköinen joka vuosi: 'Aureomarginata'.

Kun täällä päässä pihaa ollaan, tsekataan myös tarhajouluruusut huussin takana. Siellä on vihreitä ja taaempana punaisia kukkanuppuja hitaasti nousussa. Näyttäisivät kauniimmilta, jos leikkaisi vanhat lehdet pois, mutta olen tosi huono sellaisessa hifistelyssä.

Tästä näyttää tulevan tosi hyvä jouluruusujen siementaimien kukintavuosi. Huomaan kukkavarsia nousussa siellä sun täällä.

Vähänkö kutkuttavaa ja jännittävää, toivon vain, että niitä ei syödä! Tänään pihalta löytyi kaksi tuoretta peuranpapanakasaa.

Ihania kevätbongauksia sinullekin!

PS. Kuukauden kalenteripoikapostaus on vieläkin tekemättä... asia on jatkuvasti mielessä, mutta tässä kuussa on pihalla tapahtunut niin paljon... lupaan postata kalenteripojan huomenna tai ylihuomenna!

Atsurihelmililja – Muscari azureum

Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis

Kääpiötulppaani – Tulipa turkestanica

Lumikello – Galanthus

Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana

Pikkusinililja – Scilla bifolia

Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Turkinlumikello – Galanthus woronowii

Hommansa kullakin

 Olemme kaikki rehkineet viime päivinä, kun on ollut niin otolliset kelit.

Otin tänään hommakseni ojankaivuun navetan takaa. Yritin sitä jo joitakin viikkoja sitten, mutta maa oli jäässä.

Tänään onnistui! Muutama kivi nousi sitä mukaa kuin oja eteni, kokosin niistä pientä kivimuuria ojaa myötäillen, kun en tähän hätään muutakaan keksinyt. 

Tähän aikaan vuodesta kaikki näyttää niin toivoa herättävän helpolta ja siistiltä. Kuvassa näkyy villiä taikinamarjan rehotusta, lisäksi tuo rinne on vadelmaviidakko kesäisin. Mutta nyt aloin jo suunnitella, mitä kaikkea tuohon muurin taakse istuttaisin, ikään kuin paikka ei olisi täynnä juolavenhän ja nokkosen juuria.

Navetan ylärinteen puolelta on alin hirsi mädännyt pois, kuten kuvasta voi nähdä, hirret retkottavat. Navetallakin on siten kengitys joskus edessä.

Tänään ei maasta löytynyt muuta kuin lasin- ja posliininsirpaleita, jotakin muovia, pätkä vanhaa sähköjohtoa ja paksu kolmionmallinen rautalevy, jollaisen olen löytänyt ennenkin. Lienee joku vanhan maatalouskoneen osa.

Ystävillä on jemmassa muutama iso ikkuna, joista on jo vuosia ollut puhetta. Ajattelen joskus rakentaa kasvihuoneen navetan länsipäätyyn, mutta se vaatii navetan kengittämistä ensin eli tapahtuu hamassa tulevaisuudessa.

Nyt tulin kuitenkin ajatelleeksi niitä ikkunoita ja lampsin mittanauha kädessä ystävien luokse. Ikkuna olisi juuri passeli kansi uuden laatikkoni päälle, kun siinä on tuo korkeampi takaseinä, tuumasin, ja niinpä olikin, kuin varta vasten mitoitettu kahdelle ystävien ikkunalle!

En olekaan aiemmin päässyt viljelemään tällaisessa katetussa kohopenkissä. Nyt laatikkoviljelyharrastukseni kohosi uusiin sfääreihin.

Muita hommia ovat olleet aidan suoristus romahtaneilta osin ja tihennys entisestään, jotta joskus pääsisin peurattomaan tilanteeseen. 

Sain syksyllä naapurilta kasan luumupuun rankoja, kun hän raivasi luumutiheikköään. Olen pikku hiljaa niitä käyttänyt, mutta talven yli oli pihassani aimo pino luumunoksia. Myyrät ovat pitäneet juhlia ja ystävällisesti kuorineet rangat sekä jättäneet papanat tilalle. Heillä on ollut tosi hyvä talvehtimispaikka kasassa!

Vesimyyrästyskausi on myös aloitettu. Nämähän ovat pitkähäntäisiä ja rotan kokoisia, joten varsin helppo erottaa metsä- ja peltomyyrästä. Kuvassa häntä on jotenkin oudosti kiemuralla, mutta pitkä se on.

Myyrästäjä lakisääteisellä tauolla.

Ransu sen sijaan keskittyy hönöilemään. Tässä mirrinmintun kimpussa...

... rouskis...

... ja tässä kissanmintun kupeessa.

Tänään oli niin lämmintä ja yöstäkin oli luvassa lämmin (nyt kello on 23 ja mittarissa lähes +6), että uskalsin raottaa syksyllä istutettujen arkojen pensaiden ja puiden talvisuojia. Tämä heisi, Viburnum × bodnantense 'Dawn', on kokeilulaji, jonka talvenkestävyydestä Suomessa en löytänyt mitään tietoa. Niinpä käärin tämän talveksi repaleisten kevytpressujen sisään ja toivoin parasta.

Nyt otin pressut pois, mutta suojaverkot saivat silti jäädä, sillä peurat syövät heisiä liiankin hyvällä ruokahalulla. Tiheämpi verkko toivottavasti suojaa tuulelta, jos tulee kylmä viima. 

Tämähän on täynnä nuppuja!

Nupuissa voi jo erottaa vaaleanpunaista väriä. 'Dawn' on vaaleanpunakukkainen ja tavattoman tuoksuva lajike. Brittein saarilla tämä heisi kukkii talvella, joten en tiennyt yhtään, mitä nupuille käy, jotka syksyllä jo olivat oksille ilmestyneet. Enpä olisi uskonut, että ne näin hyvin selviävät edes pressujen suojissa. Nyt ne ovat lähes kukintavalmiit!

Mahtipäivä, siis. Toivottavasti teillä on yhtä ihanaa!

Kissanminttu – Nepeta cataria

Mirrinminttu – Nepeta × faassenii

Puronvarsipuutarha

 Olen onnekas, sillä tontillani on virtaavaa vettä – ainakin keväisin ja syksyisin.

Saunanpäädyn kosteasta kohdasta en ole aiemmin julkaissut kevätkuvia, koska siinä ei ole ollut keväisin mitään kiinnostavaa. Nyt on, sillä vuosi sitten sain ahaa-elämyksen ja siirtelin tähän lumikelloja ja muuta keväällä kukkivaa. 

Kuvassa erottuu huonosti pari tupasta puistolumikelloa. Niiden kaverina on valkokukkainen kerrottu tarhajouluruusu, joka ei vielä ole kunnolla noussut maasta.

Eilen ilahduin suuresti, kun huomasin myös yhden talventähden kukan! Olin siirtänyt sitäkin, mutta en muistanut tarkkaan, mihin, enkä etenkään tiennyt, viihtyykö se. Tämän kanssa samalla penkalla kasvaa korkea lumikelloristeymä 'S. Arnott'.

Ihana talventähti! Leveistä varsilehdistä ja siitä, että tämä on siementaimi, päättelen sen olevan italiantalventähteä. Mutta kuten lumikellot, myös tämä risteytyy ja usein mukulana myydäänkin risteymää. Risteymä on usein steriili, ainakin se yleinen tubergenii.

'S. Arnott' -lumikellot ja tänään jo kaksi talventähteä! Aika hyvä suksee, kun ottaa huomioon, että nämä on vasta vuosi sitten istutettu.

Aurinkoisen alkupäivän jälkeen iltapäivällä tuli sumu. Kuvista tulee parempia tasaisessa valossa, niinpä menin ottamaan uudet kuvat. Talventähdet tosin menevät heti suppuun, kun aurinko häviää, kuten kuvasta näkyy.

Otin myös haravan esiin ja haravoin moskat purosta pois. Jokakeväinen lempipuuhani, onneksi ojia riittää! Yritän saada myös tonttiani sivuavan pitkän tienvarren ojan putsattua useimpina vuosina. Sitä möhnää on niin ihana haravoida ylös ja samalla katsoa, kuinka vesi alkaa solista.

Tässä puron alkupäässä vasemmalla kasvaa kerrottu rentukka. Siitä pystyy jo erottamaan pieniä lehdenalkuja. Saman puolen lumikellotuppaita voi juuri ja juuri havaita kuvan vasemmassa reunassa.

Sama kohta toisesta kuvakulmasta. Olen aivan hurmaantunut tähän puronvarteen ja mielessäni jo näen lukuisat tarhajouluruusut sekä vaaleankeltaisen, aikaisen etelänkevätesikon! Sen siemeniä jo tähän ripottelin, mutta voisin vielä siirtää muutaman siementaimen, jos niitä saa jo kaivettua maasta. Kasvavat saunan pohjoispuolella, missä on varmaan vielä umpijää.

Puu on japaninlehtikuusi, käpyisiä oksia voi hahmottaa etualalla.

Puron lähellä on paikka, jonka olen ristinyt kosteaksi kevätniityksi. Tässä kasvaa paljon sipulikukkia. 'Flore Pleno' -puistolumikellojen jakaminen viime vuonna näyttää olleen kannattava teko. Alkuperäiset tuppaat kukkivat yhtä runsaina kuin ennenkin, niistä ei jakamista edes huomaa. Mutta nyt lumikelloja on muuallakin, ja jokainen rypäs tuottaa muutaman kukan!

Myös lipputangon (nyk. humalasalko) toisella puolella on pieniä ryppäitä kerrottua puistolumikelloa. Mahtava menestys, joka demonstroi hyvin sen, miten hienosti lumikellot selviävät siirrosta, jos sipuli ei pääse yhtään kuivumaan – nämähän kaivoin maasta ja istutin saman tien toisaalle viime vuonna kukinnan jälkeen.

Loppuun vielä kuva ihan muualta, muotopuutarhasta. En ollut edes huomannut 'Roseus' -tähtisahramien nuppuja, kun olin aamupäivällä puhelimessa ja katsoin keittiön ikkunasta ulos. Aloin änkyttää ja hihkua. Sieltä loistivat avautuneet kukat! Sellaisia nämä ovat, tähtisahramit, näiden nuput ovat todella kapeita puikkoja. Kukat myös menevät suppuun pilvisäällä tai sumussa, kuten iltapäivällä kävi.

Etelänkevätesikko – Primula elatior

Italiantalventähti – Eranthis hyemalis

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi

Puistolumikello – Galanthus nivalis

Rentukka, kerrottu – Caltha palustris 'Plena'

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Tähtisahrami – Crocus tommasinianus