Friday 6 August 2010

On meillä hauska täti

Ystävämme Jenni toi meille lelun. Se on ihan paras. Kaikkein parasta on kun saan mamman heiluttamaan sitä mulle.

Välillä me leikitään sillä yhdessä Ransun kaa. Mutta se pilaa aina kaiken hyökkäämällä liian nopeesti.

Parasta on, kun saan lelun itselleni yksinoikeudella ja vielä mamma kiinni sen toisessa päässä. Kaikki mun!

Huoh. On tää ihana... <3 Mun lempilelu!

Kiitti Jenni!

Musti and Ransu got a new toy from our friend Jenni.

14 comments :

  1. Oi! Täti on hyvin iloinen, että lelu kelpaa edelleen. Meilläkin se kelpaa hyvin, tosin siitä on irronnut aika paljon haivenia. Pari yötä sitten Cisu herätti minut, että mulla on tällainen haiven suussa, voisitko ottaa sen pois. Onneksi eivät ole vaarallisen oloisia haivenia.

    Hyvää viikonloppua ja hyviä leikkejä, hyvä että mammakin saa uusia aktiviteetteja! :)

    ReplyDelete
  2. Jopa on sieviä killisilmiä :)

    Kaikenlaiset huiskat ovat meilläkin parhautta ja niitä tapetaan hengästymiseen asti, jos vain joku jaksaa huiskuttaa :D

    ReplyDelete
  3. Itse asiassa meilläkin lelu harvenee hetki hetkeltä... mutta on siinä vielä huiskutettavaa, eikä varsikaan ole vielä purtu poikki ;-)
    Mutta kohta tämänkin lelurassu kuolee... sellaista on elämä petojen kanssa, ja sitten tuodaan taas joku päivä uusi lelu edesmenneen tilalle.
    Tässä saa mamma aikankin kädenheilutusliikuntaa.

    ReplyDelete
  4. Heippatirallaa! Sinä näköjään nautit siellä kotona kissan kanssa! Sä asut todella idyllisesti, maalla veden äärellä...ah...tänä kesänä olisin voinut tulla asumaan kanssasi siellä saarella, kun on ollut niin kuumaa.
    Take care, ja pidetään yhteyttä!

    ReplyDelete
  5. No mutta... ei teilläkään nyt niin kovin pitkä matka merelle ole. Ja aika idyllistä oli minun mielestä teilläkin :-)
    Tervetuloa käymään kun tulet joskus lounaaseen!

    ReplyDelete
  6. Hih, ihana kuvasarja ! Tuo vika "kiitos" kuva on hauska ; )

    ReplyDelete
  7. Huiskaa on kiva pöllyttää. Ostin kerran strutsinsulkahuiskan (nyt siitä putoilevat jo sulat), mutta huiska kesti pitkään Kollonkin käsittelyä.:D

    ReplyDelete
  8. Tämäkin taitaa olla strutsinsulkaa, sellainen hieno vihreä hohto tässä on, ja oikeiden sulkahaivenien tuntu (ja ehkä siksi tää onkin niin ihana! Pojat tykkää aidoista asioista :-)

    ReplyDelete
  9. MAKEE LELU, jätkät! Meitsi puRis tuota tikkua, mut nuo höttöSet näyttää kivoilta nekin! TerkuT!

    ReplyDelete
  10. Toi on kiva! Mekin puretaan tikkua mut se ei oo vielä kuollu!

    ReplyDelete
  11. Voi miten on niin minun Prikun näköinen kissa! Luonteeltaan vaan ovat varmaan toistensa vastakohdat, meillä pelätään vieraita ihmisiä eikä ulkoilla edes valjaissa.

    ReplyDelete
  12. Tuollaisia mustia kissoja tuntuu olevan, aina silloin tällöin joku sanoo että Musti muistuttaa heidän kissaa.
    Mustikin on ujo, vähän, mutta ei se kuitenkaan mene piiloon vieraita - elleivät ne ole harvinaisen pelottavia.
    Rapsutukset (turvallisen kotiväen kädestä) Prikulle!

    ReplyDelete
  13. Joo, kyllä aina silloin tällöin törmää blogimaailmassa samanvärisiin kissoihin. Musta on niin kaunis :) Tosin en ole ystävääni valinnut ulkonäön vuoksi, hän vain eräänä elokuisena päivä sattui löytymään hylättynä.

    ReplyDelete
  14. Onneksi sai hyvän kodin, tällainen tarina lämmittää mieltä aina niin perinjuurin.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!