Tuesday 8 May 2018

Retki hyljesaarelle

Eräänä päivänä, kun olin ensin ottanut maanäytteitä pitkin tilan laitumia ja peltoja ja sen jälkeen vielä kiertänyt muutaman tunnin lenkin yhdellä niemellä lunneja etsimässä, tuli houkutteleva retkitarjous: vastapäiselle asumattomalle Linga Holm -saarelle oli menossa porukka etsimään merihanhen pesiä.

A Trip to Seal Island
Linga Holm is an uninhabited island just across the water from Midgarth, my friends' farm on Stronsay. I had a chance to join a search party for greylag goose nests. The small island has a big seal population. What a memorable visit!

Äiti on kylläkin aina opettanut, ettei veneessä saa seistä...

Näin Linga Holmin sadat hylkeet ensi kertaa pienkoneesta viime syksynä. Tällä visiitillä saari sattui olemaan vastapäätä ystävieni tilaa, joten näitä sai kiikaroida joka päivä. Uteliaimmat tulevat veteen katsomaan poneja ja ihmisiä rannalla.

Kun rantauduimme, hylkeet joutuivat pakenemaan veteen, mutta jäivät siihen rannan tuntumaan pärskimään ja puhkumaan selvästi harmistuneina. Ne päästävät samanlaisia purhahduksia kuin hevoset, tulkitsimme ne hylkeiden kirosanoiksi.

Kiersimme saarta noin kymmenhenkisen porukan voimin parin tunnin ajan. Ei tuntunut väsymys jäsenissä näissä maisemissa, eihän tuolla voi kuin leijua.

Myös saaren toisessa päässä oli hylkeitä, nekin katsoivat parhaaksi siirtyä rannalta mereen. Tuntui ikävältä keskeyttää niiden iltaköllöttelyhetki.

Merihanhien pesiä ei löytynyt kovin montaa. Ruoho oli vielä lyhyttä kylmän alkukevään jäljiltä. Hanhet tekevät pesänsä mieluummin korkeampaan heinikkoon.
Merihanhipopulaatio on lähes kaksikymmenkertaistunut viimeisten 20 vuoden aikana Orkneyllä. Sitä on istutettu metsästämistä varten ja sitten kanta on ryöstäytynyt käsistä. Siksi merihanhen lisääntymistä yritetään nyt kontrolloida metsästämällä sitä runsaasti. Pesien laskenta on tärkeä osa seurantaa.


Tällaisia pikkuruisia orvokkeja tuli vastaan, tämä muistuttaa kovasti suo-orvokkia. Netistä löytyy kasvilistoja, joiden mukaan tätä esiintyy Orkneyllä. Aikainen kukinta-aikakin täsmää suo-orvokkiin.

Mitkä maisemat iltakävelylle!

Palattuamme venerantaan olivat hylkeet yhä vedessä odottamassa, että häivymme.

Nämä ovat halleja, kirjohylkeillä on kapoisempi kuono ja vaihtelevampi väritys.
Höpöt hylkeet, seuraavaksi ne saivat jäädä rauhaan omalle luodolleen, jolla tuskin käy ketään kuukausiin tai vuoteen.

Linga Holm farmilta käsin nähtynä. Oli mukavaa päästä tepastelemaan sen ympäri.


Halli, harmaahylje – Halichoerus grypus
Suo-orvokki – Viola palustris

13 comments :

  1. Olipa tosiaan mielenkiintoinen retiki hyljesaarille ja tottakai hylkeet kiroilevat, niin minä ainakin voisin ehkä tehdä samassa tilanteessa. Hauskan näköisiä nuo pyöreät päät vedessä! Hanhien kanssa varmaan on ongelmaa, jos ne noin ovat päässeet lisääntymään, aivan kuin valkohäntäpeurojen kanssa tuolla Vesilahden suunnalla, niitä on siellä niiiiin paljon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hylkeillä on niin ylellinen oma rauha tuolla (lukuunottamatta pienen vuorokoneen yli lentämistä pari kertaa päivässä), että niille tuo oli varmaan törkeää kotirauhan rikkomista.
      Metsästystä varten eläinlajin istuttaminen ja sen jälkeinen homman hallinnasta riistäytyminen kuulostaa niin surullisen tutulta.

      Delete
  2. Olipa mielenkiintoinen retki hyljesaarelle! Kiva, kun kerrot näistä, niin mekin pääsemme mukaan. :)

    ReplyDelete
  3. Tuo on unelmaa saada kokea nuo hylkeet, karut saaren rannat, ja alati huokaava ikuinen meri. Kunpa vain...

    <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. On unelmaa, siksipä pitikin lähteä nyt jo toisen kerran, eikä varmasti jää viimeiseksi.

      Delete
  4. Juu, uskon hyvinkin niiden hylkeiden päästäneet muutamat valitut sanat! Kuka sitä illalla tahtoo enää kylmään veteen! Nyt mä näyn törmäilevän venejuttuihin vähän siellä täällä tänään!

    ReplyDelete
  5. Pullervon webbikamera toimii myös taas!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, siitä tuli oikein tiedote sähköpostiinkin. Pullervo ♥

      Delete
    2. No siellähän se parhaillaan köllöttelee ilta-auringossa ja rapsuttelee itseään :-D

      Delete
  6. Voi että, pärskivä ja puhiseva hylje ♥ Kyllähän se ketä tahansa harmittaa, jos hyvää köllöttelyä tullaan häiritsemään! Onneksi sitä ei tuolla ilmeisesti tapahdu kovin usein :D

    Minä en ole koskaan tainnut nähdä hyljettä luonnossa. En ole merien rannoilla aikaani viettänyt. Enkä Saimaalla liioin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi hylkeet saavat olla omassa rauhassaan taas. Ei täällä saaristossakaan näe niitä kuin aniharvoin. Vietin monta kesää Utössä aikanaan, sielläkään en onnistunut näkemään yhtäkään hyljettä ennen kuin ystävä vei veneajelulle uloimmille luodoille, siellä niitä oli.
      Yhteysaluksessa pitäisi varmaan kytätä meren pintaa silmä kovana, jotta näkisi hylkeen. Siksikin Orkney-saaret ovat ihan mielettömän upea luontoelämys.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!