Saturday 5 August 2017

Kiitollisuutta

Vaalean vihreää lähetti kiitollisuushaasteen, jossa kirjataan kiitollisuuden aiheita viikon ajan. Ihana haaste! Vaikka aiheen piti olla puutarhaa, päätin kirjoittaa elämästä pienen pienellä saarella. Täällä eläminen on paljon sosiaalisempaa kuin kaupungissa. Vaikka olen erakko ja halusin asumaan syrjäiseen paikkaan, ei erakoituminen täällä onnistu sitten millään. Hyvässä ja pahassa.
Olen kirjannut viikon mittaan joka päivä sen päivän aiheet, tämä onkin muuten mukavaa puuhaa, jota voisi harjoittaa jatkossakin! Joka päivä tuntuu tapahtuvan jotakin pientä mutta tärkeää.

Lauantai
Saan yllätysvierailulle ihanan mummelin, joka tietää paljon kasveista. Kierrämme puutarhaa ja juttelemme kukista. Lisäksi juttelemme kissoista. Hän on hyvin kissarakas mummeli ja käynyt aiemmin, kun oli vielä liikuntakykyisempi, auttamassa löytökissatalossa. Ihana ihminen! Elämä viskaa tielleni vanhempia, viisaampia ja elämään positiivisesti suhtautuvia ihmisiä, joista saan esimerkkiä omalle polulleni.

Sunnuntai
Ystävät kutsuvat minut syömään herkullista peurapaistia – miten ihanaa, että on ystäviä, joiden kanssa jaamme niin monet elämänarvot, huumorin ja herkuttelun. Syömme hyvin ja puhumme aivan kaikesta.
Ihastuttavaa, että he tulevat ajatelleeksi, että Sailalle varmaan maistuisi pala peuraa. Ja otan kyllä lisääkin, useaan kertaan: "Tämä on vielä niistä tulppaaneista!"


Maanantai
Minulla on lähesnaapuri (naapurin naapuri), jolla on kadehdittava, suuren riista-aidan ympäröimä hyötytarha. Saan häneltä monta litraa mansikoita, joista syntyy mansikkamehua senkin jälkeen, kun popsin niitä kunnes tulen kylläiseksi. Sen jälkeen saan vielä herneitä!
Saan houkuteltua ystävän kylään hakemaan ruusun terälehtiä kasvoveden tekoa varten, kun heillä ovat peurat syöneet kaikki ruusut. Näin kesällä on kullakin omat kiireet eikä saaren toisessa päässä asuvia ihmisiä näe viikkotolkulla, siinä missä talvisin tapaamme viikoittain. On mukavaa nähdä edes pikaisesti.


Tiistai
Olen kiitollinen siitä, että tänä vuonna peuratuhot ovat selvästi normaalia pienempiä. Olen saanut ihailla liljoja ja ruusuja pääosin ilman, että niitä tarvitsee katsoa suojaverkon läpi. Nyt tähkäverbenat ovat tulleet kukkaan eikä niitä ole vielä syöty. Tosin loppukesän ihastuttava virginiantädyke-suopayrtti-kellopeippikasvusto on taas kerran parturoitu perusteellisesti. Odotan sitä päivää, kun saan nähdä sen korkean kukinnan koko loistossaan.


Keskiviikko
Pullotan oman ruusuveteni. Ystävän käynti oli kiva siksikin, että se sai minutkin keräämään ruususatoa ennen kuin on liian myöhäistä! On ihanaa saada monenlaista satoa puutarhasta.
Sitten kokoan paperit kirjanpitäjää varten, menen hakemaan kirjekuorta makuuhuoneesta ja näen Mustin kiepsahtavan selälleen sängyllä, kerjää masurapsuja. Menen viereen rapsuttamaan masua... ja herään parin tunnin kuluttua siihen, kun ihana naapurini tuo ruokaa, kun heiltä jäi yli. Minua ruokitaan puoli kesää ihanien naapurieni toimesta.

Torstai
Käyn postitus-, kauppa- ja kirjanpitäjäreissulla Nauvossa. Ystävä tulee samaan laivaan ja tuo kirjaston poistomyynnistä ostamansa Hanna Tuurin kirjan Vihreän saaren puutarhoissa. Aiemmin tämä ystävä on antanut Tuulen maan, sillä tulin siitä hänelle mieleen ja hän tuumi, että voisin kirjoittaa samantyyppisiä tarinoita. Ehkä voisinkin, ehkä en, mutta nautin kirjasta paljon ja mietin, että haluan lukea lisää Hanna Tuuria – ja silti en ollut lukenut.
Vihreän saaren puutarhoissa on hykerryttävän ihana kirja ympäristöään havainnoivasta naisesta, jonka kanssa tunnen jonkinlaista hengenheimolaisuutta: hänkin kylvää eksoottisia puita (voi miksei lännenambrapuun kylvös koskaan itänyt!) ja vaikuttaa laillani olevan myös kävelevä jukeboksi.
Päivän kruunaa ihana ilta ystävien luona hyvän ruuan äärellä. Saan myös ihastella vastarakennettua kasvihuonetta – vanhoista kasvihuoneen laseista ja rakenteista koottu uusi, pienempi ja todella viihtyisä versio.

Perjantai
Sataa! Ihanaa. Pitkästä aikaa sataa kunnolla! Yön ja aamun saldo on noin 10 mm. Ystävät saaren toisessa päässä uskaltavat sytyttää saunan ja kutsuvat minutkin saunomaan. Juttelemme sen jälkeen kaikenlaista ja syömme herkullista piirasta, jossa on oman puutarhan tomaatteja.

Vielä yksi lauantai
Naapurit tuovat säkin betonia, josta ovat käyttäneet vain osan. Teen kiitokseksi laventelipikkuleipiä, sillä mieleni tekee kokeilla niitä, piti jo viime kesänä, mutta laventeliaika tuli ja meni. Nyt nappaan laventelihetkestä kiinni ja kokeilen. En uskalla laittaa ihan riittävästi laventelia, sillä pelkään sen tuovan kitkeryyttä. Enemmän ensi kerralla!


Lähetän haasteen eteenpäin Skarpäng-blogiin, luulen, että tämä tehtävä on siellä mieleinen.

Tässä vielä puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirja-haasteen säännöt, vaikka en niitä noudattanutkaan:
Pidä puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa seitsemän päivän ajan ja tee siitä postaus. Kerro postauksessasi kuka sinut haastoi, ja haasta kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.

36 comments :

  1. Ihana positiivisuutta tulviva postaus ja todella kiva kuulla saaren yhteisöstä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mitä pienempi yhteisö, sen enemmän ollaan tekemisissä, varmaan.

      Delete
  2. Onhan se itsestäkin kiinni miten muut kohtelevat ja auttavat. Apuja puolin ja toisin ja kuitenkin saa olla myös omassa rauhassa. Eikö ?

    Kävelevä jukeboxin 😂😂
    Se jäi päälimmäiseksi tästä mieleeni.
    Ihania kiitollisuudenaiheita päivittäin.
    Hyvä, kun niitä kirjaa ylös päivittäin. Iltaisin voi miettiä päivän kiitollisuus, mutta kirjatessa ne on vielä konkreettisempia ja oma vointi ja mieli kohenee.
    Hieno viikko 😍
    Laventelipiparit, oot kyllä kätevä emäntä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin varmaan. Mutta ei voi olla silleen anonyymisti kuin kaupungissa, ei lainkaan.
      No kyllä sä nyt kävelevän jukeboksin tiedät :-D
      Tosiaan nuo jutut ovat niin pieniä, ettei niitä muistakaan kaikkia, ellei kirjaa saman tien muistiin. Tai joistakin asioista jää hyvinkin muistikuva, joistakin ei, mutta näin ne hetket muistuvat elävämmin.

      Delete
  3. Ihanat vastaukset. Kuulostaa hyvin vilkkaalta paikalta se teidän pieni saarenne. Minäkin luin tänä kesänä tuon Hanna Tuurin Vihreän saaren puutarhoissa.

    On varmasti nautinnollista syödä peuraa. Onneksi peura-aita on jo valmistumassa puutarhasi ympärille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täällä on todellakin erittäin vilkasta. Äitinikin toteaa, ettei Helsingissä tule tervehdittyä jokaista vastaantulijaa :-D
      Mitä tykkäsit kirjasta?
      Kyllä peura aina maistuu erityisen maukkaalle :-D

      Delete
    2. Kirjaa oli mukava lukea. Ja varsinkin puutarhojen kasvutarinoita.

      Delete
    3. No niin onkin! Ja Tuuri osaa kertoa kiinnostavia juttuja Irlannin historiasta puutarhajuttujen väliin. Hirmuinen kasvuvyöhykekateus vain iskee :-D

      Delete
  4. Hyvät nuapurit on kullanarvosii. Peurapaisti ol varmaan makosoo. Harmi kun ne käyp puutarhoissa. Ihana kun saitta vettä, tiälläkin on satanu, ei niin paljon kun luvattiin ennustuksessa, nyt kaivattas vuan lämmintä jotta viljat valamistus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi peuroja pääsee joskus puremaan takaisin.
      Tänään tulee vettä oikein kunnolla taas, nyt ehkä maa kastuu pintaa syvemmältä. Sinne saisi tulla sopiva viljankypsymissää.

      Delete
  5. Mukava haaste ja kivat vastaukset. Onpa kiva kuulla, että pullotat itse ruusuvettä. Meillä tuntuu satavan jatkuvasti, eilen satoi ja tänään sataa. Voisitte saada meiltä osan tästä sateesta, jota olemme kyllä saaneet riittävästi tänä kesänä. Mukavaa sunnuntaita!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos sateesta! Tänään sataa täälläkin, oikein todella rankasti. Saisi nyt sataa pitkään.
      Oman puutarhan kosmetiikka on parasta, tai ainakin mukavinta käyttää! Sitä pullollista osaa arvostaa.
      Kiitos samoin!

      Delete
  6. Aivan ihana viikko sinulla <3 Meilläkin on ihania naapureita mutta eivät ne meitä sentään ruoki, hih ;D Olen itse jo vuosia haaveillut järjestäväni juhlat kaikille naapureilleni mutta aina se on vain jäänyt. Jospa vielä joskus?!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Todella paljon mahtuu ihmisten tapaamisia yhteen viikkoon näin syrjäisessä paikassa. Hih, vai eivät naapurit kuskaa teille ruokaa - ehkä teillä on hieman liikaa suita ruokittavaksi ;-) Ihana idea järjestää juhlat, mikä ettei venetsialaiset tai rapukestit?

      Delete
  7. Sinulla on kullan arvoisia naapureita ja ystäviä. Pitävät huolen, ettet näänny ruoan ja sielunravinnon puutteeseen.
    Yhtenä päivänä radiossa haastateltiin miestä, joka halusi tutustua naapureihinsa uudessa asuinpaikassa. Ahkerasti hän tervehti ohikulkijoita, jolloin vaimo tokaisi, että "mitä sinä kaikkia tervehdit. Ethän edes heitä tunne." Mies vastasi, että pian tunnen ja jatkoi tervehtimistä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ruuan ja sielunravinnon puutteeseen ei tosiaan pääse nääntymään.
      Heh, mainio asenne miehellä. Täällä saaristossa on tapana tervehtiä kaikkia vastaantulijoita. Joka toinen autoilijakin tervehtii, Nauvossa vähemmän, lännempänä Houtskarissa jokainen. Minäkin olen ottanut tavaksi tervehtiä, vaikka en useinkaan tiedä, ketä tervehdin, tai en ole varma. Mutta se ei ole homman pointti.
      Nuorempana, yhden Amerikan-kesän jälkeen muutin Ikaalisiin ja siellä vähän vahingossa tervehdin vastaantulijoita Ameriikan-tyyliin. Ja vastaantulijat kyllä tervehtivät ihan iloisesti.

      Delete
  8. Saarella kuulostaa olevan mahtava yhteisö. Saa olla myös rauhassa mutta ympärillä on ihmisiä jotka pitävät toisistaan huolta.
    Kunpa voisi siirtää edes neljäsosan siitä sateesta mitä täällä on satanut, sinne saareen. Alkaa olla sademäärä tapissaan. Pihan sammakot tykkää mutta minä en.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mitä pienempi yhteisö, sitä tärkeämpi on jokainen sen asukas.
      Voi ei, sammakkopuutarha! Kiitos siirrosta, tänään se taisi onnistua - tänään tulee sieltä kuuluisasta Esterin peräpäästä.

      Delete
  9. Voi lääh nuo laventelikeksit! saanko reseptin? Teillä on kyllä ihana yhteisöllisyysmeininki saarella. Sinä olet itse niin avulias ja reilu tyyppi etten yhtään ihmettele jos muut tahtovat rynnistää sinua auttamaan. Mihin käytät tätä ruusuvettä? Tuurin kirja ja elämä on jotenkin niin ihanaa, olen myös lukenut kirjansa. Seuraavaksi sitten vidudushaaste kehiin :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Resepti on Alys Fowlerin kirjasta, täytyy kuvata tai skannata sulle!
      Yhteisöllisyyttä on tosiaan juu, kaikki katsovat vähän toistensa perään, hyvässä ja pahassa :-D
      Ruusvesi on ihan kasvovettä, mutta voisi sillä varmaan yhtä hyvin esim. maustaa kakkuja, kun siinä on vain ruusun terälehdissä marinoitunutta vettä.
      Vitutushaastetta odottelen jo vesi kielellä! Siinä olisi todelliseen tarpeeseen tuleva haaste.

      Delete
    2. Kiitos! Jos vaivalloiseksi menee niin voin ettiä netistäkin. Intensiivinen leivontakausi menossa. Mun laventelissa on kaksi kukkaa, toiv ne riittää :D Ruusuveden teko kiinnostaa myös, voiskohan sillä spetsata drinkitkin...

      Delete
    3. Hyvä idea! Alys Fowlerin resepti löytyikin täältä Telegraphin sivulta:
      http://www.telegraph.co.uk/gardening/7953986/Gardeners-top-herbs-and-flowers-recipes.html
      Ja ruusureseptistä postasin jo aiemmin, se on täällä:
      https://theherbalacademy.com/how-to-make-and-use-rose-water/
      Ihan varmaan sitä voi nauttia sisäisestikin :-)

      Delete
  10. Mukavia ja huomaavaisia ystäviä sinulla siellä saaressa. Postauksestasi huokui ihanan leppoisa tunnelma, tulin niin hyvälle tuulelle. Lempeää loppukesää. Terkuin Katja https://paleredrose.blogspot.fi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, mukava että tulit hyvälle mielelle. Samoin leppoisaa kesän jatkoa!

      Delete
  11. Ihanaa lukea, että sait kerrankin iskeä hampaasi peuraan. Jännä, että syrjäisellä maaseudulla elämäsi on varsin sosiaalista. Kaupungissa saat varmaan paremmin erakoitua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kun tulee sosiaalinen ähky, painun kaupunkiin :-D

      Delete
  12. Ihana postaus! No ei sinulla aika yksinäiseksi käy siellä saaressa kun noin ihania ystäviä ja naapureita piisaa! Ja peurapaistia! Voin kuvitella kuinka kostonhimoisesti olet siitä lihaa nautiskellut. ;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toden teolla ei käy yksinäiseksi elämä täällä :-D
      Kyllä peura maistuu aina, nam nam...

      Delete
  13. Kiitollisuus huokuu postauksestasi.
    Ihana ympäristö sinulla niin kasvessa kuin ihmisissä lähelläsi.

    ReplyDelete
  14. Olisikin hyvä idea alkaa joka päivälle kirjoittaa ylös kiitollisuuden aiheita. Välillä sitä tuntuu niin kauhean negatiiviselta, mikä nyt ei olisi tavoite millään lailla.

    Tästä postauksesta kyllä kiitollisuus välittyy! Kiitos siitä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on, negatiivisuus jää helposti päällimmäiseksi ja se valitettavasti myös tarttuu ympäröiviin ihmisiin. Täytyy vastaiskuksi yrittää aiheuttaa positiivisuustartuntoja ;-)

      Delete
  15. Olipa tämä kiva ja mielenkiintoinen :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo ja terveisiä vaan 6 tuntia kestäneiltä synttärikutsuilta :-D

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!