Mummon kalsareita

Erittäin ikävistä uutisista huolimatta, tai ehkäpä vielä paremmin niiden vuoksi, katsotaan kauneutta ja pehmeyttä. Katsotaan valoisasti tulevaisuuteen ja tehdään se, mitä voidaan lähimmäisten auttamiseksi hädän hetkellä. Tässä kukkia kaikille surun ja huolen murtamille, joita olemme kaikki, jossakin määrin. Barcelonan isku tapahtui aivan entisen kotini edustalla, Turun isku osuu lähelle niin monia naapureita ja ystäviä.

♥

Persikkainen tarhapäivänlilja 'Janice Brown' avasi kukkansa. Päivänliljojen kanssa saa harjoittaa kärsivällisyyttä, sillä niillä tuntuu kuluvan ainakin pari vuotta ennen kuin alkavat kukkia. Hankin tämän ihanan hempukan kaksi vuotta sitten, silloin toki kukkivana, sillä ihastuin silmittömästi kukan väriin. Nyt nousee ensimmäinen kukkavana omassa puutarhassani, se on aina juhlan paikka!
Olen muuten istuttanut niin monta päivänliljaa ja kurjenmiekkaa ja niillä kestää niin kauan tulla ensi kertaa kukkaan, että sinä päivänä, kun ne kaikki kukkivat, on todellisia vaikeuksia selvittää, muistella ja kaivaa muistiinpanoja: mikä mikäkin on!

Vaikka juuri julistin lempiväriksi tummanpunaisen, saa mieltä muuttaa... eikö? Aprikoosit, persikat, puuterit ja pehmeät roosat eli mummon kalsarit ovat niin iki-ihania. Punaluppio 'Pink Tanna' kukkii ensimmäistä kertaa näin runsaana. Siinä on hemaiseva lämmin ja pehmeä sävy. Luppion kukintojen muotoa toistaa täydellisesti tähkähelmikkä, jonka vaaleita tähkiä näkyy vasemmassa reunassa.

Astuin muutaman askelen taaksepäin ja yritin saada viereisestä kaukasiankirahvinkukasta muotokuvaa, sillä siitä oli edellisen kirjoituksen kommenteissa puhetta. Kasvi on niin korkea ja keveä, ettei siitä kuvassa oikein erota mitään – ei ainakaan sen tuulessa huojuvaa siroa sulokkuutta. Helmikkä ja luppio kasvavat kirahvinkukan edustalla ulottuen sitä vain noin puoleenväliin.

Lähellä, mutapuutarhan laidalla, kukkii palavarakkaus 'Carnea'.

Ystävältä saatu perintöpelargoni on ehdottomasti mummonkalsariosastoa. Aivan ihanan pehmeän värinen!

Kylvin keväällä kedolle silkkiunikko 'Pandoraa', jotenkin tämä ei ihan vastaa mielikuvaani verkkokaupan sivuilla olleesta kuvasta... Mutta unikoiden puolustukseksi täytyy sanoa, että olen muistanut kastella niitä hirmu vähän. Kukkavarret ovat kymmensenttisiä ja kukat lähinnä yksinkertaisia. Siten makaa kuin petaa, vai kuinka. Jospa siemeniä kylväytyisi ja jonakin toisena vuonna olisi hienompi kukkaloisto.

The Pilgrim -ruusu alkaa olla kukintansa lopuillaan, mutta laitetaan siitä vielä yksi kuva sillä verukkeella, että kukkiin on ilmestynyt mummonkalsarin värisiä pilkkuja. Kultakuoriaiset olivat vetäytyneet kukkaan päikkäreille, voi kunpa voisi itse tehdä samoin.

Loppuun kalsariyllätys: viime vuonna lottosekoituksessa kylvetty krysanteemin näköinen tyyppi on tulossa kukkaan ja sieltäkin avautuu pehmeän värinen paketti!

En keksi, mitä tämä on, olin siinä luulossa, että kaikki krysanteemit ovat meidän ilmastossamme yksivuotisia. Tällä on ihan krysanteemin lehdet, joten joku lähisukulainen tämä vähintään on. Näitä on talvehtinut useita puutarhassani, joten ihan talvenkestäväkin tämä näyttää olevan. On mukavaa, kun joskus siemenkylvöistä nousee onnistumisia, yllätyksiä ja suorastaan hämmästyttäviä juttuja.

Pehmeyttä ja toiveikkuutta päivääsi!


Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Krysanteemi – Chrysanthemum
Palavarakkaus – Lychnis chalcedonica
Punaluppio – Sanguisorba officinalis
Silkkiunikko – Papaver rhoeas
Tarhapäivänlilja – Hemerocallis Hybrida-Ryhmä
Tähkähelmikkä – Melica ciliata