Friday, 21 January 2011

Saaristokissa

Juu ei, auto ei vieläkään ole käytössä emmekä ole päässeet saareen. Tässä muistoja kävelyreissulta saaresta, ja tarkkasilmäinen katsoja varmaan havaitsee Ransun näyttävän nuoremmalta. Nämä ovat viime talven joulukuisia kuvia, kun ei vielä ollut luntakaan.
Ransu, niin kuin Mustikin, lähtee mielellään kävelylle. Postit haetaan yhteysalusrannasta. Ransu käy samalla katsastamassa laivan, jos se on rannassa. Pitää olla tarkkana, ettei se joku päivä keksi lähteä itsekseen laivan matkaan...
Hassu eroavaisuus siinä, että Viljo ei koskaan suostunut tulemaan rantaan asti jos laiva oli siinä, se jäi silloin viimeiseen tienmutkaan: Mua ei naruteta täältä pois!

Laivarannasta jatkoimme venevajalle. Ransu nuohoaa kaikki laiturit.

Tarkkana kuin porkkana!

Hetken levähdys...
...ja sitten takaisin kotiin päin.

16 comments :

  1. Ransu se usein esittelee tuota paraatipuoltaan...häntä on hienosti tanassa, joten kyllä kannattaa...;)

    Mietikin tuossa, että onko kissat lähteneet koskaan kauemmaksi tutkimusmatkalleen.?

    Hyvää viikonloppua Saila.

    ReplyDelete
  2. Heh, paraatipuolen esittelyn syypää taitaa olla kameran takana... minusta tuo Ransun karvainen pehva vaan on niin hassu! Polvihousuineen puuhkahäntineen.
    Eipä nuo kissat itsekseen kauas lähde, mutta minun seuraksi lähtevät mielellään, silloin tullaan kyllä aina takaisin kotiin asti. Musti saattaa olla kesäisin lähes koko päivän ulkona, mutta Ransu on sellainen seurakissa, että se pitää minulle seuraa sisällä ja ulkona.
    Hyvää viikonloppua!

    ReplyDelete
  3. Kovasti minä näköjään eläydyn teidän kaupungissa kärsimiseen, sillä kun näin otsikon, sydän muljahti ympäri ja ajattelin, että no nyt ne on päässy kotiin!!

    Vaan ei... :´-(

    Miten te siellä "tsadissa" oikein pärjäätte? Minitalo valmistuu hyvää vauhtia ja pojjaat tuijottaa ikkunasta lintuja?

    ReplyDelete
  4. Voi kiitos empatiasta! Sitä tarvitsee ehdottomasti eniten Musti, joka joutuu olemaan pois omalta reviiriltään, jossa se viihtyy niin hyvin kesällä kuin talvellakin.
    Tsadissa pärjätään kun on pakko. Minähän olen koneen ääressä töissä, sama kone liikkuu minne menenkin, niin siinä ei ole eroa. Mutta kyllähän täällä turhautuu. Tänään sain makkarin taulut viimein seinälle, kolmen vuoden jälkeen, joten kyllä näistä turhista kaupunkipäivistä jotakin hyötyäkin on! Ettei aina ole tukka putkellä lähtemässä kun irti pääsee, vaan ehtii jotain tehdäkin. Ja olen tavannut ystäviä, joka on jäänyt välillä tosi vähälle, ja sukulaisia... kyllä siinä onkin petraamista. Olen surkea yhteydenpitäjä. Nyt olen oikein stempannut!

    ReplyDelete
  5. Ransu laiturilla <3 Laiturin lautojen sävy sopii upeasti Sir Franzin turkin väritykseen.

    Toivottavasti pääsette pian saareen!

    ReplyDelete
  6. Sir Franz sointuu hienosti luontoon ja luonnonmateriaaleihin! Myös harmaa graniitti ja sammaleinen metsä käy, huomauttaa Sir Franz.

    ReplyDelete
  7. Kauniit kuvat! Tuo saari kuulostaa hyvältä...

    ReplyDelete
  8. Ihanat kissat! =) Hyvää viikonloppua!

    ReplyDelete
  9. Hyvää viikonloppua kaikille, nyt toivotamme Mustin kanssa, joks tuli tähän syliini kehräämään ja pikuisen hankaloittamaan kirjoittamista.
    Saari onkin varsin ihana ja rauhallinen asuinpaikka niin ihmisille kuin kissoille ja koirillekin!

    ReplyDelete
  10. Miekin myötäelän kissojesi "vapaudenriistoa" kaupungissa, huoh!

    Ja kysymys, voiko amarylliksen sipulin jotenkin "jemmata" tulevaa kukintaa varten?

    Viikonloppua ja kivaa sellaista!

    ReplyDelete
  11. Aivan mainiota - tarkastaa laivan, laiturit ja koko reitin! Ihania kävelyretkiä teillä ja Ransun sopeutuminen sammalmetsään on todella upeaa. Ne kuvat silloin aikanaan....<3 <3 <3 !!!!

    ReplyDelete
  12. Yhteysalus se kuulostaa niin ihanan eksoottiselta. Olisi hauska asua tuolla tavoin. Pitäisikö mummonmökkini siirtää saareen? ;) Kyllä sultakin varmaan joku tontinnurkka löytyisi?

    ReplyDelete
  13. Saaristoelämä kuulostaa kovasti romanttiselta ja ihanalta:)

    ReplyDelete
  14. Pikelle neuvon oivan Sarin puutarhat -blogin, tässä amarylliksesta: http://sarinpuutarhat.blogspot.com/2010/01/amarylliksen-sailyttaminen-ja-hoito.html
    Eli jos siinä on vielä lehtiä, anna sen olla ruukussaan ja kastele ja lannoita. Vasta ensi syksyllä kastelu lopetetaan, ja siten sipuli valmistautuu kukkimaan.

    Kissaihmiselle nämä kuvat ovat varmaan ihania (minusta ainakin), missä kissa pääsee seikkailemaan - vaikka moni ehkä myös miettii vapaana kulkevan kissan riskejä. Niitähän on, tietysti. Musti sai kesällä palkeenkielen takareiteen, ehkä jostakin piikkilangasta. Ja koska asumme kylässä, jossa on rakennuksia, en uskalla laitaa kaulapantoja, kun pelkään, että ne voisivat juuttua johonkin kun pojat nuohoavat rakennusten alla ahtaissa koloissa.
    Asuinpaikkamme on onneksi sieltä maailman rauhallisimmasta päästä, ja kaikki saarelaiset tuntevat kissani. Saaren toisessa päässä asuu kaksi kissaa, ja keskellä kolme, siinä saaren vakituiset kissa-asukkaat.

    Tina, juu, on minulla joku nurkka, ilmoita sitten kun taloasi tuodaan!

    ReplyDelete
  15. Mä ymmärrän Viljoa - ehkä se inhosi vettä? Meitsi pysyy kaukana vedenrajasta, vaikka pikkuveli hihhuloi uimaan säällä kuin säällä.

    ReplyDelete
  16. Joo, tai ei kukaanmin kissoista ole uimaan mennyt! Paitsi Ransu pienenä, kun se putosi vessanpönttöön. En ole koskaan nähnyt niin nopeasti ylöspäin pongahtavaa kumipalloeläintä.
    Mutta Viljo ymmärtäisi hyvin sun rannalla istuskelu- ja runoilumielen.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!