Thursday, 17 February 2011

Ahvensaaren kaivoksilla

Kuva: Roger Seijo
Tajusin, että aina välillä mainitsen Ahvensaaren entiset kalkkikaivokset, mutta en ole tarjonnut niistä kuvaa tai kertonut sen enempää.
Kaivoksia, tai louhoksia, on kaksi, saaren pohjoisilla niemillä Kirmossa ja Kilamossa. Kummallakin niemellä on jäljellä kalkinpolttouunin piipun tyngät, Kilamon niemellä muidenkin rakennusten raunioita. Louhokset olivat osa paraislaista Partekia, jolla on edelleen suuri kalkkilouhos Paraisilla (nykyään Nordkalk).
Näkymät ovat henkeäsalpaavat, sillä niemillä on korkeita kallioita. Kasvillisuus on runsaan kalkkisuuden vuoksi mielenkiintoista, lisäksi kalkkilaivojen mukana on laiturin kupeeseen tullut joitakin vieraslajeja. Kaivoksilla pitäisikin kulkea varovasti ja luontoa kunnioittaen, mutta valitettavasti kaikki retkeilijät eivät tee niin, vaan jättävät makkarapaketit ja tyhjät tölkit grillipaikan viereen. Pitäisikin muistaa ottaa muovikassi mukaan siivoamista varten joka kerran kun käy kaivoksilla.

There's two former chalk mines in Åvensor. They are both at northernmost tips of the island, where there are higher rocky hills. There are remains of the chimneys and some other buildings. One of the open quarries forms a freshwater lake – a lovely spot for a summer dip. The views from the hills are spectacular: great for summer sunsets, then the sun really sets in the north, only to rise a couple of hours later just slightly further east.

Kilamon niemen avolouhos jäätyy talvisin, mutta kesällä tässä on upea makeavetinen järvi, jonne on kiva lähteä uimaretkelle. Tämä kuva on muuten otettu 1.1.2009. Tällaisiakin talvia on ollut!
Oikealla näkyy kalkinpolttouunin piipun alaosaa, huippu on rapautunut pois. Tässä on meri aivan vieressä – ylin kuva on otettu tuolta piipun vierestä kalliolta.

Järvi on 30–40 metriä syvä ja kesäisin ihanan turkoosi. Saaren daamit väittävät, että vesi pehmentää ihon, koska se on niin kalkkipitoista. Vesi on pitkään kylmää, sillä syvä järvi lämpenee hitaasti.

Matka Kilamon louhokselle käy pähkinälehdon kautta, joka kukkii toukokuussa täynnä kevätesikoita.

Near the quarry there's a lovely nut grove, filled with cowslips in May.

Kirmon niemellä on saaren korkein kohta. Tämä paikka on minun mielestäni "Ahvensaaren Koli". Edessä näkyy avolouhos, lahden eli suntin takana on Kilamo, jonka niemenkärjestä voi erottaa tiilenpunaisen kalkinpolttouunin piipun. Pikku saaressa suntin suulla on entinen dynamiittivarasto, jonka pieni betonirakennus on edelleen pystyssä.
Kalkinlouhinta loppui 1960-luvulla ja saarella on edelleen asukkaita ja kesäasukkaita, jotka olivat nuorina töissä kaivoksilla. Kun kaivostoiminta oli aktiivista, asui saarella ehkä noin sata perhettä, silloin saarella oli koulu ja nykyisen laivarannan rantavajassa myös kauppa, josta sai ostaa mm. makkaraa metritavarana. Ostokset merkittiin vihkoon.

Kirmon kalkkikalliolla kasvaa ukontulikukkaa, jonka lehtiruusukkeet ovat nukkaiset kuin pupujussin korvat; ja mäkimeiramia, käärmeenpistoyrttiä, ajuruohoa, verikurjenpolvea, taikinamarjaa, kevätesikkoa ja kalliokieloa.

20 comments :

  1. On sulla siellä hienot maisemat. Ja tuo järvi sopisi oikein hyvin meikäläisen uintiharrastukseen kesät-talvet.

    Noita roskaajija riittää joka paikkaan. Nykyään tunnen syvää ärtymystä aamuisin kun käytän Väinön lenkillä, itse kerään koiran kakat tieltä pois, mutta toiset jättää kaiken, meinasin saada turpiini yksi aamu kun erehdyin eräälle ladylle ilmoittaman,että voisi edes peittää koiransa ripulikakan, joka oli vaaaaaaltavan kokoinen ja ihän älyttömän ruman näköinen valkoista lunta vasten.
    Ja viikonloppuisin kaikki kännääjät heittelevät tienvarret täyteen tyhjijä pulloja ja purkkeja jopa laatikoita missä ne ovat olleet, minä niitä sitten keräilen ja motkotan mennessäni. Kylähullun maineen olen varmaan saanut. Ja luulisi ihmisten edes kunniottavan saariston herkkää luontoa, ei puhettakaan näköjään.
    Jahah..rupes ärsyttämään, pitää ottaa nyt ihan rauhallisesti ja hengittää syvään...aurinko paistaa ja lalllaallllaaa....sorryy....ottaa vaan kupoliin nuo roskaajat.

    ReplyDelete
  2. :-D Nyt Tuija siiisäään - uuloos - siisäään...
    Ihan sama täällä, on ihme, että vaivaudutaan kaukaiselle saarelle saakka retkelle, laivalla tai omalla veneellä (saaren asukkaat ja kesäasukkaat osaavat pitää paremmin huolta yhteisestä tärkeästä paikasta), tuodaan grilliherkut ja juomat, nautitaan nuotion ääressä, ehkä nukutaan teltassa - total nature experience, sanoisin. Mutta kun lähdetään, unohdetaan, että seuraavaksi tähän tulee joku muu, jolle pitäisi taata sama nautinto luonnonkauneudesta. Ja että ei se luonnonkauneus osaa itse siivota. Huokaus.

    ReplyDelete
  3. Vaikka olen nämä seudut kolunnut jo melko tarkkaan, niin tuo on vielä näkemättä! Onko teidän saarella hyviä telttailupaikkoja? nimim. "Ensi kesänä tutkimusmatkalle varustautuva Partsipuutarhuri"

    ReplyDelete
  4. Noo... tuolla kaivoksella olevan järven päädyssä näkyy moni telttailevan. Ja onhan mun pihallakin tasaista nurmikenttää :-)

    ReplyDelete
  5. Täytyy tosissaan puuhata reissua. Voinhan mä tietysti siihen sunkin akkunan alle leiriytyä, mutta ihan joku rauhaisa risukasakin kävisi mulle kun olen vähän tällainen erakkoluonne. :-) Kissat voisin mielelläni lainata unikavereiksi. :-D

    T. Partsipuutarhuri

    ReplyDelete
  6. Sinä olet kyllä melkoinen saarimatkailun myynninedistäjä, sen verran mahtavia kuvia ja tarinoita kotiseudustasi kerrot.

    Samaa ajattelin minäkin kuin muut: tuonne olisi hienoa joskus päästä käymään.

    ReplyDelete
  7. Sit ei muuta kuin porukka kasaan ja tehdään Normandian maihinnousu
    -tyylinen offensiivi telttoinemme Sailan takapihalle!

    T. Partsipuutarhuri

    ReplyDelete
  8. Öö tuota... köh, köh... siis kyllähän pihalleni muutama teltta mahtuu. Makkareita kun on vain yksi vielä. Sitten kun pääsen muuttamaan tuohon vanhaan talooni niin vuokraan rintamamiestaloani matkailijoille, mutta siihen kuluu vielä hetki, kun tulevassa kodissani ei tällä hetkellä ole edes lattioita :-D
    Mutta kissat eivät kyllä kuulu tarjoukseen! Nih!!!

    Joku matkailunedistämiskeskus tms. voisi kyllä ilomielin ryhtyä sponsoroimaan tätä blogia, hei, vinkkivinkki!

    ReplyDelete
  9. Juu, ei hätää, Saila. :-D
    Tiedätkö, vuokraako joku paikallinen mökkiä alueelta?

    T. Partsipuutarhuri

    ReplyDelete
  10. No se juuri on ongelma, kun ei oikein. Gröndaleilla saattaa olla saunamökki, jota he vuokraavat, näin olen joskus kuullut. Voisin laittaa sulle sähköpostilla heidän yhteystiedot.

    ReplyDelete
  11. Oi, mä niin tykkään näistä sun kotiseutupäivityksistä täynnä mielenkiintoista nippelitietoa ja historian havinaa. Käytiin edelliskesänä pällistelemässä verkon takaa Paraisten kalkkilouhoksia. Oli se hurjan syvä. Hassua ajatella, että maan sisällä on paljon kalkkia, jota sitten töissä rahdataan asiakkaiden autoihin ;P

    ReplyDelete
  12. Aivan ihanaa! Haluaa kesän, haluaa veden lähelle!

    ReplyDelete
  13. Viimeisen kuvan lehtiruusukkeet näyttävät ihan paksulta huopakankaalta :)

    Eläköön, telttaekskursiomaihinnousu Sailan pihalle! Saako edes kiikarilla tiirailla uljaita kissapetoja, jos eivät muuten diiliin kuulukaan? Safaripuistomaksua vastaan edes? :D

    ReplyDelete
  14. Safaripuistomaksusta saattaa nähdä vilahduksen mustasta pantterista ruovikossa ja tuta pienen tiikerin nenänpuraisun.
    Tiina; Paraisten louhos on valtava näihin Ahvensaaren kaivantoihin nähden (ja muutenkin).
    Kesä olis kiva ylläri!

    ReplyDelete
  15. xc
    (se oli Ransun mielipide safarin taksasta ja ehdoista)

    ReplyDelete
  16. Safarin taksa ja ehdot kuulostavat kohtuullisilta. Käpälää päälle Sir Franz? ;D

    ReplyDelete
  17. Joo!
    *poung!*
    RANSU

    (Ransu ei harrasta mitään herkkää hiplailua, vaan muks- ja pum-tyylisiä kohtaamisia)

    ReplyDelete
  18. Katsoin ensin, että mitä huovutettuja lehtiä olet taiteillut viimeisen kuvan kalliolle, mutta ihan oikeita lehtiä ne olikin, vai?! :D

    Kieltämättä kateus iskee kun sun kuvia katselee. Jos talous olisi kunnossa niin varmasti minäkin "erakoituisin" jonnekin hiljaiseen paikkaan jossa aika hidastuu. :)

    ReplyDelete
  19. Milenkiintoinen kuvaus ja ihania kuvia. kiitos, että jaat tälläistä meille muille!

    ReplyDelete
  20. Kiitos kivoista kommenteista! Usein tulee mietittyä, mikähän mahtaa kiinnostaa - vaikka yhtä usein laitan omaksi iloksi juttuja kissoistani :-D (Ja ilmeisesti myös joidenkin lukijoiden iloksi :-))
    Ihan oikeita ukontulikukan lehtiä nuo ovat! Sillä on epätodellisen paksut ja nukkaiset lehdet, mutta niiden avulla se selviääkin kivikossa aivan kuivalla paikalla - nukka ja harmahtava väri estävät veden haihtumista lehdistä.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!