Saturday 19 February 2011

Kahden talon loukussa

Tuli toivomus, että selittäisin tarkemmin tätä kahden talon tilannetta, kun se on jäänyt epäselväksi. Tontillani on kaksi asuinrakennusta, tontti on lohkottu viereisestä suuremmasta tilasta 1870, jolloin sen osti merimies Galtbystä Korppoosta. Hänellä oli jo tuolloin perhe ja pienet lapset ja hän rakensi heille talon.
Tontilla on myös vanha, hyvin pieni hirsinavetta, jonka vieressä on ollut talli, kärryvaja ja muitakin vajoja rivissä. Ne ovat hävinneet, vain navetta on jäljellä. Kiviä ja rakennusten kivijalkoja on siellä sun täällä, samoin kuin ehkäpä vanhan kylätien pengerrystä. Tässä on varmasti ollut rakennuksia jo ennen tontin lohkomista.

Talon rakentaneen merimiehen tyttärenpojanpoika rakensi yhdessä veljensä kanssa rintamamiestalon samalle tontille, vanhan talon edustalle, vuonna 1949. Veljekset rakensivat myös toisen, lähes identtisen rintamamiestalon tilansa niittypalstan tuntumaan muutaman sadan metrin päähän. Pienen saaren tilojen maat ovat palstoina siellä täällä; minunkin niittyni ja metsäni ovat toisaalla.

Talosta löytyneestä negatiivista kehitetty kuva. Pariskunnan taustalla näkyy taloni länsipäätyä.

Tässä kunnossa talo oli, kun kävin katsomassa tilaa toukokuussa 2006.
Rintamamiestalon rakentaminen oli samalla harmi ja siunaus. Vanhaa taloa ei uudistuksilla pilattu, vaan siihen jäivät vanhat ikkunat, seinä-materiaalit ja penkit tuvan seinustoille – tilan vanha emäntä, siis rintamamiestalon rakentajan äiti, asui siinä 1960-luvulle saakka, jonka jälkeen taloa ei juurikaan ole muuteltu. Sitä vuokrasi säännöllisesti pariskunta kesäasunnoksi ja he uudistivat hieman sähkövetoja, mutta muuta uudistusta ei ole tehty. Vettä ei ole koskaan vedetty tähän taloon.
Toisaalta taloa ei korjattukaan. Kun ostin paikan, katto vuoti savu-piipun juuresta ja sisään tuleva vesi oli rapauttanut muuria. Ylämäen puolella kasvava vesakko ja puut olivat nostaneet maata niin, että alimmat hirret olivat lahonneet.
Talo on nyt kengitetty ja hieman suoristettu, huonot hirret vaihdettu ja se on kääritty suojaavaan ilmansulkupaperiin. Ikkunat odottavat korjaamista, ne minun pitäisi ehtiä tehdä jossakin vaiheessa. Tänä talvena saan lisää erikoisleveää lautaa ulkovuorausta varten, nyt on vasta talon länsipääty laudoitettu. Yläosan koristeellinen sahalaitainen panelointi pitää myös uusia, se on todella laho. Haluan siihenkin samanlaista tavaraa kuin alkuperäinen; kun asiat kerran ovat niin hyvin, että alkuperäinen on jäljellä. Se on lottovoitto. Paneeleissa on myös nähtävissä vanhempi sininen väri haalistuneen punamullan alla.

Vanhan talon tupaa ennen hirsille purkua. Listat ja kaikki muu mitä kyettiin otettiin talteen. Kaikki piti purkaa hirsien päältä, jotta niitä pääsi tutkimaan ja vaihtamaan. Tällä hetkellä talossa ei ole edes lattioita, sillä tuvan halkeillut muuri pitää ensin korjata.

Huonoimmat hirret olivat juuri tässä muurin vieressä, niinpä muuriakin piti purkaa siltä kohdalta. Tältä näyttää vanhan talon tuvassa nyt. Siispä asun siinä rintamamies-talossa.
Sitten kun tämä vanha talo on asumiskunnossa, muutan tähän ja vuokraan toista taloa matkaili-joille. Muutama vuosi menee vielä. Tämä muuri on ensi kesänä korjaus-vuorossa.

33 comments :

  1. Siis pientä fiksausta ja pintaremonttia ;)

    ReplyDelete
  2. Todella hienoa, että talo on säilynyt alkuperäisenä. Vanhat ikkunat kruunaavat talon! Ystävänikin aina etsiskelee oikean levyisiä paneleita suurella hartaudella. :)

    ReplyDelete
  3. Joo, tää ei ole sisustusblogi! :-D
    En tiedä, löytyykö oikean levyistä paneelia mistään valmiina, minä tilaan ne suoraan metsurilta, joka sahaa ne kenttäsahalla, niinpä tulee ihan sitä mitä tilaa. Vanhat vuorauslaudat näyttävät myös olevan vähän paksumpia kuin mitä lautatarhoilta löytyy.

    ReplyDelete
  4. Ei ole laiskan ihmisen "harrastuksia" sulla! Tietää ainakin miten kuluttaa luppoaikansa :)

    ReplyDelete
  5. Niin, kyllä mua saa ihan hullunakin pitää, ymmärrän sen... Luulen, että jokainen kaipaa jonkin projektin, oli se sitten perhe, ura tai maailman pelastaminen. Minulla se on tämä vanhan talon herättäminen henkiin.

    ReplyDelete
  6. Kiitos tästä toiveen toteuttamisesta! Hurja urakka, minusta ei olisi tuollaiseen hommaan. Ihanaa, että talot saivat sinut omistajakseen! Moni muu olisi pannut vanhan talon maan tasalle, eikä ruvennut ollenkaan noin pitkäjänteiseen korjaamiseen.

    ReplyDelete
  7. Hullu? Ei kai. Ahkerana sinua ajattelin :) Toisaalta ei pisara hulluuttakaan ihmiselle pahaa tee :)

    ReplyDelete
  8. Tsemppiä projektiin! :) Onneksi on vanhaa arvostavia ihmisiä kuten sinä.

    ReplyDelete
  9. Joo, "pikku" fixausta...! Kumarran maahan saakka noin rohkean ja ahkeran ihmisen edessä.

    ReplyDelete
  10. Ei ole vapaa-ajan ongelmia sielläkään :)
    Iso urakka mutta hienoa että olet siihen ryhtynyt, kyllä se kiitos on sitten aika isosti esillä kun talo on valmis. Mekin teetettiin laajennusosaan vanhan puolen mukaista ulkovuorauspanelia. Vielä pitää vähän teettää jotta saadaan huonot kohdat uusittua. Yläkolmion puumateriaali menee meilläkin todennäköisesti kokonaan uusiksi lahon takia.

    ReplyDelete
  11. Minä näin heti vanhan talon potentiaalin kun kävin katsomassa paikkaa :-D Niinku ei-koskaan-taloa-korjanneena. Olen nuoresta asti ollut kiinnostunut ja lukenut kirjoja ja artikkeleita, hmm. Niin kuin se tekisi ekspertin... No, osasin ainakin katsoa, että hyvä - vettä ei ole vedetty, hyvä - katto on melkein kunnossa, hyvä - seinät melkein suorassa, ja ekstrahyvä - aluperäiset tuvan kiinteät penkit, halkolaatikko, kattopaneeli, ikkunat ja ovet ja lattialankut. Ja kammarissa kaunis ehjä kaakeliuuni.

    Tuon vanhan talon takia paikan ostinkin, vaikka sen kerrottiin olevan purkukuntoinen. Olin aina pitänyt rintamamiestaloja roskana, kun ei niitä ole edes tehty hirrestä. Vaan hurjan hyvä talo se on, ikkunat keräävät maksimaalisesti valoa ja auringon lämpöä sisään sillä talo on oikein suunnattu, talo hengittää ja on muutenkin fiskusti suunniteltu. Siis nehän oikein suunniteltiin arkkitehdin pöydällä tyyppitaloiksi näitä asioita silmälläpitäen. Suunnittelu ei ollut turhaa. Minulla tulee kai sitten rintamamiestaloa ikävä kun en enää asu siinä...

    ReplyDelete
  12. Upean projektin olet itsellesi ottanut, siitä nostan hattua, että kunnioitat vanhalla tavalla rakentamista!!!

    Yee, Muutaman vuoden päästä, voisimme varata majoituksen, pääsis tuttuihn paikkoihin :)

    ReplyDelete
  13. Ripaus hulluutta on aina hyväksi. :) Eikös kaikki nerotkin ole aina olleet vähän päästään viallisia? ;)

    ReplyDelete
  14. Mahtavaan hommaan olet ryhtynyt!
    Voin vaan kuvitella kuinka hienoa siellä on sitten "joskus" asua :)
    Onnea tulevaan!!

    ReplyDelete
  15. Kiitos kaikille ihanista, kannustavista kommenteista! Selvennettäköön, että en ole itse korjannut kattoa, pellittänyt piippua, kengittänyt taloa enkä myöskään tule restauroimaan muuria... vaan ne tekevät taitavat ammattilaiset, jotka osaavat. Jos siis joku näin kuvitteli... Kunnia taitaville tekijöille.
    Remontti etenisi varmasti nopeammin, jos olisi varaa ja jos osaisi tehdä itse, mutta näitä vaiheita en osaa. Onneksi vanhan talon osaavia korjaajia löytyy, sellaisiakin, jotka tajuavat tuoda minulle hellävaroen lattian alta löytämänsä savisen kukkopillin tai ruostuneen patakoukun ajalta, jolloin hellassa oli avotuli.

    Maiju; ihan vielä en ole ottanut varauksia vastaan, kun majatalon avajaispäivämäärää ei ole lyöty lukkon ;-)

    ReplyDelete
  16. Saila, tarkoitin että varmasti tulijoita ja varauksia saat, voit hyvillä mielillä laittaa paikkaa kuntoon. Hitaasti hyvä tulee. :)

    Sinä, Ransu ja Musti olette jo Markkinoinnin hoitanut.

    ReplyDelete
  17. Ihana postaus : ) Tosi mielenkiintoista...
    Ei voi kuin ihailla innostustasi ja pitkäjänteisyyttäsi : )

    ReplyDelete
  18. Niin, mikäs kiire tässä olisi. Ainoa toivomukseni on, että onnistun - että talot eivät lahoa käsiin kun korjaus sujuu niin hitaasti. Nyt on rintamamiestalon katto alkanut näyttää huolestuttavan suuria ruosteläikkiä, se(kin) pitäisi varmaan ensi kesänä maalata.

    ReplyDelete
  19. Heh, vai että rintamamiestalot roskaa :D Tosin taisit jo muuttuneen mielesi myöntääkin. Tuutusen komeamman palvelijan lapsuudenkodissa aikaa viettäneenä en voi olla kuin samaa mieltä: kyllä niissä on jotain suunniteltu Huomattavan Oikein :)

    ReplyDelete
  20. No ON! En vain ollut aiemmin tutustunut yhteenkään ;-)

    ReplyDelete
  21. Tämäpä oli kiva postaus! Jo vain siellä on puuhaa. Sinulla on hienot visiot ja silloin puuhaaminen on mielekästä. Ihailtavaa kerrassaan! Minä tulen sitten matkailijana rintamamiestaloon ;) En ole sielläpäin tainnut koskaan käydä.

    ReplyDelete
  22. Jaah... ehkäpä minun pitäisi sittenkin perustaa se varauskirja jo nyt ;-)

    ReplyDelete
  23. Ehdottomasti kannattaisi varauskirja jo perustaa ;) Mekin voisimme nimittäin matkailla kauniiseen saaristoon!

    Vanhoissa taloissa on kyllä viehätystä. Äitini asuu miehensä kanssa 1800-luvun lopulla rakennetussa talossa, mutta eipä sitä päältä -tai sisältä- juurikaan uskoisi. 90-luvulla talo on saanut ihkauuden päällisen että sisällyksen. Vähän harmi, ainakin osittain :(

    ReplyDelete
  24. Asioilla on puolensa. Jos ihkauusi päällys ja sisällys merkitsevät, että nurkista ei vedä ja että sisätila pysyy 15 asteen paremmalla puolen, on siinäkin hyvät puolensa ;-) Mutta toisaalta on harmi, jos vanhassa ei ole merkkejä eletystä elämästä.
    Minä sanoin hirsipojille, ettei taloa tarvitse suoristaa: en halua, että talostani tule uuden pakettitalon näköinen (paitsi että se on nyt pakettitalo, hehe, kun se on kääritty pakettiin). He sanoivat, että minun on vähän vaikea kalustaa taloa jos tuvan lattia on toiselta päästä huonetta 10 cm alempana kuin toisesta. No, jonkinlainen kompromissi sitten tehtiin, ero on ehkä 5 cm nyt :-D

    ReplyDelete
  25. Mahtavaa, menin ihan sanattomaksi ihastuksesta!
    On sinulla mieletön urakka-vaikka kuinka ois ammattimiehiä tekemässä.

    Elät todella unelmaa!
    Jos en olisi ihan näin arkirealistisen miehen vaimo-voisin kuvitella itseni asemaasi 100%:sesti.
    Mutta elämä vie joskus toisin kuin olemme haaveilleet ;) ja hyvä näin-silti unelmia on.

    Rintamamiestalot on ihan hyviä.
    Ei ne voita vanhaa hirsiunelmaa mutta parempia kuitenkin kuin uudet pakettitalot.
    Vaikka nytkin on olohuoneessa nippa nappa +10. *hrrrrr*
    Vanhassa talossa on aina henki.

    Ihanaa talvista viikkoa sinulle!

    p.s. lisää tällaisia kuvia ja postauksia koska vain!

    ReplyDelete
  26. Kiitos mielenkiintoisesta ja yksityiskohtaisesta selostuksesta. Se oli mielenkiintoinen lukea! Kiva, että löysin blogisi. Mukava nimittäin nähdä miten talosi muuttuu.

    ReplyDelete
  27. Oletpa mukavan kuuloisen urakan ottanut ja vanhaa kannattaa kunnostaa ja laittaa.:),ei mitään sellaista poiskaan haaskata kannata,tsemppiä sinulle tuohon urakkaan,vaikka ammattimiehet tekeekin ja voisit niitä varauksia laitella kirjaan jo,hehe:D,varmasti on katselijoita,kun on kaikki kunnossa♥
    Mukavaa Sunnuntaita ja Junnulta rapsutuksia

    ReplyDelete
  28. Tämä oli kyllä niin innostava ja mielenkiintoinen insertti! Hyvin tuossa edellä sanoit, että jokaisella on yleensä se oma juttu, projekti. Mulla on valtava rakkaus vanhoihin taloihin ja osaan kuvitella miten projekti vie mennessään.Itsellä ei tuollaista ole mutta onneksi (eikä resursseja)mutta voin jakaa sun projektia tästä sivusta! Sinussa arvostan tuota vanhan kunnioittamista ja sulla kyllä vaikuttaa olevan tosi paljon tietoa. Hyvä idea tuo rintamamiestalon vuokraaminen matkailijoille. Haluasin joskus olla yksi niistä matkailijoista! :)

    ReplyDelete
  29. Kiitos ihanista viesteistä!
    R&T; minullakin on pysyttelee olohuoneen lämpö noin 15 asteessa paukkupakkasilla, ja 10 on vielä vähemmän! Hrr!! Vanhassa talossa on todellakin Henki, myös rintamamiestalossa, sen olen vasta nyt oppinut.
    Varmasti arkirealistinen tai järki-ihminen ei olisi koskaan ryhtynyt tällaiseen projektiin - mutta minä en ole yksi heistä ;-) Todella mukavaa, että projektini kiinnostaa, mutta varoitan, että tämä on hidasta eikä tässä pysty pikakelaus-näppäimellä siirtymään tilanteeseen 2016. Silloin, kun ostin paikan 2006, arvelin, että ehkä 10 vuotta kuluu remontoidessa, kunnes pystyn muuttamaan vanhaan taloon (eikä se silloin varmastikaan ole ihan valmis). Aikataulua ei silti ole, ei oikein voi, kun se riippuu kulloisenkin vuoden tilanteesta ja varoista.
    Kiitos mielenkiinnosta ja palaillaan! Hirveän usein en pysty kirjoittamaan edistyksestä, jos sitä ei kerta kaikkiaan ole ;-)

    ReplyDelete
  30. Vähän tuunausta ja se on siinä! Mun pahvitalo meni roskiin, kun Eikka kusi teltan (joka meni pesuun) ja nesteet tuhosivat naapurikiinteistön. Ei auta ees tuunaus.

    ReplyDelete
  31. Voi eeiiii, naapuritragedia heti alkuunsa! Otan osaa. Ei tästä voi kuin mennä paremmaksi.

    ReplyDelete
  32. Heh, täällä sun taloosi olisi tulossa niin monta vierasta, että yhden kesän vuokrarahoilla kunnostaisit talosi saman tien :-D

    Ja taitaisit saada pienellä vihjauksella roppakaupalla talkoolaisiakin, sen verran kiinnostunutta porukkaa tekstejäsi lukee!

    ReplyDelete
  33. Joo, mutta kun minulla ei ole talkoolaisille majoituspaikkaa! Sitä juuri ajattelinkin, että kun talon kunnostus on niin kovin kallista puuhaa, niin saapa sitten joskus jotakin edes takaisinkin päin. Ja niillä tuloilla voi sitten taas kunnostaa jotakin.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!