Ai niin! Ulkona on jo pilkkopimeää. Minun piti kerätä salaatinlehtiä ja käärmeenlaukkaa iltaruokaan.
Saa tosin nähdä, tuleeko mitään iltaruokaa. Päivän valoisat tunnit tuli kipitettyä puutarhaa ristiin rastiin kaikkien syystöiden parissa, jotka ovat jääneet tekemättä, kun rakensin pergolaa. Olo on hieman väsynyt. Saattaa tulla valmis pasta-ateria pussista. Onneksi niitä tulee silloin tällöin ostettua vähäisen ruuanlaittoinnostukseni tuntien.
Tähän laatikkoon kasasin vaahteranlehtiä valkosipulien päälle toivoen niistä talvisuojaa. Koska lehdet eivät todellakaan tuossa kiltisti pysyisi saariston tuulissa, laitoin kuvan ottamisen jälkeen vielä verkkoa pitämään kasaa paikoillaan.
Laatikon päädyssä näkyy niitä salaatteja, joita oli tarkoitus kerätä keittiöön. Onneksi on otsalamput keksitty, tosin en usko, että jaksaisin nyt vääntää yhtään mitään salaattia, ehkä vain tunkisin lehdet suoraan suuhun. Kai salaattia voi syödä niinkin, syöväthän kilpikonnatkin?
Kasvimaa menee kyllä minun hoidollani ihan hukkaan, kun en muista edes käydä katsomassa, kasvaako siellä mitään.
Ehkä viileydestä johtuen Tranquillityn uusin kukka on hailean vaaleanpunainen, kun yleensä ne ovat kermanvärisiä.
Muistin eilen ottaa karhunvatun viimeiset tertut sisälle kypsymään, mikäli niitä saa kukkavaasissa kypsymään. Yksi marja oli musta ja söin sen jo. Ehkä kuvittelen, mutta tänään kaksi marjaa on minusta tummempia kuin eilen. Lupaavaa!
Ransu-hylje lähettää terveiset kaikille ystävilleen ruokapöydältä käsin.
Metsätyräkki Euphorbia dulcis








No comments :
Post a Comment
Kaunis kiitos kommentista!