Vielä viimeisiä, ja ensimmäisiä

Näihin ei voi kyllästyä. Esikot kukkivat edelleen saarnien siimeksessä viileydestä nauttien. Koiranputkien keveät varret kohoilevat jo siellä täällä esikoiden kukintojen ylle, mutta eivät haittaa niiden näkymistä. Pidän valtavasti tällaisesta kasvustosta, jossa kasvit näkyvät toistensa läpi tai lomasta, ja tunnelma on hieman villi. No, tämähän onkin täysin luonnostaan paikalle syntynyt kasvusto.

Primulas keep flowering due to the cool weather. 

Jipsis jee! Tillipioni avasi ensimmäisen kukan!

A first: a Paeonia tenuifolia flowering at last! I planted this to my parents' garden where it never wanted to flower. Two years ago it moved here and now the first flower opened.

Eilen aamulla kun kiertelin pihalla, katselin ihan nupullaan olevia unikkoja. Mitään merkkiä avautumisesta ei ollut havaittavissa. Aamu oli aurinkoinen ja tuntia myöhemmin havaitsin ikkunasta penkissä kirkkaan oransseja täpliä. Kummaa! Tunnissa oli kolme kukkaa avautunut. Ne ovat kuin kaikuja tillipionin kukalle.
Hieman myöhemmin selvisi, että ystäväni Vanni-koira oli yöllä saanut kaksi tyttöpentua. Kukat ovat mammalle ja pennuille, kullekin tytölle omansa.

My garden is quite wild where natural vegetation has a chance in the border – until it grows too large for the finer neighbours. The it's time for some selective weeding. But wild plants also provide support and shade for others and that's valuable too.