Sunday 27 August 2017

Oranssin penkin kesäkausi

Tuli sellainen olo, että haluan tehdä kesäkatsauksen. Mikäpä sen mukavampaa kuin raportoida toissa vuonna perustetun uuden oranssin penkin toisesta kesästä, jolloin rehevyyttä on jo havaittavissa.
Penkki on vielä pieni. Se syntyi kiven ympärille, joka oli sen kokoinen, ettei sitä saanut kaivettua maasta. Oranssi penkki sijaitsee lisäksi epäedullisessa paikassa lautakasojen keskellä, mutta ne tulevat joskus häviämään. Tässä kuvassa oranssi penkki näkyy juuri ja juuri oikean alakulman lautojen takana.
Mikä ihana toukokuun valo! Keskellä kuvaa kukkii sirotuomipihlaja.

The Orange Border
This is a very small border and actually in a different place than I originally planned for an orange-rust-blue planting – but what's to stop me from making that still at some later stage... for that area is still untamed.


Oranssin penkin keskellä, ison kiven vieressä, kasvaa rusotuomipihlaja, joka on lähes identtinen sirotuomipihlajan kanssa. Oikeastaan näitä on tällä puutarhani alueella kolme aika lähekkäin, sillä haluan sirojen puiden tuomaa tiettyä tunnelmaa tähän.
Ruso- ja sirotuomipihlajien lehdet ovat ihastuttavan ruskeat vastapuhjenneina, täydellisen väriset oranssiin penkkiin. Seurana kukkii puna-ailakki, jota oranssi penkki oli alkukesällä aika täynnä.

Puna-ailakki oli mahtava kumppanikasvi korkeille tulppaaneille, mutta tässä penkissä kasvaa matalampaakin... Kun löysin nämä pienet 'Little Princess' -tulppaanit, tuli tarve kitkeä ailakit, anteeksi vain! Penkissä oli jo aikamoinen viidakko.

'Texas Flame' -papukaijatulppaanit kukkivat komeasti ja pitkään. Niissä ei tänä vuonna ollut samanlaista värin kehitystä kuin edellisvuonna, johtuisiko se sitten viileämmistä säistä. Taustalla on japaninvaahtera 'Enkan'.

Jonkin aikaa tulppaanien lopetettua oranssin penkin ainoa kukka oli oranssikeltano, mutta se oli sitäkin hehkuvampi. Ihana kukka ilta-auringossa! Musti esittelee kohdan, jossa kasvaa Onnin lähettämää kissanminttua.


Sitten avautuivat silkkihanhikin ihanat kukat.


Toisesta penkistä siirretty tarhaidänunikko osoittautuikin lohenpunaiseksi oranssinpunaisen sijaan, mutta sekin sopii tähän oikeastaan täydellisesti.


Oranssin penkin olemus tulee muuttumaan, kun tuomipihlaja kasvaa korkeutta ja tämä 'Rosa Mundi' tuuheutuu pensaaksi. Niistä tulee penkkiin hahmoa ja kokoa.

Pinkki sopii kivasti oranssiin, tässä kanadanliljan taustalla häämöttää harmaakäenkukka.

Pikku hiljaa sinipiikkiputki sinertyi täydelliseksi pariksi liljalle.


Lopulta, kun putki on täydellisen sininen, avautuu sille kaveriksi tiikerililja – täydellistä!

Tästä katsauksesta puuttuivat kevään aikaisimmat ja syksyn myöhäisimmät kukkijat, mutta ehkä palaan niihin vielä. Ja sitten täytyy miettiä vielä perennoja, joihin tulisi kiva oranssi ruska, niitä tarvitaan. Pensaita ei penkkiin mahdu enempää ennen kuin lautakasat siirtyvät...


Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kanadanlilja – Lilium canadense
Kissanminttu – Nepeta cataria
Oranssikeltano – Pilosella aurantiaca
Papukaijatulppaani – Tulipa Papukaija-Ryhmä
Puna-ailakki – Silene dioica
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Silkkihanhikki – Potentilla atrosanguinea var. argyrophylla
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä
Tiikerililja – Lilium lancifolium

26 comments :

  1. Olipa paljon oranssin sävyjä! Tuo kanadanlilja on mun ehdoton suosikki, samoin tiikerinlilja! Haikeudella katselin tuota kevään valoa, tuntuu että pimeys taas ottaa vallaan - illat alkavat niin aikaisin hämärtymään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä vaan. Tuo toukokuun kuva on otettu illansuussa, huokaus... alkaa tosiaan olla pimeää iltaisin. Mutta ei luovuteta, onneksi pimeä aika ei kuitenkaan ole täällä vielä pitkään aikaan!

      Delete
  2. Kaunis istutusalue ja ihania yhdistelmiä! Upea tuo silkkihanhikki! Mukavaa sunnuntaita! P.s. blogissani on puutarhakirja-arvonta:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Silkkihanhikissa on upottavan lämmin sävy.
      Kiitos kutsusta!

      Delete
  3. Täydellinen yhdistelmä liljat ja sinipiikkiputki. Olen ennenkin ihaillut tuota muotojen erilaisuutta. Natsaa niin hyvin yhteen.
    Meillä tiikerinlilja pitää nuppunsa vielä tiukasti kiinni.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Liljojen alle tarvitaan jotakin, kun niissä on niin kaljut alaosat. Piikkiputkesta tulee sopivaa kukka- ja lehtimassaa liljojen varsia peittämään. Toivottavasti tiikeri pian avautuu!

      Delete
  4. Sinistä ja oranssia - hyvä yhdistelmä! Sinipiikkiputki on kaunis vaaleansinisessä värissään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vastavärit korostavat toisiaan kivasti. Piikkiputkissa on hieno hohtava sävy.

      Delete
  5. Oranssi on minulle ehdottomasti vaikein väri puutarhassa. Silkkihanhikki on kyllä ihana. Jotkut vanhat liljat saavat meilläkin kasvaa oranssiudestaan huolimatta, mutta muuten en tunnu pääsevän värin kanssa mitenkään sinuiksi. Kyllähän se sinisen tai tummanvioletin kanssa aika hienoltakin näyttää, myönnetään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sulla varmaan on niin erilainen sävymaailma puutarhassa, pastellia ja sellaista? Siihen on tosiaan vaikeaa oranssia upottaa.

      Delete
  6. Vierastan oranssia, mutta tuo sinipiikkiputki ja tiikerililja ovat niin ihanat yhdessä, sen yhdistelmän kyllä ottaisin oitis tännekin. Hyvää alkavaa syksyä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Yllättävän monelle oranssi on hankala väri, minulle se taitaa olla yksi lemppareista, niin iloinen ja lämmin, kuin ystävän halaus. Sininen oikein nostaa tiikerililjan loistoon.
      Kiitos, samaa sinulle!

      Delete
  7. Oranssit värit on niin elokuuta! Kyllä on kaunis puu tuo sirotuomipihlaja, tarkistin kirjasta sen syysvärin, upea! Kanadanlilja on kyllä kaunis, sinipiikkiputki soppii kaveriks. Tiikerililjakin on sinnikäs, tiällä Rannanpihassa ol yks sipul jo sillon kun mie ensimmäisen kerran tänne tulin, ei se levinny siellä kaiken turan keskellä, van kun tehtiin tätä pihhoo niin onneks se vielä ol tallessa ja nyt on kommii. Oon kirjannu noita muutamii pensaita sitä mehtäpuutarhoo silimällä pittäin. Siulla on niin monia kasvia, joita siihen sopis!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siro- ja rusotuomipihlaja ovat pienistä puista kauneimpia; nätti kaartuvaoksainen kasvutapa, keväällä puhkeavien lehtien väri, valkoiset kukat ja sitten vielä marjat ja syysväri. Voiko puulta enää enempää vaatia.
      Mukavaa, että on sinnittelijöitä, jotka kestävät odottaen parempia aikoja. Perinnekasvit taitavat kaikki olla sellaisia-

      Delete
  8. Ai kuinka sinipiikkiputki ja tiikerilija on hyvä yhdistelmä. Vastavärit toimii.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, on vahva pari yhdessä, ja iloinen.

      Delete
  9. Onko sinun tiikerinliljasi koripalloilijoiden sukua? Minulla sinipiikkiputkella on korkeutta reilusti yli metrin, eikä tiikerinlilja ylettyisi sitä edes hartioihin. Muuten olisi kyllä aika metka yhdistelmä.
    Sinulla on upean rehti taito näyttää myös rytöpaikat, joita monet eivät blogiin laittaisi. Yhtään ei haittaa katsoa lautakasaa toisen blogissa,mutta omassa sitä selittelisi useamman kerran. Jos ylipäätään kenellekään julkisesti sitä näyttäisi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ohhoh, niin lyhyt! No on minullakin oikeastaan yhdessä toisessa kohdassa alle metriset tiikerililjat. Niiden vika on se, että kukinnot ovat täydellisellä korkeudella peuroille, joten nuput menivät taas. Näistä korkeammista on sentään toisen liljan kukista osa tallella, kuten kuvasta näkyy! Tässä on kyllä hyvin lämmin paikka, aurinkoinenkin heti keväästä, toisaalta tässä on jotensakin muheva maa, eikä joku vesisuoni tunnu olevan kaukana nurmikon vihreänä pysymisestä päätellen.
      Heh, noin se taitaa olla, ettei rytöjä haluta paljastaa, kiiltokuvapintaa vain. Olen sellainen inhorealisti, ja inhoan teeskentelyä ja stailattuja kuvia, niinpä näitä välillä blogissani näkyy, vaikka yleensä pyrinkin kuvaamaan vain ne nätit kohdat. Ja oikeastaan siksi tuonkin kuvasin, että oli niin nättiä! Ihana kevätilta, tuomipihlaja kukassa ja tuolla kauempana kylässä pilvikirsikka... ihana hetki, jota pari lautakasaa ei mitenkään onnistu pilaamaan.

      Delete
  10. totta, vikassa kuvassa mahtava parivaljakko! viime kesänä isäntä ihastui myös taimistolla piikkiputkeen ja pari hankittiin, kumpikaan ei selvinnyt talvesta. nyt katsellessani kuviasi, alkaa herätä halu yrittää uudelleen sinipiikkiputken kasvattamista.
    ei minuakaan lautataapelit haittaa, niitä löytyy meidänkin pihamaalta useampia, myös useampia riukukasoja...viime viikolla yksi tuppeensahattu haapalautatapuli kyl saatiin purettua. nyt ollaankin sitten muutamana iltana isännän kanssa laudoitettu puikkuisen pihavajan seinää niillä:))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinipiikkiputki tekee hanakasti siementaimia, eli ehkä niitä kuitenkin löytyy, jos ne viimevuotiset ehtivät kukkia? Lehdet ovat hiukan pitkulaiset ja niissä on selvä vaalea suoni keskellä näkyvissä, lehden reunoissa on pientä piparkakku-nypyä.
      Onpa ihanaa puuhaa tuo, piha kaunistuu kahdellakin tapaa: kasa häviää ja tulee nättiä seinää.

      Delete
  11. Oranssi on ihana väri. Sen lähellä.on muutama sävy, joita taas en koe ihaniksi. Vaikka värisilmäni ei ole paras mahdollinen, on näiden sävyjen kanssa tarkkaa puuhaa. Tuo kanadanlilja on aivan ihanan oranssi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kullakin on oma värisilmä, joka kertoo, mikä on kiva yhdistelmä ja mikä ei. Puutarhassa värien yhdistely on niin haastavaa, kun kasvit kukkivat joskus milloin sattuu.

      Delete
  12. Kiva idea tehdä erivärisiä penkkejä. Jospa vaikka innostuin minäkin väripenkeistä.
    Kiitos mukavaa viikonloppua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Väriteemat ovat kivoja, vaikka toisaalta kaikkien värien sekoituskin on kiva, vähän niin kuin luonnon kukkaniitty.

      Delete
  13. Kiitokset kukkaloistosta ja puutarhan esittelystä. Onneksi tämä alkanut syyskuu ei vielä kauhean syksyiseltä tunnu.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!