Päivystämässä

Nyt pitää olla tarkkana. Koko ajan tapahtuu, ja jos ei ole ulkona, sen missaa. Raunioyrtti avasi eilen illalla ensimmäisen kukan, ja viime vuonna istuttamani idänunikot kehittävät ensimmäisiä nuppujaan, ja kohta avautuvat varjoliljat ja keijunkukat ja lehtosinilatvat ja vuorikaunokit ja tähkähietaliljat. Toissa kesänä Englannista tilaamani tarhakurjenmiekat kehittävät kumpikin ensimmäisiä nuppujaan! Kunpa ehtisin nähdä niiden kukkivan, joudun olemaan kesäkuussa hetken pois... Nyt ei raaskisi...
(Ransu päivystää myyriä)
Juuri äsken ystävällinen mökkituttu toi taimia: itse kasvattamansa pyökin, keltahevoskastanjan ja ihanaakin ihanampaa lehtoängelmää! Nyt äkkiä istuttamaan!

Tätä ihanuutta en onneksi missannut: vuorijumaltenkukka (Dodecatheon meadia) on parhaimmillaan, ja sen vieressä tummalehtinen mustaselja 'Black Lace'. Mielestäni purppuraisten kukkien ja tummien lehtien yhdistelmä on ihanan kohtalokas. Takana päivänliljojen suipot vaaleanvihreät lehdet ovat taas sopivan erilaiset.

At the moment there's so much happening all the time and quickly, one shouldn't sleep a wink. Flower buds of plants I've planted but not yet seen flowering are developing, I just hope not to miss them while I'm away... Now that would be a heartbreaking thing! Irises ordered from Aulden farm in 2008 seem to develop their very first buds!!! They are 'Kent Pride' (of course) and 'Sapphire Gem'...

Minä päivystän mamman blogin ääressä niin se voi olla pihalla.

Tuoksua, kirsikkaa ja iloa

Iltapäivän kallistuessa iltaa kohti Ahvensaaren kylässä leijuu hunajainen tuoksu. Siitä piti ottaa selvää.
Eräältä pihalta syyllinen löytyi: kaksi täydessä kukassa hohtavaa kultaherukkapensasta (Ribes aureum). Voi miten kauniit pensaat ja hurmaava tuoksu. Tätä pitää löytää jostakin tarhalta tai sitten pyytää kauniisti, jos saisi mahdollisen vesan. Tähän ihastuin.

Minusta tuoreen vesimyyrän tuoksu on paras

Hanami jatkuu

Tämä teki minusta eilen ehkä saaren onnellisimman tytön: Japaninhiirenporras Athyrium nipponicum 'Purple Garden' näytti elon merkkinsä! Tämä on ehkä minusta kaikkien aikojen kaunein puutarhakasvi, tai ehkä sittenkin se on kevätesikko, tai varjolilja, tai parsa tai rotkolemmikki tai...

Japanese painted fern rising slowly from the ground raised some cheers yesterday. I thought it was dead! It must be the slowest starter ever.

Vielä viimeisiä, ja ensimmäisiä

Näihin ei voi kyllästyä. Esikot kukkivat edelleen saarnien siimeksessä viileydestä nauttien. Koiranputkien keveät varret kohoilevat jo siellä täällä esikoiden kukintojen ylle, mutta eivät haittaa niiden näkymistä. Pidän valtavasti tällaisesta kasvustosta, jossa kasvit näkyvät toistensa läpi tai lomasta, ja tunnelma on hieman villi. No, tämähän onkin täysin luonnostaan paikalle syntynyt kasvusto.

Primulas keep flowering due to the cool weather. 

Jipsis jee! Tillipioni avasi ensimmäisen kukan!

A first: a Paeonia tenuifolia flowering at last! I planted this to my parents' garden where it never wanted to flower. Two years ago it moved here and now the first flower opened.

Eilen aamulla kun kiertelin pihalla, katselin ihan nupullaan olevia unikkoja. Mitään merkkiä avautumisesta ei ollut havaittavissa. Aamu oli aurinkoinen ja tuntia myöhemmin havaitsin ikkunasta penkissä kirkkaan oransseja täpliä. Kummaa! Tunnissa oli kolme kukkaa avautunut. Ne ovat kuin kaikuja tillipionin kukalle.
Hieman myöhemmin selvisi, että ystäväni Vanni-koira oli yöllä saanut kaksi tyttöpentua. Kukat ovat mammalle ja pennuille, kullekin tytölle omansa.

My garden is quite wild where natural vegetation has a chance in the border – until it grows too large for the finer neighbours. The it's time for some selective weeding. But wild plants also provide support and shade for others and that's valuable too.

Mikä Pohjois-Karjala projekti

Voita eikä mitään korviketta.

It has to be butter, the real thing.

Toissapäivänä, kun oli märkä sadepäivä, laitoin leivinuuniin tulen. Kyllä minulla sellainen tässä rintamamiestalossakin on. Se lämmittää jopa vastapäätä keittiötä olevan makuuhuoneen, kun lämmin ilma kiertää hormissa mystisiä teitään.

Leipälapiokin on, mutta sen varsi on ylimitoitettu pieneen keittiööni, kuulunee vanhan talon tupaan.

Bread-shovel as we say. For putting bread in the oven and for taking it out.

Sateisen päivän onni. (Terkut Samurai-kissalle)

Fire in the oven on a rainy day... and real bread baked on ashy bricks not some metal with a sheet of paper!

Lopputulos: maukkaat, rapeakuoriset sämpyt omasta uunista. Kuinka niiden päälle voisi sitten laittaa jotakin margariinia, tai vielä pahempaa, epämääräistä kevytlevitettä?! Minua arveluttavat nuo. Voi on lehmästä, ja lehmä syö heinää ja se on elävä ja tuottaa maitoa ihan itse ja siinä on rasvaprosentit mukana.

Jos sitä nyt kerran on johonkin kuoltava, niin mennään sitten sydän- ja verisuonitautien mukana hyvästä ruuasta nauttien.

There is a reason why I usually don't leave the butter knife lying around.

Ooh, an award

kte Kohti terveellisempää elämää -blogista antoi tunnustuksen Saaripalstalle. Voi, hienoa, ihanaaihanaa! Kiitos kte! Olet ollut yksi varhaisimmista seuraajista, ja on kiva tietää että elämäntapani ja jorinani kiinnostavat erilaisuudessaan. Vaikka olemme kiinnostuneita eri asioista, myös samankaltaisuutta löytyy etenkin mitä elämänkatsomukseen tulee.

kte paljasti, ettei ole niinkään kiinnostunut kasveista. No, yllätys, minäpä olen, ja monista ja melkein kaikista. Kerronpa miksi.
Kaikilla kasveilla on luonteenpiirteensä, niin kuin väreilläkin. Jokaisesta löytyy jokin piirre tai sävy, mistä pitää. Esimerkiksi, en ole koskaan pitänyt suurikukkaisista, keinotekoisen näköisistä liljoista (oriental-tyyppisistä). Mutta katsopa varjoliljan herkkiä, nuokkuvia kukkia! Ne ovat aivan toista maata.
Entäs kuunliljat sitten. Niiden kohdalla makuni on päinvastainen. En pidä ohutlehtisistä, jotka ovat helposti rei'illä etanoiden ja kotiloiden jäljiltä. Paksut lehdet olla pitää.

Hosta sieboldiana 'Frances Williams'. Kuva on viime kesältä, eivät ne vielä näin pitkällä ole hei!

Tänä keväänä puutarhamessuilta ostamani Tarhafunkia-ryhmään kuuluvan 'Sum and Substance' -lajikkeen juurakko pääsi maahan ja on jo kasvanut hyvin. Vieressä, vanhassa reikäisessä potassa kasvaa päivänliljaa.

A Beautiful Blogger -award. Wow. So I had to show something beautiful for it. Coarse-leaved Hostas are among my favourites and this spring I managed to find the long-awaited 'Sum and Substance' that my garden friend Jessica raves on about. Thank you kte for the award!

Tunnustuksen antaminen eteenpäin on todella vaikeaa! KAIKKI lukemani blogit on ihania! Yksi kauimmin seuraamistani ja aina yhtä kauniista blogeista on Jimin poppoo, eli tämä menee Outille. Tärkein kauneus on nimittäin sisäistä ja Outin työ eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi on mahtavaa. Blogissa riittää ulkoistakin kauneutta: ehkä maailman suloisimpia kissanpentuja, sekä aina yhtä hurmaavat aikuiset poppoon jäsenet, Doris-koiraa unohtamatta. Ja sekin vielä, että kuntoilu kaunistaa! Hyvä, Outi!

No NYT sataa

Finally some rain

Viisas katse? Ilmeikäs, kyllä, joo

Sade tapahtui ja tapahtuu edelleen. Hyvähyvä. Muuten hyvä, paitsi kissanomistajan hermoja koetellaan. Tylsistynyt Ransu vaati päästä ovesta ulos, sitten minuutin päästä sisään, sitten puolen minuutin päästä ulos, sitten heti sisään. Katsoi minua syyttävästi: Tee tälle jotain.
Lopulta Ransu pysyi ulkona hiukan pidempään. Sisälle tuli ojanpohjamudille haiseva läpeensä märkä karvakasa, joka asettui keittiön pöydälle peseytymään. Pyyhkeen kanssa on oltava tosi nopea jos meinaa saada jonkin kissan osan kuivattua ennen pöytäliinan tuhoa.
Itse tätä kerjäsit. Et vaihtanut säätä vaikka pyysin.

Minulla on nyt oma Hanami, kirsikankukkajuhla. Iloitsen sateesta, sillä viileys saa kukat kestämään pidempään (ellei mahdollinen rankkasade pudota terälehtiä). Uudet tämän kevään taimetkin saavat kunnon kastelun.

My wild cherries in bloom.

Lopuksi Ransun oma kommentti:
45555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555555p90+oooxddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddd

May calendar boy

Kuukauden kalenteripoika

Musti and another attempt to capture the lovely, fragrant 'Manly' daffodils. Too bad the scent doesn't take on photos. It drifts alluringly and lightly around my kitchen-workroom.

Musti on todellinen auringonläikkä-pnatteri. Geenien läheisyys pohjoisafrikkalaisiin aavikkokissoihin on selvästi nähtävissä siinä, että helteellä Musti osaa käyttää hyväkseen hiekkaa tai tomua, jossa se piehtaroi ja josta saa hyvän mattakuorrutuksen, niin aurinko ei niin tartu mustaan turkkiin. Oikeastaan mitä lämpimämpi, sen parempi, tuumaa Musti, joka tykkää myös saunoa. Mustihan myös pitää Lähi-Idän musiikista, kuten Troija-elokuvan soundtrackista, joka on myös selvä osoitus esi-isien olevan sieltä päin.

Kuin lumpeenkukkia, ja mikä tuoksu

Narsissi 'Manly' tuoksuu makealta ja raikkaalta samanaikaisesti. Kunpa saisi tämän tuoksun parfyymipulloon. Lasinen hyasinttimalja käy kesällä kukkamaljakosta.

A couple of bent daffodil flowers that had to be picked to be enjoyed in the kitchen. Perhaps they had been too heavy for the stems to support.

Ihanaa rehevyyttä; tummalehtinen tyräkki, sen mukana tullut mikälienarsissi, vasemmalla mustasipuleita ja takana lähes näkymättömissä kiinanpioneihin kuuluva, lähes yksinkertaiskukkainen 'Nippon Beauty' punertavine versoineen. Sekin kohoaa terhakasti. On kiva, kun kasvit rehottavat tasapainoisesti niin, ettei mikään jää jalkoihin. Useinhan puutarhanhoito on yhtä siirtelyä. Varmaan näitäkin pitää lähivuosina harventaa jotta tila riittää, aika tiiviiltä näyttää.

This robust plant mixture is what I like: a dark-leaved Euphorbia dulcis 'Chameleon', Allium nigrum and a mystery daff. Behind alliums there's a peony 'Nippon Beauty' rising with reddish stems. Perfect!

Tämä ei tuoksu mutta on muuten ihana: narsissi 'Orangerie'.

Narcissus 'Orangerie'

Boat house nearly finished and Finland lost

Last days have been hard work following ice hockey world championships. If there's anything good about Finland dropping off at this point (losing to a very skilful Chech republic), it must be gaining hours to enjoy the garden and... tadaa! A boat house net store nearing completion. The net store is the long storage part on the left side of the boat harbour bit, that is, the left side of the building.

Venevaja, jipii, tidii, titityy! Vasemmalla se verkkovajani joka on nyt ollut korjauksessa vajan paalutuksen jälkeen. Verkkovajasta oli lattia huuhtoutunut mereen ja ovi ei enää auennut, sisäovikin oli meressä mutta ehdin pelastaa sen.

Kaj-Ingmar usually never looks sour but here he's saying "flounder" instead of "cheese".

Rakennusmestari harvinaisen vakavalla naamalla. Kaj-Ingmar teki kokonaan uuden oven, jossa on sellainen lukko kuin olla pitää. Sen saa auki niin sisältä kuin ulkoa. Huomaa vanha korkista tehty "pelastus"rengas seinällä. Siinä lukee Eriksson veljekset bröderna. 

The storage before putting in the windows. I'll probably never use it as a net storage, not doing much fishing (there's too much else to do!) Instead I'll lie there in the hammock, securely hanging from the roof beams and listen to the sound of water.

Sisällä ennen ikkunoiden laittoa. Pitkulaisen varaston päätyyn tulee vielä pyöreä ikkuna.

There's a lot of old treasures left in the boat house. The wall between the storage and the boat harbour inside the building didn't need to be replaced. It was nicely weathered.

Aarteita vanhalla sisäseinällä, tämä jäi sinälleen. Tuokin pelastusrengas on niin painava, että se uppoaisi pohjaan kuin kivi.

Near completion and sweet as a doll house! The timber is green so I won't paint it until next year.

Aah. Sanaton.

Esikkoja ei voi olla liikaa

Lovely Primulas

Kevätesikkoa, Primula veris, naapurin vanhan talon edustalla. Kriikuna- ja luumupuut muodostavat hurmaavan sisääntuloportin pihapolun ylle.

The neighbour's house entrance is a lovely plum tree walk dotted with primulas.

Oma kevätesikkoparatiisini on tontin reunalla, huussin takana, saarnien alla ja kiviaitatyömaan vieressä. Tämä paljastui vasta ensimmäisenä keväänä – ostin paikan kesäkuun alussa ja aloin kasata risua ja muuta piharoskaa luontevasti huussin taakse. Seuraavana keväänä huomasin risukasan alta pilkistävän kymmeniä esikoita! Tuli kiire!

My own spring primrose meadow lies next to the stone wall (unfinished), underneath ash trees and some maples. This was a complete, lovely surprise on the first spring.

Valkokukkainen palloesikko (Primula denticulata 'Alba') kasvaa nyt toista vuotta kiviaidan vierellä.

This one I have bought and planted. So far it seems alive and well, under an ash tree next to the stone wall.

Kevätesikkojen lomaan olen piilottanut muutaman varjoliljan sipulin. Tänä vuonna, kohta kaksi vuotta istuttamisen jälkeen, ne alkavat olla rehevän oloisia. Paikka on varjossa aamulla ja illalla, ja maaperä lienee hyvin kalkkipitoista – kallio on lähellä pintaa, ja saarella on vanhat kalkkikaivokset, joten kalkkipitoinen kallioperä. Saa nähdä miten viihtyvät. Tarhajouluruusu on myös edelleen elossa samalla paikalla.

Some Lilium martagon from my parents' former garden ended up among the primulas.

Kivimuurin juurella, saarnen alla vasemmalla valkokukkainen arovuokko (Anemone sylvestris), siitä oikealle tuskin näkyvänä varjoyrttiä (Pachysandra). Railinesikon (Särkän perennataimistolta) istutin siitä oikealle, ja kaikkein laitimmaisena oikealla valkoinen palloesikko. Vuokko&esikko perhepotretti!

This spring I got a rarity: a Primula 'Raili', a dark pink-flowered species found in the north of Finland.  It's very tiny! On the left, a tall white Anemone sylvestris.

Vuokkotäpinöissä

Täällä on yksi täpinöitsijä. Jenni väittää, että hänen kissansa täpinöivät jatkuvasti... No, minun kissat on suht rauhallisia mutta mutta. Niiden emäntä on täpinöissä. Tulin itse juuri lennolla Oulusta, Kesäpiha-messuilta. Siellä oli myös Särkän perennataimiston osasto...

Nämä herkut ovat ne, jotka ostin viime maanantaina Ruissalosta, Turun kasvitieteelliseltä puutarhalta. Vasemmalta oikealle: Balkaninvuokko, keltavuokko, arovuokko – yksinkertainen ja kerrannainen: tuo ihastuttava valkoinen pallukka oikeimmanpuoleisena.

Särkältä ostetut taimet... Lentokoneessa matkustaneet railinesikko ja hämyvuokko! Yritin valita mahdollisimman kompaktit taimet, jotka eivät ole kukassa ja kestävät lentomatkan mahdollisimman hyvin. Esikkohan on vallan terhakka, vuokossa on yksi verso taittunut mutta se tuskin haitannee; pieniä versoja on ruukun eri puolilla.
On aika paljon eroa sillä, ostaako kotimaassa viljellyn taimen vaiko ulkomailta tuodun, joka on vastikään pistetty ruukkuunsa. Sitä kun kuljettaa tai istuttaa, huomaa, että multa on ruukussa vain koristeena; taimi ei ole vähääkään juurtunut multaansa.

Tuo railinesikko on pohjoisesta löydetty oma lajinsa, Primula 'Raili', ja hämyvuokko on valkovuokon muoto, Anemone nemorosa forma caerulea, punertavat varret ja kukat, ihastuttavat, aah! Toivottavasti jotakin aukeaa jo tänä kesänä niin voin tässä blogissa näyttää. Tai, käykää Särkän perennataimiston nettisivuilla... tai vielä parempaa, heidän puutarhallaan.

Rapatassu

Joku on käynyt jääkaapillani...

Ja käpälöinyt kirjanpitoani...

Se joku harrastaa myös tietokonehommia.

Ai minäkö? Olen söpö, viaton, puhdas ja vieläpä untuvainenkin. Ne jäljet ovat viestejä rakkaudestani, usko pois.

Vierailu Ruissalossa

Kylmänkukka (Pulsatilla halleri ssp. slavica)

Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa on hieno käydä. Kukkivat rinteet täynnä vuokkoja, esikkoja ja kylmänkukkia tammien alla salpaavat hengen. Aah, ei voi kuin yrittää vinkaista.
Onneksi näitä ihanuuksia saa ostaa kotiinkin. Siemeniä on myynnissä vaikka kuinka, ja sesongin mukaan taimiakin. Nyt sain kelta-, balkanin- ja arovuokon taimia, jälkimmäisiä sekä yksinkertaista että kerrannaista lajia. Voi ihanuutta ja innostuksen määrää.

Hevoskastanjan taimia myynnissä

First barn swallows of the year

Last summer in the nest under my roof

Pääskynpojat pesässään viime kesänä

Ekat haarapääskyt bongattu! Tervetuloa pääskyt! Tervetuloa pesimään räystäideni alle. En voi ymmärtää kuinka jotakuta voi häiritä lintujen pesiminen oman kotikolon räystäillä. Kyllä ne ikkunat saa pestyä. Ja seinät - ketä nyt muutama pieni linnunkakka siinä haittaa. Ei se maalia syövytä.

 Stone wall built of surplus stone from the old house

Musti esittelee kivimuuria

Kissoille pääskyt ovat monimutkaisempi juttu. Kiinnostavia, mutta kun ne perhanat tekevät syöksyhyökkäyksiä. Musti sanooo "viumiu" ja pinkaisee kuusen alle pakoon. Viljolla oli tapana kohdata ärtyneenä vihollinen: se asettui makaamaan litteäksi, olevinaan näkymättömäksi, keskelle pihamaata ja yritti siepata pääskyn kun se tuli lähelle - aina puoli sekuntia liian myöhään. Huomasi miten Viljoa ärsytti! Sen luonteelle ei käynyt paeta kesken taiston.
Kohta avautuu tuon kivimuurin edustan ensimmäinen esikko, viime vuonna istuttamani valkokukkainen palloesikko. Hiukan ylempänä esikkopuutarhassani on kevätesikkoja valtoimenaan, ihan luonnostaan. Ihanat! Tervetuloa hekin!

These beauties will open soon.

Kuva viime keväältä. Esikkojen kukat aukeavat ihan näinä päivinä! Tuo punertava Orientalis-ryhmän Helleborus (tarhajouluruusu) on myös voimissaan ja versoo uutta kasvua.

Englantilainen puutarha

Tähän väliin pihapuuhia, venevajahommat jatkuu taas seuraavassa numerossa...

Täksi päiväksi luvattiin sadetta. Kun sitä ei alkanut kuulua, päätin ryhtyä sokkelin maalauspuuhiin.
Jälleenrakennusajan (rintamamies)taloni on ollut historiansa aikana monen värinen, kun sen ostin, se oli keltainen, ikkunanpuitteet, nurkkalaudat ja sokkeli olivat punaiset ja katto vihreä. Pikku hiljaa olen alkanut ehostaa sitä uuteen uskoon.
Väri on sellainen asia, jota pitää miettiä monelta kantilta. Jälleenrakennusajan talot olivat tyyliltään useimmiten vaaleita. Toisaalta lähes koko Ahvensaaren kylä on punamullattu. Kaksi muuta keltaista taloa löytyy, yksi vaaleampi ja yksi tummempi. Päätin yrittää saada taloni mahdollisimman saman väriseksi kuin se vaaleampi keltainen talo, valkoisine ikkunanpuitteineen, niinkuin muissakin taloissa, niin kylän ilme on vähän yhtenäisempi. Talo on osittain pohjamaalattu, osittain rapsutettu, osittain ei vielä aloitettu... riippuu miltä suunnalta katsoo. Ja etelän (kuvan seinä) sekä lännen puoli piti laudoittaa kokonaan uudestaan.
Sokkelista tuli nyt beige, näköjään vähän vaaleanpunertava (?). En halunnut harmaata vaan lämmintä silti huomaamatonta väriä.

Hoh, asiaa on vaikka kuinka. Lyhyesti:  tuo multakasa on salaojan kaivuusta, en ole vielä kerinnyt täyttämään kaikkea... Ja sepelikasa talon vasemmalla nurkalla on matkalla salaojaan. Nuo tuet (viistot betonivalut sokkelia vasten) ovat tukemassa vinoon mennyttä sokkelia, osittain puutteellisen salaojan ja liikkuvan savimaan vuoksi, osittain siksi, että betonisokkeli on lähes pelkkää hiekkaa, sodanjälkeinen talo kun on... Raudoitusta löytyy vähän jostain, sekin lähinnä vanhoja tynnyrinvanteita ja sängynjousia. Koko sokkeli lienee pysynyt kasassa maalin avulla.
Tuon tuentamallin keksin ihan itse, kun mietin vanhoja kirkkoja joissa näkee samanlaisia tukipilarimuotoja. Tuollaiset on nyt sisällä kellarissa ja ulkona samoissa kohdin siinä sokkelin kohdassa, joka oli painunut sisään. Onneksi nurkka oli koko ajan suorassa, sehän se on tärkein.

Ja se pihapuuha. Tämä on nyt yksi niistä harvoista tontin kolkista, jossa ei tulla enää kaivamaan, mylläämään tai jylläämään. Olen ajatellut tähän englantilaistyyppistä cottage garden -muotopuutarhaa, sillä paikka on suunnilleen neliön muotoinen talon edustan ja kylätien väliin jäävä pläntti. Aloitin yhdestä kulmasta, joka tuossa näkyy. Kasvit ovat vaaleanpunaisia ja romanttisia, sellaisia, joiden väri ei sovi vanhaan talooni, joka sittemmin punamullataan.
Koska olen samanlainen ajattelematon hölmö kuin kaikki muutkin, ostin osan kasveista malttamattomana jo viime kesänä. Ne ovat talvehtineet kellarissa. Pioni ('Bowl of Beauty') on voimissaan, mutta vaaleanpunaisesta neilikkaruususta ei ole mitään elon merkkejä. Istutin sen silti. Reunoille löysin rautakaupan alelaarista punotut pikku aidat.

Sitten alkoi sataa ja tuulla idästä ilkeästi. Siirryin keittiöön, jonka ikkunasta nyt voi ihmetellä tuota viime päivien aikana syntynyttä puutarhanalkua. Taas yksi keskeneräinen projekti lisää! Hui hai, se ei minua stressaa. Koska ostan kasveja sen mukaan mitä kiinnostavaa satun löytämään, on minulla montakin keskeneräistä penkkiä: kostea penkki, kostea niitty, vuokko/metsäpuutarha, kuiva penkki, havu/alppiruusupuutarha ja nyt sitten myös tämä. Ai niin, ja istutin myös 'Flammentanz'-köynnösruusun. Se tuli tuon penkin nurkkaan niin, että rakennan sille kaaren. Kukkapenkkejä tulee neljä ja niiden välissä ristin muodossa nurmikäytävät. Köynnösruusu saa kasvaa kaareen tuossa tien puoleisen reunan puolivälissä jonkinlaisena kiinnekohtana.
Tällaisia visioita näkee todennäköisesti vain puutarhuri itse, kaikki muut päivittelevät multakasoja, hilseileviä ikkunankarmeja ynnä muuta. Mutta eläköön se puutarhurin visio!

Viime kesänä Ransu kiipeili eteläseinän telineillä, jotka oli pystytetty seinän uudelleen laudoitusta varten. Pitäisiköhän rakentaa Ransulle jonkin uusi teline...? Tuo oli aika suosittu.

Kukkia ja halaus

Viileässä keväässä on se hyvä puoli, että kukat kestävät kauan. Nämäkin krookukset ovat kukkineet jo ties kuinka pitkään, jo ennen kuin nyt tulinkaan saareen. Ja ne narsissit, joiden kasvua tuskailin ennen viimeksi täältä lähtöäni, eivät ole ihan vieläkään avanneet nuppujaan. Turhaan tuskailin, mutta kun tästä ei haluaisi menettää minuuttiakaan.
Nämä kukat haluan ojentaa Kaj-Ingmarille, Caritalle ja Sebastianille, jotka ovat puurtaneet venevajan kyljessä olevan verkkovajani kimpussa.

Tältä venevaja näytti talvella 2009. Minun puoli, eli ulkopuoli, oli kärsinyt säissä ja jäissä. Laudoitus oli rispaantunut, mutta mikä paljon pahempaa, rakennus pysyi pystyssä vain parilla lähes poikki ruostuneella pultilla. Viime joulukuussa saatiin uudet paalut, hirret ja pultit ja nyt vaja (minun puoli, heh) pysyy tukevasti pystyssä seuraavat 50 vuotta.

Venevaja tänään. Meri kimmeltää kutsuvasti, vaan rantaan mennessä kannattaa sonnustautua talvitakkiin. Näin keväisin olen monesti tyytyväinen, että asun vanhassa kylässä keskellä saarta, missä on lämmin!
Venevajan ulkosyrjällä on kapea, koko vajan mittainen verkkovaja, johon Kaj-Ingmar teki uuden hienon lattian ja laudoitti seinät. Ikkunoille on jo aukot ulkoseinällä ja tähän päätyyn, missä oli ennenkin ikkuna-aukko, tulee pyöreä ikkuna.
Vielä kerran halaus, Kaj-Ingmar! Hienosti tehty ja ihan omasta päästä, kertaakaan ei tarvinnut soittaa ja keskustella vaan parhaat ratkaisut syntyivät tekijän päässä. Mitäpä minä olisin osannutkaan vähemmän viisaana ehdottaa.

So pleased. The boat house repair is proceeding fast. There is a new floor and new walls in the fishing net storage beside the boat shelter. Windows are still to be put in place and then - a hammock, a couple of chairs, some beer... Relaxing to the sound of waves...