Kuukauden kalenteripoika
Musti and another attempt to capture the lovely, fragrant 'Manly' daffodils. Too bad the scent doesn't take on photos. It drifts alluringly and lightly around my kitchen-workroom.
Musti on todellinen auringonläikkä-pnatteri. Geenien läheisyys pohjoisafrikkalaisiin aavikkokissoihin on selvästi nähtävissä siinä, että helteellä Musti osaa käyttää hyväkseen hiekkaa tai tomua, jossa se piehtaroi ja josta saa hyvän mattakuorrutuksen, niin aurinko ei niin tartu mustaan turkkiin. Oikeastaan mitä lämpimämpi, sen parempi, tuumaa Musti, joka tykkää myös saunoa. Mustihan myös pitää Lähi-Idän musiikista, kuten Troija-elokuvan soundtrackista, joka on myös selvä osoitus esi-isien olevan sieltä päin.
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
Nuo on kyllä tosi nättejä nuo Manlyt! :) Pitänee käydä kukkakaupassa tai jossain niitä tuoksuttelemassa..
ReplyDeleteHei kte!
ReplyDeleteJaah, löytyisiköhän noita kukkakaupasta. Muistelin juuri, että taisin tilata ne Ruotsista (mutta varmaan Suomestakin saa), olen nimittäin kirjautunut odla.nu -sivustolle, sieltä tulee noin viikoittain tiedote ja siinä on aina jotakin houkuttelevia tarjouksia... Sitä kautta tilasin ison satsin laukkoja, narsisseja, tulppaaneja ja kevätkurjenmiekkoja pari vuotta sitten.
Aivan selvästi Mustilla virtaa suonissa aavikkokissojen veri! Samurai, kuten muistat, polveutuu Mongolian palatsikissoista. Tosin mongoliassa palatsit ovat olleet pikemminkin jurttia, joissa on istuttu koko klaanin voimin tuleen tuijotellen ja muinaisia tarinoita turisten. Samurai harrastaa esi-isiensä tavoin juuri tuota tulen ääressä fiilistelyä huojuen silmät puoliummessa.
ReplyDeleteNiinpä! Siitä olet esittänyt kuvallisen todisteen! Samurai, odotan tapaamista... olen jo vähännniinku fani.
ReplyDeleteJa Maria, kiva kuulla sinusta, olen tuumaillut että asustat ehkä tätä nykyä pihakuusten alla vallan etkä vetäydy sisätiloihin koneen ääreen kuin korkeintaan rankkasateella (mitä ei kai sielläkään ole vielä ollut, täällä ei mitään havaintoa).
Totta, olen tainnut unohtaa itseni ulkotilohin joka ilta liian pitkäksi aikaa ja tupaan tullessa keikahtanut suoraan sänkyyn! Nyt tuntuu, että pitää ottaa tämä turaaminen jo vähän rauhallisemmin! Se on se elämän nälkä, joka valtaa jokaisen eläväisen näin toukokuun lämmössä. Ja sateita täällä saatiin menneellä viikolla oikein jyrinöiden ja salamoiden kera useaan otteeseen! Että kunnon ukkoskuuro voikin olla hienoa!
ReplyDeleteVoi, sitä tännekin toivon, taimeni ovat pahasti kuivia kun en jaksa ihan kaikkialla kastella. Ensi yönä pitäisi sataa, tai siis tänä yönä, tai siis nyt... mutta mitään ei kuulu. Meitä on huijattu, rahattakasii!
ReplyDeleteKertakaikkisen hieno kuva tuo ylin, kaunis kukka ja komea könsikäs!
ReplyDeleteAuringon lämpö hellii Mustia. :) Selvästi aavikkokissojen sukua!
ReplyDeleteKiitos kehuista Mustin puolesta! Itse asiassa, Musti on kyllä aikamoinen söpönaama, herkkis ja kullannuppu, vaikka onkin tontin isäntä. Mutta ainahan sitä ollaan mamman helmoissa sellaisia, kai ;-)
ReplyDeleteKyllä on hurmaava pnatteri, oikea komistus ja sydäntenmurskaaja! Mutta on Ransukin. Mulla on heistä molemmista jotenkin hämmentävä kuva: he ovat hienoja ja hiljaisia, viisaita ja jotenkin hyvin harkitsevan oloisia. Samaa ei voi sanoa meidän riehakkeista, kummaa että kissat ovat niin kissamaisia kaikki mutta silti aivan erilaisia.
ReplyDeleteSe sama on meidänkin riehapnattereissa, että Cisun pitää aina pyöriä pölyssä. Siinä ei ole kyllä juurikaan järkeä, sillä hän on valmiiksi aivan pölyn värinen! Mutta tästä päästään taas hänen ja Toton harkitsevaisuuteen...
Jaa, Jenni, en nyt ole ihan varma oletko yhden tapaamisen perusteella saanut oikean kuva Pnatterista ja Tikeristä. Musti on kyllä rauhallinen ja harkitsevainen, kyllä, ja on aina ollutkin. Ransu sen sijaan.. on.. hassu, seurallinen ja hassu... Ja nyt se haisee ihan järkyttävältä kun kävi jossain ojan pohjamudissa pyörimässä, tuli kotiin märkänä ja mutaisena korvatupsuista varvaskarvoihin. (Ehkä se on naamionti vesimyyrien metsästystä varten, totesi ystäväni). Ransu istuu tässä keittiön pöydällä tietokoneen vieressä itseensä tyytyväisenä (kuten aina).
ReplyDeleteIik Ransu! Musta etenkin Ransulla oli kovin viisas katse, mutta tuo pohjamutajuttu kertoo ettei hän taida olla pelkkää harkintaa kuitenkaan (tai sitten me ihmiset ei vaan tajuta?). :D Meilläkin Cisu teki vähän aikaa sitten mahalaskun ojan pohjalle, kun fleksi ei riittänytkään ojan ylitykseen. Märät tassut ja maha eivät kuulemma juurikaan haitanneet Cisua, mutta fleksin päässä ollut mies oli saanut aika kiukkuisen katseen huonosta fleksinhallinasta :)
ReplyDeleteIik, juu, iik. Onneksi en tosiaan ole mikään hygieenikko. Ransu on kyllä varsinainen hassutassu ja viihdyttäjä, mutta ei kai niin estottomasti viihdytä myös vieraita kuin kotiväkeä kuin ilmeisesti teidän pnatterit. Viisas katse :D Hmm.
ReplyDeleteMoi taas, mulla olis blogissani sulle tunnustus :) Kopsasin tuon ihanan ylimmän kuvan postaukseen ilman lupaa, otan sen heti pois, jos se ei saa postauksessa olla!!
ReplyDeleteOho, voi kiitos! Totta kai kuva saa olla blogissasi.
ReplyDelete