Syötävää

Nyt ollaan taas herkun äärellä, viimeksi oltiin tuoreiden parsojen kanssa toukokuun alussa. Tämä on samanveroinen herkku: uudet perunat! Ensi sadon nosto viivästyi, kun olin poissa kotoa.
Kylmän kevään vuoksi myös istutin nämä myöhään, vasta reippaasti toukokuun puolella. Sain HZPC Kantaperunalta kokeiluun kahta varhaisperunaa, Annabelleä ja Colombaa. Nyt maistoin Colombaa, sillä Annabelle oli tuttu herkkuperuna kauppojen perunalaareista jo viime vuodelta (vaan voiko sitä edes verrata suoraan maasta kattilaan nostettuihin?). Tässä Colombat vasta nostettuina, näille vain kevytpesu ja kiehuvaan veteen. Mikä makuelämys! Koostumus oli täydellinen. Kiinteä ja silti hiukan tahmea, silleen ihanan uusiperunaisella tavalla.
Tänään pilkoin loput eilisistä keitetyistä salaattiin ja ne olivat erinomaisia niinkin. Colomba on kauniin keltainen peruna niin kuoreltaan kuin sisältäkin. Maku on mieto, parasta olikin suutuntuma. Omasta maastani nousi yllättävän pitkulaista perunaa, olin odottanut pyöreämpää, mutta ei ole perunaakaan muotoon katsominen.

New Potato Season
Is there a tastier delicacy than fresh harvest new potatoes? The harvest is late due to very cold spring, but there is no beating the new potato. The taste, the texture! World class.

Olen niin iloinen siitä, että perunat saivat kasvattaa naattinsa tänä vuonna, kenties peuraverkon ansiosta, vaikka se ei vielä koko tontin ympäri yletäkään. Vasta nyt peurat ovat käyneet syömässä naatit, kuten kuvan taustalta voi ehkä hahmottaa. Silti, kahden kuukauden rauhassa kasvaneet lehdet ovat varmasti kasvattaneet ennennäkemättömän perunasadon tällä tontilla.
Etualalla on penkki, jossa pitäisi olla salaatteja ja punajuuria, mutta niitä ei siinä juuri kasva – sen sijaan unikot ja korianterit onnistuvat aina kylvämään itsensä seuraavallekin vuodelle. Ja ne ovat niin kauniita, ettei niitä raaski kylvää, kierre jatkuu.

Suuri syy surkealle itämiselle on vanhoissa siemenissä sekä kuivuudessa. Olisi pitänyt kastella reilummin ja etenkin pyytää jotakuta kastelemaan poissaoloni ajaksi. Onneksi härkäpavuista on vielä suurin osa vihreinä. Tänä vuonna kokeilen 'Crimson-Flowered' -lajiketta, jolla on hurjan kauniin väriset kukat.
Tätä samaa näyttää olevan Päivänpesän Katjalla. Hän oli hankkinut siemenet Hyötykasviyhdistykseltä, minä taas tilasin omani Chiltern Seedsiltä. Saa nähdä, millaisilta pavut maistuvat.
Näitä eivät onneksi ole peurat käyneet napsimassa, viereisiä ruusupapujen versoja on kyllä syöty. Onneksi osa niistä kasvaa tukilankahäkkyrän sisällä suojassa.

Peuran terveisiä: villin palsternakan korkein kukkavarsi on syöty poikki. Sillä ei tässä ole niin väliä, mutta joskus tuntuu, että ne tekevät vain kiusaa!

Palsternakalla on kauneimpia kukintoja, mitä tiedän. Keräsin tätä Paraisilta, missä palsternakkaa kasvaa tietyssä kohdassa tienvarret vihreänään. Nämä yksilöt kasvavat kukkapenkissä, tositarkoituksella.

Mutta takaisin peuransyömistä omiin herkkuihin. Mustaseljoissa on jo kukat, on siis seljankukkamehun teon aika!

Luin juuri, että sikurin kukkia voi käyttää esimerkiksi salaatin maustamiseen ja koristamiseen. No niinpä tietysti, onhan sen juurikin syötävää! Ja lehdet endiiviä, tosin hieman eri lajikkeet kuin tämä luonnonkanta. Mutta tämänkin lehtiä voi syödä, voi apua, olen kitkenyt niitä urakalla... mitä typeryyttä.
Elämme sellaista yltäkylläisyyden aikaa, että joka puolella kasvaa herkkuja. Osaakohan tätä edes riittävästi arvostaakaan saati sitten käyttää hyödyksi.

Päivänpesän blogissa oli muuten myös kiva juttu kiitollisuudesta. Puutarhassa kasvavasta ruuasta, jos mistä, on aihetta olla kiitollinen.


Härkäpapu – Vicia faba
Mustaselja – Sambucus nigra
Palsternakka – Pastinaca sativa
Sikuri – Cichorium intybus