Wednesday 22 April 2020

Huhtikuun kalenteripoika

Huhtikuun kalenterimanuli esittelee: on ilmoja pidellyt. On ollut loistosäitä esitellä pieniä lumikurjenmiekkoja.

Seuraavat askeleet suuntaavat yleensä mamman luo.

Myrskyjä on ollut, luntakin.

Manulin lumimyräkkäasento.

Nyt on oikein kelposäät. Narsisseja avautuu, ja ne sointuvat huhtikuun kalenteripoikaan erinomaisesti. Tämä narsissi on 'Cassata'. Alempana on kostea kevätniitty ja sen takana mutapuutarha.

Kuun alussa oli nurmikko vielä lättänä...

... kohta sitä pitää alkaa leikata. Mutta ei niin kauan kuin pystykiurunkannukset kukkivat. Siitä olemme samaa mieltä kalenteripojan kanssa.

Kalenteripoika nauttii vihreällä nurmella paljain varpain tassuttelusta.

Yhdennäköisyys aitoihin arokissa-manuleihin on häkellyttävä.

Kuva: Ranua Zoo

Kotimanuli suosittelee etsimään lämpimän paikan – onneksi vielä ei ole manulin helle, joka alkaa 20 asteessa – ja nauttimaan lintujen liverryksestä sekä parhaasta seurasta, joka kalenteripojan tapauksessa on oma mamma.

28 comments :

  1. Aina yhtä komea ja asiantunteva puutarhaesittelijä. Ihana Ransu. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ransu taitaa tietää puutarhastani enemmän kuin minä, jos siltä vain voisi kysellä.

      Delete
  2. Valloittavan ihana Ransu <3

    ReplyDelete
  3. Komeita ovat molemmat, Ransu ja arokissa. Ransun turkki näyttää tavallistakin pörheämmältä ja pehmoisemmalta. Lumimyräkkäasento on kerrassaan hellyttävä. Sitä katsellessa alkaa väkisinkin leperrellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Manulit ovat ihania, harmi vain, että niille ei enää voi mennä lepertelemään Korkeasaareen, kun niitä ei siellä tällä hetkellä ole.
      Ransu on perinteisesti kasvatellut talviturkkiaan kevään mittaan, joten poika alkaa tosiaan olla pörheä, hyvin havaittu!

      Delete
  4. Ihanat kuvat ja Ransu on kyllä niin suloinen♥ Aurinkoa ja iloa sinne kevät päiviin♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ransu on todella ihana tyyppi. Kiitos, kaikkea hyvää sinne sinullekin!

      Delete
  5. On se kotimanuli vaan niin eksoottisen komea 😻

    ReplyDelete
  6. Manulin lumimyräkkäasento on aivan huippu! Ransu siis jakaa minunkin ajatuksen siitä, että on ilmoja pidellyt. Isoa vaihtelua, onneksi viime päivät positiivista säätä. Minun viime syksynä laittamani lumikurjenmiekat ovat tosi pieniä - kauniita miniatyyrejä. Kasvaako niillä koko vahvistumisen myötä (kuten esim. krookuksella) vai ovatko ne aina noin pieniä? Pitää yrittää saada lisättyä samalle alueelle enemmän :).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, lumimyräkkäasento on kyllä samaistuttava. Kaikkea on tässä kuussa saatu, mutta toisaalta mielummin näin päin: ensin karmeaa myrskyä ja lunta ja sitten taivaallisen ihanaa kevättä.
      Hmm, vaikea sanoa, kun en tiedä, miten pieniä ne lumikurjenmiekkasi ovat. Niiden pitäisi olla saman kokoisia kuin kevätkurjenmiekat ja Katharine Hodgkinit eli noin kymmensenttisiä. Toivottavasti ne tekevät paljon sivusipuleita ja lisääntyvät!

      Delete
  7. Samaa mieltä Saaripalstan Manulin kanssa, helle alkaa 20 asteessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ahaa, sinulta löytyy sisäinen manuli :-D

      Delete
  8. Ransu on jo siellä ihanan keväisissä maisemissa !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana kevät nyt onkin, todella kaunista ♥ Kunpa kaikki pysyisivät terveinä ja saisivat nähdä tämän suloisen kevään.

      Delete
  9. Hyvä Ransu! Hienosti vedetty esittely! Ransu on varsinainen untuvaunelma!

    T: Musti-fani (myös Ransua ihastellen)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ransu-untuvaunelma kiittää sohvalta käsin. Otin juuri tänään kuvia, jotka siirsin koneelle ja muutama mainio Musti-kuva on ihan justiin kohta eetterissä :-)

      Delete
  10. Todellakin, mikä yhdennäköisyys! Ransu senkun komistuu, kuten hyvännäköisillä miehillä on vanhetessaan tapanakin ;)

    Narsissien aika on ihan parasta, täällä vasta odotellaan sitä. Ostin kyllä muutaman ruukun nupuillaan olevia Triandrus-ryhmään kuuluvia Katie Heath -narskuja ja istutin ne maahan. Nyt muutama kukka on avautunut, tosin keltaisella torvella. Mietinkin, mahtaako torvi kukinnan edetessä muuttua persikkaisempaan suuntaan, kuten kuvissa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ransu tosiaan komistuu, harmaa se oli jo syntyessään :-D
      Ihanaa, kun noita narsisseja saa ihan nimettyinä lajikkeina nykyisin ruukuissa! Mahtihomma. Hei, aika moni muuttaa väriään. Esimerkiksi 'Cotinga' on hempeän kermanvaalea aprikoosinsävyisellä torvella, mutta avautuessaan kukka on lähinnä vain keltainen. Kannattaa odotella, toivottavasti niistä tulee oikean värisiä!

      Delete
  11. Aina yhtä hurmaava manuli! <3 Mulla on työkaveri, Manu. Hänellä yhtä pörheä kissa kuin Ransu enkä voi olla kutsumatta häntä aina välillä Manuliksi. ;D Vaikka yhdennäköisyyttä onkin hieman vähemmän kuin Ransulla ja manuleilla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti Manuli-työkaverisi osaa arvostaa hienoa lempinimeään!

      Delete
  12. Manulin lumimyräkkäasento on mielestäni aivan pätevä. Saattaa olla, että olen vastaavaa joskus yrittänyt itsekin!

    Pusut manulille ja pantterille :-* :-*

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan näen sinut lumimyräkkäasennossa :-D Kyllä se on varteenotettava vaihtoehto, vaikka kaipaan sitä, että saisi vielä pyöräyttää puuhkamaisen hännän nenän suojaksi. Me ihmiset emme ole mikään evoluution huipputuote. Kaikki nuo ihanat masuvillatkin puuttuvat. Varvasvälikarvoista puhumattakaan.
      Pojat kiittävät, nyt on kolea päivä ja molemmat löytyvät sängystä. Menen heti välittämään terveisesi.

      Delete
    2. Älä muuta sano, ihmisen evoluutio on toisin paikoin mennyt pahasti vikasuuntaan! Häntä tosiaan puuttuu, ja se on suuri puute. Varpaatkin ovat karvattomat, mikä on myös kurja paikka etenkin talviaikaan. Eikä villava turkki olisi haitaksi muutenkaan. Eivät nämä nykyihmisen pienet tupsut siellä täällä paljon lämmitä talviaikana, ei! Toisten villoissa on oltava, jos aikoo pärjätä. Kissa on monissa (jos ei suorastaan kaikissa) asioissa paljon valmiimpi!

      Delete
    3. Häntä ja varpaat ja ylipäätään lämmittävä karva ja vielä sekin, että löytää jonkun, joka ruokkii ja hellii ja joka ei vaadi vastalahjaksi muuta kuin sen, että on vaan. Ei tarvitse viedä omistajaansa lenkille tai totella. Kuorsatakin saa, ja röyhtäilykin koetaan vain söpönä. Sanoisin, että aika hyvin ovat kissat järjestäneet asiansa.

      Delete
    4. En ole oikein ikinä ymmärtänyt mikä pyhässä lehmässä on, oikeasti kun hyvän karman ylin aste on syntyä hyvinhoidetuksi kotikissaksi!

      Delete
    5. No niinpä! Joissakin kulttuureissa on kyllä tajuttu palvoa kissoja :-) (niin kuin joissakin kodeissa yhä tehdään)

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!