Sarjakukkaisrakkautta

Koska edellisessä kirjoituksessa sivuttiin jo kahta ihanaa keveää kukkaa, palsternakkaa ja rikkaporkkanaa, täytyy aiheesta heti jatkaa. Tähän kukkamuotoon olen viime vuosina hullaantunut, tai olen varmaan aina tykännyt, mutta nyt olen tietoisesti hankkinut tämänlaisia kasveja.
Kuvassa on rikkaporkkana ja rohtosormustinkukkia ison katajan alla. Voiko tämän kauniimpaa enää olla – kesäilta ja nämä unenomaiset kukat.

Apiaceae Love
Their softness, texture, elegance, airiness, capacity to fill gaps and attract bees and butterflies – need I say more?

Kuten jo aiemmin totesin, pääsi rikkaporkkana yllättämään toden teolla. Tässäkin on vain yksi taimi! Ja siinä on... montako kukintoa? En pysy laskuissa. Ihan mieletön! Nyt pitäisi äkkiä kylvää, jotta olisi ensi vuodellekin rikkaporkkanoita. Pelkään pahoin, että keväällä kylvetty ja alkukesällä istutettu tummakukkainen 'Dara' on kuollut kuivuuteen. En ole löytänyt sen pieniä lehtiä enää...

Tässä vielä kaksi ihanaa, rikkaporkkana ja palsternakka, sekä hohtopiikkiputki.

Tänä vuonna onnistuin yhdessä siemenkylvössä hyvin: Ridolfia segetum, hyvin paljon tilliä muistuttava yksivuotinen Välimeren kasvi, on kestänyt kuivuutta erinomaisesti ja tuottanut kukintoja! Samaa ei voi sanoa monesta muusta. Vaikka taimet eivät ole näyttäviä, ovat ne hengissä ja kukkivat.

Ridolfialla ei vielä ole suomenkielistä nimeä. Aion kerätä siemenet talteen. Voi toki kysyä, miksi ei voi saman tien kylvää tilliä kukkapenkkiin, kun tämä niin muistuttaa sitä. Hyvä kysymys. Tillikin on niin nätti. Minulla sitä kasvaa portaanpielessä isossa ruukussa yhdessä tuoksuherneiden kanssa.

Ridolfia segetum lähikuvassa.

Kasvimaalla kukkivat uskolliset korianterit, näitä kylväytyy aina itsekseen seuraavalle vuodelle ja hyvä niin. Käytän näitä todella paljon: salaattiin ja leivän päälle, gazpachoon, perunoiden kanssa... niin, siinä ne olivatkin, muita ruokia en tee kesällä!

Sitten vähän aasinsiltaa sarjakukkaisista sipulikukkiin. Mietin alkukesällä, mihin mustalaukat ovat hävinneet. Eivät mihinkään, tässähän ne kukkivat! Lehdet ja varret osaavat joskus lymyillä hyvin huomaamattomasti muiden kasvien seassa.

Kärsämöt ovat asterikasveja, mutta niissäkin on ihanan luonnonkukkamaisia kukkaterttuja. Toinenkin viime vuoden siemenkylvö-siankärsämö tulee kukkaan ja sekin on tumman pinkki. Kävipä tuuri, että istutin ne juuri tähän 'Rosa Mundin' lähelle, missä on hyvä värimätsäys. Kerrotut ojakärsämöt raikastavat kokonaisuuden ja sinipiikkiputkien varret sinistyvät hiljalleen. Piikkiputket kuuluvat muuten sarjakukkaisten heimoon.

Loppuun jännittyneen odottava tunnelma. Toissa vuonna kylvetyt kaukasiankirahvinkukat ovat kasvattaneet lähes parimetrisiä varsiaan ja odottelen kukkia...


Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Korianteri – Coriandrum sativum
Mustalaukka – Allium nigrum
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Palsternakka – Pastinaca sativa
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Siankärsämö – Achillea millefolium
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Tilli – Anethum graveolens