Monday, 7 July 2025

Retkeilyä kotisaarella

 Ystävä oli muutaman päivän kylässä. Menimme retkelle joka päivä. Tähän kokosin paloja kotisaaren retkistä. 
Yhden veneretkenkin teimme, mutta sinne en ottanut kameraa. Ehkä teen vielä blogijutun siitäkin, vaikka onkin vain surkeita puhelinkuvia.

Matkalla kohti entisiä kalkkilouhoksia on kaunista rantalepikkoa.

Pähkinälehtoja riittää. Lehdet ovat kuin lasimaalaus. Suunnilleen tässä kohdassa näimme kaksi sarvipöllöä, jotka lähtivät lentoon. 
Palasimme vielä eilen samaan paikkaan, tarkkailimme ja lähdimme hitaasti siirtymään kohti jonkin linnun hälytysääntä. Jonkin ajan kuluttua näimme, kun mustarastas ajoi pöllöä takaa. 
Upeat pöllöhetket!

Rannan polulla kasvaa täydellisen muotoinen kataja.

Saavuimme entiselle kalkinpolttouunille.

Tällä niemellä osa louhoksesta on luolassa, joka on täyttynyt vedellä.

Luonto valtaa kaivannot takaisin.

Kipusimme ylös louhoksista kallion päälle. Osa kiviaineksesta on rapautunut aikojen saatossa, kovempi aines on jäänyt koholle raidoiksi.

Pikkuinen tummaraunioinen kasvaa kallion laella, kuolleen katajan syleilyssä. Tänä kesänä ei edes kallion päällä ole paljoakaan kuivaa kasvillisuutta.

Seinäraunioinen on harvinainen, sillä se kasvaa vain kalkkikalloilla ja muilla kalkkipitoisilla pinnoilla. Kotisaareni esiintymät ovat Varsinais-Suomen runsaimmat. Tämäkin raunioinen on aivan mini.

Täältä ylhäältä näkee kauas, sillä ollaan saaren korkeimmalla kohdalla. Kauimpana siintävät Iniön saaret.

Kapean lahden ylittävää siltaa pitkin pääsee seuraavalle niemelle.

Kohtasimme oravan, joka meistä hämmästyneenä pudotti käpynsä. Toivottavasti se löysi sen myöhemmin.

Kaikki on hurmaavan vihreää. Tämän pähkinä-kuusimetsän aluskasvina on mm. ketunleipää ja sinivuokkoa. Katso kuusen sammaloituneita varpaita! Onko kauniimpaa.

Tämän niemen kalkkilouhos on yhtenäinen, kymmeniä metrejä syvä kuoppa ja se on täyttynyt makealla vedellä. 

Keltamaksaruoho kukkii joka kivenkolossa kuin viimeistä päivää. En ole toista näin runsasta kukkimisvuotta nähnyt.

Verikurjenpolvi on kalkkikallioiden ja -louhikoiden kasvi.

Polku vie merenrantaan.

Täältäkin löytyy uurteiseksi kulunutta kalliota, ohutta kuin kirjan sivut.

Kaivoksen laiturista on jäljellä enää muisto. Olen tietääkseni ollut tuossa yötä ehkä puolivuotiaana silloin, kun se oli vielä laituri. Tai ei siis laiturilla yötä, vaan purjeveneessä.

Entiset kaivosteollisuusrakennelmat ovat kiehtovia, kun luonto ottaa niitä takaisin itselleen.

Lähdimme takaisin kotiinpäin kiertotietä saaren ympäri. Poikkesimme vielä metsään, sillä siellä on upea rämeikkö. Juuri sellainen, jossa alligaattorit vaanivat pinnan alla. 

Alligaattorit eivät ole saaneet syötyä kaikkia kauriita, niitäkin näimme.

Lehmät laiduntavat rauhassa rantaniityllä.

Saapuminen kotiin. Taloni keltainen harja näkyy.

Kävimme myös suojellulla metsäpalstallani eli Mustin metsässä. Sieltä ei ole montaa kuvaa, sillä olin unohtanut, että minulla oli kamera matkassa. Vaikka se roikkui kaulassa.
Osa metsästäni on kuivaa kallionlaen männikköä, osa kosteampaa kuusikkoa kohti notkelmaa, jossa on entinen niitty tai pelto. Kuusten seassa kasvaa myös pähkinäpensasta.

Mustin metsän eteläpäässä on kostea metsätilkku tervaleppää ja haapaa. Syksyn hirmumyrsky kaatoi pitkän männyn.

Metsäni ohi kulkee ikivanha kärrytie, joka yhdisti saaren kaksi kylää vuosisatojen ajan. Vaikka sitä ei enää paljoa käytetä, se ei ole kasvanut umpeen ja sitä pitkin pääsee kulkemaan kodin ja metsäpalstan väliä. Tien varrella on hieno suo.


Keltamaksaruoho Sedum acre
Seinäraunioinen Asplenium ruta-muraria
Tummaraunioinen Asplenium trichomanes
Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

16 comments :

  1. Olipas mukavaa päästä kierrokselle kotisaarellesi, kaunista ja monipuolista luontoa! Aina mielenkiintoista tutustua myös uusiin kasveihin, vaikkakin näytön kautta. Mukavaa heinäkuun jatkoa!
    Mia, Jkl

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva, että tulit kierrokselle! Saariluonto on aina yhtä hämmästyttävää monimuotoisuudellaan. Tällaisella suht pienelläkin saarella on vaikka mitä.
      Kiitos, hyvää heinäkuuta sinullekin!

      Delete
  2. Kiitos tästä lumoavasta saariretkestä. Käsittämätöntä, miten paljon kauniita ja kiinnostavia yksityiskohtia luonto tarjoaa. Kivien ja kallioiden muodot, vihreän eri sävyt, hienot kasvit, lahoava puu, historian kerrostumat. Alligaattorit ja maahiset tuolla elävät rinnakkain. Sammaloituneita kuusenvarpaitakin voisi katsella ja kuvata puoli päivää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, muutaman kilometrin halkaisijaltaan saarella kaikkea tätä ja vielä paljon muuta. Lisäksi retkeily on todella antoisaa ystävän kanssa, joka myös haluaa viettää aikaa tutkaillen kaikkia yksityiskohtia ja tarkkaillen puoli tuntia paikoillaan, jos pöllö näkyisi.
      Kaikki tämä vaaleanvihreys on aivan huumaavaa verrattuna tavanomaiseen heinäkuuhun, joka on kuiva, väsyneen ja pölyisen vihreä.

      Delete
  3. Kiitos paljon kiehtovasta Satumetsän seikkailusta. Kyllä asut upealla ja aivan ainutlaatuisella saarella. Kalkkipitoinen kasvualusta näkyy hienosti kasvullisuuden omaleimaisuudessa. Ja mitkä hämyiset ja kutsuvat metsänpeitot!
    Etsin vähän lisätietoakin kalkkilouhoksen historiasta. Mielenkiintoista oli kuvista nähdä, miten luonto tyynesti ja vakaasti siellä elää omaa elämäänsä, kun sitä ei rajoiteta, ja käärii rakennukset sisäänsä. Muistan lukeneeni, että jo muutamissa kymmenissä vuosissa, viimeistään sadassa vuodessa mikä tahansa rakennettu alue muuttuu metsäksi ilman ihmisen toimintaa.
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva, että viihdyit seikkailulla! Tämä saari on tosiaan ainutlaatuinen, mutta niin on tosin aika moni muukin saari ;-)
      Entiset louhokset ovat aika tehokkaasti metsittyneet jo 60 vuodessa. Maata peittävät kevätesikot, vuokot, lehdokit, linnunherneet ja tietenkin käärmeenpistoyrtti, kalkkimaan suosija. Ei voi sanoa, että tuollainen edesmennyt teollisuus enää rumentaisi maisemaa, oikeastaan se on kiinnostavampaa näin.

      Delete
  4. Onpa huikean ihanat kuvat. Mielenkiintoista katseltavaa ja on kyllä kaunista.

    ReplyDelete
  5. Voi aah! Saariluonnossa henkii ihan oma ihana maailma💚 kesän upea idylli maalaismaisemissa.
    Upeat kuvat ja kaunista🌸

    ReplyDelete
  6. Kiitos - kuljin silmin ja miettein niin mieluusti matkassasi - ihanaa kun kuvasit. "Kirjansivukalliot" on uskomatonta luonnontaidetta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinä luonnossa liikkuja pystyit kuvittelemaan itsesi tänne ehkä pyörän selässä... huomenna saankin seuraavan vieraan, joka tulee pyörällä!

      Delete
  7. Mielenkiintoinen saarikierros! Hienoja nuo uurteisiksi kuluneet kivet!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niitä ja niiden ihmeellisiä kuvioita jaksaa katsella ja ihmetellä loputtomiin, vaikka olisi nähnyt ne ties kuinka moneen kertaan.

      Delete
  8. Kiitos kivasta päiväretkestä kauniissa maisemissa. Onneksi alligaattoria ei näkynyt!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No juu, olisi voinut varpaisiin sattua ;-)

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!