Wednesday 3 August 2022

Rohan koki tappioita, mutta ei kukistunut

Vähän on tänä kesänä tullut Rohanista kerrottua, kun siellä mukamas kaikki on hävitetty vesimyyrien toimesta. No ei nyt ihan niinkään.

Aloitetaan kerrankin tästä hetkestä. Tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' ei noussut keväällä, pelkäsin sen jo menehtyneen. Sitten sieltä nousi verso, toinenkin. Nyt ihana kärhö on alkanut kukkia. 

Kärhön edessä asustaa Austin-ruusu William Shakespeare 2000 ('Ausromeo'), joka alkaa pian kukkia. Näiden nuput ovat hämäävän punaisia, kukka on avauduttuaan purppurainen.

Kävi pitkästä aikaa niin, että viereinen Austin-ruusu The Prince ('Ausvelvet') kukki ensin ja vieläpä usean kukan voimin. Tämän puskan elinvoimassa ei ole kehumista, mutta kun se tuottaa näin ihastuttavia kukkia edes muutaman, on tarhuri onnellinen.

Kuten useimmat blogini lukijat jo tietävät, on Rohanin värimaailma tumma/vaalea. Niinpä täällä kasvavat kurkkuyrtitkin ovat valkoisia.

Helminukkajäkkärä alkaa kukkia tumman 'Diabolo' -purppuraheisiangervon edessä.

Olen siirtänyt Rohaniin joitakin kaukasiankirahvinkukan taimia muotopuutarhan liepeiltä ja nyt ne alkavat kukkia tännekin erinomaisen sopivina. Enpä oikeastaan keksi puutarhastani kukkapenkkiä, johon tämä ei sopisi! 

Samanlainen kukka, mutta aivan eri värinen, on etelänruusuruoholla. Se kukkii ja siementää ahkerasti Rohanissa, mutta ei ole halunnut asettua preerialle, kun olen sitä siirtänyt. Täytyy vain jatkaa yrittämisiä.
Tässä kuvassa taustalla on tummalehtinen mustaselja Black Beauty ('Gerda'). Siemenpatukka kuuluu valkokukkaiselle tähtihyasintille, ne ovat tuottaneet todella ahkeraan siementaimia jopa Rohanin takareunan pusikon keskelle.

Tässä kuvassa näkyy koko Rohan, mutta ei siitä oikeastaan näy muuta kuin etummainen tumma pensas: 'Rohan Weeping' -pyökki ja sen edessä tummat happomarjat.
Rohan kulkee pitkin tienviertä vajaat 15 metriä pitkänä penkkinä.

Kuva vastakkaisesta suunnasta, Rohan on vasemmalla ja päättyy vähän ennen mäntyä.
Sijainti tien varrella koitui kohtalokkaaksi tällaisena vesimyyrien huippuvuotena. Ne ovat ihan tosissaan myllänneet ojanpenkkoja.

Ritarinkannus 'Cherub' on selvinnyt niukin naukin, varsi näytti alkukesällä siltä, että sitä oli myyrä järsinyt, mutta ainokainen kukkavarsi pystyi silti jatkamaan kasvua ja kukkii parhaillaan.

Väriminttu 'Kardinal' on myös aloittanut kukinnan; mahtipari villin palsternakan kanssa.

Meksikonhanhikeistakin osa selvisi ja ovat nyt alkaneet kukkia, mutta valeangervo oli hävinnyt, niinpä ostin alkukesällä uuden, kun tuli näin hyvän värinen vastaan. Tämä on sulkavaleangervo 'Bronze Peacock'. 
Valeangervoista pitäisin kovasti, mutta ne eivät pidä olosuhteistani. Olen istuttanut niitä monille eri paikoille puutarhassani, useimmat ovat menehtyneet ja ne muutama, jotka ovat elossa, ovat kituliaita. Tähän aikaan kesästä ne ovat aika ruskeita. Paitsi kuistin edustan yksilö, joka on vasta versonut maasta! Joten voi olla, että tämäkin on nyt komeimmillaan, mitä lyhyen elämänsä aikana ehtii olla.

Tämä kuva tuli otettua joitakin viikkoja sitten. Rohan on oikealla ja näyttää kovin palsternakkapitoiselta, mutta on siellä jotakin vaaleaa punaistakin.

Peter Joyn risteyttämä lilja, jonka ehdin viime vuonna jo arvella kuolleen, nousi tänä vuonna yhden kukkavarren voimin. Tämä on todella kaunis. Jokin risteymä eli varmaan tarhasarjalilja.

Siirrytäänkö sitten Rohanin ruusuaikaan, joka onneksi kylläkin vielä jatkuu Austin-ruusujen myötä, ellei peura käy syömässä nuppuja.
Tämä ihana on neidonruusu 'Félicité Parmentier'.

Sama neitonen kukassa etualalla, taustalla valkokukkainen Austin-ruusu Winchester Cathedral ('Auscat'). Lähes mustat lehdet kuuluvat 'Royal Burgundy' -japaninkirsikalle.

Samaan syssyyn sopii mainiosti hyvin tumma varjolilja Lilium martagon var. cattaniae.
Valitettavasti oranssikukkainen marhanlilja tästä hieman vasemmalle on hävinnyt.

'Moon of Nippon' -kiinanpionin vieressä kasvava marhanlilja 'Claude Shride' on onneksi elossa, vaikka sekin oli vähän pienempi kuin normaalisti.

Samoin onneksi elossa on puro-ohdake 'Atropurpureum', sillä tätä ei kai myy Suomessa vieläkään kukaan. Tilasin aikanaan taimen Hollannista. Tätä ei voi siemenestäkään kasvattaa, kun lajike ei tuota itävää siementä. 
Kasvusto on talven aikana tuntuvasti pienentynyt, mutta hengissä. Ehkä tästä pitäisi kaivaa juurenpala johonkin turvareservaattiin.

Tähkähelmikkä asustaa myös Rohanissa, tänne istutin ensimmäiset siemenestä kasvattamani taimet.

Harjaneilikoille talvi oli vaikea, niitä on hengissä vain muutama sekä muotopuutarhassa että Rohanissa. Täällä lajike on hyvin tumma 'Onyx'.

Kesäkuussa kukkivat ystävältä saatu vanha haileanhempeä pioni ja heisiangervo 'Diabolo'.

Jossakin neronleimauksessa olen keksinyt ottaa paahdepenkistä tähkähietaliljan siementaimen ja istuttaa sen Rohaniin. Vaikka kukinta-aika on lyhyt, sopii kasvi tänne oikein hyvin. 
Kuvassa muuten näkyy, kuinka kirkkaanpunainen oli The Prince -ruusun nuppu, kuitenkin kukista tuli upottavan tummia, sametinpunaisia.

Joitakin akileijojakin löytyy, mutta niiden täytyy olla oikean värisiä, tai saavat lähtöpassit. Tämä lienee ammoisen 'Greenapples' -lehtoakileijakylvöksen jälkeläisiä. Taustalla on tumma pensasmainen pyökki 'Rohan Weeping'.

Tummakurjenpolvi 'Samobor' löytyy Rohanista myös, mutta tätä kitkin oikein runsaasti viime vuonna. Tämän taustalla näkyy yksi peruukkipensaista.

Otin tänään tämän kuvan, jossa näkyy, että Rohan kaipaa kipeästi ohikukkineiden perennanvarsien leikkuuta. Miten ei aika tahdo riittää? No, pari viikkoa rivakkaa työkiirettä, ja nytkin on edessä pari viikkoa rivakkaa työkiirettä, ei kai siinä muuta. Ei tuohon kauan menisi, joitakin alueita olen kyllä jo siistinyt ja ero on huima.
Mutta oikeastaan kuva on siis peruukkipensaasta. Rohanissa asustaa kolme 'Royal Purple' -lajiketta ja niistäkin kaikki selvisivät talvesta ja myyristä, mistä on syytä olla hyvin iloinen. Joka ikinen Rohanin puu ja puska on yhä elossa! Tämä on peruukkipensaista ehdottomasti korkein ja rehevin, noin metrinen joka suuntaan. Vasemmalla näkyy japaninmagnolian lehtiä, elossa ja hyvässä kasvussa sekin.

Rohanin taustan risuaitaan oli tarkoitus saada elävää materiaalia tylppöorapihlajista, mutta myyrät ovat nakertaneet poikki useimmat taimistani vuosien mittaan. Joku vielä elossa olevista teki ihanat kukkatertut touko–kesäkuun vaihteessa.
Yritin tänäkin vuonna ottaa pistokkaita, mutta en tiedä, onnistuinko. Viime vuonna eivät onnistuneet. Nythän tuosta voisi saada marjoja.

Tämä kuva mutapuutarhan yli Rohaniin on kesäkuun alkupuolelta. Rohanissa kukkivat valkoiset laukat ja jotkin punaiset tulppaanit.

Tulppaanien suhteen vuosi oli Rohanissa erinomainen, merkillistä kyllä. Tänä vuonna kukkivat ikivanhat, jo yli kymmenen vuotta sitten istutetut punaiset viherraitatulppaanit jotakin vanhaa kantaa. Lisäksi kukkivat 'Black Parrot' -papukaijattulppaanit, ties kuinka vanhoja nekin, oikein runsain mitoin.

Ransu esittelee. Ransun takana kukkii sulkakellukka.

Ihan kaikkia Rohanin kasveja ei tähän juttuun millään mahdu, mutta laitetaan sellainen ilouutinen, että kesäkuussa rotkolemmikki 'Mr Morse' heräsi henkiin. Nyt se on jo vähän isompikin kuin kuvan lehti (alempana näkyy muutama pikkuinen lehti myös). 
Ehätin jo tilata uusia taimia puutarhakaupasta, mutta soitin sinne ja peruin tilauksen. Toinen Morse on varmaan menehtynyt, mutta mennään nyt tämän yhden voimin. Kerkesin kyllä hankkia uuden valkokukkaisen rotkolemmikin Rohaniin jo toukokuussa, lajiketta 'Betty Bowring', kun Morset eivät nousseet.

Rohan-maratooni päättyy Ransun terveisiin. Nenän sienipatti ei ole vielä alkanut kutistua, mutta poika voi reippaasti etenkin, kun säät sopivasti viilenivät norjalaiseen makuun.


David Austinin jalostamat ruusut luetaan puistoruusuihin, Rosa Puistoruusu-Ryhmä
Etelänruusuruoho Knautia macedonica
Harjaneilikka Dianthus barbatus
Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea
Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea
Kiinanpioni Paeonia lactiflora
Kurkkuyrtti Borago officinalis
Lehtoakileija Aquilegia vulgaris
Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä
Meksikonhanhikki Potentilla thurberi
Mustaselja Sambucus nigra
Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä
Palsternakka Pastinaca sativa
Peruukkipensas Cotinus coggygria
Puro-ohdake Cirsium rivulare
Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, tummalehtiset lajikkeet
Pyökki Fagus sylvatica
Ritarinkannus Delphinium
Rotkolemmikki Brunnera macrophylla
Sulkakellukka Geum triflorum
Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata
Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä
Tummakurjenpolvi Geranium phaeum
Tykppöorapihlaja Crataegus monogyna
Tähkähelmikkä Melica ciliata
Tähkähietalilja Anthericum liliago
Tähtihyasintti Camassia
Väriminttu Monarda

18 comments :

  1. Melkoisia herkkuja siellä kukassa, toivottavasti sentään Ransun kasvusto hiipuu.
    - Pirkko ja pojat

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivotaan! Pari viikkoa vasta lääkettä otettu, pari kuukautta tai enemmänkin voi kuulemma mennä. Toivottavasti Ransun elimistö kestää kuurin rasitukset.
      Kiitos sinulle vielä tähkähelmikän siemenistä silloin aikoinaan, en olisi varmaan itse ikinä tajunnut tuota kasvattaa, eikä sitä ole missään taimistollakaan tullut vastaan, vaikka on noin kaunis ja hyvätapainen heinä.

      Delete
  2. Sinulla kasvustossa löytyy 🤗 minulle taas monet ihan tuntemattomia. Myyriä on meilläkin ollut joitakin mutta en tiedä mitä. Aika on kulunut täälläkin vinhaan tahtiin nyt kun marjat kypsyy. Penkkejä en juurikaan kerkiä kohentamaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikenlaista on ja onneksi kaikki ei maistu myyrille! Vesimyyrät tekevät käytäviä ja syövät kasvien juuria, ne tunnistaa onkaloista, joihin jalka uppoaa - ja juurettomista kasveista.
      Sinulla kuluu aika marjahommien parissa, itse en mehua keitäkään, enkä uskallakaan, kun näin juuri blogistasi, kuinka huonosti mehu saattaa kattilassa käyttäytyä ;-)

      Delete
  3. Ransun hyvinvointi on tärkeää <3 Täällä on kitketty ja kantattu vimmatusti ennen Avoimia Puutarhoja. Onneksi oli tämä viikko vielä kesälomaa, sitten alkaakin kiireinen työputki. Ainakin kolme kertaa etelänruusuruohoa istuttaneena kuulostaa mahtavalta että se jossain siementää ja lisääntyy itsestään. Nyt kyllää rakastuin Prinssi-ruusuun ihan kympillä, onpa upean värinen ja muotoinen. Ja ei kai koolla väliä, kunhan kukkii.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ransun vointi on täällä mamman ykkös-tarkkailun aihe, kuten voit kuvitella.
      Voi että, taidat kyllä aina pitää puutarhan siistissä kunnossa, mutta Avoimia varten on eri meno. Tulisi jopa minunkin trimmattua ja hoidettua, olen vähän huithapeli. Onneksi sinulla on lomaa, niin ei tarvitse töiden jälkeen stressata.
      Tähän aikaan vuodesta ei enää kasvuvauhti niin hirmuinen ole, joten pihatyötä tuntuu olevan vähän vähemmän, mutta parin kunnon sateen myötä on nurmikko innostunut rehottamaan, kun edellisen kerran sen sai jättää kuukaudeksi leikkaamatta! Nyt se kasvoi viikossa leikkuupitkäksi.
      Voi itku, etelänruusuruoho on ihana kasvi, harmi, ettei se teillä ole viihtynyt. Tosiaan täälläkään se ei ole suostunut elämään preerialla jostain kumman syystä. Eikä paahdepenkissä. Onneksi Rohanissa sentään kukoistaa, ja ruusutarhassa pari kirjavalehtistä lajiketta.
      Prinssi on ihana, mutta aika kitukasvuinen. Kohta kukkansa avaava William Shakespeare 2000 on saman värinen, mutta paljon parempi lajike. Istutin viime syksynä näiden lähelle myös Falstaffin, siinä on kolmas tummanpunainen. Munstead Woodista voisit myös tykätä. Kaikki nämä siis Austin-ruusuja.

      Delete
  4. Hienoja väripareja ja kasviyhdistelmiä! Keskityin katselemaan kuvia ja jätin tekstit vähemmälle. Sillä seurauksella, että ihmettelin, miten sinulla voi pioni ja tumma varjolilja vielä kukkia. Siis uusi kierros lukemiseen paneutuen.
    Kuvista löytyy monia kasviherkkuja. Austin-ruususi ovat kerrassaan upeita. The Princen väri ja kukan muoto maagisen kaunis.
    "Nuoren" Morsen herääminen on hieno juttu. Samoin ymmärrän ilon Julia Correvonin kukista. Minunkin Juliani heräsi varsin myöhään, mutta nyt se pukkaa kukkia. Tosin osa kukista on kärsineen oloisia. Mitään ötökkää en ole löytänyt ja onneksi valtaosa kukista on täydellisiä. Kuvaaminen vain on hankalaa, kun joka päivä tuulee kovasti.
    Ihanaa, että Ransu jaksaa olla reipas. Kunpa sienipatti kutistuisi ja katoaisi kokonaan. Rapsutuksia molemmille pojille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi ei, ei sinun tarvitse lukea, tässä oli oikeastaan Rohanin koko kesä. Ei ole tullut sieltä raportoitua, jännittävämpiä kai ovat uudemmat alueet, ei vanha myyränsyömä penkki ;-)
      Austin-ruusut ovat unelmanihania, jos niissä vain riittää kasvuvoimaa. Aina ei riitä, taidamme olla niille vähän äärirajoilla. Mutta kukkiahan niihin tulee pakkasiin asti, mistä iso plussa. Kukinta ei vain aina ole kovin runsasta.
      Hih, nuori Morse! Hyvin oivallettu. Tuolla lajikkeella on niin mahtava nimi, että jo sen takia se oli pakko hankkia, ja vieläpä valkoiset kukat. Se tuntuu tosin huonontavan rotkolemmikin elinvoimaa, kuten mutaatiot ja erikoismuodot kai yleensäkin. Perusvihreälehtinen, sinikukkainen rotkolemmikki on kaikkein kestävin.
      Tuuli on tosiaan melkoinen, ja pe-la vaiheille lupailevat lähes myrskyä ainakin tänne päin. Viime yönä kuuntelin kolinaa ja natinaa puuskissa, ihan syksyinen fiilis.
      Pojat kiittävät! Tsemppiä sinne <3

      Delete
    2. Tekstien lukeminen on minulle tärkeä pointti. Usein tutkin ensin kuvat ja palaan sitten postauksen alkuun ja syvennyn tekstiin. Miten lie nyt hosuin ja keskityin kuvien tiiraamiseen.
      Kasviesi nimet nostavat mieleeen monia brittiläisiä tv-sarjoja, leffoja ja kirjoja sekä historian henkilöitä. Siten kasvit saavat uuden ulottuvuuden ja jäävät jopa paremmin mieleen.
      Täällä tuulee parhaillaan vaakatasossa, vaikkakin helteisen ilman vuoksi se ei tuo viilennystä. Saapa nähdä, tuleeko niitä rankkasateita. Meille ilmeisesti ei kovin suuressa määrin.

      Delete
    3. Onhan ne tarinat tärkeitä, mutta aina ei pysty syventymään, eikä se niin tärkeää ole tietenkään. On kyllä kiva lukea muiden puutarhakokemuksia.
      Kasvien lajikenimet ovat minulle tosi tärkeä ostopäätökseen vaikuttava tekijä, ja tuollainen kuin Mr. Morse nyt ehdottomasti täytyy olla! William Shakespeare kyllä myös. Monilla Austin-ruusuilla on Shakespearen tarinoiden innoittamat nimet, mutta on sitten monia muita nykyhenkilöiden mukaan nimettyjä, jotka eivät ole ollenkaan niin kiehtovia! Emily Brontën vielä haluaisin, mutta en ole sitä vielä löytänyt, Puutarhanikkareita voisi kyllä varmasti tilata sen samalla, kun heille tulee noita ruusuja muutenkin. Tai sitten tilaan suoraan Tanskasta, kuten Kukkaiselämää-blogin Satu teki. Britanniastakin niitä voi taas jotakin kautta tilata, tuli keväämmällä ilmoitus.
      Ilmatieteen laitos väittää, että täällä on tullut muutama milli vettä, mutta väärässä ovat. Nyt juuri alkoi pikkuisen vihmoa ikkunaruutuja vasten.

      Delete
  5. Muhkeita värejä, voimakasta tummaa ja heleää vaaleaa. Etelänruusuruoho on hurmannut minutkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on tosiaan aika ihana ja pitää täysin itsestään huolen, kerää pörriäisiä, kukkii pitkään - täydellinen kasvi.

      Delete
  6. Tämä on ehdoton suosikkialueeni puutarhassasi täällä ruusun toisella puolen, kaikkein kauneimmat kasvit! Oli niin kiva lukea, että se selvisi talvesta kuitenkin hyvin. Ja monta kuolleista nousemistakin siellä tapahtunut, jee. Nyt tajusin vasta kunnolla missä tuo alue sijaitsee puutarhassasi. Ovi auttoi hahmottamisessa. Tänään teillepäin kai tulossa kunnon sateet, saa puutarhasi automaagisen kastelun. Mikä tuo ihastuttava heinä (vaalea) oli? Menikö jotain ohitse, en vain huomannut sen nimeä ehkä. Ransuparka, sienipatti nenässä, saisi jo hiljalleen häipyä. Ihana kuitenkin, ettei näytä menoa haittavaan, eteenpäin tassuttelee. Norjalaiset villahousut lämmittävät kun ilma viilenee :)
    -samettihortensia täällä kirjelmöi anona

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi Morse nousi, sitä on niin vaikea löytää myynnistä. Menin käymään Puutarhanikkareilla hakemaan tilaamiani pyökin pensasaitataimia, siellä oli kennostollinen Morsea, kiljahdin innosta, mutta ne olikin tilattu jollekulle toiselle, pöh. Mikseivät voi pitää myyntivalikoimissa, hyvin paljon näkee vain samoja rotkolemmikin lajikkeita vuodesta toiseen.
      Tonttini pitkä sivu kulkee tien viertä ja Rohan on siinä keskivaiheilla, mutta en tiedä, auttaako tämäkään yhtään hahmottamisessa :-D
      Täällä kieli pitkällä sadetta odotellaan, on niin kuivaa! Lupailtiin kunnon sadetta, mutta yllätys - rintama hajosi ja me jäämme sateiden väliin, ei ainakaan vielä ole tullut pisaraakaan ja ennustekin on kutistunut aivan olemattomiin. Ensi yölle on vielä sadetta ennusteessa, joten toivotaan, että jotain tulee!
      Vaalea heinä on tähkähelmikkä, laitoin sen vain yhteen kuvatekstiin. Se on todella ihana, ja on perenna eikä mikään kesäheinä (en jaksa niiden yksivuotisten kanssa puljata!).
      Sienen häivyttäminen on hidas prosessi, kuukausia kuluu ja voi vuosikin kai mennä. Toivon vain, että sieni ei ollut ehtinyt esim. keuhkoihin tai aivoihin asti ja että se saadaan pois ilman sisäelinvaurioita Ransulille.

      Delete
  7. Eläköön Rohan! Tosi hienoa, että vaikeasta myyrävuodesta huolimatta sieltä löytyy kuitenkin noinkin paljon elonmerkkejä ja tärkeitä aarteitakin on säilynyt lukuisia. Nuo oikein tummat sävyt yhdistettynä vaaleaan ovat niin herkullisia. Enpä muuten tiennyt, että kurkkuyrttiä on olemassa valkoisena.
    Toivottavasti Ransun lääkekuuri alkaa pian tehota. Hyvä, että manuli on vielä virkeä ja hyvävointinen. Pidetään peukkuja, että vointi jatkuukin sellaisena. Mukavaa pian alkavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On niin ihanaa, että etenkin Rohanin kaikki puuvartiset ovat elossa. Japaninkirsikka, joka on ehtinyt kasvaa jo nelimetriseksi, olisi kirpaiseva menetys. Kun miettii tontin yläosan lähes kuolleita kirsikkaa ja koristeomenaa tai omenapuuta, jonka juuret syötiin kokonaan - tai jo todella isoa luumupuuta, joka on vain nipin napin hengissä, hirvittää ajatellakin.
      Valkoinen kurkkuyrtti on yhtä hyvä tekemään siementaimia kuin sininenkin, ja on tosiaan hyvä väripari tummille kasveille. Vielä ainakaan ei ole sinikukkaisia siementaimia ilmestynyt Rohaniin, mutta niitä voi kyllä tulla, kun vain parinkymmenen metrin päässä preerialla on sinikukkaista.
      Kiitos peukuista, mukavaa viikonloppua ja Avointen puutarhojen päivää!

      Delete
  8. Rohanissa on vaikka mitä. Onneksi siellä on paljon kasveja silti, vaikka vesimyyrät ovat siellä mellastaneet. On aina hienoa, että jokin harvinainen kasvi selviää vaikeasta vuodesta, toki toivoisi, että kaikki selviäisivät. Onpa hieno väri tuossa tummassa varjoliljassa. Toki monissa muissakin kasceissa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi Rohanissa on kaikki tämä tallella! Ja muutakin, jota ei tässä mahtunut kertomaan. Puuvartisten selviämisestä olen erityisen iloinen, niitä on vaikeampi korvata, kun ovat jo vuosia kasvaneet kokoa.
      Varjolilja cattaniae on todella hieno, mustanpuhuvan viininpunainen, vai miten tuota kuvailisi.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!