Friday, 18 February 2011

Näin meillä taittuu matka

Viime matkapostauksen yhteydessä kysyttiin, miten kissat reagoivat moneen eri kulkuvälineeseen ja edestakaiseen reissaamiseen. Jos voisin, pitäisin poikia aina samassa paikassa, mutta en voi jättää heitä yksin saareen esimerkiksi viikoksi. Yllättävän hyvin kissat tottuvat matkustukseen, vaikka persoonaeroja on, ja fyysisiäkin. Viljo esi-merkiksi oli pahoinvoiva mutkittelevilla teillä, vaikka se muuten oli autossa ihan nätisti ja hiljaa. Ransu ja Musti eivät onneksi kärsi matka-pahoinvoinnista.
Ransu on harvinaisen hyvä matkustaja, se ei valita eikä oksentele, eikä koskaan tee tarpeitaan koppaan. Minulla on autossa hiekkavati, ja päästän kissat ulos kopistaan jaloittelemaan auton sisällä pidempien pysähdysten ja laivamatkojen ajaksi, jotta ne voivat käydä vessassa.
Ransun motto on: Kaikki käy, kunhan saan olla mukana! Yksin jättäminen olisi ehkä pahinta maailmassa, tai ainakin samalla viivalla kyljysten ja muikkujen loppumisen kanssa.

Musti purnaa, sillä sen mielestä pantterin paikka ei todellakaan ole koppa. Ystäväni joskus sanoi, että Musti näyttää ihan siltä, että jos sillä olisi kapula, se kalistelisi sitä edestakaisin kaltereita vasten. Musti työntää usein tassuaan ristikon välistä ulos ja on rauhallisempi, jos sitä pitää tassusta.

Pieni tilaihmeeni näyttää matkojen aikana tältä. Kyydissä ovat kissat, tällä kertaa etupenkillä (jossa on helpompi pitää Mustia tassusta), tietokonelaukku, nettikaupan tavaraa matkalla postiin, pyykkikassi ja villaa rehusäkeissä. Tähän mahtuisi vielä näiden päälle vaikka mitä!


Näillä pakkasilla avoimina pidettävät lossiväylät ovat muuten ihastuttavia usvateitä.

27 comments :

  1. Ihana postaus...kyllä naiset saa autoihinsa mahtumaan vaikka mitä. Mun mies ei aina ymmärrä meikäläisen kuljtuspuuhia...kyseli kerrankin, kun rahtasin vanhaa ovea, että millä sen toit? Johon vastasin, että höh..mikä kysymys, autolla tietenkin...ja sen jälkeen olikin ilmassa myrskyn merkkejä...Sitä vartenhan ne autot on ,kuljetusta varten....vai?
    Mun autossa kulkee koira, hevosenlantasäkit ja kaikki mitä vaan jaksan kyytiin nostaa..

    Ihanaa perjantai päivää sulle ja pojille.<3

    ReplyDelete
  2. siis.... kuljetuspuuhia...lääh.puuh..aina virheitä...anteeksi...

    ReplyDelete
  3. Nyt en kyllä tajua yhtään; millä miehesi meinasi, että ovi olisi pitänyt tuoda. Bussilla? Polkupyörällä? Siksihän ihmisellä on auto, että sillä kulkee ja voi kuljettaa. Mä en ymmärrä alkuunkaan tyyppejä, joiden autot on olevinaan jotain keräilyharvinaisuuksia. Oletko tutkituttanut miehesi korvienvälin? ;-)

    ReplyDelete
  4. Niin ne on kissitkin erilaisia, mutta ihana että jaksat kuljetella. Autoonkin mahtuisi tosiaan vielä vaikka mitä, meillä onneksi ovatten kanssa käyttö- eikä näyttövälineitä, ei urputa mies, minä saatan joskus, kun on oikein tikkuja penkillä;)

    ReplyDelete
  5. No joo... Onneksi kyytiini ei useinkaan tule ketään, sillä penkeiltä joutuu silloin siivoamaan kissankarvapalloja, lampaanvillapalloja, ruusun piikkejä, multaa ja kissanhiekkaa.

    ReplyDelete
  6. olis kyllä kurjaa, jos kissat ei sopeutuis tohon kulkemiseen. meidän kissa pelkäs autossa niin, että luulin sen olevan matkan jälkeen karvaton.

    ReplyDelete
  7. Se on tosi kurjaa, jos kissa selvästi pelkää :-( Musti ei onneksi kai pelkää, mutta purnaa sitäkin enemmän!

    ReplyDelete
  8. Saila,niin mäkin ihmettelen oikeesti noita miehiä...ja siksipä en kerrokkaan kaikkia puuhastelujani ja kuljetuksiani.
    Kait noille miehille, varsinkin mun miehelle, kaikki moottorivempaimet on pyhä asia.Ja toisaalta ymmärrän ja toisaalta en.
    En mäkään tykkäisi, jos se alkaisi omin päin siirtelemään mun puskia, mitä se ei onneksi uskaltaisi tehdä.--;) ja kyllä olen yrittänyt hienovaraisesti ilmoittaa pään tutkimisen tarpeudesta aika ajoin...;) ja nyt isoooooo nauru..

    Muuten meillä Väinö tykkää itse asiassa olla auton kyydissä, se loikkaa sinne aina ihan innoissaan, varmaan siksi, kun se tietää, että pääsee koirapuistoon useimmiten. Ja muutenkin kun käydään maalla n.300 km päässä ei se ole moksiskaan. Mutta tiedän kyllä koiriakin jota ei tykkää autossa olosta ja saavat pahanolon siitä.

    ReplyDelete
  9. Onpa ihanaa, että Väinö tulee mielellään autoon. Kai sekin on kivaa, että pääsee MUKAAN!
    Joo, tuossa asiassa jos jossakin on varmaan miehen ja naisen logiikka, jotka eivät kohtaa. Hyvä idea, ettet kerro kaikkea :-D Ja juu, minäkin raivostuisin jos joku tulisi sörkkimään pihaa! Joku naapurini joskus ehdotti, että ilmoittautuisin tv-ohjelmaan, jossa ne tulee remontoimaan kodin (paitsi että en ole koskaan kuullut sellaisesta ohjelmasta, jossa kengitetään talo ja korjataan koko muuri ja tehdään uusi katto). Mutta sehän olisi IHAN KAUHEAA! Ne varmaan heittäisi kaikki tarkoin vaalimani puolilahot jalkalistat ynnä muut pois! Siitä en toipuisi ikinä. Joku mies voisi kai toipuakin ;-)

    ReplyDelete
  10. Jos kissa kovasti kiljuu autossa/junassa/mikävainkulkuneuvo voi kokeilla heittää viltin kopan päälle niin ettei kissa näe ulos. Moni hiljenee sillä. Anni matkasi jouluna Tammisaaresta Mikkeliin ihan hiljasena kun pistin lakanan boksin päälle.

    ReplyDelete
  11. Niin, tosiaan. Yritin tuota Viljon kanssa, kun arvelin, että sitä ehkä oksettavat ohi vilahtavat puut ynnä muut. Se ei kylläkään auttanut siihen. Piti vain ajaa hiljempaa mutkaisilla osuuksilla sitten.

    ReplyDelete
  12. Tuo ulos työnnettu tassu oN ihana! Mä yritin pelaStaa Eetun kuljetuskopaSTa. Oon silleen herkkis, että ristikon taakse ei kuulu kukaan. Itte kaTTElen lapsiportin rakosista alakertaan kuin vanki...ja matkustan autossa ainoSTaan mutsin sylissä! Elikkä - mutsi ei voi itse ajaa meitä mihinkään.

    ReplyDelete
  13. Ootte työ melekosia matkustajia!
    Reissuaineista kaikissa kolmessa ;)

    ReplyDelete
  14. Matkailu avartaa, ja matkan jälkeen on aina niin ihana päästä kotiin :)

    ReplyDelete
  15. Jännä juttu, kissat ovat varmaan erilaisia. Miedän kissa taas tykkää katsella kantohäkistä ulos ja jos ei näe mitään alkaa mesoa häkissä. Jotenkin joutuu paniikkiin kun ei tiedä mitä ulkona on. Viimeksi kun ajelimme 50 km matkan meni hyvin kun nöki etupenkkejen välisät tyulilasista ulos takapenkiltä. On ne ihmeotuksia, mutta ihania!!

    ReplyDelete
  16. Totta turiset, niin kovin erilaisia kaikki kissat, jokainen ihan omanlaisensa persoona.

    Aika huikea kyllä tuo sinun asuinpaikkasi, niin kaunista maisemaa.

    ReplyDelete
  17. Olipa mukava postaus, ja hyvä aihe!

    Meillä kolmikko söklöttää keskenään samassa isossa kopassa, välillä sieltä huudetaan sitten kovemminkin. Ei noi kuitenkaan oo pahoinvointia osoittaneet, eivät niinkuin Fabu :( Se oli volinaa isolla veellä. Oonkin miettinyt, että ehkä se johtui sydämestä - jos autokyyti vaikka aiheutti sydänkipua ja sen pahoinvoinnin tms.

    Nyt meillä olisi kolmikolle myös turvavyövaljaat, vaan mulla ei ole autoa enää! Joten koppakyyti se nyt vaan on lähivuosinakin meillä tiedossa :)

    ReplyDelete
  18. Iltaa/aamua kaikille!
    Kalle on herkkis ja tunteellinen kaveri, enkä ihmettele, että hän yrittää pelastaa maailman kaikki karvakuonot :-)
    Kissat ja koirat on varmaan kaikki todella erilaisia näissä asioissa (ja muissakin, itse asiassa!). Onkin tärkeä yrittää katsoa, että lemmikki voi hyvin matkan aikana.
    Minua mietityttää se, että vaikka lemmikillä ei näennäisesti ole stressiä, niin ehkä sitä silti pelottaa. Esimerkiksi Mustin levoton käyttäytyminen saattaa kuitenkin olla pelkoa, vaikka en osaa nähdä sitä. Pitää vain yrittää saada sen olo mahdollisimman hyväksi. Mutta mikään ei kumminkaan auta, kun on matkattava niin sitten on :-(
    Ja sekin on totta, että fyysinen vaiva saattaa pahentua huomattavasti matkan aikana. Voi kun eläimet osaisivat puhua, joskus se olisi todella hyvä. Mutta en kyllä jaksaisi kuunnella päivästä toiseen keittiössä käydessäni Ransun vaatimusta: "porsaankyjystä! porsaankyljystä!"

    ReplyDelete
  19. Kiitos Sea tuosta vilttivinkistä, kokeilemme sitä ensi kesänä Paavon kanssa, jos menemme mökille. Raukka maukui koko matkan!

    Harmi puolestaan on samanlainen kuin Musti. Sillä on sama ilme ja sekin työntää tassua ristikon läpi.

    Joo, kissat voisi puhua ihmisten kieltä ainoastaan silloin kuin niiltä kysytään jotain! ;D

    ReplyDelete
  20. Oi miten liikuttava Musti on tassunsa kanssa! Tuossa kyllä pysyy denmentia loitolla kun katsoo että kaikki on mukana ja löytää paikkansa;) Mulla on kaikki niin lähellä, (etten keskity kunnolla)puolet tavaroista on aina väärässä paikassa :/ Oikein ihanaa viikonloppua! :D

    ReplyDelete
  21. dementia siis...huomaatko, mulla se alkaa (!) ;)

    ReplyDelete
  22. Aah... ooh... huokailee hän ja hieman kateellisena katselee.

    ReplyDelete
  23. Voi miten hassua: Harmi ja Musti on matkustussamikset!
    Dahlia; Denmentian mukana lisääntyvät myös kirjoitusvihreet.
    Tiina taitaa katsoa elämääni ruusunpunaisen silmälasien läpi! Mitäköhän ihanaa siinä on, että autossa on kestomultakarvakuorrutus ja lampaanhaju, hmm... :-D
    Ihanaa viikonloppua kaikille!

    ReplyDelete
  24. Hauska!
    Kummasti pikkuaustosta saa tila-auton vain penkit kääntämällä. Munkin pitäisi kuljettaa kissaa enemmän, se on aina kamalaa maukumista ja huutoa sen kerran kun jonnekin lähetään. Ei auta tassusta pitely, jos yrittää sormiaan koppaan pistää on vastassa terävät hampaat! :D

    ReplyDelete
  25. Tilannetta kannattaa tosiaan tarkkailla, ettei menetä sormea ;-) Mustillekin tulee välillä kynsimiskohtaus, ainakin, silloin, jos sillä on pissahätä. Mutta muuten se tykkää tassusta pitelemisestä.

    ReplyDelete
  26. Sulla se tuo talvi todella taitaa olla selviytymisen aikaa. Hyytävä tuo alin kuva! Meidän Sohvi itkee kyyditettäessä paljon, joten koitamme kuljettaa häntä mahdollisimman vähän ;)

    ReplyDelete
  27. Talvi tuo omat haasteensa, kesällä puolestaan ovat yhteysalukset täynnä ja lossijonot pitkiä!
    Olisi ihanteellista jos kissoja ei tarvitsisi kuskata kuin harvoin rokotuksille, niin olisi hiiden koppielämä mahdollisimman vähäistä. Sohvilla on asiat hyvin :-)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!