Saturday, 29 January 2011

Muistinko kertoa syksyllä

...miten näiden kävi. Ihanat minisyklaamit, jotka istutin portaanpielen metallikoriin yhdessä japaninhiirenportaan (Athyrium nipponicum) kanssa.

Kun kävin pyörähtämässä kaupungissa, niiden kukat syötiin.

Kuten myös daaliat, nämä eivät koskaan onnistuneet tekemään kukkanuppua. Taustalla kukkiva punainen on punapellavaa.

Lupiiniakin on maisteltu.

Kuunliljat syödään aina jossakin vaiheessa.

Kurjenmiekatkin ovat maistuneet.

Ja päivänlilja, ainakin osittain. Nämä asiat on hyvä pitää mielessä kun nyt innolla suunnittelee tulevan kesän kylvöjä ja kasvatuksia. Jotakin kauriinpitävää, siis! Tai sitten aita koko pihan ympärille. Naapurini ovat niin lopen kyllästyneitä peurojen tuhoihin, että aikovat aidata pihansa. Minä en vielä ole niin pitkällä, mutta voi olla ettei tässä mene montakaan vuotta...

Now, planning next summer's sowing and planting, it's good to bear in mind the deer. They eat nearly anything: hostas, hemerocallises, irises, dahlias, lupins and cyclamen to name but a few.

19 comments :

  1. Hui Saila, olipas popsittu omatunnottomasti menemään. Meillä lähinnä puput ja kesällä etanat tekee tuhoja. Hyviä toipumisia sulle (huomasin et olet ollut kipeenä)!

    ReplyDelete
  2. Kiitos Dahlia! Täällä toivutaan hyvää vauhtia, tänään kävin kaupassa ja pärjäsin vaikka alunperin ajattelin tarvitsevani rollaattoria. Moni ruoka vain edelleen kuvottaa, mutta ei se mitään - syödään sitten yksinkertaisesti ja terveellisesti, se onkin tervetullutta vaihtelua!
    Kyllä nuo kauriit harmittavat. Onneksi ne eivät useinkaan ihan kesällä tule pihaan, kun kylä on täynnä ihmisiä. Eräänä iltana viime kesänä kasvimaallani kurkkuyrtin kukkia popsi silti kaikessa rauhassa eräs yksilö, vaikka naapurit soittivat radiota pihalla ihan tien toisella puolella.

    ReplyDelete
  3. On ne kyllä harmittavia otuksia puutarhan puolella ja aita taitaa tosiaan olla ainoa, joka auttaa:|

    ReplyDelete
  4. Juu, pysyisivät metsässä!

    ReplyDelete
  5. Uh, voi puutarhuria ehkä vähän jyrsiä tommonen. Sähköaita vaan ;P

    ReplyDelete
  6. Sä tarvitset tiikelin. ISON tiikelin. Tai jellonan. Saisivat peurat tuta, miltä tuntuu, kun tulee syödyksi. MUR!!! Ymmärtäisivät jättää kasvisi rauhaan.

    ReplyDelete
  7. MUR! MINÄ kyllä syön peuraa ERITTÄIN mielelläni! Mutta en silti kai ole tarpeeksi pelottava...
    Niin että pitäisi hankkia Ransusta ja Mustista seuraavaa kokoa oleva painos. Hmm. Auttaisiko pahvikuva?

    ReplyDelete
  8. Ai nam, ei muuta kuin torahampaat (tai joku tussari) tanassa väijymään. Pääsisit lehteen - toiseenkin :-D

    ReplyDelete
  9. Ai nam, salottisipulit on jo tirisemässä pannulla, odotan tussari kourassa talon nurkalla!
    Niin että lauantai-iltoja sinnekin päin.

    ReplyDelete
  10. Aikamoinen murhe noistakin joillekin on. Harmittaahan se, kun kasveista jää vain tyngät.

    Minullekin kerran eräs ohikulkija laittoi postia ja kyseli, että miten me saadaan suojattua kasvit, kun hän on monta kertaa nähnyt elukoita tien toisella puolella olevalla pellolla.

    He asuvat muutaman kilometrin päässä ja heiltä ne käyvät syömässä kaiken vihreän.

    En osannut mitään neuvoa antaa, kun ne hyvin harvoin eksyvät meidän tontille. Johtuisiko tuosta kuusiaidasta?

    ReplyDelete
  11. Aaargh,ettäs kehtasivat noin ihanat syklaamit syöpötellä suihinsa,ja paljon muutakin?!Meilläpäin ei onnex oo kauriita,jäniksiä ja rusakoita kylläkin ja vähän pelottaa mitä tuolla hankien alla mahtaa tapahtua,Misu-kissa pyydysti viime kesänä monta muhkeaa myyränvonkaletta...hui...
    Toipumisia sinulle,onneksi seuranasi olivat noin loistavat sailaanhoitajakisulit:).Ja jospa sen autonkin joskus vielä saat entistä ehompana takaisin,mun auto odotteli syyskesällä kolme viikkoa osanvaihtoa autoliikkeen pihalla ja lysti maksoi kaks tonnia...

    ReplyDelete
  12. Noi kauriit on kyllä kanssa yksiä tosi pahoja ja ihmiset vielä ajattelee, että ne on söpöjä ja ruokkii niitä!! Onneksi meillä en ole vielä nähnyt kuin yhden viime kesänä eikä tuhoja toistaiseksi ole, mutta milloin vain ne lisääntyy täälläkin. Kääk!

    ReplyDelete
  13. Onpas ikävää! Harmittaa varmasti tosi paljon... :( Täällä yritettiin kerran karkottaa vesimyyriä luonnonmukaisin keinoin. Eivät kuulemma pidä samettiruusuista. Ostin kaksi ja istutin ne myyrän koloon. Noin 2 h myöhemmin, toinen oli kadonnut kokonaan ja toisesta oli syöty kukka.

    ReplyDelete
  14. Hei Raakki, Tiina, Leena ja Naukulan Mamma!
    On noista harmia, todella. Meilläpäin ei kyllä kukaan ruoki kauriita söpöinä, korkeintaan houkutellakseen kuulankantaman ääreen... Kasvimaat on yleisesti ottaen aidattu kaksi metriä korkein aidoin koko saarella, samoin hedelmätarhat. Minulla ei vielä, ja kyllähän osa sadosta menee kauriiden suihin.
    Korkea ja tiheä kuusiaita pitää ne varmasti osaltaan poissa.

    Kissa on hyvä myyränkarkotin, nimenomaan vesimyyrät ovat Ransun SUURTA herkkua, usein se tulee uusi vesimyyrä suussaan puolen tunnin välein eteiseen rouskuttelemaan. Monta ei jaksa putkeen syödä, kun ne ovat niin jättejä. Sitten sohvalle röyhtäilemään :-)
    Niin että, Naukulan Mamma, tultaiskos me Ransun kanssa vähän katsomaan sitä teidän pihaa?

    Tiina, voi eiiih. Onneksi minulla suurimman potin maksaa vakuutus, luojan kiitos.

    ReplyDelete
  15. Kauriisiin, jäniineihin ja hirviin on olemassa ratkaisu, joka ei taatusti miellyttäisi Ransua ja edellyttäisi muonittajan järjestämistä kaupunkireissujen ajaksi. Tippasenkin riistaverta omaava pihakoira pitää tehokkaasti huolen, että kauriit huomaavat pian olevansa vain läpikulkumatkalla, eivätkä suin surminkaan ehdi jäämään päivälliselle... :D

    ReplyDelete
  16. Muuten hyvä idea, mutta en usko että raaskisin jättää koirulia yksin, kun useimmiten olen poissa pidempään kuin vain yhden yön. Mitähän Ransu tuumaisi jos meille muuttaisi koira? Se varmaan alkaisi pakata nyyttiänsä muuttaakseen kokonaan muualle! Vaikka Tampereelle.

    ReplyDelete
  17. Kyllähän koira periaatteessa pärjäisi pihan vahtina poissaollessasikin, kun vain joku kävisi huolehtimassa ruuat ja vedet ja tarkistaisi, että kopissa lämmitys toimii. Enpä tosin itsekään raaskisi rekkua jättää yksinään vahtimaan, vaikka teoriassa moinen mahdollista olisi ja monen häkkikoiran ihmiskontaktit taitavat tuota luokkaa päivästä toiseen ollakin...

    Kaikken painavin syy tämän konstin käyttämättä jättämiseen on tietenkin Ransun mielenterveys ;D Samasta syystä ei liene sopivaa edes lainata saarella lomailevaa norjanharmaata satunnaiseksi kauriin pelätiksi :D

    ReplyDelete
  18. Minä olisin varmaan jo ihan raivon partaalla tuosta. Omistaisin useamman haulikon ja olisin varmaan panssaroinut koko tontin....ettäs kehtaavat, mutta taas toisaalta, niillä on hyvä maku...;=)

    ReplyDelete
  19. Eipä parane raivota, kun ei se auta... Tuon tyyppinen toiminta (tussari, panssari) tietysti auttaisi häätämään tuholaiset. Ja sen naapurin koiran lainaaminen. Saisivat olla useammin paikalla!
    (Mutta pysyä omalla tontillaan - Ransu)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!