Kiitollisuutta

Vaalean vihreää lähetti kiitollisuushaasteen, jossa kirjataan kiitollisuuden aiheita viikon ajan. Ihana haaste! Vaikka aiheen piti olla puutarhaa, päätin kirjoittaa elämästä pienen pienellä saarella. Täällä eläminen on paljon sosiaalisempaa kuin kaupungissa. Vaikka olen erakko ja halusin asumaan syrjäiseen paikkaan, ei erakoituminen täällä onnistu sitten millään. Hyvässä ja pahassa.
Olen kirjannut viikon mittaan joka päivä sen päivän aiheet, tämä onkin muuten mukavaa puuhaa, jota voisi harjoittaa jatkossakin! Joka päivä tuntuu tapahtuvan jotakin pientä mutta tärkeää.

Lauantai
Saan yllätysvierailulle ihanan mummelin, joka tietää paljon kasveista. Kierrämme puutarhaa ja juttelemme kukista. Lisäksi juttelemme kissoista. Hän on hyvin kissarakas mummeli ja käynyt aiemmin, kun oli vielä liikuntakykyisempi, auttamassa löytökissatalossa. Ihana ihminen! Elämä viskaa tielleni vanhempia, viisaampia ja elämään positiivisesti suhtautuvia ihmisiä, joista saan esimerkkiä omalle polulleni.

Sunnuntai
Ystävät kutsuvat minut syömään herkullista peurapaistia – miten ihanaa, että on ystäviä, joiden kanssa jaamme niin monet elämänarvot, huumorin ja herkuttelun. Syömme hyvin ja puhumme aivan kaikesta.
Ihastuttavaa, että he tulevat ajatelleeksi, että Sailalle varmaan maistuisi pala peuraa. Ja otan kyllä lisääkin, useaan kertaan: "Tämä on vielä niistä tulppaaneista!"

Maanantai
Minulla on lähesnaapuri (naapurin naapuri), jolla on kadehdittava, suuren riista-aidan ympäröimä hyötytarha. Saan häneltä monta litraa mansikoita, joista syntyy mansikkamehua senkin jälkeen, kun popsin niitä kunnes tulen kylläiseksi. Sen jälkeen saan vielä herneitä!
Saan houkuteltua ystävän kylään hakemaan ruusun terälehtiä kasvoveden tekoa varten, kun heillä ovat peurat syöneet kaikki ruusut. Näin kesällä on kullakin omat kiireet eikä saaren toisessa päässä asuvia ihmisiä näe viikkotolkulla, siinä missä talvisin tapaamme viikoittain. On mukavaa nähdä edes pikaisesti.

Tiistai
Olen kiitollinen siitä, että tänä vuonna peuratuhot ovat selvästi normaalia pienempiä. Olen saanut ihailla liljoja ja ruusuja pääosin ilman, että niitä tarvitsee katsoa suojaverkon läpi. Nyt tähkäverbenat ovat tulleet kukkaan eikä niitä ole vielä syöty. Tosin loppukesän ihastuttava virginiantädyke-suopayrtti-kellopeippikasvusto on taas kerran parturoitu perusteellisesti. Odotan sitä päivää, kun saan nähdä sen korkean kukinnan koko loistossaan.

Keskiviikko
Pullotan oman ruusuveteni. Ystävän käynti oli kiva siksikin, että se sai minutkin keräämään ruususatoa ennen kuin on liian myöhäistä! On ihanaa saada monenlaista satoa puutarhasta.
Sitten kokoan paperit kirjanpitäjää varten, menen hakemaan kirjekuorta makuuhuoneesta ja näen Mustin kiepsahtavan selälleen sängyllä, kerjää masurapsuja. Menen viereen rapsuttamaan masua... ja herään parin tunnin kuluttua siihen, kun ihana naapurini tuo ruokaa, kun heiltä jäi yli. Minua ruokitaan puoli kesää ihanien naapurieni toimesta.

Torstai
Käyn postitus-, kauppa- ja kirjanpitäjäreissulla Nauvossa. Ystävä tulee samaan laivaan ja tuo kirjaston poistomyynnistä ostamansa Hanna Tuurin kirjan Vihreän saaren puutarhoissa. Aiemmin tämä ystävä on antanut Tuulen maan, sillä tulin siitä hänelle mieleen ja hän tuumi, että voisin kirjoittaa samantyyppisiä tarinoita. Ehkä voisinkin, ehkä en, mutta nautin kirjasta paljon ja mietin, että haluan lukea lisää Hanna Tuuria – ja silti en ollut lukenut.
Vihreän saaren puutarhoissa on hykerryttävän ihana kirja ympäristöään havainnoivasta naisesta, jonka kanssa tunnen jonkinlaista hengenheimolaisuutta: hänkin kylvää eksoottisia puita (voi miksei lännenambrapuun kylvös koskaan itänyt!) ja vaikuttaa laillani olevan myös kävelevä jukeboksi.
Päivän kruunaa ihana ilta ystävien luona hyvän ruuan äärellä. Saan myös ihastella vastarakennettua kasvihuonetta – vanhoista kasvihuoneen laseista ja rakenteista koottu uusi, pienempi ja todella viihtyisä versio.

Perjantai
Sataa! Ihanaa. Pitkästä aikaa sataa kunnolla! Yön ja aamun saldo on noin 10 mm. Ystävät saaren toisessa päässä uskaltavat sytyttää saunan ja kutsuvat minutkin saunomaan. Juttelemme sen jälkeen kaikenlaista ja syömme herkullista piirasta, jossa on oman puutarhan tomaatteja.

Vielä yksi lauantai
Naapurit tuovat säkin betonia, josta ovat käyttäneet vain osan. Teen kiitokseksi laventelipikkuleipiä, sillä mieleni tekee kokeilla niitä, piti jo viime kesänä, mutta laventeliaika tuli ja meni. Nyt nappaan laventelihetkestä kiinni ja kokeilen. En uskalla laittaa ihan riittävästi laventelia, sillä pelkään sen tuovan kitkeryyttä. Enemmän ensi kerralla!


Lähetän haasteen eteenpäin Skarpäng-blogiin, luulen, että tämä tehtävä on siellä mieleinen.

Tässä vielä puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirja-haasteen säännöt, vaikka en niitä noudattanutkaan:

Pidä puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa seitsemän päivän ajan ja tee siitä postaus. Kerro postauksessasi kuka sinut haastoi, ja haasta kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.