Thursday 10 February 2011

Loikkari

Ransun hyökkäykset ovat usein aika suuria loikkia saaliin eli Mustin kokoon nähden. Ransu on kaikista karvoistaan huolimatta kevyt ja siitä on hyötyä, kun aikoo lentää liito-oravan tavoin saaliinsa kimppuun.

Ransu is still more lightweight than Musti and tends to go for air attacks.

Musti raskaampana vetää oikeaa suoraa ja vasenta koukkua vyön alle.

Jousi jännittyy...

...piuuuunnng!

Ransulla oli sama tyyli jo ihan pienenä. Pikkuisen ylimitoitettu halaus!

Osaavat ne silti kumpikin loikkimisen jalon taidon. Yhteishepulit on parhaita!

28 comments :

  1. Voi että kun nauratti! Nuo nyrkkeily-kuvat varsinkin!!

    Meilläkin on pieniä liito-oravia asustellut, mutta kokoa kasvettuaan se liito-oravamaisuus on pikkuisen kaikonnut elkeistä. Yhä silti loikitaan ja pompitaan :)

    ReplyDelete
  2. Painovoima ei tunnu vaikuttavan kissanpentuihin :-)

    ReplyDelete
  3. Voi että mä nauroin tuota nyrkkeilykuvaa, jossa Musti pitää Ransua yhdellä tassulla loitommalla. Just sellainen "kokemus vastaan into" -asetelma: riehu sää lapsi tuota vasten, mutta älä loukkaa itteäs.

    Musti on mun idoli!!

    ReplyDelete
  4. ...ja noita talojen vaihtuvia kuvia on sitten mielenkiintoista seurata. Tunnelmallinen otos nykyisestä kodistasi: valo ikkunassa näyttää hyvin, hyvin kutsuvalta.

    ReplyDelete
  5. Mukavia kuvia kaveruksista! :)

    ReplyDelete
  6. On ne sellaiset veljekset, onneksi heillä on toisensa. On ainakin huushollissa joku joka ymmärtää ;-)
    Musti onkin erikoishieno kissa!
    Vaihdan aika usein noita talokuvia, aina kun tulee vastaan joku sopiva. Tämä rintamamiestalokuva on kahden vuoden takaa, jolloin oli kostea ja vähäluminen talvi. Ihan samaa minäkin ajattelin kun näin tuon näyn; ulkona oli raaka kostea kylmyys ja valo olohuoneesta vielä tavallistakin houkuttelevampi! Kamera oli mukana, kuten melkein aina.

    ReplyDelete
  7. Voi ei, mitkä reteät veljekset!
    Tuo viimeinen kuva on niin ihanan riemukas.

    ReplyDelete
  8. Niin se on; oikein hiihtolomakuva! Talven riemuja.

    ReplyDelete
  9. Voi ei, mä en kestä näitä ihania kaveruksia! :D Nauran vedet silmissä täällä. Ransu on aika hupaisan näköinen tokassa kuvassa.

    ReplyDelete
  10. Joo, siinä Ransun kaikki poski- ja kaulakarvat sojottaa taapäin ihan kuin sen edessä olisi tuulikone :-D

    ReplyDelete
  11. Ihanat hepuliittorit <3 Viimeisessä kuvassa näkyy Mustillakin olevan oravan häntä lainassa :)

    ReplyDelete
  12. Voi vitsi miten ihanat kuvat! Melkoiset kaverukset!! :D

    ReplyDelete
  13. Niitä on ihana seurata kun niillä on välillä niin hauskaa :-)
    Mustinkin häntä on kunnioitettavissa mitoissa hepulissa ja varsinkin silloin, kun saarella liikkuva leikkaamaton kolli tulee pihallemme. Silloin Musti murisee ja tulee sisälle selkäkarvat pystyssä kuin dinosauruksen selkäevät, ja häntäkin on yhtä paksu kuin Ransun!

    ReplyDelete
  14. Mä en ole aina ihan samaa mieltä kissojen kanssa niistä yhteishepuleista. Kuten esimerkiksi tänään kun meno alkaa olla kahden sisäpäivän päätteeksi jo aika hurjaa. Vaarassa on jo sisustus ja ihmiset :D

    ReplyDelete
  15. Ulkoilulla ja hepulien määrällä on selvä yhteys. Kylmällä säällä tai kaupungissa ollessamme sisähepulit ovat tosiaan meilläkin vaaraksi kaikille ja kaikelle :-D Silloin on kyse todellisista liito-oravista.

    ReplyDelete
  16. Ihanat kuvat ja musiikkina viimeisessä "Hei laukkaratsu reima" <3

    ReplyDelete
  17. Vitsi mitä riehumista ja ravausta! Jäätyykö teilläkin nyt tassut? Meillä jäätyy ja kaadutaan kyljelleen hankeen, mutsi sitten noukkii syliin ja kantaa kotiin.

    ReplyDelete
  18. Hehe, ei olla kaaduttu kyljelleen hankeen! Mustilla ei tunnu jäätyvän tassut mutta mulla jäätyy! Nostelen niitä ja nuolen lämpimiksi, ja sitten nau'un sydämeenkäyvästi niin pääsen mamman syliin ja taksilla kotiin.
    RANSU

    ReplyDelete
  19. Ransu, you're my man! Ollaan samassa tiimissä, nimittäin söpötiimissä sanoo mutsi.

    ReplyDelete
  20. Jeh! Untuvamasujen söpötiimi!
    RANSU

    ReplyDelete
  21. Ihana tuo viimonen kuva ulkoa. :D

    Tuosta piuuuunng!-kuvasta pohdin, asetteleeko Ransukin tapapuoltaan minuutin? Annilla on aina kovin tarkkaa tuo hyökkääminen, takatassut polkee ja pylly pyörii kun on haettava oikeaa asentoa. :D

    ReplyDelete
  22. Tulkin täönne uudestaan ja nyt ajan kanssa. Kissakuvasi ovat herkullisia, minun blogissani on kanssa noita nyrkkely ja painikuvia. Eläinten kiivaita käänteitä on vaan joskus vaikea kuvata kun miiden käänteet on niin nopeita. Meilläkin nyt lauantaiaamuna oli kova ralli päällä. Istuin sohvalla kun kissat juoksi vuoronperään ylitseni. Meinasin saada sydänkohtauksen.

    ReplyDelete
  23. Ulkokuvat pojista hepuloimassa on aina ihania! Kyllä kaikki mun kissat ovat polkeneet takajalkoja ja heiluttaneet peppua pitkään ja hartaasti ennen hyökkäystä. Ei ehkä minuuttia sentään... Anni on huolellisempi hyökkääjä! Joskus valmistautuminen menee mönkään kun toinen tuleekin lähelle ja "tilanne tulee päälle", sitten on vain hyökättävä vaikka jalkojen polku olisi kuinka kesken.

    Auli; tervetuloa uudestaan! Kissoja on ihana seurata mutta todella joskus hyvin vaikeita ikuistaa. Ja mamman yli lentäminenhän on kaikista parasta! :-D

    ReplyDelete
  24. Teilläkin painitaan! :)

    Ja juostaan ulkona, vaikka on talvi, hui! Tuo alin kuva on aivan ihana! <3

    ReplyDelete
  25. Noh ehkä mä vähän liioittelin, ei Annilla varmaan minuuttia mene, mutta 45 sekunttia ainakin! ;)

    ReplyDelete
  26. 45 sekuntiakin on aika huolellinen valmistautuminen :-)
    Talvellakin ulkoillaan, reippaina.

    ReplyDelete
  27. Voi miten ihania nuo Ransu ja Musti ovatkaan. Ransusta tulee ihan mieleen meidän Kosti, on niin saman näköinen:)

    ReplyDelete
  28. Minullakin tulee teidän Kostista ja Kustista mieleen Ransu. Kuningas Karvapehvojen sukua selvästi kaikki!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!