Sunday 19 April 2020

Pieniä avautumisia

Ensimmäiseksi 'Dionysus' -lumikello, joka on avautunut jo aikoja sitten. Kaverikin on jo laonnut, joten tämä on varmaan viimeinen kuva tästä kaunokaisesta tänä vuonna. Nyyh, lumikellokauden loppuhetket ovat käsillä.

Uudet kaudet ovat alkamassa. Vuokkojen (sinivuokkoja ei lasketa, kun ovat eri sukua) ensimmäiset ovat avautuneet. Balkaninvuokko tässä.

Sen punainen kaveri 'Charmer' seuraa pian perässä – tuuli on viimeinkin rauhoittunut, joten auringossa on lämmin!

Ensimmäinen keltavuokon kukka avautui.

Pysytään keltaisissa. Rentukka 'Multiplex'.

Siinä lähellä avaa ensimmäinen 'Cassata' kohta kukkansa. Nämä eivät kylläkään ole pieniä, mutta täytyy silti raportoida – niin kauan kuin pystyy. Kohta ei enää eri narsissien päivittäiset avautumiset mahdu yhteen postaukseen!

Jos 'Cassata' on ihastuttavan sitruunankeltainen, niin sitä on myös saniaistarhan 'Spoirot' -virvanarsissi, nyt avautumassa parin päivän pohdiskelun jälkeen.

Riihivillan Leenan lähettämä ihana vaaleansininen imikkä on tehnyt uuden kukan, ensimmäinenhän ilahdutti helmikuun puolivälissä. Tämä ihana, ihana pitkä kevät on huippua! Lumikellokausikin on kestänyt yli kaksi kuukautta, tai jos lasketaan ensimmäisen nupun näkemisestä, niin siitä on kolme kuukautta!

Turkintähdikki on avannut ensimmäisen kukkansa Rohanissa, näitä kasvaa parissakin kohdassa puutarhaa. Ovat ihanan aikaisia! Jännää havaita, että verrattuna viime vuoteen tämä kukkii lähes päivälleen samaan aikaan – etsin nimittäin tämän lajinimen täältä omasta blogistani, kaikkea kun ei tahdo ulkoa muistaa.

Siinä lähellä avautuu myös 'Silver Lace Black' -loistokevätesikko, joka on vuosikausia sitten saatu ihanalta Marian koti ja puutarha -Marialta. Olen itsekin hankkinut samantapaisia keltareunaisia (Golden Lace), mutta niistä ei yksikään enää ole hengissä, kun tämä on! Nuput ovat niin huomaamattomat, ettei niitä näe, ja kohta on pikku esikko täpötäynnä näitä suloisia kukkia.

Alppipenkissä on taas mätäslaukkaneilikka täynnä nuppuja, joten sekin kukkii lähiviikkoina.
Nyt on kevät ihanimmillaan (olenko toistanut tätä jo monta viikkoa?), joten nyt nautitaan!


Balkaninvuokko – Anemone blanda
Imikkä – Pulmonaria
Keltavuokko – Anemone ranunculoides
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Lumikello – Galanthus
Mätäslaukkaneilikka – Armeria juniperifolia
Rentukka – Caltha palustris
Turkintähdikki – Ornithogalum oligophyllum
Virvanarsissi – Narcissus Bulbocodium-Ryhmä

21 comments :

  1. Voi että, aivan mahtavaa että 'Silver Lace Black' on elossa Saaripalstalla ja voi hyvin, ihana juttu! Omani on taantunut, mutta mikä onni oli eilen löytää niitä kevään ensimmäiseltä taimistokäynniltä. Tämä kevät on todellakin upea, saamme nauttia kukinnasta ja heräämisistä pitkään ja hartaasti. Nuo kaikki pienet pastelliset kevätkukat ovat niin herkkiä ja sitten löytyy tuollaisia pirskahtelevia väripommeja kuin tuo 'Multiplex' vau!

    ReplyDelete
  2. Noi voi, edellinen kommentti oli siis minulta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen niin iloinen, että juuri tuo sinun antamasi on elossa! Ne itse hankkimani keltareunaiset olivat ehkä liian kuivassa ja näivettyivät muutamassa vuodessa. Tuossa taitaa olla parempi maa.
      Ihana kevät tämä on, kaikesta huolimatta ♥

      Delete
  3. Oi minä istutin juuri eilen tuon 'Spoirot' narsissin ja mietin kovasti millaisesta paikasta se mahtaisi pitää. Meniköhän minulla liian kosteaan, eikös tuo sinun saniaistarhasi ole aika kuiva paikka? On se onneksi vähän rinteessä lammikon takakummulla. Nähtäväksi jää miten siellä sitten viihtyy.
    Viimeisiä lumikelloja täälläkin enää, snif.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tjaa, ei auta kuin kokeilla noiden virvanarsissien kanssa. Muistan lukeneeni, että nämä eivät siedä kosteutta (tai ehkä ovat muuten talvenkestoltaan huteria?), joten istutin jonkun kokeilun vanhan taloni kivijalan eteen oikein lämpimään. Siellä ne kukkivat seuraavana keväänä ja sitten ei näkynyt enää. Saniaistarhassa niillä on myös melko kuivat oltavat, mutta enemmän tuulensuojaa. Aika näyttää, missä ne viihtyvät, jos missään. Mustin kopin edustalle taisin istuttaa ihan ensimmäiset, mutta se on karu paikka - siihen ei lumi kerry lainkaan, siinä on kivikova savimaa ja tuulinenkin vielä. Siinä ne eivät kukkineet edes istuttamista seuraavana keväänä.
      Snif todellakin. Kohta alkaa kevätikävä ja seuraavan kevään odotus!

      Delete
  4. Suorastaan kukkarunsautta sinulla! Ihanaa.
    Hauska tuo esikon nuppu, pienellä rullalla kuten joillakin muillakin kasveilla. Uskomaton määrä sinulla on erilaisia narsissilajeja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kukkarunsautta ja jos näin lämpimiä ja vähätuulisia päiviä tulee kuin tänään, poksahtelee narsisseja auki urakalla. Tässä oli vasta pari, en edes tiedä, montako narsissia minulla nykyään on - kymmeniä joka tapauksessa. On mitä odottaa!

      Delete
  5. Lumikello on kaikin puolin hyvä kasvi, etenkin pitkän kukkimisajan takia. Tänä vuonna nousee hyvin viime vuonna istutetut narsissit, vanhoista ei näy vielä oikein mitään, eivät taida olla savimaan ystäviä. Vaaleansininen imikkä on herkän kaunis.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Narsissit ovat yllättävän hyviä pärjäämään mun savimaassa. Yksi parhaista näyttää olevan 'Thalia', joten jos sulla ei vielä ole sitä, niin hanki syksyllä! Se kasvaa mulla ihan savisessa paikassa ja lisääntyy reippaasti.
      Riippuu kovasti kai perimästä, mistä mikäkin narsissi pitää. Jotkut minullakin taantuvat, tasetit erityisesti. Sen sijaan moni kauluskukkainen tuntuu viihtyvän erinomaisesti, niin kuin tuo Cassata.
      Tuo vaaleansininen imikkä on kuin unelma, onneksi näyttää viihtyvän. Sekin kasvaa melko tiukassa savimaapaikassa.

      Delete
  6. Söpöyksiä vaikka kuinka! Spoirot liikuttava herkkis. Mukavaa alkavaa viikkoa! Taitaakin olla tulossa oikei superviikko, jos vähän vielä lämpenee ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt on pilvinen aamu, mutta jos olisi samanlaista kuin eilen, niin se olisi ihan riittävän superia! Mittarissa nytkin yli 8 astetta, vaikka on pilvistä. Narsisseja näyttää avautuvan, enemmän jo näkyy keltaisia läikkiä pihalla :-)

      Delete
  7. Hei Saila! Kuinka toimeenpanisit ruttojuuren hävityksen? Kahtena keväänä yritimme kaivamalla lapiolla heti kun alkoi maasta pilkistellä. Seuraavana keväänä peitin paksuilla peitoilla, muoveilla ja kankailla. Nyt ojan penkalla, joissa kasvi noin aarin alalla hyvin viihtyy, näkyy iloksemme uusia alkuja, jotka eivät ole pakkasöistä tai toistuvista lumipeitteistä millänsäkään. Kemiallisiin keinoihin emme ihan vielä olisi valmiita ulkona liikkuvien lemmikkien takia tai muutoinkaan. Onko se kuitenkin pidemmän päälle tehokkainta vain kaivaa lapiolla sitä mukaa kun maan pinnalle ilmestyvät?
    Yritin olla viime kesänä ärsyyntymättä kasvin sinnikkyydestä, mutta nyt olen koonnut voimani uudelleen ja kävisin taistoon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei! Voi, minulla ei ole kokemusta ruttojuuren hävityksestä. Luulen kyllä, että se peite olisi hyvä pitää ainakin kaksi kasvukautta kasvien päällä ne tukahduttaakseen. Näivettäminen poistamalla kaiken nousevan kasvuston lapiolla, tai vain niittämällä, toimii monen kasvin kohdalla. Silloin on oltava tarkkana, että kasvi ei ennätä tehdä lehtiä, jotka taas tuottavat juuristoon kasvuvoimaa.

      Delete
    2. Itsekin ajattelin, että peittäminen olisi se tehokkain tapa, mutta käytännössä tuli ongelmia ruttojuuren kasvupaikasta, syvän ja jyrkkäreunaisen ojan varrella. Kyllästyin katselemaan riemunkirjavaa ojaa ihan talon vieressä ja selittelemään joka ikiselle vieraalle, miksi meillä on pressuja ja vanhoja pussilakanoita levitelty ojanpenkalle... Ehkä valjastan koko talon väen mukaan hävitystalkoisiin: joka ainoa alku, mikä maasta nousee, kohtaa loppunsa ennenkuin ehtii jäädä muun kasvillisuuden joukkoon. En todellakaan tiedä, mikä äitini päässä on naksahtanut, kun 30 vuotta sitten kuskasi ruttojuuren pihalle riesaksi.

      Delete
    3. Noita esivanhempien naksahtamisia ihmetellään varmasti monella pihalla :-D Tsemppiä taistoon! Kyllä se, että poistetaan mahdollisuus lehtien yhteyttämiseen, lannistaa vähitellen sinnikkäimmänkin kasvin.

      Delete
  8. Lumikellot on nättejä kasveja, miekin taisin jottain kerrottuu syksyllä istuttoo, en vuan muista minne. Varmaan tuonne mehtäalalle! Kyllä siulla on jo mahottomasti kevätkukkijia näkyvissä. Meillä vasta herräillään uuteen kasvukauteen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Suomen eri laidoille tulee kevät kovin eri aikaan. Toivottavasti löydät pian ne ihanat kerrotut lumikellosi kukassa!

      Delete
  9. Onpa metkan näköinen esikko! Ihania tietysti kaikki muutkin kukat. Eilisen puutarhakierros tuotti erityisen ihanan yllätyksen: ensimmäinen posliinihyasintin nuppu. Ja pari päivää sitten niistä ei näkynyt edes pienintä piiponkärkeä! Kevätkurjenmiekat taitavat tänä vuonna jäädä toiseksi. Minä niin toivoin, että pääsisin kohta ulos, mutta siellä alkoikin vaihteeksi taas sataa vettä. Plääh. Jospa ei kauaa sataisi. Mukavaa uutta viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo viktoriaaninen esikko on todella erikoinen, ei ehkä kaikkien mieleen, sen kukat ovat jotenkin epätodellisen väriset ja niin säännölliset, kuin nuken kukkia.
      Ihana löytö siellä! Vautsi! Minulla ei posliinihyasintti ole ikinä ensimmäisten joukossa, onpa se nopea. Toivottavasti sade tuottaa pikaista kasvua, joskus se tekee juuri sitä keväisin. Sateen jälkeen kaikki oikein syöksyy pintaan.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!