Kukkia ja pörisijöitä

Nyt seuraa sekalainen kokoelma kaikenlaista kukkivaa sekä paahdepenkissä että muotopuutarhassa. Helminukkajäkkärä on alkanut kukkia valkoisin pallukoin. Kukissa pörisee kukkakärpäsiä ja muita surraajia jatkuvasti.

Some flowers in sunny spots...

Sinipellava kukkii salkoruusun lehtien vieressä paahdepenkin tänä keväänä istutetussa päässä.

Jalomalva 'Purpetta' on tavallisia malvoja huomattavasti pienempi. Tämä on tehnyt itselleen siementaimen, jonka älysin viime kesänä jättää kitkemättä, vaikka se muistuttikin jotakin rikkaruohoa. Nyt näitä kukkii samassa penkissä kaksi! Saa tulla lisääkin, kiitos.

Ehkä kaikkien aikojen lempparilaukkani on pallerolaukka. Ohut ruoholaukkamainen varsi ja hurmaava Pinot Noirinpunainen pieni kukkapallo sen päässä, koko ihanuus on alle polvenkorkuinen.

Valmiina taimina keväällä hankitut jättiverbenat ovat alkaneet kukkia. On niin sääli, että tämä ei ole Suomessa perenna eli ei talvehdi. Pitää muistaa ottaa siemeniä talteen, tai sitten ostan tätä jatkossakin valmiina taimina. Tämäkin on pörriäisten suosima kasvi.

It is such a shame that Verbena bonariensis does not survive our winters. This year I bought them in pots, growing from seed would require an early start and some space for the seedlings.

Endless Summer -hortensia kasvaa aika aurinkoisessa paikassa, vaikka viihtyisi paremmin varjommassa. Iltapäivisin tämä kyllä saa vaahteran varjon ylleen. Mutta sijainti talon eteläseinustalla on hyvä talvenkestoa ajatellen ja hyvinhän tämä näyttää talvien yli pärjänneen. Kukkatertut ovat valtavia ja alkavat lurpottaa heti kun muutamaan päivään ei ole satanut. On jännittävää, että takimmaiset kukkatertut ovat sinisempiä kuin muut.

Despite recent rains there is someone who would appreciate more... this one will have two arches with some climbers for better shade in future years.

Ystävän lähettämät unikonsiemenet ovat nyt saaneet koko ruukullisen kukkimaan. Miten yhdestä kukkaruukusta voikin nousta näin monta kukoistusta? En yhtään harventanut taimia, olen siinä toivottoman huono. Antaa kaikkien kukkien kukkia, ja niin ne näköjään tekevätkin. Hämmästyttävää.
Muhkeaa päivänjatkoa!

Endless Summer -hortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä 'Bailmer'
Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Jättiverbena – Verbena bonariensis
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Sinipellava – Linum perenne

Edistystä myös ulkopuolella

Vuosi sitten talo sai uudet seinälaudat. Tuoreen puun kanssahan on niin, että sitä ei saa maalata samana vuonna kuin se on kaadettu. Moni kannusti edelliseen kirjoitukseeni sanomalla, että hiljaa hyvä tulee. Se on ihan totta ja tällaisia taukoja tulee pakostakin, kun pitää odottaa puun kuivumista. Pakolliset tauot tekevät henkisesti niin hyvää! On mahtavaa, kerta kaikkiaan, että on jotakin jota ei saa vielä tehdä!

The new cladding, a year ago.

Sellaisia asioita kyllä riittää, mitä olisi hyvä saada tehtyä niin pian kuin mahdollista. Kuten ikkunat. Taloni vintin tästä päädystä puuttui kunnollinen ikkuna kokonaan. Nyt ensimmäinen vintti-ikkunoista on valmis ja sain sen asennettua viikko sitten. Sain jopa ikkuna-aukon sisäpuolelle naulatut ikkunankorvikkeet (vanhat ikkunat vaakasuunnassa) ehjinä laseineen pois! Se on tuuletuksen paikka, sillä vanhat kokonaiset ikkunaruudut vedettyä lasia ovat arvokkaita. Yksi lasi oli kylläkin rikki ja ne loputkin helisivät, mutta eivät onneksi pudonneet irrotettaessa. Tarvitsen laseja kunnostaessani alakerran ikkunoita.

There are so many windows to repair. I finally got a new attic window in place!

Koska ikkuna puuttui ja toisenkin päädyn ikkuna oli rikki, tilasin uudet puusepältä ja otin niihin mallin erään vanhan talon mukaan Kuusistossa. Se on koristeluista päätellen samaa ikäluokkaa kuin oma taloni (esim. kuvassa näkyvät hieman veistämällä koristellut kattopalkit, leveät räystäät ja sahareunainen seinän yläosan panelointi).
Paneelia pitää vielä uusia, räystäslaudoista nyt puhumattakaan, mutta on silti mukavaa, että rikkinäisestä ikkunasta ei enää sada sisään. Tämä myös istuu tiiviimmin seinää vasten kuin ne aiemmat korvikkeikkunat, jolloin puu niiden alla olisi vähitellen lahonnut. Laitoin ikkunan alle myös tippapellin.

Nyt on seinät (alaosassa) maalattu ja viimeisenä työnään pojat nostivat pari ikkunankarmia paikoilleen. Toisen niistä alakulmat korjasin itse eikä karmi edes hajonnut nostettaessa ja paikoilleen laitettaessa, vaikka olin siihen henkisesti täysin varustautunut.
Enää kaksi karmia korjattavana sekä lukemattomia ikkunoita...

Makuuhuoneenkin ikkunankarmi saatiin paikoilleen, kuvassa vasemmanpuoleinen kamari. Pojat kantoivat myös sisäovet navetasta ja laittoivat paikoilleen. Työ hyvin suoritettu!

The workmen carried the inner doors back and fixed them in their places.

Ovien rapsuttaminen ja uudelleen maalaaminen ei todellakaan ole työlistalla kärkipäässä. Tulee aikanaan olemaan mielenkiintoista nähdä niiden eri värikerrostumia. Valkoisen alla on nähtävissä ruskean sävyjä, tummempaa reunoilla ja vaaleampaa paneeleissa.

Lopuksi tiedotus Ransun katoamisesta eristekerrokseen huolestuneille: poika voi hyvin eikä hävinnyt ekovillaan! Tässä kuvasarja sahapukin tappamisesta toissapäivältä.

And finally Ransu, who did not disappear forever in the isolation layer under the floors. Here he is, killing a sawhorse!

Heinäkuun aikaansaannos

Kuukausi sitten talossani näytti tältä. Maata, vanhaa multapenkkiperustusta, oli kaivettu kolmen vuoden ajan ja kiviä pyöritelty ulos talosta sen mitä jaksettu, mutta tyhjennettävää oli vielä, muun muassa uunin korjauksesta jäänyt kasa tiiliä, puutavaraa ynnä muuta. Ja sitä maata piti kaivaa yhä vain. Onneksi ihana ystävä auttoi tyhjentämään taloa juuri heinäkuun kynnyksellä ennen kuin restaurointipojat tulivat hommiin.

One month – one floor! With underfloor heating. (Not in operation yet).

Nyt näyttää tältä (tuvassa). Näiden kuvien väliin mahtuu paljon! Rossipohjan rakenteen jo aiemmin kerroinkin, jatketaan nyt siitä mihin tiivislaudoituksen ja huokolevyjen sekä ilmansukupaperin jälkeen jäätiin.

Pohjan ilmansulkupaperin päälle puhallettiin 30 cm:n kerros ekovillaa (selluvillaa). Sen päälle laitettiin toinen kerros ilmansulkupaperia, joka niitattiin tiiviisti kiinni vasoihin. Vasojahan on tässä kaksi kerrosta ristikkäin, kakkoskutosta eli eristekerroksen paksuus on kaksi kertaa kuusi tuumaa = noin 30 cm.
Paperin päälle tulivat alumiiniset lämmönluovutuslevyt, jotka kuuluvat lattialämmitysjärjestelmään, jonka valitsin. Kuvassa työhuone, siis tuleva sellainen.

My future office!

Lämpötekniikkaliikkeestä kävi virallinen asentaja laittamassa letkut valmiiksi asennettuihin levyihin. Jakotukki eli se paikka, josta lämmin vesi tulee, tulee olemaan tämän sisääntulo-oven vieressä mutta vasta sitten, kun kuisti ja siihen liittyvä kylpyhuonekin rakennetaan. Letkut saavat siihen asti olla tyhjinä.

Työhuone valmiiksi letkutettuna.

Lattialankut tulevat välittömästi lämmönluovutuslevyjen päälle. Levyissä on urat letkulle ja ne ovat suoraan vasojen päällä kiinni, mutta vain toisesta reunastaan. Tällaisen ohjeen saimme. Alumiinikin laajenee ja supistuu lämmönvaihteluissa. Niihin kohtiin, joissa letku menee vasan yli, olivat pojat valmiiksi kaivertaneet urat. Yritimme valmistella letkun reittiä niin paljon etukäteen kuin mahdollista, sillä yhteysalusten aikataulut mahdollistivat asentajalle vain neljän tunnin vierailun.
Kunkin lankun pohjassa on sen numero, tässä laitetaan jo makuuhuoneen lankkuja kohdilleen.

Each board was numbered when they were lifted so that they could now be put back in exactly the right position.

Siinä se on, makuuhuone. Lattialankut ovat kosteita pesun ja sateiden johdosta eivätkä ne navetan uumenissakaan ehkä niin kovin kuivassa tilassa olleet. Ne saavat nyt kuivua siinä vuoden ennen kuin alan miettiä paikkausta ja kiinnitystä. Niitä ei kiinnitetä kovin tiukasti, sillä lattia elää vuodenaikojen mukaan muutenkin mutta etenkin, jos sen alla on lämmitys.

Vielä toisesta suunnasta. Nämä lankut oli maalattu ruskeiksi, joten pesin nämä mäntysuopaliuoksella ja juuriharjalla.

My future bedroom.

Tuvan lankut kuurasin muutamaan kertaan pellavaöljysuovalla. Enkä ole siitäkään vielä sen tarkemmin kirjoittanut, tosin ei se vaikeaa ole. Ehkä vielä palaan siihen.
Väsynyt mutta onnellinen.
Hyvää yötä!

Uutta metsäpuutarhassa

Poikkesinpa päivänä eräänä Vakka-taimeen Pyhärantaan. Oli nimittäin asiaa Turun Pitkämäkeen ja siinähän on Pyhäranta ihan vieressä... ainakin sellaisen kantilta, jolla on palava halu käydä erikoistaimistolla ostamassa tiettyjä kasveja!
Kuvassa edelleen kukkiva kyläkurjenpolvi 'Splish-Splash' ja keltakiurunkannus.

I got some new plants for the woodland border.

Vakka-taimi on Pyhärannan Ihodessa toimiva erikoistaimisto, josta saa sellaisia herkkuja ettei mistään muualta (Suomesta). Ostin heiltä viime syksynä muun muassa tämän lännenpagodikanukan. Se kasvaa noin kolmimetriseksi, oksat ovat kauniisti vaakasuoraan levittäytyvät.

Viime syksynä Vakka-taimen Vesa Muurinen yritti kovasti myydä minulle kanadanliljaa. Nyt ymmärsin miksi. Sehän on aivan upea! Ostin kaksi kappaletta.

The first new acquisition is Lilium canadense. A sweet orange addition to lighten the shade.

Tätä en voinut lainkaan vastustaa: valkokonnanlilja.

I could not resist the Tricyrtis macropoda.

Istutussessioon kuului myös hieman siirtelyä. Siirsin oranssinkeltaisena kukkivan kirjoesikon tähän päätyyn penkkiä, missä se sopii värimaailmaan paremmin – sen sävy on sama kuin kanadanliljoissa. Metsäpuutarhapenkki on vaahteran varjossa.

Kanadanlilja tumman syyskimikin vierellä.

Etualalla siirretty kirjoesikko, heti sen takana mm. soreahiirenporras 'Lady in Red' ja juuri istuttamani valkokonnanliljat. 'Lady in Red' -lajikkeen lehtiruotien pitäisi olla punertavat, mutta sitä ei juuri huomaa. Ehkä sitten vähän vanhempana...
Posliinikukka ulkoilee ja kukkii kesän ajan vaahteran alla. Sidoin sen pitkät liaanit puuhun.

Vaahteran alla on vaikea paikka kasvaa, sillä sen juuret ovat pinnassa ja puu vie veden ja ravinteet. Yksi on pärjännyt tässä loistavasti: viime syksynä Vakka-taimesta hankittu tuoksukeltavirma. Tässä se on kimikin vasemmalla puolella ja alkaa juuri kukkia.

A Patrinia triloba has done remarkably well in the dry conditions under a Norway maple. Hence I went to the same nursery and bought a few more.

Minusta nämä kaksi ovat täydellinen pari! Kellanvihreät värit nousevat varjosta hyvin esiin. Tummat häviävät, mutta ehkä kimikki nyt keltavirmojen ympäröimänä erottuisi paremmin. Toki luonnossa se näkyykin mukavammin kuin näissä kuvissa, riippuen valosta.

Pienen kiven toisella puolen huomasin yllätyksen, kun leikkasin alkukesällä kukkineiden perennojen varret: rotkolemmikki 'Silver Wings' ja amerikankullero ovat ryhtyneet kukkimaan uudestaan!
Aurinkoista päivänjatkoa!

Amerikankullero – Trollius laxus
Kanadanlilja – Lilium canadense
Keltakiurunkannus – Pseudofumaria lutea
Kirjoesikko – Primula × bullesiana
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Lännenpagodikanukka – Cornus alternifolia
Soreahiirenporras – Athyrium filix-femina
Tuoksukeltavirma – Patrinia triloba
Valkokonnanlilja – Tricyrtis macropoda

Unikon pamahdus

Ystävän lähettämät unikonsiemenet olivat peräisin vanhalta rouvalta. Viskelin niitä keväällä ensin tähän ruukkuun ja vasta myöhemmin suoraan kukkapenkkiin mullan pinnalle. Unikonsiemenet ovat niin pieniä, että niitä ei tarvitse peitellä mullalla.

Olen joka päivä käynyt kurkkaamassa suurimman unikon kukkanuppua. Eilen se oli jo noussut kohti taivasta ja alkoi paljastaa sisältöään. Terälehtiä näyttäisi olevan hurjan paljon, ihan kuin joku olisi tunkenut kukkanuppuun kokonaisen laskuvarjon!

Tänään se sitten aukesi! PAM!

I just love this poppy that a friend of mine sent seeds for. She got them from a little old lady.

Unikkoruukku on talon kulmalla muotopuutarhan reunalla. Sainpa hyvän tekosyyn laittaa taas uuden kuvan muotopuutarhasta!
Kaunista illanjatkoa!

Kukkea heinäkuu ja sen ruusut

Huussin kukkapenkin punaiset liljat ja 'Nippon Beauty' -pionit

It is the end of July and there is lushness everywhere. Some rainy days provided plenty of moisture for the plants.

Saman kukkapenkin etummaisena on apteekkarinruusu. Tämä tuoksuu huumaavasti.

I love my little Red Rose of Lancaster. It travelled from Peter Beales to Staplehurst, then to the Loire Valley, then to Helsinki and now it has lived with me on the island for five years and has finally been able to establish well.

Tontin mukana perimäni mysteeriruusu kasvaa entisen Petronellan talon reunalla, josta on enää kivijalka muistona. Tämäkin ruusu kukkii heinäkuussa.

This old mystery rose grows in my garden by a former house of which only a footing remains.

Petronellan mysteeriruusu on vanha, joku kirkonruusu ehkä, ja todella tuoksuva kuten vanhat ruusut yleensä. Se on levittäytynyt kuivalla paikalla muutaman neliömetrin alueelle, jossa sen varsia kohoaa heinikosta siellä täällä. Ylläpidän siinä ketoa, mutta jätän tietenkin ruusut niittämättä.

Vanha on tämäkin, mutta laji ja lajike ovat tiedossa, sillä olen tämän itse istuttanut: portlandruusu 'Comte de Chambord'.

David Austin -ruusu 'The Pilgim'.

Sen kukan reunalla voi havaita punaisia pilkkuja. En tiedä, onko niistä haittaa, mutta soman näköisiä kauneuspilkkuja ne ovat.

Portlandruusu ja David Austin -ruusut kasvavat muotopuutarhassa, tässä etualalla näkyy neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'. Takana häämöttää restaurointipoikien teltta, he ovat nyt viimeistä viikkoa töissä! Onpa heinäkuu kulunut nopeasti.

My English Garden now. The carpenters have their own tent where they sleep, in the background. This is the last week they're here, then it's over for this summer!

Tässä vielä neilikkaruusu lähempää. Sen kaveriksi on avautunut Citronella-liljoja.

Sanoin tuossa aiemmin David Austin -ruusut, sillä niitä on kaksi. Tässä toinen, 'L. D. Braithwaite'. Sen ympärillä kukkivat mustalaukat. Toivottavasti Braithwaite tuosta aikoo joku päivä kasvaa, näky on vähän hassu kun laukat ovat yli puoli metriä korkeammalla.

Oliko siinä jo kaikki?
No ei tietenkään. Rakastan ruusuja. Muotopuutarhan köynnöskaaressa kukkii verenpunainen 'Flammentanz'.
Kukkeaa päivänjatkoa!

Apteekkarinruusu – Rosa 'Officinalis'
'Flammentanz' kuuluu Loistoköynnösruusu-Ryhmään
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä