Heisi nuppuilee – ja muutama muukin

 Kunpa talvi alkaisi mahdollisimman lauhana! Huomennahan se minun kalenterini mukaan alkaa.

Mutta kun olisi niin mukava jatkaa tätä kukkakautta. Koristemansio Lipstick kukkii yhä ja nuppuja riittää.

Hopeatäpläpeippi vasta kauniina onkin. Tämä taitaa olla lajiketta 'Shell Pink' eli nykyisin virallisesti 'Roseum'.

Saniaistarhassakin on kaunis, hyvin vaalealehtinen hopeatäpläpeippi, vaikka se ei nyt kukikaan. Kuvan yläosassa on tuoksuorvokki, jolla on yksi kukka, vaikka se ei tästä pienennetystä kuvasta erotu. Vasemmalla on alppivarjohiippa.

Kaiken kaikkiaan saniaistarha on aika kivan näköinen, kun myös vaskivarjohiipat, sinivuokot, kevätpiipot ja jokunen saniainen on vihreänä. Oli hyvä veto jakaa vaskivarjohiipan levinnyttä kasvustoa Rohanista tänne. Muuallekin sitä riitti.

Mutta voi! Osa kasveista on jo ihan valmiita kevääseen – kieltämättä olen sitä itsekin. Muotopuutarhan kookas loistomyrkkylilja pukkaa jo lehtiä. Näiden aikahan on vasta keväällä. Haravoin kasvuston päälle tänään aimo kasan vaahteranlehtiä talvisuojaksi.

Osa kasveista on muuten vain ihanan reheviä. Rohtosormustinkukat ovat sitä aina loppusyksyllä. Niiden keskellä on kellukka 'Totally Tangerine', jonka selviämisestä viime talven koettelemuksista olin huolissani keväällä. Kasvukauden aikana se on onneksi ottanut menetetyt mitat takaisin ja ylikin. 

Kunpa koko talvesta vain tulisi mahdollisimman lauha, en kestä taas yhtä kovaa talvea, eivätkä kasvinikaan välttämättä. Valkoinen keppi tukee purppurahelmimarjan suojaverkkoa. Helmimarja-rassukka paleltui maata myöten viime talvena, onneksi se kuitenkin teki uudet versot ja on taas lähes metrin korkuinen puska.

Koreaköynnöskuusama 'Gold Flame' on koreana, tämänkin kukkia jaksan hyvin ihastella vielä ainakin kuukauden tai vaikka kaikki talvikuukaudet, ei tee tiukkaa.

Mangoldin sadonkorjuukausikin jatkuu yhä vain, vaikka mittari kävi välillä lähes –7 asteessa.

Mutta ihan kaikkein eniten toivon lauhaa alkutalvea siksi, että heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn' on tehnyt kukkatertut, joista osasta jo vaaleanpunaiset nuput pilkottavat. Olisi niin ihanaa nähdä tämä puska kukassa nyt, loppusyksyllä ja alkutalvena, johon aikaan se kukkii myös Länsi-Euroopassa! Se ei tosiaan tarvitse tämän enempää lämpöä tai pidempää päivää kukkiakseen.

Niinpä alan väsätä kirjettä joulupukille. Rakas joulupukki...

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Kellukka Geum

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Koristemansio ×Comagaria rosea

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Purppurahelmimarja Callicarpa giraldii

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tuoksuorvokki Viola odorata

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Tukkeutunut salaoja

 Meilläkin on märkää, kuten monessa muussakin paikassa. Mutta tänään paistoi ihanasti aurinko! Marraskuussa auringonpaiste on tosin vähän suhteellista, mutta ihminen on pula-aikana vähään tyytyväinen.

Tässä kohdassa ei kuuluisi olla lätäkköä, vaan matala oja. Mustin mielestä se on kyllä tällaisena sopivampi juomiseen.

Tässä pitäisi olla pihatien ali menevän salaojan suu. Tähän asti myös ehdin kivipengerryksen kunnostuksessa lokakuussa.

Onneksi minulla on tähän keino, nimittäin pitkä rautainen köynnöstuki; parimetrinen tukeva piikki. Sillä kun rassasin ensin salaojan putkea alamäen päästä ja sitten tästä, johan alkoi vetää.

Vesi tulee nyt paremmin läpi, ja kun vielä äsken survoin rautapiikillä oikein hartiavoimin lammikosta käsin, alkoi suorastaan koski kohista. Oli vain jo liian hämärää kuvaamiseen. 

Haravoin myös mutapuutarhaan johtavasta ojasta kuivat lehdet ja ryönät pois kosteikkopuutarhaan eli ojan penkereelle. Vettä virtaa koko ajan ylämäen suunnasta tänne; kivan näköistä.

Vesimyyrät mylläävät maata ja aiheuttavat näitä tukkeumia. Musti sen tietää ja on valppaana.

Pari sateista veneretkeä

Huomasin, että en ole kertonut tämän kesän venereissuista. 

Ensimmäinen reissu oli kesäkuussa. Sattui sateinen päivä. Nyt en enää muista, miksi retkikohteeksi valikoitui juuri kyseinen saari – ehkä siksi, että useimmat meistä eivät olleet käyneet siellä aiemmin. Tai kävimme kyllä parillakin saarella. 

Tällä rantakalliolla on vähän säälittävän näköinen penkki, en kokeillut istua. Ehkä se olisi vielä kestänyt, juuri ja juuri. Hieno idea kyllä käyttää oksaista runkoa, kaikki yhtä ja samaa puunkappaletta!

Lähdimme tarpomaan saaren sisäosiin. Löytyi iso muurahaiskeko.

Tätä saarta halkoo alava lehto, entinen niitty. Seurasimme sen reunaa.

Lähellä saaren toista rantaa niitty leviää laajemmaksi. Rinteessä on hirsikehikko muistona entisestä asumuksesta.

On myös kiviseinää ja tulisijan perustuksia. On kiehtovaa ajatella entisiä asukkaita. Lienevätkö olleet ympärivuotisia vai kesäpaimenessa? Tässä on kyllä hyvää viljelys- ja niittymaata jo sen verran, ja rakennuksissakin jonkin verran kokoa, että veikkaan pysyvää asutusta.

Heleäorjanruusu on meillä päin luonnonkasvi, mutta on sitä varmaan talonväki myös kauniina pitänyt.

Metsässä on mielikuvitusta kutkuttava juurakkoseinämä.

Joissakin saarissa on vaikuttavat rantakalliot. Joutsenet uiskentelevat rauhassa rotkon juurella pelkäämättä, että taivas –  tai kivi – putoaa niskaan.

Tässä saaressa on puolestaan kallio kuin nakkisämpylä.

Kotimatkalla alkoi sataa tihuuttaa sen verran, että laitoin kameran muovipussiin. 

Heinäkuun lopussa tulivat ranskalaisvieraat ja silloin oli onneksi parempi sää – ainakin aluksi. Kävelimme saaremme entiselle kalkkilouhokselle uimaan.

Ranskikset isossa altaassa.

Näyttivät nauttivan! Vesi oli tosi houkuttelevaa ja mätkin itseäni, kun en ollut tajunnut ottaa uikkaria mukaan. Seuraavana päivänä en tehnyt samaa virhettä.

Ranskalaiset nuoret tytöt olivat tosi reippaita ja kävelivät joka päivä parin kilometrin matkan uimaan ja takaisin kertaakaan nurkumatta. Kun ehdotin, että vien autolla, vastaus oli jyrkkä ei.

Saaren toisessa niemessä entinen kalkkilouhos on osaksi luolaa. Toinen tytöistä harrastaa kalliokiipeilyä ja molemmat olivat marakatteina kallionseinässä yhdessä silmänräpäyksessä.

Ranskalaiset saivat myös kokea veneretken ystäväni hienolla paatilla, mutta kas – sattui taas sadepäivä. Vieläpä oikein tuulinen sellainen.

Reippaasti tytöt kuitenkin lähtivät tutkimaan saarta. He saivat myös ohjata venettä. Toivon, että heille jäi matkasta mukavia muistoja.
 

Luotettu menopeli, mukana niin monilla mukavilla retkillä. 

Tähän mennessä meillä on aina ollut niin satumaisen hienot retkisäät, että kuvittelin sään jumalien olevan pysyvästi puolellamme, mutta tämä vuosi oli poikkeus.

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Väripilkkuja kasvitieteellisessä puutarhassa

 Pääsin käymään Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Projektina oli löytää kuvauksellisia kasveja tähän aikaan ja niitähän oli paljon!

Jo itse päärakennus on upea, kun matala aurinko sattuu paistamaan sen läpi. Mutta tällä kertaa en mennyt sisälle, vaan keskityin ulkoalueisiin. Sisällä olisi kyllä ollut houkuttelevan vehreää ja lämmintä.

Ulkoalueilla on rauhallista ja yllättävän paljon hehkeää nähtävää. Tämä on ihan tuikitavallinen ruostehappomarja, tai useammin kai näkee punalehtistä versiota, mutta tämä on perusmuoto. Olen vähän alkanut innostua – huomaan myös kirjoittaneeni happomarjoista enemmän kuin aiempina vuosina, vaikka ei minulla vielä kasva niitä kuin kolmea eri lajia / lajiketta. 

Niistä eivät muuten tunnu peurat välittävän ja se on iso plussa.

Suurimmaksi osaksi ihastelin puita. Osassa on vielä ruska, kuten vuorivaahterassa. Se on nyt keksitty laittaa haitallisten vieraslajien listalle, kylläpä sillä saralla ollaan yliaktiivisia.

Vuorivaahteran lähellä kasvavat japaninvalkopyökit ovat tavattoman kauniita juuri nyt. Niillä on näköjään tuollainen vaakasuoraoksainen kasvutapa, aivan ihana ja aika harvinainen niissä kasveissa, jotka ovat meillä talvenkestäviä. Muoto korostuu, kun viereiset puut ja pensaat ovat lehdettömiä.

Tutkailin tietysti myös puiden runkoja. Koivut ovat upeimmasta päästä; tässä visakoivu.

Tämä, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt, on visainen harmaaleppä, kyltissä "Muhkuraksi" nimetty. Luultavasti siis sama, joka on Viljelykasvien nimistössä muhkuraharmaaleppä.

Japaninmagnoliassa on kukkanuput, mikä vahvistaa epäilyni siitä, ettei oma magnoliani aio vielä ensi keväänäkään kukkia. Siinä ei ole yhtäkään tällaista isoa karvaista nuppua.

Todella talvenarat lajit, kuten jättigunnera ja tässä Paulownia eli keisaripuu, on suojattu esimerkillisesti: verkosta kiepautettu häkki on täytetty kuivilla lehdillä ja komeus on päällystetty levyillä, jotka pitävät kuivat lehdet kuivina. Meillä vain nuo levyt olisivat ensimmäisen tuulenhenkäyksen jälkeen naapurin pihassa, vaikka olisikin pari lankkua painona. Nuo ovat varmaan kyllä naulattu kiinni, mutta silti.

Vaakut ovat juuttuneet jäätyneeseen lampeen. Lämpimät kasvihuoneet houkuttelisivat valontuikkeineen, sillä tässä vaiheessa kenkäni ovat jo märät, mutta jatketaan sinnikkäästi tarpomista – kaikki nähtävä ei ollut tässä.

Vielä on kaikenlaiset marjat, ja niitä onkin paljon! Tämä on purppuraomenapuu 'Hopa', aika valtava sellainen. Oikealla on riippamarjaomenapuu.

Vanhan siperianomenapuun runko kasvaa jo kumollaan maata myöten, mutta omenia se näköjään tekee valtavat määrät – ja puu on vaikuttavan kokoinen, tosin enemmän leveys- kuin pystysuunnassa. Ihana näky, ja taustalla on lisäksi pihlajien marjaisia oksia.

Mantsurianmarjaomenapuu vallan loistaa. Oih, mikä väri!

Niin ja onhan kasvitieteellisestä myös upeat näkymät vastapäiseen Siltasaareen. Jugendissa silmä lepää aina.

Myös kasvitieteellisen puutarhan sisällä on upeita rakennelmia; satavuotiaita kivipengerryksiä. Edessä kasvaa valkolumimarjaa.

Ja sitten on tuo ihana uusbarokkinen palatsi puutarhan keskellä, jonka takia oikeastaan haluaisin Suomen kuninkaaksi. Sillä kuninkaanlinnaa tuosta kaavailtiin. Suostuisin kyllä jakamaan rakennuksen kasvimuseon kanssa.

Edessä on ehkä kiiltoruusu, mutta voi olla joku muukin.

Puutarhasta löytyy myös lempikasviani varjohiippaa.

Lisää marjoja on orapihlajien osastolla: tässä newyorkinorapihlaja.

Taustalla olevan saniaisen edessä on niin paljon lunta, että en löytänyt mahdollista kylttiä. Luulen sen olevan kuningassaniainen. 

Lumiukko ei ole minun tekemäni, mutta se kuvastaa täydellisesti käyntiä puutarhassa: olipa paljon kaikkea kivaa! Ja kiva, että jaksoit lukea!

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Japaninvalkopyökki Carpinus japonica

Keisaripuu Paulownia tomentosa

Kiiltoruusu Rosa virginiana

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Mantsurianmarjaomenapuu Malus baccata ssp. mandshurica

Muhkuraharmaaleppä Alnus incana 'Gibberosa'

Newyorkinorapihlaja Crataegus × durobrivensis

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Riippamarjaomenapuu Malus baccata 'Gracilis'

Ruostehappomarja Berberis vulgaris

Siperianomenapuu Malus prunifolia

Valkolumimarja Symphoricarpos albus var. laevigatus

Varjohiippa Epimedium

Visakoivu Betula pendula var. carelica

Vuorivaahtera Acer pseudoplatanus

Marraskuun viimeiset kukat

 Tunnelmia ennen pakkasen tuloa. Viimeiset sinnikkäät!

Asteri 'Little Carlow' tuli moneen kertaan esiteltyä, se on niin kaunis. Tässä vielä viimeinen kuva siitä tältä syksyltä.

Syysasteri 'White Ladies' on myös nähty jo, mutta tässä siitä lokakuun lopun kuva Rohanissa. Tuolloin oli vielä monissa lehtipuissa ja -pensaissa lehdet tallella ja etelänruusuruoho kukki asterin seurana.

Tuoksuasteri 'Herbstschnee' oli parhaimmillaan vasta loka–marraskuun taitteessa. Näyttää siltä, kuin sitä olisi rivinä, mutta siinä on vain yksi kasvi, jonka pitkät varret painuvat eri suuntiin. Asterin takana on pressu, jonka toivon taltuttavan villikasvillisuuden ojassa ja sen pientareilla.

Edellisen kanssa samassa penkissä eli ruusu-heinätarhassa kukkii myös pieni suloinen kaita-asteri 'Prince'. Tämä on tosi myöhäinen kukkija, paras kukkaloisto osuu vasta lokakuun loppuun ja marraskuun alkuun.

Kaita-asterista on vaikea saada hyvää kokonaiskuvaa, sillä sen lehdet ja kukat ovat pikkuruisia. 

Tässä vähän mittakaavaa!

Siinäpä olivat myöhäisimmät asterit, siirrytään muihin marraskuun alun kukkiin.

Näyttää lykästäneen viimein, siis reunuspietaryrtin suhteen. Keltalehtinen versio on asettunut taloksi. Kesällä huomasin yhden siementaimen, varjelin sitä visusti ja syksyllä se kukki – jolloin huomasin muutaman uudenkin siementaimen!

Näyttää siltä, että olen lukuisten yritysten jälkeen onnistunut saamaan pihalleni reunuspietaryrtin, joka pysyy. Aiemmat ovat häipyneet jälkiä jättämättä.

Keväällä hankin uuden taimen, joka on kerrottukukkaista versiota. Istutin sen tummalehtisen 'José Aubergine' -mukulamaksaruohon viereen, jonka munakoisonsävyinen tummuus korostaa reunuspietaryrtin valkeita kukkia. Tämäkin pietaryrtti kukki marraskuulle saakka.

Koreaköynnöskuusama 'Gold Flame' on osoittautunut takuuvarmaksi marraskuun kukkijaksi.

Kehäkukat samaten. Ja on tuossa ruusukin, Pierre de Ronsard.

Mirrinminttu 'Six Hills Giant' ja myskimalva jatkavat valomerkkiin asti.

Kurjenpolvet ovat hyviä syyskukkijoita. Onnistuin löytämään alennuksella itselleni uuden Rozannen, mistä olen hyvin iloinen. Kuvassa on haisukurjenpolvi; luonnonkukka, joka on pienikukkaisimpia ja samalla ahkerimpia kukkimaan. Kukkia tulee paljon ja pitkään; kasvin kukinta-aika lienee lähes puoli vuotta. Tosin ehkä se ei ole yksi ja sama kasvi.

Kuvasta huomaan, että paahdepenkkiin on luikerrellut katala matara ja on tuolla näköjään keltamokin. Ehkä saan ne vielä juurineen pois, ehkä homma siirtyy kevääseen.

Verikurjenpolveen tulee kauniiden ruskalehtien lisäksi kukkia, mutta sen kohdalla ei voi kukkarunsaudesta puhua, niitä on niin vähän. Yksikin kyllä ilostuttaa.

Tuossa samassa paahdepenkissä huomasin yllätyksen. Vuorikaunokki!

Kun tarpeeksi läheltä kuvaa, voi kuvitella, että kuva on otettu kesäkuussa eikä marraskuussa.  

Kohtapuoliin täytyy varmaan viritellä kevätkalenteria, jotta selvitään vuoden pimeimmän ajan yli.

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Mirrinminrru Nepeta × faassenii

Mukulamaksaruoho Hylotelephium

Myskimalva Malva moschata

Reunuspietaryrtti Tanacetum parthenium

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tuoksuasteri Symphyotricum novae-angliae

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Vuorikaunokki Centaurea montana