Tuesday 25 January 2011

Tunnustus ja tärkeä viesti

Ensin tärkein: Eetu-kissa etsii rauhallista kotia! Pieni kotitiikeri, siis joka kodin välttämättömyys, saatavilla. Varaa omasi! Lisätietoja Sulon ja Kallen blogissa.

Sitten muihin aiheisiin.
Tansku antoi tunnustuksen, tai oikeastaan kai kaksi!


Jännää, kiitos! Nyt pitää kai sitten paljastaa seitsemän salaisuutta itsestäni... Tää on tosi vaikeaa! Kun ei tiedä mitä sanoisi. Matkin siis Tanskun ja saman tunnustuksen saaneen Tuijan aiheita.

1. Synnyin punapäänä, mutta väri on ajan saatossa haalistunut ja himpun jo harmaantunutkin. Koska minua sanottiin pienenä usein Peppi Pitkätossun näköiseksi, vihasin Peppiä. Kuka nyt haluaisi olla jonkun toisen näköinen??! En minä ainakaan. Nykyään Peppi on minusta hahmona jees, joten lienen ylittänyt traumat.

2. Olen aikoinani liikkunut todella paljon, siis TODELLA paljon. Ratsastanut, tanssinut, aerobikannut, lenkkeillyt, uinut, pyöräillyt, joogannut. Ehkä riittävästi loppuiäksi. Nykyään en harrasta yhtään mitään liikuntaa ja olenkin levinnyt käsiin kuin pullataikina. Ei kiinnosta. Ehkä joskus sitten, mutta ei samalla maanisella tavalla kuin nuorena, pliis!

3. Eka lemmikkini oli aavikkorotta, siis kai sama kuin gerbiili. Meillä oli niitä kaksi: Himmi ykkönen ja kakkonen, ja sitten hamsteri Hissu, sitten undulaatteja (Kiki, Petteri, Jenni, Minni). Siskoni halusi koiraa, mutta hänen ja äidin allergian takia emme voineet ottaa sitä. Äitini ei pidä kissoista yhtään, mutta on nykyään kai tajunnut miten tärkeitä ne ovat minulle.

4. Minulle ei koskaan tullut vauvakuumetta sinä iässä kuin niitä olisi pitänyt hankkia, eikä perheenperustamisviettiä, enkä nykyään voi edes kuvitella että kattoni alla asuisi joku toinen kaksijalkainen (paitsi jos se olisi rampa kissa). Kodinhankkimisvietti oli, ja on ihanaa kun on oma pysyvä osoite. Ihmettelen sitä edelleen.

5. Asuin ulkomailla 7 vuotta: Englannissa, Barcelonassa, Ranskassa. Sitten työskentelin vielä patikkamatkaoppaana Välimeren maissa. Reissaamisen suhteen oloni on nykyään vähän sama kuin tuon urheilun, kohta 2.

6. Eräs entinen työtoverini (Englannissa) viittasi kerran elämääni jetsettinä. Olin pudottaa koko pellillisen uuniperunoita. Matkailu ja jetset voivat olla hyvin eri asiat. Olen matkustellut, kyllä... ja nukkunut yöni puistonpenkeillä Barcelonassa, metroasemalla Tukholmassa, lukemattomissa junissa, busseissa ja autoissa, lammas-haassa Skotlannissa ja pankkiautomaatissa Kemissä, muun muassa. Alkoholilla ei ollut osuutta mihinkään näistä.

7. En pidä kateellisista ihmisistä, enkä toisten haukkujista, enkä itsekeskeisistä ääliöistä enkä ilkeistä tyypeistä. Ne ystäväni, joiden seuraa eniten rakastan, ovat ehkä sillä tavalla samanlaisia, että he ovat rentoja, ihmisluontoa ja elämää ymmärtäväisiä, itselleen ja toisille armollisia ja vielä kerran rentoja.

Tunnustus pitäisi antaa eteenpäin peräti 15 blogille. Nyt ojennan sen sijaan ruusun kaikille lukijoille ja haastan heidät jatkamaan tunnustusta, jotka itse haluavat.
Kuvan kaunotar on bourbonruusu 'Louise Odier'.

27 comments :

  1. Olipa mielenkiintoista tutustua suhun enemmän. Naurahdin tuossa kohtaa "paitsi rampa kissa". Pitkin matkaa blogistasi välittyy, että olet löytänyt itsesi näköisen elämän!

    ReplyDelete
  2. Hii, salaisuuksia! Jet set -yöpyminen lammashaassa sai nauramaan, oliko edes villavaa seuraa? :) Mutta valaise toki, kuinka pankkiautomaatissa voi nukkua?

    ReplyDelete
  3. Hei tämä oli kiva, sait jälleen minut nauramaan :)
    Olen juuri omia paljastuksia pohtimassa, sain nimittäin samanlaisen. En ole ennen näihin osallistunut, mutta nyt innostuin. Eli haaste otettu vastaan, postaan lähipäivinä.

    ReplyDelete
  4. Ihania asioita kerroit! Jopas tulin hyvälle tuulelle! Tykkään susta yhä vaan enemmän.

    ReplyDelete
  5. Kiitos kiitos kommenteista! Olette ihanan kannustavia.
    Ella; pankkiautomaatissa voi yöpyä silleen, että litistää itsensä lituskaksi ja noin 5 cm leveäksi. Sitten pyydät jonkun ohikulkijan työntämään sinut korttiaukkoon.
    No ei vain, ennen kuin yrität: se oli sellainen koppi pankin sisäänkäynnin yhteydessä mihin pääsi sisään.
    Ai niin, ja oli laitumella lampaita. Aamulla heräsin, kun korvan vierestä kuului rousk, rousk.

    ReplyDelete
  6. Kiva,kun kävit tunnustuksen hakemassa,olet sen ansainnu,mukavaa lukea Ransun juttuja ja tarinoitasi♥
    Mukavaa viikkoa sinulle ja Ransulle rapsutuksia!

    ReplyDelete
  7. Jenni-undulaatti! :) Toi tieto yllätti eniten, mutta oli tuossa muutakin uutta. Kiitos paljastuksista!

    ReplyDelete
  8. Hykerryttävän hauskoja tunnustuksia teitistä :D

    ReplyDelete
  9. Näitä on mukava lukea! Onnittelut tunnustuksista!

    ReplyDelete
  10. Välitin Ransulle rapsutukset, ja Musti on pitkin päivää saanut silityksiä vieressäni sängyssä. Kai joku flunssa. Pitkin päivää olo on huonontunut, nyt särkee joka paikkaa hiuksista varpaisiin ja on kylmä. Ja itse asiassa myös hirveä nälkä, koska en jaksa pysyä pystyssä tehdäkseni ruokaa. Olisipa mandariineja! Toisikohan pizzataxi niitä jos tilaisi?
    Jenni, en ollut muistanut itsekään (sinusta ei näköjään ole tullut undulaatti-assosiaatiota)!

    ReplyDelete
  11. No epäreilua, minä olisin halunnut syntyä punapäänä..;) ei vainenkaan.Saahan tuota, purkista, jos siltä tuntuu. Nykyään olen maantien harmaa...ehkä parempi, niin jotta äksy luenteeni ei pomppaa niin esille punaisen pehkon takaa..Osaan kyllä olla kiltistikin, mutta siinä olen samanlainen kuin sinä , että vihaan epäoikeudenmukaisuutta, kieroja ja omaa etuaan tavoittelevia koppavia ääliöitä...ja valitettavasti en ole ensikään, hiljainen ja hyvin kasvatettu, vaan kiekaisen kyllä heti kaikki ulos mitä ajattelen. Eikä ikä ole mitenkään suuremmin minua jalostanut. Hih. hih...nykyään tosin osaan jo valita seuran, niin moista ei juurikaan tapahdu.
    Minä katsoinkin tuosta kuvastasi, että sinulla taitaa olla pisamia...no okkei, en sano mitään.Paitsi, että mielestäni ne on kivoja...;)
    Nää muuten on tosi mukavia tämmöiset tunnustukset...kauhee sana, taisin kerrankin osata kirjoittaa sen oikein...

    Arvaa mitä? Lunta sataa...mrr..mrrr.mmrr..olen lähdössä kaivamaan mun omenapuita esille, ettei jänöjussit pidä kekkereitään MUN omenapuun juurella.

    Mukavaa viikonjatkoa sulle ja pojille.<3

    ReplyDelete
  12. Ai, niin ja ihanat ruusut..kiitos, nuuhkaisin niitä ja tuoksu oli ihana...Mikä ruusu muuten tuo on?Kauniit kukat.

    ReplyDelete
  13. Niin, siis jos lukee loppuun asti ajatuksella, nimikin löytyy...;)

    ReplyDelete
  14. Heh, Tuijahan on täällä itse kysynyt ja myös vastannut kysymykseensä :-) Juu, tuoksuva on, oikea vanhanajan ruusu. Tuo on kuvattu Maskun rosariossa, minulla ei (vielä?) ole Louise Odieria.

    Voi ihan kuvitella sinut ja suuren suusi tulisessa sielussa ;-) Ihan oikeasti, aidot ihmiset ovat parhaita. Rivien välistä tulkitseminen on tavattoman raskasta... Mutta, eipä hienotunteisuudesta kai koskaan haittaa ole ollut ;-)
    Niin, ehkä on viisasta näyttää hiirulaiselta, niin äksyys ei näy päällepäin ;-)
    Mukavaa loppuviikkoa mahdollisimman vähän lumenluonnin merkeissä!

    ReplyDelete
  15. Minultakin on teille tunnustus, tosin kuten jo tekstissäni lupasin, sitä ei enää välttämättä tarvitse antaa eteenpäin ;)

    ReplyDelete
  16. Toivotaan, että Eetulle löytyy pian koti. Hän varmasti sen ansaitsee.

    Mukava lukea näitä tunnustuksia.

    ReplyDelete
  17. Minullakin on sinulle sama posti blogissani toissa päivältä - mukava tutustua lähemmin:)

    ReplyDelete
  18. Ihania paljastuksia! Kiitos niistä! Toivat hymyn huulille :)

    ReplyDelete
  19. Aivan, minullekin tuli mieleen, että elämäsi on näköistäsi. Tai näin kuvittelen.

    Itsekeskeiset ääliöt ja ilkeät mielet: potku persiille.

    ReplyDelete
  20. Tiedäks, se mielikuva minkä olen sinusta muodostanut vahvistui tunnustuksien myötä.
    Oot varmaan tosi miellyttävä ihminen
    ja hei
    eihän kissaihmiset voi muuta ollakaan ;)
    Toi rampa kissa oli kyl liikuttava,
    aina olis tilaa yhdelle kaksi jalkaansa rampauttaneelle katzimukselle. Kyllä. Kurnau.

    t.Leena ja KissaPojat

    ReplyDelete
  21. Täällä on myös yksi punapää-wannabe (terkkuja sille, joka ilmoittautui samaan jengiin, olikohan Tuija?).

    Joka luki tuosta muutamaa päivää aikaisemmin, että Bloginpitäjä Ylimmäinen siellä sairastaa. Vieläkö olet petinpohjalla, kun et ole jaksanut edes kirjoittaa...? Ja ilmeisesti edelleen myös kaupungissa?

    ReplyDelete
  22. Kiitos kaikille viesteistä! Olen ollut kaksi päivää petin pohjalla, käyn Elina ja Inkivääri kurkkaamassa blogeissanne kohtapuoliin!

    Kiitos Leena ihanasta kommentistasi, en varmaan aina ole miellyttävä... mutta yritän tulla paremmaksi koko ajan. Nuo viimeisen kohdan ikävät ihmismielen puolet ovat kaikkein ikävimpiä silloin jos niitä huomaa omassa käytöksessään.
    Olet oikeassa; ei kissa- tai eläinrakas ihminen kai voi olla muuta kuin tosi kiva ja fiksu! ;-D

    ReplyDelete
  23. Näitä on mukava lukea ja 'tutustua' toisiin enemmän..

    ReplyDelete
  24. HAU!
    Parane pian! Jätkien palvelu ei saa heiketä henkilökunnan sairastamisen vuoksi...mä en ikinä anna mutsin sairastaa, se on mun konsti paranemiseen.

    ReplyDelete
  25. JoO! TerkkUI ja herkkui Sailallekin! Mä oon iloinen poiKA nyt, ei enää peloita niin paljon vaan vähän vielä vaan. Eetu näky ikkuNasta, katoin. Se oli uuden iskän syliSSä. Nomoikka!

    ReplyDelete
  26. Kiitos toivotuksista! Mitäpä ihmettä potilaat, joilla ei ole karvaisia hoitajia, tekevät? He eivät varmaan parane ikinä.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!