Päivän liljakuvat

On rusopäivänliljojen aika.
Kiitos vielä kerran kaikille toivotuksista! Särkylääkkeen voimin täällä porskutetaan. Voisin pussata sitä, joka keksi särkylääkkeet, mutta tyyppi lienee jo aika muumioitunut.

It's lily time!

Myös ensimmäiset villin punaisen penkin liljat ovat avautuneet, nämä ovat jotakin tarhasarjaliljaa. Taustalla helottaa helokki, jonka olen luullut olevan isohelokkia, mutta enpä tiedäkään asiaa varmasti.

Edellämainitut kasvavat myös yhdessä ja pidän näiden tulenlieska-väriyhdistelmästä.

Allekirjoittanut keskellä villiä punaista penkkiä. Kiitos kuvasta Regina W!

Tässä on todistusaineistoa siitä, että en heivannut väärän värisiä liljoja kompostiin. Siirsin ne tuohon alkukesällä käännettyyn istutusalueeseen taikapähkinän viereen. Siinä kun ei ollut mitään väripilkkua, toki tuosta vierestä tulee tulevaisuudessa käynti Rohan-puutarhaan, jonne tulee varsin erilainen värimaailma. Siinä vaiheessa voi olla, että liljat pitää taas siirtää.
Taikapähkinä palellutti kaikki maanpäälliset oksansa talvella, mutta sen tyveltä versoi uutta kasvua reippaasti keväällä. Toivottavasti se ensi keväänä kukkii, ja toivottavasti saadaan oikein varhainen kevät tai mikä vielä parempaa, ei talvea ollenkaan! Viime talvi oli vähintään kahden talven veroinen, kyllä ensi talvesta pitäisi jotakin alennusta saada.

Ja vielä kerran suloinen kanadanlilja metsäpuutarhapenkissä. Edessä näkyy keltaisena kukkivaa tuoksukeltavirmaa, sen takana tummalehtinen syyskimikki ja taempana sirolehtinen kivikkoalvejuuri 'Linearis Polydactyla'.

Helokki – Oenothera
Kanadanlilja – Lilium canadense
Kivikkoalvejuuri – Dryopteris filix-mas
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Syyskimikki – Actaea simplex
Taikapähkinä – Hamamelis
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä
Tuoksukeltavirma – Patrinia triloba

Vähän tekstiä

Kultakuoriaisten kesäretki apteekkarinruusulla.

Laitan tähän muutaman kuvan ja kirjoitan vain muutaman rivin, kun näpyttely sujuu tällä hetkellä vain vasurilla ja oikean käden peukalolla. Sain eilen siivousvimman ja aloin silputa yhtä oksakasaa. Oksat olivat ylivuotisia, kuivia ja kovia ja yhtä oksaa silppuriin työntäessäni kone pukkasi sen vauhdilla takaisin suoraan kämmeneeni ja se meni siitä läpi – ei sentään koko käden läpi niin kuin nuoli inkkarileffoissa. Verenvuodon sai tyrehdytettyä lujasti painamalla.
Onni oli se, että minulla oli jo lääkäriaika varattuna Nauvossa täksi aamuksi vasemman käden peukalon takia, jossa on ollut kipeää tekevä tunnistamaton esine jo yli puolen vuoden ajan. Se on leikattu kolmeen kertaan ja käynyt röntgenissä, mitään ei löydy, mutta se pistää ilkeästi pienimmästäkin painalluksesta.
Nyt sain lähetteen Tyksin tai Turunmaan sairaalan käsiklinikalle, en nyt muista kumpaan.
Mutta se peukalosta. Nyt oikeassa kädessä on side reiän päällä ja nautin antibioottikuuria jonkin aikaa. Vahvaa kipulääkitystäkin tarvitaan, sen huomaa aina pillerin vaikutuksen loppuessa.
Joten muistakaa: älkää työntäkö oksaa oksasilppuriin kämmenellä!

Citronella-lilja piristää mukavasti neilikkaruusun hempeyttä.

Tuoksukeltavirma alkaa kukkia.

Tummalehtinen pihakäenkaali sopii tähtililjan taustaksi.

Raitapaita koiranputken kukassa.

Raitapöksy kuistin kaiteella.

Ransu lähti seuraamaan minua kun aamulla kävelin laivarantaan, kaksi kertaa minun piti kantaa se takaisin, mutta aina se lähti uudestaan. Lopulta juoksin laivaan ja toivoin Ransun luovuttavan kadottaessaan minut näkyvistä. Se olikin onneksi palannut kotiin poissaollessani ja pisti pystyyn iloisen manulihepulin, kun palasin. Siten otimme yhdessä päikkärit, kun yöunet jäivät säryn ja varhaisen aamun takia lyhyiksi. Asiat ovat taas kohdillaan, ainakin villahousupojan mielestä. Ja kyllä minäkin tästä tokenen.
Tervettä illanjatkoa kaikille!

Hortensiauutisia

Endless Summer kukkii aina yhtä luotettavana. Tämä viihtyy taloni eteläseinustalla, missä aurinko ja seinä säteilevät lämpöä jo varhain keväällä. Luulen, että aikainen kasvuunlähtö auttaa tätä kukkimaan näin runsaasti.

It's hydrangea time!

Tässä hortensian kasvupaikkaa vähän laajemmin. Edessä on 'The Pilgrim' -ruusu.

Muotopuutarhan varjoisammalla nurkalla kasvaa samettihortensia. Se on niin matala, ettei se tästä kuvasta edes erotu.

Siellä se on, pioniunikoiden hellässä huomassa. Suurilehtisinä kasveina hortensiat haihduttavat paljon ja ne viihtyvät varjossa. Samettihortensialla on valtavat nukkaiset lehdet. Joka talvi se paleltuu maata myöten, mutta yhtä varmasti se lähtee kasvuun keväällä.

Istutin hortensian viime marraskuussa myös muotopuutarhan kuivimpaan kukkapenkkiin vaahteran alle, vaikka kuiva maa ei olekaan näille hyvä paikka. Kun heti perään tuli tuollainen Siperian-talvi, niin onko ihme, että se kuoli.
Paitsi ettei se kuollutkaan! Löysin tämän pienen verson eilen. Olen kyllä heittänyt sille vettä silloin tällöin siinä toivossa, että sieltä jotakin vielä nousisi, joten taas tuli todistettua se, ettei kannata luovuttaa liian varhain. Joskus kasvit ovat yhtä sinnikkäitä kuin puutarhuritkin (ja joskus vieläkin sinnikkäämpiä). Tämä on valkokirjavalehtinen jalohortensia 'Light-O-Day'.

Vuokko-esikkopuutarhassakin kasvaa hortensia, tämä on kerrottukukkainen pallohortensia 'Hayes Starburst'. Odotan kovasti tämän kukintaa, sillä kukat ovat ensimmäiset sitten tämän ostamisen kaksi vuotta sitten. Peurat valitettavasti syövät hortensioita hyvällä ruokahalulla sillä seurauksella, ettei kukkia aina pääse kehittymään.

Nyt hortensialla ovat toisenlaiset haasteet kuin villieläimet. On kovin kuivaa. Viimeksi saimme kunnon sateen neljä viikkoa sitten, sen jälkeen on tullut noin 1 mm vettä muutaman kerran, siinä se. Pisamakello kuihduttaa kukkiaan sitä mukaa kuin ne aukeavat. Kannan kasveille iltaisin vettä, mutta joka aamu kun kierrän pihalla, huomaan niiden lurpottavan tai ruskistuvan uhkaavasti.
Tänä aamuna piti sataa, mutta niin ei käynyt, nyt aurinko taas paistaa pilvettömältä taivaalta ja navakka tuuli kuivattaa kasveja vielä lisää. Muuten en valittaisi, mutta kun... rakkaat kasvini! Puutarhani!

Vuokko-esikkopuutarhassa on meneillään villi meininki, mutta se on tarkoituskin.
Nyt esitän sadetanssin ja toivon, että huomisessa sääennusteessa näkyvät pisarat putoavat juuri tänne.

Endless Summer -hortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä 'Bailmer'
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Pallohortensia – Hydrangea arborescens
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Pisamakello – Campanula punctata
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana

Se teki sen taas

Muotopuutarhan värimaailmaan tulee ruusujen myötä punaista. Köynnösruusu 'Flammentanz' palellutti kaikki pitkät versonsa talvella, joten nyt se kukkii vain köynnöskaaren tyvellä. Edessä on tähkälaventelin kompakti lajike 'Munstead', joka on minulla talvehtinut kaksi talvea täydellisesti.

Toinen David Austinin jalostama ruusuni on 'L. D. Braithwaite'. Tällä on yhtä kaunis kukka kuin 'The Pilgrimillä', mutta puska pysyy sinnikkäästi vain polvenkorkuisena ja on muutenkin hentokasvuisempi. Kasvupaikallakin voi olla osuutta asiaan, tämä on enemmän varjossa.

Pastellivärejäkin on muotopuutarhassa edelleen, tässä pioniunikoiden kuohkeassa muodossa. Mutta mitä tuolta keskeltä pilkottaa...?

Tilasin toissa vuonna Viherpeukaloilta valkokukkaista tiikerililjaa 'Sweet Surrender'. Kun se alkoi kukkia, avautuivat kirkkaan oranssinpunaiset suuret sivullepäin osoittavat kukat, jotka eivät millään muotoa muistuta tiikerililjan kauniita nuokkuvia kukkia. Siirsin liljat syksyllä punaiseen kukkapenkkiin, vaikka en ylipäätään välitä suurikukkaisista liljoista.
Viime syksynä marssin laadukkaaseen taimimyymälään, otin hyllystä paketin valkokukkaista tiikerililjaa 'Sweet Surrender'. Istutin sipulit muotopuutarhaan.
Ja nyt... Aaaaaarrrgggghhhhh!
Tätä lukiessanne nämäkin liljat ovat jo siirtyneet toisaalle, en kestänyt katsoa niitä tuossa enää sekuntiakaan. Houkutus oli suuri viskata ne kaaressa kompostiin, kun ovat noin rumia. Mutta menköön nyt. Onhan minulla rumia lautakasojakin pitkin pihaa, ja nokkospöheikköä, miksei sitten rumia liljoja.
En tiedä, uskallanko enää yrittää kolmatta kertaa. En tiedä, kestäisikö psyyke.

Onneksi on näitäkin, jotka ovat sitä mitä piti: ihania pieni- ja nuokkuvakukkaisia liljoja! Kanadanlilja kukkii metsäpuutarhassa juuri niin appelsiininvärisenä ja suloisena kuin asiaan kuuluu.

This is the second year in row that I plant a white tiger lily in my garden and it turns out to be the ugliest imaginable bright red large-flowered something else. 
To soothe my senses I go to admire the lovely light orange Lilium canadense in the woodland border.

Kanadanlilja – Lilium canadense
Köynnösruusu 'Flammentanz' – Rosa Loistoköynnösruusu-Ryhmä
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Tiikerililja – Lilium lancifolium
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia

Sadonkorjuuta

Seljankukat tuli kerättyä tarkoin talteen mehuksi. Tässä on vajaat kymmenen kukintoa, muutama sitruuna, vajaa kilo sokeria, 25 grammaa sitruunahappoa ja noin litra vettä. Vesi kaadetaan kiehuvana aineiden päälle ja annetaan seistä yön yli kylmässä. Seuraavana päivänä eliksiiri on valmista suodatettavaksi ja pulloihin kaadettavaksi. Toisenlainen resepti, missä on valkoviinietikkaa hapon sijasta, tuottaa kuplivaa seljankukkasamppanjaa. Näihin juomiin käytetään mustaseljan kukkia, ei terttuseljan.

These weeks are the time for harvesting flowers: elderflower for cordial and rose petals for soap.

Tämä kuva on siis pullotusta edeltävältä päivältä. Valmis mehu laimennetaan 1/10 vedellä, joten sitä riittää muutamaksi päiväksi. Voi sitä pakastaakin, mutta juoma on niin hyvää, että se tulee aina nautittua ennen kuin se menee huonoksi. En edes tiedä, kauanko mehu säilyy, sillä se häviää aina ensin.

Ruusutkin tuottavat satoa nyt. Kerään niiden terälehtiä.

Kaikki ruusut käyvät ravinnoksi, sillä yksikään niistä ei ole esimerkiksi myrkyllinen, ellei sitä ole ruiskutettu myrkyllisellä aineella. Mutta historiallisuutensa ja tuoksunsa vuoksi kerään erityisesti apteekkarinruusun terälehtiä.

Pihallani vanhastaan kasvava mysteeriruusu on myös erittäin aromikas.

Uutan terälehdet öljyssä saippuan raaka-aineeksi.

Kun kerran ruusuista alettiin puhua, on pakko laittaa edellisenkin kuvan taustalla häilyvä David Austin -ruusu 'The Pilgrim' vielä kerran esille. Sen takana kasvaa Endless Summer -hortensia, joka on aloittanut kukinnan, ja alla on keltalehtistä mäkimeiramia.

Olen kehunut 'The Pilgrim' -lajiketta ennenkin, mutta voiko mitään muuta tehdä! Puska on terve ja hyvälehtinen, kukat vienon tuoksuvia kermankeltaisia lättyjä täynnä terälehtiä. Kukkien tummempi keskusta lisää sulokkuutta. Kukkia on runsaasti. Kasvi on kaunis kaukaa ja läheltä. Kun vielä saan maanpeittokasvit runsastumaan niin, ettei ruusun alla ole rumaa paljasta maata, ovat asiat paremmin kuin hyvin.

Ruusun läheltä löytyy spontaania satoa: jättiverbenan siementaimi! Voi miten hauskaa. Yritän nyt talvettaa tämän sisällä, kun viime vuonna en sitä muistanut tehdä.
Mainion yllätyksellistä tiistaita!

Apteekkarinruusu – Rosa 'Officinalis'
Endless Summer -hortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä 'Bailmer'
Jättiverbena – Verbena bonariensis
Mustaselja – Sambucus nigra
Mäkimeirami, keltalehtinen – Origanum vulgare 'Aureum'
Terttuselja – Sambucus racemosa

Manulin kotistudio

Viritin taas kaupungissa ollessamme kotistudion ottaakseni tuotekuvia. Senhän me jo tiedämme, mihin moinen johtaa. Ransu, maailman napa ja kaiken keskipiste, olettaa, että nyt otetaan kuvia hänestä. Hän asettuu paperille.
Onko tässä hyvä?

Whenever I try to photograph something or anything, Ransu thinks it must be him, as he is the centre of the universe and beyond.

Saa myös rapsuttaa.

Mmmmmm... pörpör. Hurhur.

PÖRRRRRR.

Edustaminen on rankkaa.

Ja sitten purraan mammaa hellästi. 

Rakkaudesta se manulikin puree.
Hellää viikkoa kaikille!

Löhölomalla

Piipahdimme kaupungissa. Pojat näyttävät, mitä kaupunkilomalla tehdään.

We spent a few days in the city. The boys show what activities there are.

Asunto on kuuma, mutta onneksi on parveke, jossa voi tuulettua.

Keskiyöllä voi hieman riekkuakin. Yritin tarkentaa etäisyyttä pimeässä, eihän se ihan nappiin mennyt. Ransulla on Naukulan Mamman Rooman-tuliaisina tuoma Kong kickeroo -hiiri kainalossa. Kissanruokapussien kylkiäisenä tullut tunnelipötkö on hieman pieni Ransulle, ei tuonne nyt suorastaan piiloon mahdu, mutta kivasti se silti rapisee.

Musti demonstroi väitettä "mitä lämpimämpi sää, sitä pidempi kissa".

Ransu ei jostain syystä mene yhtä litteäksi.

Mammalla on ollut muutakin puuhaa. Kävin parissa taimimyymälässä ja päätin vielä kerran kokeilla tätä  'Hagley Hybridia', joka on loistokärhöistä kauneimpia. En välitä suurikukkaisista kärhöistä, mutta pienempikukkaisena tämä iskee makuhermooni. Olen pari kertaa aiemminkin tämän istuttanut, samoin kuin lukemattomia muita kärhöjä, ja lähes aina ne menehtyvät. Viime syksynä istutin ihanan 'Markham's Pink' -kärhön niin hyvään paikkaan ja huolellisesti, että olin varma sen ainakin lähtevän kasvuun, kun se meni kaikkien oppikirjojen sääntöjen mukaan oikein. Pah, siitä kohdasta ei nouse mitään!
Kärhöt eivät jostain syystä pidä minusta, harmi vain. Olenkin jo monta kertaa päättänyt luovuttaa niiden kohdalla ja istuttaa kuusamia ja ruusuja, joiden kohdalla onnistun lähes aina, mutta taas kävi näin. Tai siis katsotaan, miten tällä kertaa käy.

Muita taimihankintoja ovat villapaju kosteikkopuutarhan reunalle sekä – tadaa! – tummalehtinen koiranputki 'Ravenswing'!!! Ostin sitä kolmin kappalein, lisäksi irrotin kaikki kypsät siemenet taimistani ja kylvin ne suudelmien saattelemana. Joka tietää, mistä puhun, säntää nyt pää kolmantena jalkana Helsingin Pirkkolan Muhevaiseen. Vihdoinkin joku myy tätä Suomessa, tätä on odotettu ainakin kymmenen vuotta.
Kerran sain jo siemenlähetyksen ystävältäni valtameren takaa, mutta kylvös epäonnistui. Tosin jos muistaisin, mihin kukkapenkkiin mullan siemenineen kippasin, saattaisin joskus käydä tutkimassa paikkaa. Joka tapauksessa NYT minulla viimein on tämän taimia!

Starttaamme pian takaisin kotimatkalle. Ransu toivoo, että matkasta ei tule kovin kuuma.
Mutta kaikille muille toivotamme lämmintä viikonloppua!

Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Loistokärhö – Clematis Patens-Ryhmä
Villapaju – Salix lanata